Ahdistaa ja masentaa oma punastelutaipumus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle tiedoksi, että ketään muuta ei haittaa se punastelu. Se on ihan normaalia että ihmisillä on tunne-elämä ja se näkyy päällepäin. Ajattelepa asiaa niin että sinussa ei ole mitään vikaa vaan muiden reaktioissa jos sellaisia tulee.

Tuntuu kyllä haittaavan muita, kun huomautellaan. Tai vaihtoehtoisesti minua pidetään jotenkin hassuna, säälittävänä ja koomisena.

- ap

Ei haittaa. Ymmärrän että olet herkkä kommenteille kun asia vaivaa itseäsi ja olet epävarma siitä mutta ei se ole ollenkaan vakavaa niille kommentoijille.

Ei ole vakavaa? Niin, useimmille huomauttelijoille se on sellainen kevyt vitsin aihe. Muita naurattaa, minua ei.

- ap

No niin, olet päättänyt vakaasti olla sitä mieltä mitä olet. On ihan turha tehdä mitään aloituksia palstoille tuolla asenteella. Mieti uudestaan asiaa tai jurnuta sitten katkerana mutta punastelustasi et tule pääsemään eroon, voit vaikuttaa vain asenteeseesi kyseiseen asiaan liittyen.

Mikseivät muut (=kiusaajat) muuta asennettaan!!!!!!????

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli myös nuorempana punasteluongelmaa.

Muistan, että lukiossa saatoin punastua jos opettaja kysyi jotain, enkä osannut vastata. Sitten joku kommentoi vielä siihen asiasta. Aloin jännittää ihan hirveästi.

Pääsin tästä yli, niin pinnalliselta kuin se kuulostaakin, meikin avulla.

Laitoin vihreäsävyistä peitevoidetta meikin alle ja kun tiesin, että voin helottaa vaikka paloautonpunaisena, mutta kukaan ei näe sitä, niin punastelu loppui lähes siihen paikkaan.

Muistan, että pari kertaa tunsin sen kuumotuksen ja tiesin, että tuli se reaktio, mutta näin peilistä, että se ei näy ulospäin, niin se loppui.

Mä näen peilistä että decolteelta päälaelle puna hehkuu ja tunnen kuumotuksen - joka työpäivä.

Kauhu, paniiikki.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli myös nuorempana punasteluongelmaa.

Muistan, että lukiossa saatoin punastua jos opettaja kysyi jotain, enkä osannut vastata. Sitten joku kommentoi vielä siihen asiasta. Aloin jännittää ihan hirveästi.

Pääsin tästä yli, niin pinnalliselta kuin se kuulostaakin, meikin avulla.

Laitoin vihreäsävyistä peitevoidetta meikin alle ja kun tiesin, että voin helottaa vaikka paloautonpunaisena, mutta kukaan ei näe sitä, niin punastelu loppui lähes siihen paikkaan.

Muistan, että pari kertaa tunsin sen kuumotuksen ja tiesin, että tuli se reaktio, mutta näin peilistä, että se ei näy ulospäin, niin se loppui.

Pääsitpä helpolla.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli myös nuorempana punasteluongelmaa.

Muistan, että lukiossa saatoin punastua jos opettaja kysyi jotain, enkä osannut vastata. Sitten joku kommentoi vielä siihen asiasta. Aloin jännittää ihan hirveästi.

Pääsin tästä yli, niin pinnalliselta kuin se kuulostaakin, meikin avulla.

Laitoin vihreäsävyistä peitevoidetta meikin alle ja kun tiesin, että voin helottaa vaikka paloautonpunaisena, mutta kukaan ei näe sitä, niin punastelu loppui lähes siihen paikkaan.

Muistan, että pari kertaa tunsin sen kuumotuksen ja tiesin, että tuli se reaktio, mutta näin peilistä, että se ei näy ulospäin, niin se loppui.

Minulla näkyy meikinkin läpi...

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle tiedoksi, että ketään muuta ei haittaa se punastelu. Se on ihan normaalia että ihmisillä on tunne-elämä ja se näkyy päällepäin. Ajattelepa asiaa niin että sinussa ei ole mitään vikaa vaan muiden reaktioissa jos sellaisia tulee.

Tuntuu kyllä haittaavan muita, kun huomautellaan. Tai vaihtoehtoisesti minua pidetään jotenkin hassuna, säälittävänä ja koomisena.

- ap

Se juurikin lisää punastelutaipumusta, kun siitä huomautellaan. Ja se tuntuu olevan monille tärkeää tiedottaa siitä punastujalle. Ikäänkuin tämä ei sitä itsekin tietäisi. Kun posket ovat punan lisäksi polttavan kuumat.

Minut aikoinaan ehdollistettiin punastumaan, työpaikalla. Eli jos olin kerran tietyssä tilanteessa tullut punaiseksi, nämä ilkeät työtoverit (miehiä) keskittyivät tarkkailemaan väriäni joka kerta, kun tuli sama tilanne. Ja "palkitsin" heidät punastumalla, ja sekös oli heistä kivaa. Ja rupesin jo etukäteen jännittämään näitä tilanteita, siitä tuli sellainen kierre. Olisinpa silloin hankkinut kunnon lääkettä, joka olisi auttanut, esim. Propral on sellainen.

