Yritin puhua opinnoista, mies heitti sormuksen seinään

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 17:30"]Itse opiskelin neljä ensimmäistä yhteiselomme vuotta, mies elätti meidät kummatkin. Nyt kun olen valmistunut, niin olen miehelleni sanonut, että jos haluaa itse vielä opiskella jotain niin minun puolestani olisi hänen vuoronsa tehdä jotain mitä oikeasti haluaa (opiskella liikenneopettajaksi). En todellakaan kehtaisi asettaa miestäni taas siihen maksajan rooliin useiksi vuosiksi vain siksi "kun mä nyt haluun". Ap voisi tosiaan miettiä uudelleen asiaa miehen näkökulmasta, ehkä hänelläkin on suunnitelmia ja haaveita.
[/quote]
Me opiskelimme yhdessä kolme vuotta, jonka jälkeen mies työllistyi mutta minä en. Sen ajanhoidin täysin kotityöt. Olen köyhästä perheestä, ja tottunut venyttämään penniä. En ostele vaatteita, ompelen ne itse. En käy parturissa, leikkaan itse hiukset jne. Emme matkustele ja ruokaa syön puolet vähemmän kuin mies.
Ap

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 22:48"]Voi ei, kuulostaa tosi kamalalta, miten ihminen voi kohdella rakastaan noin? :/

Taas muistan, miksi pitää olla tyytyväinen (vaikkakin rahaton) siihen, että sekä minä, että mies olemme luovalla alalla, joskin eri aloilla.
[/quote]
Keskustelun ymmärrän ja olen valmis kompromisseihin, mutta tuollaista käytöstä en sulata. Tulee mieleen pahainen teini. Niin hänelle sanoinkin, toivottavasti edes hieman häpeää raivoamistaan.
Ap

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 17:31"]Lompakkoloinen ihmettelee, jos mies ei halua maksaa kaikkia menoja vain siksi, että loinen haihattelee?
[/quote]
Niinkuin aiemmassa vastauksessani saniin, en maksattele menojani hänellä. Haluan yhtälailla työllistyä (nyt määräaikainen sopimus), mutta en halua töihin jossa ahdistun. Olen ollut siivoustöissä ja koin työpäivän päätteeksi järkyttävää masennusta. Haluan ammattiinjossa koen että voin käyttää niitä kykyjä joissa olen parvaimmillani. Ehkä undlmointia tällaisessa työtilanteessa, mutta olisin vain halunnut keskustella aiheesta miehen kanssa.
Ap

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 23:34"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 22:36"]En lukenut koko ketjua, mutta tässä yksi näkökulma pohdittavaksi: On raskasta olla perheen vastuunkantaja. Itse olen vuosia odottanut, että puolisoni saisi elämänsä järjestykseen, jotta pystyisimme kantamaan taloudellisen vastuun yhdessä. Tilanne on ollut pitkään niin, että puolisoni opiskelee/keskeyttää opinnot/tekee pätkätöitä/on työttömänä jne. ja minä olen samassa vakiduunissa. Näin olemme pärjänneet taloudellisesti, mutta minulta tämä on vienyt mahdollisuuden esimerkiksi jatko-opintoihin tai työpaikan vaihtoon, sillä minulla on vastuu taloudestamme (meillä kyllä myös lapsia). Ymmärrän miehesi turhautumisen hyvin, uudet opinnot vaikuttavat hänenkin elämäänsä. Toisaalta ymmärrän kyllä sinuakin, olisi ihanaa opiskella, mutta ikuisesti ei voi odottaa että toinen joustaa ja tukee. Ja olen siis nainen. [/quote] Ymmärrän kyllä, varsinkin nyt kun pystyimme miehen kanssa jotenkin keskustelrmaan asiasta ja mies puhui hieman samoja asioita. Hän ei ollut opiskeluja vastaan, ainoastaan luovan alan opintoja. Olisi ihana jos pydtyisimme keskustelemaan näistä asioisya muutenkin. Aiemmin mies ei ole juurikaan maininnut miten häntä huolettaa meidän talous. En tietenkään halua että hänestä tuntuu pahalta kannatella meitä molempia, joten yritän keksiä töitä/opintoja niin että pystyisin työllistymään alalle joka minua jotenkin kiinnostaa ja jossa pärjäisin. Ap

[/quote]

Et sä edelleenkään opiskelemalla saa töitä. Ja miksi et menisi osaaikatöihin?

