Pitkä liitto takana ja mies ilmoitti eilen kauppareissulta

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 13:38"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 13:33"]

Mikä helvetin argumentti on, että ero antaa uuden mahdollisuuden, koska elämme vain kerran? Ei mikään. Juuri siksi pitää elää hyvin ja lasten ehdoilla (jos lapsia on tehnyt), koska elää vain kerran. Korjata ei enää voi. Uutta elämää ei tule. Elämä ei ole mikään onnela! Yhtä lailla sen uuden miehen kulli tai uuden naisen pillu alkaa kyllästyttää jos niikseen on. Ennen vanhaan ihmiset osasivat olla aikuisia. Nykyään on joku saatanan elät vain kerran buumi, jossa etsitään pikavoittoja. Rakkaus ei ole sitä, että tuntuu hyvälle, kun kulli soutaa pillussa. Rakkaus on yhteinen matka, ja myös teidän naisten pitää hoitaa sitä, eikä ulista että mies ei tee oikein. Joskus ero on oikea ratkaisu (väkivaltaa jne.), mutta useimmiten suhde olisi alkanut elää uudelleen, jos ihmiset olisivat kärsivällisiä. Kun Suomikin syöksyy vielä lamassa 10 vuotta niin alkaa tämä pintaliito loppua. Ymmärrätte, että jo se on hienoa, että lapsillanne on ruokaa, ja näette lapsen kasvoilla hymyn. Se on ihan vitun sama, millaiset tissit naisella on, tai millainen kulli miehellä, kun elämässä on tärkeämpiä asioita. Siksi on järkyttävää, että Suomessa, sivistysvaltiossa, on tällainen ennen kaikkea naisten ylläpitämä ajatus, että ero antaa uuden elämän. Ei anna. Samanlaisia ihmisiä te olette eron jälkeenkin. Lähes kaikki.

[/quote]

Tämä on varmaan miehen kirjoittama. Olen nähnyt niin monta ns. kestävää pitkää liittoa, jotka on kasassa vain siksi, että naisella on liian pieni palkka että pärjäisi lasten kanssa yksin. Mies sitten elää herroiksi, yksi hankkii vaimolta kysymättä kalliit harrastusvälineet itselleen, toinen lähtee omille lomille ilman perhettä ja vaimo kustantaa lapset lomalle, kolmas on enimmän aikaa kännissä ja puhuu naiselle niin v**maisesti ettei mitään rajaa. Nämäkö on sitten niitä hyviä ihmisiä ja hyviä liittoja. Voin sanoa että nämäkään naiset eivät kovin hyvin voi, mielialalääkettä vetävät että jaksavat.

[/quote]

Joo, ja aika monia ns. kestävässä pitkässä liitossa olevia aviomiehiä on tullut vastaan nettitreffeillä. Ovat naamioineet profiilinsa eronnut-statuksen suojiin. Säälittäviä tapauksia. 

Mies karkaa kuin teini kotoaan ja jättää apn hoitamaan likaiset hommat ja taakse jättämänsä kaaoksen. Jos tosiaan käyttäytyy noin, osaako ottaa vastaan lasten tunnemyrskyt eron suhteen, jos pelkkä uutisten kertominen pelottaa noin kauheasti? Onko sellainen muka hyvä isä?

Nyt ap pelisuunnitelmä exän kanssa valmiiksi. Toisianne ette hauku ettekä kampita lasten edessä, vaan ero hoidetaan asiallisesti ja lapset laitetaan ykköseksi. Se alkaa sillä, että YHDESSÄ kerrotte eroavanne. Ei niin, että sinä jäät yksin hoitamaan tilannetta ja ukko makaa auringossa uuden naisensa kanssa (koska hänellä on uusi nainen. Miehet eivät koskaan, ikinä eroa "tyhjän päälle". Uusi on 100% varmuudella katsottuna). Uusien kumppaneiden esittelystä ja lasten elämääntuomisesta sovitte yhdessä- miehellä ei pitäisi nyt olla mikään kiire tyrkyttää uutta naistaan äitipuolen rooliin, vaan kunnioittaa lapsia ja antaa heidän sulatella ehkä tämänhetkisen elämänsä vaikeinta uutista.