Aikanaan pääsin pois tuosta stressaavasta työpaikasta. Satunnaisia jännittäviä tilanteita varten minulla on tuota Propralia, enkä nykyään sitä silloinkaan aina edes tarvitse :)

Myös punaista neutralisoiva meikkivoide auttaa hiukan.

Ja tietenkin mulla on ohut iho ja verisuonet lähellä pintaa, se edesauttoi, monet paksunahkaisemmat eivät tule missään tilanteessa punaiseksi, ei vaikka jännittäisivät. Ja kyllä hekin jännittävät, mutta se ei näy päältä. Epäreilua! Ja kerron vielä, että onnistuin kehittämään ihan huippuunsa punasteluni ):

Huutikset tomaatille 🍅

Mulla auttoi beetasalpaaja. Loppui punastelu. Myös ssri-lääkkeet kuulema auttaa. Punastuin ennen ihan kaikesta, ihan normikeskustelustakin. Onneksi en enää.

Hanki oikeita ongelmia niin turhat unohtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle tiedoksi, että ketään muuta ei haittaa se punastelu. Se on ihan normaalia että ihmisillä on tunne-elämä ja se näkyy päällepäin. Ajattelepa asiaa niin että sinussa ei ole mitään vikaa vaan muiden reaktioissa jos sellaisia tulee.

Tuntuu kyllä haittaavan muita, kun huomautellaan. Tai vaihtoehtoisesti minua pidetään jotenkin hassuna, säälittävänä ja koomisena.

- ap

Se juurikin lisää punastelutaipumusta, kun siitä huomautellaan. Ja se tuntuu olevan monille tärkeää tiedottaa siitä punastujalle. Ikäänkuin tämä ei sitä itsekin tietäisi. Kun posket ovat punan lisäksi polttavan kuumat.

Minut aikoinaan ehdollistettiin punastumaan, työpaikalla. Eli jos olin kerran tietyssä tilanteessa tullut punaiseksi, nämä ilkeät työtoverit (miehiä) keskittyivät tarkkailemaan väriäni joka kerta, kun tuli sama tilanne. Ja "palkitsin" heidät punastumalla, ja sekös oli heistä kivaa. Ja rupesin jo etukäteen jännittämään näitä tilanteita, siitä tuli sellainen kierre. Olisinpa silloin hankkinut kunnon lääkettä, joka olisi auttanut, esim. Propral on sellainen.

Aikanaan pääsin pois tuosta stressaavasta työpaikasta. Satunnaisia jännittäviä tilanteita varten minulla on tuota Propralia, enkä nykyään sitä silloinkaan aina edes tarvitse :)

Myös punaista neutralisoiva meikkivoide auttaa hiukan.

Ja tietenkin mulla on ohut iho ja verisuonet lähellä pintaa, se edesauttoi, monet paksunahkaisemmat eivät tule missään tilanteessa punaiseksi, ei vaikka jännittäisivät. Ja kyllä hekin jännittävät, mutta se ei näy päältä. Epäreilua! Ja kerron vielä, että onnistuin kehittämään ihan huippuunsa punasteluni ):

Tuohan on jo työpaikkakiusaamista. Ovatko aikuisetkin noin lapsellisia?

- ap

Vierailija kirjoitti:

Hanki oikeita ongelmia niin turhat unohtuu.

Ei se nyt noin mene. Kyllä minulla on muitakin ongelmia, mutta edelleen stressaan punastumisesta.

- ap

Punastelu on ihastuttavaa, mukavaa kun joku tuntee jotain ja näyttää sen (vaikkakin tahtomattaan).

Jotkut ihmiset varmaan huomauttaa joo. Mutta oikeasti tuon murehtimiseen on turha omaa elämäänsä tuhlata, sulla on nyt tolla tavalla toimiva naama eikä sen kannata antaa kauheasti rajoittaa.

Meillä on töissä yksi punastuja, ja itse ajattelen ainakin vaan, että voi harmi jos hän stressaa asiaa itse. Samoin yhdellä on r-vika, toisella näin talvella psoria naamassa, kolmannella kädet halkeilee kuivuudesta, on jopa yksi lyhytkasvuinen nainen, yksi varsin lihava tyyppi jne. He ovat kaikki aivan päteviä kollegoita ja vaikka huomaan nämä asiat siinä kuin sen että joku on vaikka tosi kaunis ja toinen tosi treenattu, niin ei se vaikuta siihen millaisena ihmisenä heitä pidän. Enkä tietenkään huomauttele näistä mitään.

Jos joku jotenkin naureskelee sinulle, niin ei varmaan kannata hirveästi viettää aikaa niiden ihmisten kanssa. Asiaa tuntematon saattaa tietty kysyä mistä on kyse kun on huolissaan, mutta siihen ei pitäisi sisältyä naureskelua.

