Pitkä liitto takana ja mies ilmoitti eilen kauppareissulta
tultuaan että se oli nyt tässä. Hän muuttaa pois, on kuulemma löytynyt uusi kumppani joka antaa hänelle kokonaan uuden loppuelämän. Pakkasi pikaisesti pariin matkalaukkuun vaatteita ja ilmoitti tulevansa hakemaan suurempia tavaroita viikonloppuna. Kuulemma sitten voi miettiä isomman linjan asioita kuten omaisuuden jakoa kun on palannut lomiltaan elokuun lopussa.
Kummallisinta tässä on, että kun ensi yllätysshokki meni ohi, en tehnyt mitään. En möykännyt, itkenyt, paasannut tms. Tuli tunne kuin olisi vapautunut jostakin.
Ikää miehellä on 46 vuotta, mulla 42. Avioliitossa ollaan oltu 20 vuotta, lapsia kolme joista keskimmäinen on riparilla just nyt, vanhin 18 v on jenkeissä sukuloimassa ja vain nuorin eli 10v on kotosalla. Tosin hänkin on mummulassa eli mun vanhempien luona ja tulee huomenna.
Ei meillä varsinaista riitaa ole mistään ollut, mutta jo vuosia on ollut tunne, että eletään ihan erillisiä elämiä ja ollaan kuin kaverit. Seksiä hyvin harvoin. Varmaan siis olis pitänyt jotenkin arvata tämä, mutta jotenkin en ole jaksanut/viitsinyt puuttua asiaan, vaan olen vain ollut kun ei tässä nyt mitään kriisiäkään ole ollut. Tavallista perhe-elämää vain. Sen olen itsestäni viimeisen viiden vuoden aikana huomannut, että en ole paljon välittänyt, missä mies menee. Siis ei vain ole kiinnostanut vaan olen ollut enemmän helpottunut kun se ei ole kotona. Eikä nytkään harmita tai raivostuta yhtään vaan jotenkin päällimmäisenä ajatus, että aijaa tämmöinen juttu, no hoidetaan alta pois.
Eli tää oli varmaan tosiaan tässä.
Kommentit (153)
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:30"]
Kun te ette ymmärrä, ettei lapsen turvallisuudentunteen varmistaminen ole sitä, että "pidetään omasta kiinni." viitaten siis exään. Viitaten lapseen niin totta hemmetissä siitä isästä pidetään kiinni vaikka isä olisi kenen uuden kanssa! Toi katoamistemppu on traumaattisinta mitä lapselle voi tehdä. Nim. been there, experienced that
[/quote]
Ymmärrän hyvinkin. Nyt on vain kyse siitä, että jos mies on vastuuton paska, niin tässä syy siitä sysätään apn harteille, eli ihan kuin hän voisi tehdä jotakin muuta kuin myöntää tosiasiat, jotka ovat, että paska lähti, jätti minulle tämän jutun ja syksyllä lupasi asioita sovitella.
Minä aikanaan tosiaan pidin arvokkaana sitä, että kykenin tämän lapsille kiihkottomasti sanomaan, ja myöhemmin sovittiin ja siitä se kaikkien uusi elämä alkoi. Kun muu ei ollut mahdollista, ja muu ei ollut minun vallassani.
Sääliksi käy sitä riparilta palaavaa. Kiva tunnelma rippijuhlissa tiedossa. Tuleeko se uutta nuoruuttaan elävä isäpappa sinne? Kehtaako näyttää naamaansa sukulaisille? Vai tuoko peräti tyttöystävän mukanaan?
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:23"]
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:13"]
Hmm, se nimenomaan ei ole draamaa jos asiat hoidetaan asiallisesti ja kiihkoilematta. En lainkaan ymmärrä, miksi apn pitäisi olla se, joka lähtee isän tuntoja tulkkailemaan yhteisille lapsille. Myöskin aikuisena asiat ei valitettavasti mene niin, että kadotaan ja "asia hoidetaan ja jutellaan joskus syksymmällä." Toi sun "kullanmuruiset" kertoo kyllä aika hyvin, miltä kannalta katsot asiaa. Lapset siis pilaavat loppukesänsä ja huolehtivat siitä milloin saavat seuraavan kerran tavata syksyllä isänsä? Vai onko toi sulle ihan normaalia, ettei toista vanhempaansa nää pitkään aikaan? Pitääkö isä jättää rauhaan, ettei loma mene pilalle?