Ero voi hyvinkin olla teidän kaikkien etu ja uuden onnellisen elämän alku. Kuitenkin valinnoista pitäö kantaa vastuu ja toimillaan pitää osoiyttaa olevansa yhä se turvallinen aikuinen. Miehesi ei valitettavasti voi lomille karkaamisellaan kantaa kelloa takaisin nuoruuteen ja pyyhkäistä teitä elämästään, teinierot ei enää onnistu.

Hyvällä lykyllä lapsenne saavat yhden rakastavan ja turvallisen aikuisen lisää elämäänsä. Jos näin on, hän varmasti ymmärtää miksi ero pitää hoitaa varovasti ja lasten ehdoilla.

Pitkät huonot liitot on kuitenkin usein ennen eroa olleet jo pitkään ongelmaisia. Siksi eroon johtavia syitä, tunteita ja ongelmia on varmasti molemmat käsitelleet omassa mielessään jo pitkään, joskus jopa vuosikausia. 

Kun ne on jo ajateltu puhki, ympäri ja monelta kantilta, ei se lopullinen niitti ole välttämättä mikään isku palleaan, ehkä enemmänkin hiipivä migreeni.

Kenenkään ei tulisi sanoa mitä eroavan pitäisi tuntea, milloin ja millä vahvuudella. Jokainen tunne on oikein ja kaikenlaisten tunteiden täytyy vaan antaa tulla ja hyväksyä sekin ettei jotain tule ollenkaan.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 14:21"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 14:10"]  Ap, ikävä kertoa sulle tämä mutta oikeasti et ole "täysin ok" asian suhteen. Vaikka olisi ollut kuinka väljähtynyt tai jopa huono liitto, 20 vuoden kumppanuuden päättyminen tulee herättämään sinussa voimakkaita tunteita. Ihmiset eivät ole koneita, jotka siirtyvät elämänvaiheesta toiseen korvaakaan lotkauttamatta. Kyseessä on kuitenkin mies, jonka kanssa kasvoit aikuiseksi, sait lapsesi, elit elämääsi. Nyt kaikki tuo muuttuu, tuoden mukanaan miehen uuden kumppanin ja sen myötä joudut sovittamaan esim. lasten aikataulut heidän mielensä mukaan. Tulet kiehumaan raivosta, itkemään huutaen, nauramaan. Se, että olet nyt tuossa lamaantuneessa tilassa ei ole hyväksyntää- sinä olet shokissa. Ja se on täysin normaalia ja ok. Elimistösi suojelee sinua liian isolta tunnemyrskyltä, kun tilannetta ei pysty vielä hahmottamaan. Tsemppiä sinulle. Sulla on uusi rooli, uusi elämänvaihe ja uudet haasteet edessä. Muista pitää myös puoliasi ja itsestäsi huolta. Ja naiset rakkaat, miehet käyttäytyvät kuin lapset koska heille sallitaan se. Sinun ei pidä olkia kohauttamalla hyväksyä sitä, että miehesi jättää traumaattisen uutisen kertomisen täysin sinun kontollesi ja karkaa lomille. Ei. Lapsilla on oikeus kuulla uutinen koko perheen kesken, yhdessä pöydässä istuen. Ilman uutta osapuolta, ilman turhaa draamaa. Heillä pitää olla oikeus näyttää kaikki tunteet mitä herää ja vastata heidän kysymyksiinsä, keskustella rakastavasti. Jos mies kokee erouutisen kertomisen liian rankkana, kokee hän varmasti itse lasten kodin hajottamisen liian rankkana. Sanoit hänen olleen hyvä isä, ja hyvät isät asettavat lasten hyvinvoinnin oman pelkuruuden ja lomillekarkaamisen edelle. 10-vuotiaan ei todellakaan tarvitse yhtäkkiä todistaa isän katoamistemppua, 18-vuotiaan skypepuhelua jenkkeihin, että hupsis perhe hajosi tai riparilta palaavan täydellistä mullistusta, että hän öähtee riparille ja kun palaa niin isä onkin lähtenyt omille teilleen. Vaikka se on raskasta, laitat lasten edun kaiken edelle tällä hetkellä.Miehen kalloon taot täsmälleen saman ja lopetat tuollaisen olankohauttelun, että joo ei se pysty siihen nii eikai täs sitte mitään. Typerää peukuttaa tuollaista viestiä. Aikuinen ihminen kykenee lykkäämään "lomiaan" vaikka se oiski himmuisen ikävää jos vaakakupissa painaa omien lasten iskujen minimointi. Toivon tsemppiä koko perheellenne. Sinulle rakkautta ja onnea tulevaisuuteen, miehellesi viisautta toimia lasten edun mukaan ja lapsillesi voimia ja kaikki mahdolliset resurssit käsitellä toisen vanhemman lähtöä ja avioeroa. Halaus! Kaikki kääntyy kyllä parhain päin. Muista toimia asiallosesti ja olla aikuinen, vaikka se saattaa tuntua vaikealta joskus. Vaadot myös mieheltäsi samaa. [/quote] Ööh, kuinka voit mennäsanomaan toiselle mitä hän tuntee? Ei kaikki todellakaan ole shokissa eron jälkeen. Eiköhän ap tunne itsensä sen verran hyvin että KENENKÄÄN muun ei tarvitse hälle sanoa mitä saa tuntea ja milloin.... Olet vissiin liikaa lukenut Fischerin ero-opasta?

