Motorisesti _todella_ levoton lapsi

Meidän tyttö, pian 2v. on ihan uskomaton. Mulla meinaa välillä hajota pää tuon duracelpupun kanssa. En ole koskaan nähnyt samanlaista lasta, vaikka toimin lastentarhanopettajana viisi vuotta pienten puolella. 

Tyttö aloitti heilumisen jo vatsassani ollessaan. Möyriminen ja pyöriminen oli ihan uskomatonta. Lopulta napanuora oli kahdesti kaulanympärillä. Synnyttyään tyttö jatkoi heilumistaan. Ihan kuin sen olisi ollut pakko liikkua. Koko ajan. Hereillä ollessa jalat ja kädet heiluivat koko ajan. Tyttö nousi itse istumaan viisikuisena. Puolivuotiaana tämä jo konttasi, nousi seisomaan ja käveli tukea vastaan. Kahdeksan kuisena alkoi kävely ilman tukea ja kiipeily ihan joka paikkaan. Nykyisin hän ei kävele vaan juoksee. Koko ajan. Paikasta toiseen.

Hän on motorisesti äärettömän taitava. Kehtaisin jopa sanoa, että poikkeuksellinen. Olen hänestä kamalan ylpeä, mutta samalla kamalan huolissani. Hän ei ole koskaan paikallaan. Ruokapöydässä pyörii kuin väkkärä. Telkkaria katsoessaan hän tekee kuperkeikkoja tai seisoo käsillään sohvaa vasten. Edes nukkuessaan hän ei ole paikallaan. Jo kymmenkuisena jouduimme siirtämään hänet pinnasängystä 120cm sänkyyn, sillä hän ei mahdu nukkumaan pienemmässä sängyssä.

Olen kotona hänen kanssaan. Päivät on välillä todella rankkoja, sillä hänen on saatava tarpeeksi liikuntaa. Ja koska hänellä ei ole vielä minkäänlaista vaarantajua, on minun juostava hänen perässään useita tunteja päivässä. Oltava valppaana, ettei hänelle satu mitään, mutta samalla annettava hänen toteuttaa itseään. Hänellä on selkeästi sisällään jokin palo, joka ajaa kokeilemaan koko ajan uusia liikunnallisia juttuja. Hän haluaa oppia uutta ja kokeilla mihin hänen kroppansa pystyy. Mutta, kun se pystyy kiipeämään kolmen metrin korkeuteen kiipeilytelineeseen tai potkupyöräilemään niin kovaa, etten meinaa pysyä enää juostenkaan perässä(vaikka olen harrastanut koko ikäni juoksemista). 

Sisällä hän jaksaa leikkiä rauhallisia leikkejä parista minuutista varttiin. (Ohjatusti pidempään, mutta silloinkin käy välillä esim. hyppimässä pari minuuttia sängyllä.) Sitten hän painaa potkupyöräillä puoli tuntia olkkaria ja keittiötä ympäri, vaikka olisimme olleet juuri olleet kaksi tuntia ulkona. Pihalla hän ei koskaan leiki hiekkalaatikolla, tai muutenkaan mitään missä oltaisiin paikallaan. Hän on aina liikkeessä. Päiväunille hän ei ole rauhoittunut enää kahdeksaan kuukauteen. Duracel ei vain pysähdy, vaikka rutiinit ovat aina samat. Kotona on aina kamala mylläkkä, kun tyttö tekee sohvatyynyistä pomppuratoja. Kaikki huonekalut on ruuvattu seiniin kiinni, sillä hetken toiseen suuntaan katsomien ja tyttö ehtii kiivetä kirjahyllyyn. 

Hän ei ole vielä kertaakaan ollut niin kipeä, että se olisi pysäyttänyt hänet. Jos yritän pitää hänet paikallaan, vaikkapa kuumeen vuoksi, muuttuu hän kiukkuiseksi ja ruikuttavaksi lapseksi. Jos hän saa liikkua, hän on aina iloinen. 

Tyttö on muuten ihan normaalisti kehittynyt. Puhuu parin sana lauseita, mutta puhe on epäselvää eikä tyttö kiireissään keskity puhumiseen. Lisäksi hän on ollut päiväkuiva jo yli puoli vuotta. Tavallaan kaikki on siis paremmin kuin hyvin, mutta jatkuva levottomuus ja liikkeellä olo ei tunnu normaalilta. 

Minua huolestuttaa, että miten tyttö tulee ikinä pärjäämään päiväkodissa tai koulussa, jossa ei voi piirtää päällään seisten tai kuunnella opetusta juosten samalla luokkaa ympäri. Toki lapsi voi rauhoittua vielä paljonkin ennen vuoden päästä olevaa päiväkodin alkua saati koulun alkua, mutta huolestunut olen silti. Ja väsynyt, sillä päivässä ei ole yhtään rauhallista hetkeä enne ilta puoli yhdeksää.

Onko täällä paikalla ketään, jolla olisi motorisesti levoton lapsi ja jonka levottomuuden takana olisi jokin neurologinen syy? Millaisia teidän lapset ovat olleet parivuotiaina? Ja miten teillä on neurologiset ongelmat todettu? Millaisia tukitoimia lapsillenne on suositeltu?