[/quote]
Ei mikään tässä kuviossa ole minulle normaalia. Mutta pidän tätä vaihtoehtoa parempana kuin sitä normia, jossa lapsilla on loppukesän riemuna ranteita leikkelevä, itkevä ja huutava ja paskana oleva äiti, joka syyttelee silmät suut täyteen jokaista, joka ohi kävelee.
Toisin sanoen: jos tilanne on tämä, mies on näin tehnyt, mitä siinä muuta voi tehdä kuin todeta tilanteen ja hoitaa se parhaimmin päin? Pitäisikö ulvovana sutena soitella miehen perään, ehkä raahata lapset "selvittelyyn" vai mitä? Miksi ei todeta, miten on - ja mies tulee olemaan lasten isä, siitä emme pääse mihinkään.
[/quote]
Herranjestas. Luin vain ekan kappaleen ja se oli ihan tarpeeksi. Sulla on nyt jotain omisa selvittämättömiä ongelmia ja käsitys päässäsi, miltä tilanne näyttää. Huhhuh. Ihan näin tiedoksi sulle, vaikka ilmeisesti me ei kyettäis asiaa näkemään samalta kantilta vaikka kuinka väännettäisiin. Ihan näin yllärinä sulle, aikuinen ei "viiltele ranteitaan " tai hauku ohikulkijoita vaikka olisi missä tilanteessa. Samoin kuin ei tehdä katoamistemppuja. Herranen aika, en halua edes lähteä arvailemaan, millaisella elämänkokemuksella noikin sanat sun näppäimikselle päätyny.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 12:16"]Ja sinulle jää asiasta kertominen, kun lapset tulee kotiin? Lasten kannalta erittäin huonosti toimittu.
[/quote]
Varsinkin rippijuhlat. Ehtiikö kiireiltään edes paikalle?
[
quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:30"]
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:23"]
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:18"]
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:00"]
Niin väkisinkö siitä "omasta" täytyisi kiinni pitää? Oikeasti ymmärrän apta, vaikka oma tilanne ei juuri nyt sama olekaan. Jos toinen ilmoittaa, että tää oli tässä, ja itsekin on samaa mieltä, niin miksi siitä edes niiden kullanmuruisten lasten takia tarvitsisi repiä draamaa, jota ei vaan ole?
Miksi niitä lapsia ei voisi kohdella kuten ajattelevia olentoja, ja sanoa asiat suoraan: olette varmaan huomanneetkin, että meillä ei isän kanssa ole kamalasti enää yhteistä. Hän lähti nyt, ja syksymmällä sovimme käytännön asioista. Vaikka meillä on nyt näin, niin tietysti isä on teidän isä, ja sehän ei tässä miksikään muutu.
[/quote]Kato rakas pieni, kun se isä ei roa lapsistaan vaan äidistä. Jos sun mielestä asiasta yhdessä keskustelu ja selkeiden pelisääntöjen luominen lapsille on "turhan draaman repimistä", ei silloin niitä lapsia olisi alun perinkään pitänyt hankkia.
Joten ei, asiaa ei hoideta sanomalla "hän lähti nyt".
[/quote]
Siksipä sen isukin oliskin pitänyt hoitaa lähjtönsä jotenkin muuten kuin lasten ollessa kätevästi pois kotoa, jolloin sotkun selvittely jää äidille.
[/quote]
Niin, niin, niin olisi. Mutta niin hän ei tehnyt. Joten mten apn nyt pitäisi hoitaa tlanne jotenkin muutoin kuin toteamalla, että hän lähti nyt? Repiä mies takaisin vaikka pikku itsariuhkauksella? Hokemalla, miten mies ei ikinä näe lapsiaan, kun tämän teki? Soittelemalla miehen suvulle ja kavereille ja kaikille ja kertomalla, että tämmäisen se teki?