[/quote]

Rauhoitu. En tunne kirjaa mihin viittaat, enkä sano aplle miten hänen pitää tuntea. Itselle vain kävi niin, että uutinen jysöhti tajuntaan vasta puoli vuotta tapahtuman jälkeen. Muistutin vain apta, että hänellä on oikeus kokea niinkuin kokee vaikka yllättäen hiipisikin voimakkaita unteita pintaan, vaikka "järjellä ajatellen" siihen ei olisi syytä. Eikä sitä tarvitse säikähtää. Shokkireaktio nyt vaan pätee usein avioeroihin, läheisen kuolemiin, isoihin elämänmuutoksiin. Totta kai ap saa tuntea niinkuin ikinä tunteekaan, vaikka olotila ei tuosta muuttuisikaan.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 14:32"]

Pitkät huonot liitot on kuitenkin usein ennen eroa olleet jo pitkään ongelmaisia. Siksi eroon johtavia syitä, tunteita ja ongelmia on varmasti molemmat käsitelleet omassa mielessään jo pitkään, joskus jopa vuosikausia. 

Kun ne on jo ajateltu puhki, ympäri ja monelta kantilta, ei se lopullinen niitti ole välttämättä mikään isku palleaan, ehkä enemmänkin hiipivä migreeni.

Kenenkään ei tulisi sanoa mitä eroavan pitäisi tuntea, milloin ja millä vahvuudella. Jokainen tunne on oikein ja kaikenlaisten tunteiden täytyy vaan antaa tulla ja hyväksyä sekin ettei jotain tule ollenkaan.

[/quote]

Just näin. Kaikkea saa tuntea. t.86

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 12:13"]

tultuaan että se oli nyt tässä. Hän muuttaa pois, on kuulemma löytynyt uusi kumppani joka antaa hänelle kokonaan uuden loppuelämän. Pakkasi pikaisesti pariin matkalaukkuun vaatteita ja ilmoitti tulevansa hakemaan suurempia tavaroita viikonloppuna. Kuulemma sitten voi miettiä isomman linjan asioita kuten omaisuuden jakoa kun on palannut lomiltaan elokuun lopussa.