Vai onko "luovalle" niin vaikeaa ottaa sitä kassan tai siivoajan duunia?

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 23:37"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 22:48"]Voi ei, kuulostaa tosi kamalalta, miten ihminen voi kohdella rakastaan noin? :/ Taas muistan, miksi pitää olla tyytyväinen (vaikkakin rahaton) siihen, että sekä minä, että mies olemme luovalla alalla, joskin eri aloilla. [/quote] Keskustelun ymmärrän ja olen valmis kompromisseihin, mutta tuollaista käytöstä en sulata. Tulee mieleen pahainen teini. Niin hänelle sanoinkin, toivottavasti edes hieman häpeää raivoamistaan. Ap

[/quote]

Itse poljet jalkaa ja loisit ja haihattelet? Miehesi ei ole teini, sinä olet. Tosin moni teinikin käy osa-aikatöissä.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 17:35"]Upean valinnan olet tehnyt! Pyöräytä sille pari kersaa suhteen eheyttämiseksi, niin parin vuoden päästä saadaan antaa sulle vinkkejä turvakotiin hakeutumisesta.

Aikuinen, itsellinen nainen ei tarvitse miehensä lupia kouluttautumisasioihin. Oletko alaikäinen vai vajaavaltainen?

Mikä on "luovan alan duunari"?
[/quote]
Jonkun riidan aikana mies totesi tympääntyneenä että onneksi meillä ei ole lapsia. Olen ihan samaa mieltä, mutta sen verran empaattinen ihminen, etten tahallani halua satuttaa toisia sanomisillani.
Tarkoitin että on opiskellut luovaa-alaa, mutta nyt on ihan toisissa hommissa.
Ap

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 23:04"][quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 17:22"]

Tiedän että luovaa-alaa ei kannata opiskella jos haluaa työllistyä, mutta minua silti kiinnostaa. Yritin puhua miehelle tuntemuksistani, juurikin tästä ristiriidasta. En ehtinyr paljoa sanoa, kun mies jo suuttui "ootko vieläki noin lapsellinen" "eikö yksi v*tun paska tutkinto jo riitä" viitaten siihen että minulla on yksi luovan-alan tutkinto. Mies meni makkariin ja kohta kuulin kun hän heitti tänne olkkarin seinään sormuksen. Tilanne on yhä päällä ja olen sanaton.

[/quote]

No mikä sitä miestä vaivaa oikein, kannattaisiko keskustella? Aika sangen ääliömäistä käytöstä, alkaa haukkua lapselliseksi, heittää sormus ja haukkua tuolla tavalla. Ei tuollainen käytös ole oikeutettua ja reilua, ei mies päätä mitä aikuinen ihminen opiskelee ja miten elää elämäänsä. Onpa todella toisen tukemista... Inhottavaa että joku mieluummin alkaa riehumaan kuin keskustelee asiallisesti jos tuossa nyt mitään keskusteltavaa edes on.
[/quote]
Ymmärrän että tällaisista asioista on hyvä keskustella puolison kanssa ennen kuin tekee mitään päätöksiä. Mutta keskustelun tekee hankalaksi se että toinen huutaa ja haukkuu.
Onneksi nyt tuli juteltua asiat läpi, mutta helpottaisi elämää jos säästyisi tällaisilta välidraamoilta.
Ap

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 23:42"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 23:37"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 22:48"]Voi ei, kuulostaa tosi kamalalta, miten ihminen voi kohdella rakastaan noin? :/ Taas muistan, miksi pitää olla tyytyväinen (vaikkakin rahaton) siihen, että sekä minä, että mies olemme luovalla alalla, joskin eri aloilla. [/quote] Keskustelun ymmärrän ja olen valmis kompromisseihin, mutta tuollaista käytöstä en sulata. Tulee mieleen pahainen teini. Niin hänelle sanoinkin, toivottavasti edes hieman häpeää raivoamistaan. Ap

[/quote]

Itse poljet jalkaa ja loisit ja haihattelet? Miehesi ei ole teini, sinä olet. Tosin moni teinikin käy osa-aikatöissä.