Ehkä kannattaa ottaa siihen uuteen yhteyttä ja sanoa, että nyt meidän naisten on puhuttava!
Ja tämäkö ei ole aplle vastuuntyöntämistä, ja ehkäpä pakottamista toimintatapaan, joka ei todella kuulu apn luonteeseen, mutta mitä väliä sillä, kunhan saadaan mies "vastuuseen".
[/quote]
Voi rakas kulta, kun kukaan ei sitä miestä ole repimässä takaisin. Jos nyt eka kykenisit ymmärtämään, että lasten suhde isäönsä on erillinen side kuin lasten side isäänsä. Palataan asiaan, kun ymnärrät edes mitä halutaan tehdä ja kenen hyväksi. Mies saa mennä, mutta lapsista huolehditaan. Mies ei eroa lapsistaan vaan äidistä.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:37"]
Herranjestas. Luin vain ekan kappaleen ja se oli ihan tarpeeksi. Sulla on nyt jotain omisa selvittämättömiä ongelmia ja käsitys päässäsi, miltä tilanne näyttää. Huhhuh. Ihan näin tiedoksi sulle, vaikka ilmeisesti me ei kyettäis asiaa näkemään samalta kantilta vaikka kuinka väännettäisiin. Ihan näin yllärinä sulle, aikuinen ei "viiltele ranteitaan " tai hauku ohikulkijoita vaikka olisi missä tilanteessa. Samoin kuin ei tehdä katoamistemppuja. Herranen aika, en halua edes lähteä arvailemaan, millaisella elämänkokemuksella noikin sanat sun näppäimikselle päätyny.
[/quote]
Suurin osa tältä foorumilta, luettuani naisten kokemuksia siitä, mitä tapahtuu, kun mies löytää uuden. Ja kieltämättä pari ikävänoloista eroakin on tullut seurattua.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:40"]
Voi rakas kulta, kun kukaan ei sitä miestä ole repimässä takaisin. Jos nyt eka kykenisit ymmärtämään, että lasten suhde isäönsä on erillinen side kuin lasten side isäänsä. Palataan asiaan, kun ymnärrät edes mitä halutaan tehdä ja kenen hyväksi. Mies saa mennä, mutta lapsista huolehditaan. Mies ei eroa lapsistaan vaan äidistä.
[/quote]
Voi rakas ihana mussukkaisena, mitenhän sinut saisi ymmärtämään, että se, mitä aikuinen ihminen (mies) tekee, on se, mitä hän valitsee tehdä, ja siihen on toisella aikauisella ihmisellä (nainen) vain rajallinen mahdollisuus vaikuttaa?
Jos nyt eka ymmärtäisit, että näin tämä mies toimi, ja näin hän päätti toimia. Kun olet noin ylevän fiksu ja ihana empaatikko, kertoisitko, miten tämän naisen pitäisi asia hoitaa, mielestäsi? Mitä hän nyt voi, ihan sileen oikeasti käytännössä, tässä tilanteessa tehdä?
Aika surullista kommunikaatiovajetta ja vastuullisuutta, jos tuollainen asia hoidetaan ilmoitusluontoisesti, ja karataan sen siliän tien uuden rakkauden kainaloon. Jos yhtään vanhat merkit pitävät paikkansa, jossakin vaiheessa tulee se menneen haikailu, tai ainakin epätoivoiset yritykset korjata jälkiään (esim. uuden rakkauden sokaisemana unohtuu lapset tyystin, ja vanhoilla päivillään yritetään sitten pelastaa kaikki mitä pelastettavissa on. Jos on.)
Missä on aikuisuus, kun sitä tarvittaisiin!
... Mutta ap: jaksamista, tulipa tunteenmyllerrykset sitten jälkijunassa tai ei. Ja muutoshan on aina suunta parempaan, eipähän tarvitse tuhlata seisovassa vedessä aikaa enää yhtään enempää. Ja jos miehen vastuunotto lasten suhteen on tuolla tasolla, pyri sinä olemaan se aikuinen. :)
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:35"]
Sääliksi käy sitä riparilta palaavaa. Kiva tunnelma rippijuhlissa tiedossa. Tuleeko se uutta nuoruuttaan elävä isäpappa sinne? Kehtaako näyttää naamaansa sukulaisille? Vai tuoko peräti tyttöystävän mukanaan?