Kummallisinta tässä on, että kun ensi yllätysshokki meni ohi, en tehnyt mitään. En möykännyt, itkenyt, paasannut tms. Tuli tunne kuin olisi vapautunut jostakin.

Ikää miehellä on 46 vuotta, mulla 42. Avioliitossa ollaan oltu 20 vuotta, lapsia kolme joista keskimmäinen on riparilla just nyt, vanhin 18 v on jenkeissä sukuloimassa ja vain nuorin eli 10v  on kotosalla. Tosin hänkin on mummulassa eli mun vanhempien luona ja tulee huomenna.

Ei meillä varsinaista riitaa ole mistään ollut, mutta jo vuosia on ollut tunne, että eletään ihan erillisiä elämiä ja ollaan kuin kaverit. Seksiä hyvin harvoin. Varmaan siis olis pitänyt jotenkin arvata tämä, mutta jotenkin en ole jaksanut/viitsinyt puuttua asiaan, vaan olen vain ollut kun ei tässä nyt mitään kriisiäkään ole ollut. Tavallista perhe-elämää vain. Sen olen itsestäni viimeisen viiden vuoden aikana huomannut, että en ole paljon välittänyt, missä mies menee. Siis ei vain ole kiinnostanut vaan olen ollut enemmän helpottunut kun se ei ole kotona. Eikä nytkään harmita tai raivostuta yhtään vaan jotenkin päällimmäisenä ajatus, että aijaa tämmöinen juttu, no hoidetaan alta pois.

Eli tää oli varmaan tosiaan tässä.

[/quote]

Tuore tapaus siis. Paljon tulee asioita vastaan joita pitää hoitaa ja joita pitää tehdä. Avioero pitäisi saada heti allekirjoitettua, että virallisesti asiat menevät oikein. Tämä on tärkeä juttu. Eli paperi valmiiksi, kun hän tulee kotiin ja allekirjoitus myös ennen kun hän lähtee. (Voi tulostaa netistä vaikka.)

Jos ei ole omaa pankkitiliä, se pitäisi saada heti aikaiseksi. Jos hän kuluttaa yhteisiä rahoja ennen allekirjoitusta, se on pois yhteisestä omaisuudesta. Mutta jos asiat ovat kunnossa, niin hyvä juttu.

Muut murheet sitten tulee kyllä jälkikäteen.

Toivon mukavaa elämää, kun se kääntyy sille puolelle. Yritä nähdä positiivisesti asian hyvät puolet, koska muuten vain kiusaat itseäsi.

M45

Niin väkisinkö siitä "omasta" täytyisi kiinni pitää? Oikeasti ymmärrän apta, vaikka oma tilanne ei juuri nyt sama olekaan. Jos toinen ilmoittaa, että tää oli tässä, ja itsekin on samaa mieltä, niin miksi siitä edes niiden kullanmuruisten lasten takia tarvitsisi repiä draamaa, jota ei vaan ole?