[/quote]

Heh, ja seuraavaksi pyhävulvamies laulaa taas kertosäkeen loisimisesta ja haihattelusta.

:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 17:36"]Ei ole oikein mieheltasi. Kylla hanen kuuluisi sinua kannustaa jos se on jotain mita todella haluat. Kurja tyyppi!!
[/quote]
No ei nytvälttämättä tarvitse kannustaa, mutta edes keskustella. En jaksa tuollaista alkukantaista käytöstä, että heti kun ei mene oman mielen mukaan aletaan mekastamaan. Olisin vainhalunnut keskustella. Se on jotenkin hirmu hankalaa tässä parisuhteessa, kun ensimmäinen reaktioon aina huutaa "ootko v*tun idiootti" "mitä h*lvettiä sun päässä liikkuu" ja sitten heitellään esineitä ja sitä rataa.
Ap

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 23:40"][quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 23:34"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 22:36"]En lukenut koko ketjua, mutta tässä yksi näkökulma pohdittavaksi: On raskasta olla perheen vastuunkantaja. Itse olen vuosia odottanut, että puolisoni saisi elämänsä järjestykseen, jotta pystyisimme kantamaan taloudellisen vastuun yhdessä. Tilanne on ollut pitkään niin, että puolisoni opiskelee/keskeyttää opinnot/tekee pätkätöitä/on työttömänä jne. ja minä olen samassa vakiduunissa. Näin olemme pärjänneet taloudellisesti, mutta minulta tämä on vienyt mahdollisuuden esimerkiksi jatko-opintoihin tai työpaikan vaihtoon, sillä minulla on vastuu taloudestamme (meillä kyllä myös lapsia). Ymmärrän miehesi turhautumisen hyvin, uudet opinnot vaikuttavat hänenkin elämäänsä. Toisaalta ymmärrän kyllä sinuakin, olisi ihanaa opiskella, mutta ikuisesti ei voi odottaa että toinen joustaa ja tukee. Ja olen siis nainen. [/quote] Ymmärrän kyllä, varsinkin nyt kun pystyimme miehen kanssa jotenkin keskustelrmaan asiasta ja mies puhui hieman samoja asioita. Hän ei ollut opiskeluja vastaan, ainoastaan luovan alan opintoja. Olisi ihana jos pydtyisimme keskustelemaan näistä asioisya muutenkin. Aiemmin mies ei ole juurikaan maininnut miten häntä huolettaa meidän talous. En tietenkään halua että hänestä tuntuu pahalta kannatella meitä molempia, joten yritän keksiä töitä/opintoja niin että pystyisin työllistymään alalle joka minua jotenkin kiinnostaa ja jossa pärjäisin. Ap

[/quote]

Et sä edelleenkään opiskelemalla saa töitä. Ja miksi et menisi osaaikatöihin?

Vai onko "luovalle" niin vaikeaa ottaa sitä kassan tai siivoajan duunia?
[/quote]
Mies on jostain syystä osa-aikatöitä vastaan. Siitäkin tulisi huutoa jos niihin menisin. Täällä on ollut vähän alaani liipöaavaa osa-aikahommaa, mutta mies on puhunut että paperiasiat muuttuu hankalemmiksi jos sellaisiin menee.
Kassatyöt hän on kieltänyt minulta liian vaarallisena (?).
Olen nyt niin vakuuttunut miehen taloushuolista, että ottaisin ihan ilolla vastaan muutakin kuin oman alan hommaa. Jos mieskin sitten uskaltaisi vaihtaa pois huonosta työpaikastaan, kun minulla olisi pysyvä työ?
Ap