Näin ehdollistetaan punastuja varmasti palkitseman kiusaajansa: Eräs henkilö kertoi joskus hauskana vitsinä, että kun hän kysyi joltakin kaverilta, minkä värinen on paloauto, niin arvaahan sen, että tämä punastui. Ainakin joka kerta, kun kysymys toistettiin usein sen eka kerran jälkeen, kun haluttiin hauskuuttaa muita. Niin toimii ihmisen fysiologia.

En usko, että siihen lopulta meikkiäkään tarvitsee, jos antaa itselleen luvan punastua, eikä stressaa sitä, niin se lopulta helpottaa. Toki tiedän, että helpommin sanottu kuin tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle tiedoksi, että ketään muuta ei haittaa se punastelu. Se on ihan normaalia että ihmisillä on tunne-elämä ja se näkyy päällepäin. Ajattelepa asiaa niin että sinussa ei ole mitään vikaa vaan muiden reaktioissa jos sellaisia tulee.

Tuntuu kyllä haittaavan muita, kun huomautellaan. Tai vaihtoehtoisesti minua pidetään jotenkin hassuna, säälittävänä ja koomisena.

- ap

Ei haittaa. Ymmärrän että olet herkkä kommenteille kun asia vaivaa itseäsi ja olet epävarma siitä mutta ei se ole ollenkaan vakavaa niille kommentoijille.

Ei ole vakavaa? Niin, useimmille huomauttelijoille se on sellainen kevyt vitsin aihe. Muita naurattaa, minua ei.

- ap

No niin, olet päättänyt vakaasti olla sitä mieltä mitä olet. On ihan turha tehdä mitään aloituksia palstoille tuolla asenteella. Mieti uudestaan asiaa tai jurnuta sitten katkerana mutta punastelustasi et tule pääsemään eroon, voit vaikuttaa vain asenteeseesi kyseiseen asiaan liittyen.

Oletko itse punastelija, tai onko sinulla tietoa aiheesta? Oletko itse kyennyt muuttamaan asennettasi (mikäli siis punastelet) tai tiedätkö jonkun, joka olisi siinä onnistunut? Kuulisin kyllä mielelläni kokemuksia.

- ap

Mulla on propral esiintymisjännitykseen ja auttaa kyllä jonkun verran punastumiseenkin, suosittelen hankkimaan reseptin, jos et ole kokeillut.

Mulla punastumista tapahtuu ihan jatkuvasti, eikä tunnereaktion tarvi edes olla iso, niin helotan pitkän aikaa. Esimerkiksi tuossa pari tuntia sitten luulin kadottaneeni rahat takin taskusta ja säikähdin ja naamani on edelleen tulipunainen tuon säikähdyksen jäljiltä. Lisäksi naama punoittaa kahvista, alkoholista (en enää käytä ollenkaan) joskus mausteista, kaikesta kosmetiikasta, pienestäkin lämpötilavaihtelusta, vastakkaiselle sukupuolelle puhumisesta (vaikka olen naimisissa, enkä haikaile muiden perään) jne jne. Mulla punoituksen lisäksi naamaa kuumottaa kovasti ja se tuntuu tosi ikävältä.

Ja totta, ihmiset todellakin huomauttelee asiasta, varsinkin työpaikoilla. En tiedä, onko se muosta kivaa nolata työtoveri taukohuoneen kahvipöydässä huudahtamalla "onpa sulla on punaset posket" ja kaikki nauraa päälle. Eikö oikeasti osata ajatella, että se pahentaa asiaa... Nykyisin katson laukojaa suoraan silmiin ja sanon naama peruslukemilla "mun iho reagoi näin, en voi sille itse mitään". Tarkoitukseni on suoraan sanottuna nolata kommentoija ja yleensä se onnistuukin. Ennen naureskelin vain vaivaantuneena muiden mukana ja selittelin jotain allergiasta tai kuumasta.

Ap:lle haluan toivottaa tsemppiä ❤

Vierailija kirjoitti:

Punastelu on ihastuttavaa, mukavaa kun joku tuntee jotain ja näyttää sen (vaikkakin tahtomattaan).

Noh... Minun punastumiseni näyttää lähinnä tulipunaiselta, läikikkäältä ihottumalta. Kun on lisäksi muitakin esteettisiä vikoja kasvoissa, lopputulos ei ole kovin ihastuttava.

- ap

Etpähän siitten ole ainakaan psykopaatti, punastelemista on vaikea feikata.

Nyt aikuisena eli keski-ikäisenä ajattelen, ettei toisten punastuminen haittaa, mutta nuorena oma punastuminen tietysti haittasi. Pääsin siitä eroon päättämällä vain, ettei haittaa, jos punastun. Annoin punan tulla, ja pokerilla vaan jatkoin, mitä olikaan tekemässä tai selittämässä. Jonkin aikaa punastelin, mutta kun sillä ei ollut mulle itelleni enää merkitystä, se hävisi. En tiiä, mistä keksin ton tai miten onnistuin mutta näin kävi.

Kiitos rohkaisevia viestejä lähettäneille!

Beetasalpaajia olen joskus kokeillut mutta en huomannut niiden vähentävän punastumista. Muuhun esiintymisjännitykseen ne saattoivat auttaa jonkin verran.

- ap