Miksi niitä lapsia ei voisi kohdella kuten ajattelevia olentoja, ja sanoa asiat suoraan: olette varmaan huomanneetkin, että meillä ei isän kanssa ole kamalasti enää yhteistä. Hän lähti nyt, ja syksymmällä sovimme käytännön asioista. Vaikka meillä on nyt näin, niin tietysti isä on teidän isä, ja sehän ei tässä miksikään muutu.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 13:46"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 13:33"]Mikä helvetin argumentti on, että ero antaa uuden mahdollisuuden, koska elämme vain kerran? Ei mikään. Juuri siksi pitää elää hyvin ja lasten ehdoilla (jos lapsia on tehnyt), koska elää vain kerran. Korjata ei enää voi. Uutta elämää ei tule. Elämä ei ole mikään onnela! Yhtä lailla sen uuden miehen kulli tai uuden naisen pillu alkaa kyllästyttää jos niikseen on. Ennen vanhaan ihmiset osasivat olla aikuisia. Nykyään on joku saatanan elät vain kerran buumi, jossa etsitään pikavoittoja. Rakkaus ei ole sitä, että tuntuu hyvälle, kun kulli soutaa pillussa. Rakkaus on yhteinen matka, ja myös teidän naisten pitää hoitaa sitä, eikä ulista että mies ei tee oikein. Joskus ero on oikea ratkaisu (väkivaltaa jne.), mutta useimmiten suhde olisi alkanut elää uudelleen, jos ihmiset olisivat kärsivällisiä. Kun Suomikin syöksyy vielä lamassa 10 vuotta niin alkaa tämä pintaliito loppua. Ymmärrätte, että jo se on hienoa, että lapsillanne on ruokaa, ja näette lapsen kasvoilla hymyn. Se on ihan vitun sama, millaiset tissit naisella on, tai millainen kulli miehellä, kun elämässä on tärkeämpiä asioita. Siksi on järkyttävää, että Suomessa, sivistysvaltiossa, on tällainen ennen kaikkea naisten ylläpitämä ajatus, että ero antaa uuden elämän. Ei anna. Samanlaisia ihmisiä te olette eron jälkeenkin. Lähes kaikki. [/quote] Voi sun kanssasi. Ainutkertaisen elämämmehän kuuluu ollakin Onnela!! Jokaikinen ainutkertainen päivä. Shampanjaa ja vaahtokarkkeja. Ei yhtään vähempää. Yhtään ainoaa päivää kun ei saa takaisin. Mä elän omaa elämääni tällä periaatteella ja panostan siihen että jokaikinen päivä on juhlapäivä. Hyvin toimii!

[/quote]

Mä olen täysin eri mieltä. Pakonomainen onnellisuuden tavoittelu on harhaa, jota ei voi koskaan saavuttaa. Elämä ei yksinkertaisesti ole shamppanjaa ja vaahtokarkkeja joka päivä, vaikka sitä miten haluaisit. Elämä on myös sairautta, suuria järkytyksiä ja ajoittasta tuskaa ja kuolemaa. Jos asettaa riman niin korkealle, että joka päivä åitää olla puhdasta onnea aamusta iltaan, kyky kokea ja käsitellä kipua ja tuskaa katoaa. Jos oletat, että elämä on sinulle velkaa onnea ja onnellisuus on elämän tarkoitus, tulee luultavasti elämäsi olemaan vaikeaa ja onnetonta. Täydellistä onnea nimittäin harvoin kokee asettamatta itseään ja omia tarpeitaan jatkuvasti muiden edelle, ja se harvoin loppupeleissä tuottaa hedelmää.

Harvalla on täydellisen onnellinen lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja vanhuus. Jos hyväksyy sen, ettei elämä voi olla pelkkää onnea eikä töydellisyyttä pysty koskaan 100% tavoittamaan, on paljon onnellisempi. Itselle olisi superuuvuttavaa joka päivä huolehtia, että onhan tääkin päivä nyt pelkkää naurua ja shamppanjaa alusta loppuun. https://www.psychologytoday.com/blog/give-and-take/201305/does-trying-be-happy-make-us-unhappy

Ei herranjestas. J. V. Snellman kääntyy haudassaan. Kun suomalaiset vihdoin oppivat lukemaan ja kirjoittamaan, he kirjoittavat vuonna 2015 lauseita " Jokainen tunne on oikein ja kaikenlaisten tunteiden täytyy vaan antaa tulla ja hyväksyä sekin, ettei jotain tule ollenkaan" "Elämme vain kerran" "Elä täysillä", "Möykky rinnassa, itkettää". "Kaikkea saa tuntea". Lopettakaa nyt niiden psykologian kirjojen ja lehtien lukeminen, jos ette parempaan pysty.