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 23:44"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 23:42"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 23:37"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 22:48"]Voi ei, kuulostaa tosi kamalalta, miten ihminen voi kohdella rakastaan noin? :/ Taas muistan, miksi pitää olla tyytyväinen (vaikkakin rahaton) siihen, että sekä minä, että mies olemme luovalla alalla, joskin eri aloilla. [/quote] Keskustelun ymmärrän ja olen valmis kompromisseihin, mutta tuollaista käytöstä en sulata. Tulee mieleen pahainen teini. Niin hänelle sanoinkin, toivottavasti edes hieman häpeää raivoamistaan. Ap

[/quote]

Itse poljet jalkaa ja loisit ja haihattelet? Miehesi ei ole teini, sinä olet. Tosin moni teinikin käy osa-aikatöissä.

[/quote]

Heh, ja seuraavaksi pyhävulvamies laulaa taas kertosäkeen loisimisesta ja haihattelusta.

:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD

[/quote]

Joo niin koomista. :D Ei vissiin käsitä kuinka tyhmältä vaikuttaa!

Vaikuttaa siltä että miehelläsi on (sen lisäksi että hän on kypsynyt omaan työhönsä) pakkomielle kontrolloida sinua ja tekemisiäsi. Tuo kaikki lyttääminen, haukkuminen, kieltäminen ja määräily kuulostaa todella huolestuttavalta. Se, että pelkäät häntä välillä, on selkeä merkki siitä että kaikki ei ole kunnossa; hyvässä parisuhteessa ei tarvitse tuntea pelkoa koskaan. Neuvoisin sinua lähtemään suhteesta pian, sillä tuo on henkistä väkivaltaa pahimmillaan. Ansaitset paljon parempaa. Jos työt eivät jatku niin opiskelu on hyvä idea, aina kannattaa kehittää itseään sen sijaan että jäisi kotiin. Seuraa unelmiasi äläkä anna miehen rajoittaa elämääsi enää enempää! Et varmasti ole oikeasti tyhmä etkä huono, nuo ovat vain miehesi keinoja saada sinut lannistumaan. Älä ota enää haukkuja vastaan keneltäkään. Voimia, kaikki järjestyy varmasti, pidän sinulle peukkuja! :)

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 00:22"]

Vaikuttaa siltä että miehelläsi on (sen lisäksi että hän on kypsynyt omaan työhönsä) pakkomielle kontrolloida sinua ja tekemisiäsi. Tuo kaikki lyttääminen, haukkuminen, kieltäminen ja määräily kuulostaa todella huolestuttavalta. Se, että pelkäät häntä välillä, on selkeä merkki siitä että kaikki ei ole kunnossa; hyvässä parisuhteessa ei tarvitse tuntea pelkoa koskaan. Neuvoisin sinua lähtemään suhteesta pian, sillä tuo on henkistä väkivaltaa pahimmillaan. Ansaitset paljon parempaa. Jos työt eivät jatku niin opiskelu on hyvä idea, aina kannattaa kehittää itseään sen sijaan että jäisi kotiin. Seuraa unelmiasi äläkä anna miehen rajoittaa elämääsi enää enempää! Et varmasti ole oikeasti tyhmä etkä huono, nuo ovat vain miehesi keinoja saada sinut lannistumaan. Älä ota enää haukkuja vastaan keneltäkään. Voimia, kaikki järjestyy varmasti, pidän sinulle peukkuja! :)

[/quote]