[/quote]
Joo. Usa:stakin palaavalle abivuottaan alottavalle (?) on varmaan kiva tulla kotiin. Siinä sit vaan jännätään yhdessä, milloin papan lomat on ohi ja saadaan taas tavata.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 12:24"]
Miksi tätä on yläpeukutettu? Onko teistä hyvä juttu että ap:n mies teki tuollaisen tempun?
[/quote]
Mitä sä oikein horiset?
10-vuotias on vielä lapsi eikä pysty käsittelemään tällaisia ihmissuhdeasioita, mutta meinaatteko, että rippikouluikäinen ja 18-vutias eli täysi-ikäinen, eivät olisi kykeneviä muodostamaan omaa mielipidettä tästä isän yhtäkkisestä katoamistempusta ja siitä ,että isä on pettänyt äitiä ja muuta perhettä jo jonkin aikaa?
Varsinkin jos lapset ovat poikia, niin isä on kyllä heikoilla kun palaa lomansa jälkeen kuorimaan kermat hylkäämästään perheestä.
[
quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:45"]
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:40"]
Voi rakas kulta, kun kukaan ei sitä miestä ole repimässä takaisin. Jos nyt eka kykenisit ymmärtämään, että lasten suhde isäönsä on erillinen side kuin lasten side isäänsä. Palataan asiaan, kun ymnärrät edes mitä halutaan tehdä ja kenen hyväksi. Mies saa mennä, mutta lapsista huolehditaan. Mies ei eroa lapsistaan vaan äidistä.
[/quote]
Voi rakas ihana mussukkaisena, mitenhän sinut saisi ymmärtämään, että se, mitä aikuinen ihminen (mies) tekee, on se, mitä hän valitsee tehdä, ja siihen on toisella aikauisella ihmisellä (nainen) vain rajallinen mahdollisuus vaikuttaa?
Jos nyt eka ymmärtäisit, että näin tämä mies toimi, ja näin hän päätti toimia. Kun olet noin ylevän fiksu ja ihana empaatikko, kertoisitko, miten tämän naisen pitäisi asia hoitaa, mielestäsi? Mitä hän nyt voi, ihan sileen oikeasti käytännössä, tässä tilanteessa tehdä?
[/quote]
Ap kertoi selkeästi, että isä on ollut hyvä isä. Siitä jo ymmärtää, ettei tällä isällä ole mitään aikomusta hävitä loppuiäksi. Mies varmasti ymmärtää ja kantaa oman vastuunsa, kun ap tekee selväksi, ettei häntä jätetä yksin sammuttamaan tulipaloa. Mies yrittää nyt vaan livahtaa helpoimman kautta, mutta hoitaa kyllä osansa jos on edes puoliksi täyspäinen ja rakastaa lapsiaan. Totta kai erlsta kertominen on surullista ja pelottavaa, siksihän mies ei uuden suhteen huumassa sitä halua hoitaa. Mutta kyllä hän sen hoitaa, kun laitetaan hoitamaan.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 13:28"]Kyllä se mies isänä voi olla ihan hyvä, vaikkei aviomiehenä olisikaan enää tälle naiselle. Ei asiat ole niin mustavalkoisia. Jos ap ei halua tuon miehen kanssa enää elää, niin miksi siitä sen suurempaa draamaa repimään. Aikansa kutakin.
[/quote]
Tekeekö hyvä isä näin. Palaa asioihin elokuussa. Jättää rippijuhlat väliin?
Tunne voi todella olla helpottava! Sitten sen vasta tajuaa mikä taakka harteilta lähtee. Nyt sinulla on mahdollisuudet vaikka mihin! :)
T.eroamassa oleva n40
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:52"][
quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:45"]
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:40"]
Voi rakas kulta, kun kukaan ei sitä miestä ole repimässä takaisin. Jos nyt eka kykenisit ymmärtämään, että lasten suhde isäönsä on erillinen side kuin lasten side isäänsä. Palataan asiaan, kun ymnärrät edes mitä halutaan tehdä ja kenen hyväksi. Mies saa mennä, mutta lapsista huolehditaan. Mies ei eroa lapsistaan vaan äidistä.