Ei siinä mitään, saatte työntää perseeseennekin mitä tahansa itse. Ei ole mitään tahoa joka sen kieltäisi. Sieltähän saattaisi löytyä myös uusi ihana elämä (mies tai nainen), kun tekisi vaikka perusteellisen tähystyksen. Voin toimittaa letkun kameroineen, sitten vaan kolonoskopiaa, johan löytyy uusi kumppani ja auvo.

[

quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:00"]

Niin väkisinkö siitä "omasta" täytyisi kiinni pitää? Oikeasti ymmärrän apta, vaikka oma tilanne ei juuri nyt sama olekaan. Jos toinen ilmoittaa, että tää oli tässä, ja itsekin on samaa mieltä, niin miksi siitä edes niiden kullanmuruisten lasten takia tarvitsisi repiä draamaa, jota ei vaan ole?

Miksi niitä lapsia ei voisi kohdella kuten ajattelevia olentoja, ja sanoa asiat suoraan: olette varmaan huomanneetkin, että meillä ei isän kanssa ole kamalasti enää yhteistä. Hän lähti nyt, ja syksymmällä sovimme käytännön asioista. Vaikka meillä on nyt näin, niin tietysti isä on teidän isä, ja sehän ei tässä miksikään muutu.

[/quote]Hmm, se nimenomaan ei ole draamaa jos asiat hoidetaan asiallisesti ja kiihkoilematta. En lainkaan ymmärrä, miksi apn pitäisi olla se, joka lähtee isän tuntoja tulkkailemaan yhteisille lapsille. Myöskin aikuisena asiat ei valitettavasti mene niin, että kadotaan ja "asia hoidetaan ja jutellaan joskus syksymmällä." Toi sun "kullanmuruiset" kertoo kyllä aika hyvin, miltä kannalta katsot asiaa. Lapset siis pilaavat loppukesänsä ja huolehtivat siitä milloin saavat seuraavan kerran tavata syksyllä isänsä? Vai onko toi sulle ihan normaalia, ettei toista vanhempaansa nää pitkään aikaan? Pitääkö isä jättää rauhaan, ettei loma mene pilalle?

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:00"]

Niin väkisinkö siitä "omasta" täytyisi kiinni pitää? Oikeasti ymmärrän apta, vaikka oma tilanne ei juuri nyt sama olekaan. Jos toinen ilmoittaa, että tää oli tässä, ja itsekin on samaa mieltä, niin miksi siitä edes niiden kullanmuruisten lasten takia tarvitsisi repiä draamaa, jota ei vaan ole?

Miksi niitä lapsia ei voisi kohdella kuten ajattelevia olentoja, ja sanoa asiat suoraan: olette varmaan huomanneetkin, että meillä ei isän kanssa ole kamalasti enää yhteistä. Hän lähti nyt, ja syksymmällä sovimme käytännön asioista. Vaikka meillä on nyt näin, niin tietysti isä on teidän isä, ja sehän ei tässä miksikään muutu.

[/quote]Kato rakas pieni, kun se isä ei roa lapsistaan vaan äidistä. Jos sun mielestä asiasta yhdessä keskustelu ja selkeiden pelisääntöjen luominen lapsille on "turhan draaman repimistä", ei silloin niitä lapsia olisi alun perinkään pitänyt hankkia.

Joten ei, asiaa ei hoideta sanomalla "hän lähti nyt".

Lapsille voi olla hyvä, että ap kertoo. Koska mies on lähtenyt, niin lapset miettii, että miten ap pärjää. Tulisi selväksi, että asiat järjestyy.

Ikinä en tajua näitä miehiä ja naisia, jotka vain ilmoitusluonteisesti lähtevät. Miksi ei selvitellä sitä nykyistä suhdetta vaan helpon kautta karataan uuteen.

Etenkin kun on lapsia voisi pikkasen miettiä muutakin omaa napaa.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:19"]Lapsille voi olla hyvä, että ap kertoo. Koska mies on lähtenyt, niin lapset miettii, että miten ap pärjää. Tulisi selväksi, että asiat järjestyy.
[/quote]

Niin ja lapset kai jäävät ap:lle ja he ehkä pysyvät asunnossaankin? Kun taas mies lähtee.