Ansaitset paljon parempaa

Suomennos = typerän miehen, joka antaa ämmän loisia miehen rahoilla.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 23:50"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 23:40"][quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 23:34"] [quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 22:36"]En lukenut koko ketjua, mutta tässä yksi näkökulma pohdittavaksi: On raskasta olla perheen vastuunkantaja. Itse olen vuosia odottanut, että puolisoni saisi elämänsä järjestykseen, jotta pystyisimme kantamaan taloudellisen vastuun yhdessä. Tilanne on ollut pitkään niin, että puolisoni opiskelee/keskeyttää opinnot/tekee pätkätöitä/on työttömänä jne. ja minä olen samassa vakiduunissa. Näin olemme pärjänneet taloudellisesti, mutta minulta tämä on vienyt mahdollisuuden esimerkiksi jatko-opintoihin tai työpaikan vaihtoon, sillä minulla on vastuu taloudestamme (meillä kyllä myös lapsia). Ymmärrän miehesi turhautumisen hyvin, uudet opinnot vaikuttavat hänenkin elämäänsä. Toisaalta ymmärrän kyllä sinuakin, olisi ihanaa opiskella, mutta ikuisesti ei voi odottaa että toinen joustaa ja tukee. Ja olen siis nainen. [/quote] Ymmärrän kyllä, varsinkin nyt kun pystyimme miehen kanssa jotenkin keskustelrmaan asiasta ja mies puhui hieman samoja asioita. Hän ei ollut opiskeluja vastaan, ainoastaan luovan alan opintoja. Olisi ihana jos pydtyisimme keskustelemaan näistä asioisya muutenkin. Aiemmin mies ei ole juurikaan maininnut miten häntä huolettaa meidän talous. En tietenkään halua että hänestä tuntuu pahalta kannatella meitä molempia, joten yritän keksiä töitä/opintoja niin että pystyisin työllistymään alalle joka minua jotenkin kiinnostaa ja jossa pärjäisin. Ap [/quote]   Et sä edelleenkään opiskelemalla saa töitä. Ja miksi et menisi osaaikatöihin? Vai onko "luovalle" niin vaikeaa ottaa sitä kassan tai siivoajan duunia? [/quote] Mies on jostain syystä osa-aikatöitä vastaan. Siitäkin tulisi huutoa jos niihin menisin. Täällä on ollut vähän alaani liipöaavaa osa-aikahommaa, mutta mies on puhunut että paperiasiat muuttuu hankalemmiksi jos sellaisiin menee. Kassatyöt hän on kieltänyt minulta liian vaarallisena (?). Olen nyt niin vakuuttunut miehen taloushuolista, että ottaisin ihan ilolla vastaan muutakin kuin oman alan hommaa. Jos mieskin sitten uskaltaisi vaihtaa pois huonosta työpaikastaan, kun minulla olisi pysyvä työ? Ap

[/quote]

Nyt haloo ap! Mies yrittää rajoittaa opiskeluasi, mies yrittää rajoittaa työntekoasi. Hän ei anna sinun tehdä töitä millä tahansa alalla, eikä anna opiskella mitä tahansa alaa! Moni luovan alan opiskelija tekee opintojen aikana vaikkapa juuri noita kassatöitä. Mitä sitten? Elättääpä itse itsensä.

Jos on jotain alaasi liittyvää osa-aikatyötä, niin hae välittömästi! Sinullahan voi olla sitä kautta mahdollisuus työllistyä vaikka kokopäiväisesti. Tai voit saada arvokkaita kontakteja. Jos et tartu tuohon tilaisuuteen, niin kadut varmasti.

Miehesi vaikuttaa katkeralle. Hänen kannattaisi ensin miettiä omat työkuvionsa uusiksi ja sitten vasta "neuvoa" (lue: määräillä) muita.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 20:51"]Minäminäminäminä. Haihattelua. Mies maksaa kaiken.

Minäminäminäminä. Mies maksaa kaiken.

Mistähän lie hermostuu? Oletko ap holhouksen alainen, , provo, vai helvetin tyhmä?
[/quote]
Mikä vittu sun ongelmasi on?