[/quote]
Voi rakas ihana mussukkaisena, mitenhän sinut saisi ymmärtämään, että se, mitä aikuinen ihminen (mies) tekee, on se, mitä hän valitsee tehdä, ja siihen on toisella aikauisella ihmisellä (nainen) vain rajallinen mahdollisuus vaikuttaa?
Jos nyt eka ymmärtäisit, että näin tämä mies toimi, ja näin hän päätti toimia. Kun olet noin ylevän fiksu ja ihana empaatikko, kertoisitko, miten tämän naisen pitäisi asia hoitaa, mielestäsi? Mitä hän nyt voi, ihan sileen oikeasti käytännössä, tässä tilanteessa tehdä?
[/quote]
Ap kertoi selkeästi, että isä on ollut hyvä isä. Siitä jo ymmärtää, ettei tällä isällä ole mitään aikomusta hävitä loppuiäksi. Mies varmasti ymmärtää ja kantaa oman vastuunsa, kun ap tekee selväksi, ettei häntä jätetä yksin sammuttamaan tulipaloa. Mies yrittää nyt vaan livahtaa helpoimman kautta, mutta hoitaa kyllä osansa jos on edes puoliksi täyspäinen ja rakastaa lapsiaan. Totta kai erlsta kertominen on surullista ja pelottavaa, siksihän mies ei uuden suhteen huumassa sitä halua hoitaa. Mutta kyllä hän sen hoitaa, kun laitetaan hoitamaan.
[/quote]
Hyvä isä? Hoitaa hommansa? Elokuussa? Jättää lapset. Entä rippijuhlat? Olisi voinut odottaa niiden yli ja lähteä sitten kerrottuaan lapsille
Ihmettelen monien vahvaa reagointia tähän. Minusta tämä nyt vain menee niin kuin se normisti ihmisillä menisi, ellei meille tuputettaisi myyttiä siitä yhdestä oikeasta. Ei suhde ole mikään työpaikka, jossa aherretaan ja jota hoidetaan. Ihmisen elämä on matka, ja välillä se matkakumppani vaihtuu. Ap sai mieheltä heidän ihanat yhteiset lapsensa, ja nyt molemmat voivat jatkaa yhteistä matkaa. Turha takertua maan päällä mihinkään, hautaan ei saa sitä kuitenkaan mukaansa. Ei se ole mikään onnistumisen tai epäonnistumisen mittari, paljonko suhteella on vuosia. Sillä mitataan vain sitä, kauanko kunkin parin yhteinen matka kestää. SItten se pari vaihtuu.
Ap, sinulle kaikkea hyvää. Shokki voi tulla jälkijunassa, vaikka asia olisikin nyt näin. Voimia tulevaan, arjen järjestelyihin ja muuhun.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:52"]
Ap kertoi selkeästi, että isä on ollut hyvä isä. Siitä jo ymmärtää, ettei tällä isällä ole mitään aikomusta hävitä loppuiäksi. Mies varmasti ymmärtää ja kantaa oman vastuunsa, kun ap tekee selväksi, ettei häntä jätetä yksin sammuttamaan tulipaloa. Mies yrittää nyt vaan livahtaa helpoimman kautta, mutta hoitaa kyllä osansa jos on edes puoliksi täyspäinen ja rakastaa lapsiaan. Totta kai erlsta kertominen on surullista ja pelottavaa, siksihän mies ei uuden suhteen huumassa sitä halua hoitaa. Mutta kyllä hän sen hoitaa, kun laitetaan hoitamaan.
[/quote]
Jaa, no kerrotko vielä senkin, miten ap tekee selväksi tämän asian, jos se miehen mielestä ei ole ollenkaan selvää, vaan hän aikoo livahtaa tästä?