Tämä kirjoitus kuolemasta ja tuskasta ja elämän ennakoimattomuudesta oli oikein hyvä linkkeineen päivineen. (sanoo 96)

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:13"]

 Hmm, se nimenomaan ei ole draamaa jos asiat hoidetaan asiallisesti ja kiihkoilematta. En lainkaan ymmärrä, miksi apn pitäisi olla se, joka lähtee isän tuntoja tulkkailemaan yhteisille lapsille. Myöskin aikuisena asiat ei valitettavasti mene niin, että kadotaan ja "asia hoidetaan ja jutellaan joskus syksymmällä." Toi sun "kullanmuruiset" kertoo kyllä aika hyvin, miltä kannalta katsot asiaa. Lapset siis pilaavat loppukesänsä ja huolehtivat siitä milloin saavat seuraavan kerran tavata syksyllä isänsä? Vai onko toi sulle ihan normaalia, ettei toista vanhempaansa nää pitkään aikaan? Pitääkö isä jättää rauhaan, ettei loma mene pilalle?

[/quote]

Ei mikään tässä kuviossa ole minulle normaalia. Mutta pidän tätä vaihtoehtoa parempana kuin sitä normia, jossa lapsilla on loppukesän riemuna ranteita leikkelevä, itkevä ja huutava ja paskana oleva äiti, joka syyttelee silmät suut täyteen jokaista, joka ohi kävelee.

Toisin sanoen: jos tilanne on tämä, mies on näin tehnyt, mitä siinä muuta voi tehdä kuin todeta tilanteen ja hoitaa se parhaimmin päin? Pitäisikö ulvovana sutena soitella miehen perään, ehkä raahata lapset "selvittelyyn" vai mitä? Miksi ei todeta, miten on - ja mies tulee olemaan lasten isä, siitä emme pääse mihinkään.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:18"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:00"]

Niin väkisinkö siitä "omasta" täytyisi kiinni pitää? Oikeasti ymmärrän apta, vaikka oma tilanne ei juuri nyt sama olekaan. Jos toinen ilmoittaa, että tää oli tässä, ja itsekin on samaa mieltä, niin miksi siitä edes niiden kullanmuruisten lasten takia tarvitsisi repiä draamaa, jota ei vaan ole?

Miksi niitä lapsia ei voisi kohdella kuten ajattelevia olentoja, ja sanoa asiat suoraan: olette varmaan huomanneetkin, että meillä ei isän kanssa ole kamalasti enää yhteistä. Hän lähti nyt, ja syksymmällä sovimme käytännön asioista. Vaikka meillä on nyt näin, niin tietysti isä on teidän isä, ja sehän ei tässä miksikään muutu.

[/quote]Kato rakas pieni, kun se isä ei roa lapsistaan vaan äidistä. Jos sun mielestä asiasta yhdessä keskustelu ja selkeiden pelisääntöjen luominen lapsille on "turhan draaman repimistä", ei silloin niitä lapsia olisi alun perinkään pitänyt hankkia.

Joten ei, asiaa ei hoideta sanomalla "hän lähti nyt".

[/quote]

Siksipä sen isukin oliskin pitänyt hoitaa lähjtönsä jotenkin muuten kuin lasten ollessa kätevästi pois kotoa, jolloin sotkun selvittely jää äidille.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 13:50"]

Voi kun te osaisitte pitää huolta parisuhteesta, niin ei tällaisia tapauksia tulisi. Eise parisuhde ole pelkästään mitään yhdessä asumista.

[/quote]

No kerrohan, miten sinä pidät parisuhteestasi huolta, kun tunnut niin tietäväiseltä.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:22"]

[

quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:19"]Lapsille voi olla hyvä, että ap kertoo. Koska mies on lähtenyt, niin lapset miettii, että miten ap pärjää. Tulisi selväksi, että asiat järjestyy. [/quote] Niin ja lapset kai jäävät ap:lle ja he ehkä pysyvät asunnossaankin? Kun taas mies lähtee.