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 19:15"][quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 18:59"]Ettei vaan miehesi etsisi keinolla millä hyvänsä syitä lähteä suhteesta? En oikein muuten käsitä tuollaista primitiivireaktiota ja kiukkuamista ja sormuksen nakkelua seinään. Lähde sinä ensin ennen kuin mies käskee. Kun olet sitten itse vastuussa yksin omasta elämästäsi, voit kenenkään estämättä pyrkiä minne kouluun tahansa. Olet itse vastuussa niin viisaista kuin typeristäkin päätöksistä.
[/quote]
Mies on nykyää usei n haastanut riitaa. Ja riidan aikana tingannut että haluanko muuttaa omaan asuntoon, ja huomenna katsotaan asuntoja yms. Sitten hokenut kuinka en välitä hänestä, vaikka kuinka yritän päivittäin itse tuoda ilmi että välitän. Hän vaikuttaa hirveän epävarmalta ja luulee jostain syystä että tahdon erota, vaikka käyttäydyn täysin päinvastaisesti ja suunnittelen yhteistä tulevaisuutta.
Elämä on hankalaa, kun saan jatkuvasti pelätä milloin mies taas suuttuu. Onkohan mahdollista saada vastentahtoinen puoliso jotenkin parisuhddterapiaan? Olemme puhuneet tulevista häistämmekin. Mies itse kosi jokin kuukausi takaperin ja käyttähtyy nyt niinkuin katuisi koko asiaa.
Ap
[/quote]
Munkin mies uhkaili noin aikoinaan. Oli eksänsä heittänyt pellolle ja yritti niin olla vakaalla pohjalla kämpässään. Sitten jätin sen. Otin takaisin mutta my asuntoon. Loppui noi uhkailut.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 22:35"][quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 22:31"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 22:24"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 22:15"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 22:08"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 22:04"]

Siis mikä loishaihattelija pakkomielteinen täällä pyörii? Jokatoisessa kommentissa toistuvat sanat loinen ja haihattelija. Varmana on aina sama tyyppi! 

Hanki nyt saatanan ääliö jotain apua itsellesi ja vaikka sivistä itseäs! Oot just sellainen perinteinen pelle, joka vaan aukoo typeriä mielipiteitään luovan alan töistä, humanisteista jne, tietämättä mistään oikeasti mitään. Kaikki perustuu vaan harhaluuloihin. 

[/quote]

En, vaan kritisoin loisivaa ämmää. Saisiko sinun miehesi ( jota sinulla tuskin on ) loisia sinun rahoillasi loputtomiin, kun haihattelee vaikka sitä viidettä tutkintoaan?

Tiedän jo vastauksesi. Miehen kuuluu maksaa.

[/quote]

Mutta kysymys kuuluukin, että MIKSI kritisoit sitä joka sivulla ja laitat jatkuvasti uusia kritisoivia kommentteja? Eikö yksi kommentti riitä vai onko sinulla se pakkomielle? Vai miksi tuo menee sinulla noin tunteisiin? Ei ole nyt ihan tervettä... 

[/quote]

Aloittaja jankkaa viidettä sivua halustaan opiskella, eikä ota miestä millään tapaa huomioon.

Ihan kamalaahan se on, että mies haluaa puolisonsa ottavan jotain vastuuta?

Ikuinen opiskeilja saa mielestäsi loisia loputtomiin? Myös yhteiskunnan varoilla?

[/quote]

Tähän ei nyt minun mielipiteeni ja ajatukseni liity mitenkään. Ainoastaan se, miten itse jankutat samaa asiaa myöskin sitä viidettä sivua.  Jos sinun mielipidettäsi ei ole tähän asti noteerattu niin tuskin noteerataan vieläkään. Olisi ehkä hyvä oppia, ettet voi kaikkien ajatuksia muuttaa ja sinun tapasi ei sovi kaikille. Jos ei tätä ymmärrä, niin koituu siitä vain niitä pakkomielteitä, kuten olemme sinun kohdallasi jo saaneet huomata. 