Tykkäätkö tosiaan, että kyse on vain siitä, että ap ei tullut sanoneeksi miehelle, että hei, sunhan pitäis olla näissä keskusteluissa myös ja tykkäätkö, että mies ei itse ollut ollenkaan tullut tätä ajatelleeksi, tarvitsee vain apn muistuttamaan ja tekemään selväksi?
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 13:34"][quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 13:29"]
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 12:31"]
on se kumma kun noille nelikymppisille kurppanoille tulee AINA yllätyksenä se, että mies jättää nuoremman vuoksi vaikka asia on selvä kuin pläkki ja miehen geeneihin rakennettu: mies etsii AINA lisääntymisikäistä yksilöä, se määräytyy jo miehen geeneissä ja geenit myös määräävät miehen kääntämään katseensa nuorempiin ja kauniimpiin yksilöihin
Hahhah, anna mun kaikki kestää. Suurin osa keski-ikäisistä ukoista on lihavia possuja, joita ei kukaa huoli. Itsellä bmi 21 ja hoidan itseäni ja kuntoani. Ukon bmi 30, ei tee mitään, vituttaa. No onneksi 10k/kk kompensoi tätä puutetta. Skool!
[/quote]
[/quote]
Hyvä! Mä voin tulla panee sua ja elää sen tyhmän ukkos siivellä myös! Voidaan SKOOLATA yhdessä!
Ootko hyvä panee? Se EI ole, surkeista surkein. Sekin vituttaa..
[/quote]
Joo, minusta tuo ei kyllä ollut vastuullista toimintaa edes vanhempana. Ei ole reilua jättää sitä kertomisen taakkaa vain toiselle, ja karata itse uuden heilan kanssa ties minne. Saati että asioita tullaan selvittelemään "sitten elokuussa", kun pöly on laskeutunut. Raukkamaista tuo on.
Siitähän voidaan keskustella, että olisiko ollut mahdollista kääntää kelkkaa jo kauan aikaa sitten, tai erota aikaisemmin kuin vasta nyt. Tai että olisiko molemmilla ollut mahdollista herätellä jonkinlaista kontaktia toiseen, eikä vain odotella, kumpi tekee aloitteen. Tai noh, mitäs keskustelua siinä enää tarvitsee käydä, kunhan edes joku hoitaa homman kotiin lapsia ajatellen.
Tässä on ikävä ero nyt tulossa. Mutta ei kai me haluta opettaa lapsillemme, että on jotenkin hienoa erota, ja ero on joku hieno mahdollisuus. Tottakai uusi parisuhde ja onni voi löytyä, mutta olisi vastuutonta kasvattaa lapsiamme siten, että eroaminen olisi hyvä ratkaisu. Joskus se on, mutta erittäin usein se on väärä ratkaisu. Lisäksi meidän pitäisi keskustella yhteiskunnassa, miten esimerkiksi seksielämä toimisi siten, että se ei aiheuta näitä eroja. Miten voimme vähentää pettämistä? Voisivatko jotkut elää avoimessa suhteessa? Voitaisiinko joskus sopia, että erotaan, kun lapset ovat aikuisia, mutta eletään siihen asti sovussa toisia kunnioittaen? Miten voisimme tukea parisuhteita? Voisiko naapurit auttaa toisiaan lasten vahtimisessa enemmän? Miten suomalainen isä (joka on kansainvälisesti keskimäärin erittäin hyvä isä) voisi olla vielä parempi? Mitä äidit voisivat tehdä paremmin? Voisiko lopettaa keskustelun siitä, että miehet ja naiset ovat tyystin erilaisia, kun meissä on enemmän yhteistä kuin poikkeavuuksia.
Minusta tätä asiaa voisi kohentaa. On hyvin surullista, että parisuhteet eivät nykyään kestä. Ja ettei tarvitse arvuutella sukupuoltani: olen epätäydelllinen isä, joka yrittää parhaansa. Tunnen sikamiehiä ja -naisia, mutta enemmistö tuntemistani naisista ja miehistä on hienoja ihmisiä. On vaikea käsittää, miksi emme osaa elää keskenämme sovussa. Sama koskee yhtä lailla muita kuin heterosuhteita.