[/quote]

Häh?? Pakko sanoa, ettei kyllä auennut pointtisi lainkaan. Mies siis lähtee, ap kertoo, "lapset jäävät äidilleen" (yksinhuoltajuus vai?) ja jäävät arvuuttelemaan milloin seuraavan kerran tapaavat isänsä "syksymmällä", kun ensin on vietetty 10-18 vuotta ydinperheenä ja nähden päivittäin? Sitten lomailtuaan isukki jaksaa alkaa hoitaa "asioita". Lapset on asioita, joita sitten hoidetaan kun lomat on lomailtu?

Mikä ihmeen ongelma siinä on kertoa yhdessä päätöksestä? Sitten kun ap on ilmoittanut et hei isi lähti nyt niin saako ne lapset esim. soittaa isälle puhuakseen asioista? Vai pitääkö sekin jättää lomien jälkeiseksi ajaksi? Saako lapset tietää missä se isä edes on?

Kun te ette ymmärrä, ettei lapsen turvallisuudentunteen varmistaminen ole sitä, että "pidetään omasta kiinni." viitaten siis exään. Viitaten lapseen niin totta hemmetissä siitä isästä pidetään kiinni vaikka isä olisi kenen uuden kanssa! Toi katoamistemppu on traumaattisinta mitä lapselle voi tehdä. Nim. been there, experienced that

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:23"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:18"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:00"]

Niin väkisinkö siitä "omasta" täytyisi kiinni pitää? Oikeasti ymmärrän apta, vaikka oma tilanne ei juuri nyt sama olekaan. Jos toinen ilmoittaa, että tää oli tässä, ja itsekin on samaa mieltä, niin miksi siitä edes niiden kullanmuruisten lasten takia tarvitsisi repiä draamaa, jota ei vaan ole?

Miksi niitä lapsia ei voisi kohdella kuten ajattelevia olentoja, ja sanoa asiat suoraan: olette varmaan huomanneetkin, että meillä ei isän kanssa ole kamalasti enää yhteistä. Hän lähti nyt, ja syksymmällä sovimme käytännön asioista. Vaikka meillä on nyt näin, niin tietysti isä on teidän isä, ja sehän ei tässä miksikään muutu.

[/quote]Kato rakas pieni, kun se isä ei roa lapsistaan vaan äidistä. Jos sun mielestä asiasta yhdessä keskustelu ja selkeiden pelisääntöjen luominen lapsille on "turhan draaman repimistä", ei silloin niitä lapsia olisi alun perinkään pitänyt hankkia.

Joten ei, asiaa ei hoideta sanomalla "hän lähti nyt".

[/quote]

Siksipä sen isukin oliskin pitänyt hoitaa lähjtönsä jotenkin muuten kuin lasten ollessa kätevästi pois kotoa, jolloin sotkun selvittely jää äidille.

[/quote]

Niin, niin, niin olisi. Mutta niin hän ei tehnyt. Joten mten apn nyt pitäisi hoitaa tlanne jotenkin muutoin kuin toteamalla, että hän lähti nyt? Repiä mies takaisin vaikka pikku itsariuhkauksella? Hokemalla, miten mies ei ikinä näe lapsiaan, kun tämän teki? Soittelemalla miehen suvulle ja kavereille ja kaikille ja kertomalla, että tämmäisen se teki?

Ehkä kannattaa ottaa siihen uuteen yhteyttä ja sanoa, että nyt meidän naisten on puhuttava!

Ja tämäkö ei ole aplle vastuuntyöntämistä, ja ehkäpä pakottamista toimintatapaan, joka ei todella kuulu apn luonteeseen, mutta mitä väliä sillä, kunhan saadaan mies "vastuuseen".