[/quote]

Ainoa pakkomielle ketjussa on aloittajalla loisimiseen. Taitaa olla sullekin kovin tuttua?
[/quote]

Mikä ihmeen sekopää täällä koko ajan huutelee loisimisesta. Eikö ole mitään hyödyllisempää tekemistä? Mene vaikka tiskaamaan tai pyyhkimään pölyjä.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 00:32"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 00:22"]

Vaikuttaa siltä että miehelläsi on (sen lisäksi että hän on kypsynyt omaan työhönsä) pakkomielle kontrolloida sinua ja tekemisiäsi. Tuo kaikki lyttääminen, haukkuminen, kieltäminen ja määräily kuulostaa todella huolestuttavalta. Se, että pelkäät häntä välillä, on selkeä merkki siitä että kaikki ei ole kunnossa; hyvässä parisuhteessa ei tarvitse tuntea pelkoa koskaan. Neuvoisin sinua lähtemään suhteesta pian, sillä tuo on henkistä väkivaltaa pahimmillaan. Ansaitset paljon parempaa. Jos työt eivät jatku niin opiskelu on hyvä idea, aina kannattaa kehittää itseään sen sijaan että jäisi kotiin. Seuraa unelmiasi äläkä anna miehen rajoittaa elämääsi enää enempää! Et varmasti ole oikeasti tyhmä etkä huono, nuo ovat vain miehesi keinoja saada sinut lannistumaan. Älä ota enää haukkuja vastaan keneltäkään. Voimia, kaikki järjestyy varmasti, pidän sinulle peukkuja! :)

[/quote]

Ansaitset paljon parempaa

Suomennos = typerän miehen, joka antaa ämmän loisia miehen rahoilla.

[/quote]

Hei loishullu. Hanki apua! Selkeästi et voi henkisesti kovin hyvin. 

Entä jos hankkisit jonkun työllistävän tutkinnon, vaikkapa lähihoitaja. Voithan harrastaa tuota luovaa alaa vaikkapa vapaa-aikanasi.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 00:22"]Vaikuttaa siltä että miehelläsi on (sen lisäksi että hän on kypsynyt omaan työhönsä) pakkomielle kontrolloida sinua ja tekemisiäsi. Tuo kaikki lyttääminen, haukkuminen, kieltäminen ja määräily kuulostaa todella huolestuttavalta. Se, että pelkäät häntä välillä, on selkeä merkki siitä että kaikki ei ole kunnossa; hyvässä parisuhteessa ei tarvitse tuntea pelkoa koskaan. Neuvoisin sinua lähtemään suhteesta pian, sillä tuo on henkistä väkivaltaa pahimmillaan. Ansaitset paljon parempaa. Jos työt eivät jatku niin opiskelu on hyvä idea, aina kannattaa kehittää itseään sen sijaan että jäisi kotiin. Seuraa unelmiasi äläkä anna miehen rajoittaa elämääsi enää enempää! Et varmasti ole oikeasti tyhmä etkä huono, nuo ovat vain miehesi keinoja saada sinut lannistumaan. Älä ota enää haukkuja vastaan keneltäkään. Voimia, kaikki järjestyy varmasti, pidän sinulle peukkuja! :)
[/quote]
Kiitos. Ymmärrän kyllä että luovalla alalla työllistyminen on hankalaa. Olemme puhuneetmonet kerrat, ja olin luullut että olemme miehen kanssa samaa mieltä. Että raha ei olisi niin tärkeää. Ymmärrä nyt että hän on "loukussa" vihaamassaan työssä, ja minun olisi hyvä saada töitä, jotta hänkin voi katsella muita hommia.
En haluaisi kuitenkaan täysin hukata nyt saavuttamiani asioita, eli alani töitä. Jos pienellä kouluttautumisella pystyisin parantamaan työllisyysmahdollisuuksiani, ja osa-aikatöillä saisin jalkaani oven väliin.
Saa olla v*ttuuntunut työhönsä, mutta silloin toivon että keskustellaan, ja löydetään yhdessä kompromisseja. Ennen tätä mies ei ollut puhunut lainkaan huolistaan, vaikka itse olin yrittänyt ottaa aihetta puheeksi.
Ap