Pitkä liitto takana ja mies ilmoitti eilen kauppareissulta
tultuaan että se oli nyt tässä. Hän muuttaa pois, on kuulemma löytynyt uusi kumppani joka antaa hänelle kokonaan uuden loppuelämän. Pakkasi pikaisesti pariin matkalaukkuun vaatteita ja ilmoitti tulevansa hakemaan suurempia tavaroita viikonloppuna. Kuulemma sitten voi miettiä isomman linjan asioita kuten omaisuuden jakoa kun on palannut lomiltaan elokuun lopussa.
Kummallisinta tässä on, että kun ensi yllätysshokki meni ohi, en tehnyt mitään. En möykännyt, itkenyt, paasannut tms. Tuli tunne kuin olisi vapautunut jostakin.
Ikää miehellä on 46 vuotta, mulla 42. Avioliitossa ollaan oltu 20 vuotta, lapsia kolme joista keskimmäinen on riparilla just nyt, vanhin 18 v on jenkeissä sukuloimassa ja vain nuorin eli 10v on kotosalla. Tosin hänkin on mummulassa eli mun vanhempien luona ja tulee huomenna.
Ei meillä varsinaista riitaa ole mistään ollut, mutta jo vuosia on ollut tunne, että eletään ihan erillisiä elämiä ja ollaan kuin kaverit. Seksiä hyvin harvoin. Varmaan siis olis pitänyt jotenkin arvata tämä, mutta jotenkin en ole jaksanut/viitsinyt puuttua asiaan, vaan olen vain ollut kun ei tässä nyt mitään kriisiäkään ole ollut. Tavallista perhe-elämää vain. Sen olen itsestäni viimeisen viiden vuoden aikana huomannut, että en ole paljon välittänyt, missä mies menee. Siis ei vain ole kiinnostanut vaan olen ollut enemmän helpottunut kun se ei ole kotona. Eikä nytkään harmita tai raivostuta yhtään vaan jotenkin päällimmäisenä ajatus, että aijaa tämmöinen juttu, no hoidetaan alta pois.
Eli tää oli varmaan tosiaan tässä.
Kommentit (153)
Ei kannata luottaa keneenkään. EIkä etenkään olla kenenkään armoilla. Rahaa pitää olla jemmassa ja pakosuunnitelma aina valmiina.
Taitaa AP olla jo oman surutyönsä asiasta tehnyt. Mulle ainakin kahdessa viimeisimmässä erossa (5 ja 7 v) ensimmäinen tunne oli kepeys ja vapaus. Eikä suhteissa mitään suuria "vikoja".
Mun käsitykseni mukaan naiset ovat yleensä eron jälkeen täynnä virtaa ja elinvoimaa.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 12:54"]
Ei kannata luottaa keneenkään. EIkä etenkään olla kenenkään armoilla. Rahaa pitää olla jemmassa ja pakosuunnitelma aina valmiina.
[/quote]Tämä on nykymaailmassa niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin totta. Ei kannata tuudittautua edes hääpäivänä mihinkään unelmiin vaan kannattaa aina varautua pahimpaan. Lapset tuossakin varmaan eniten kärsii ja kiinnittaisin kyllä huomion siihen että tässäkin taustalla on aikuisten välinpitämättömyys.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 12:41"]
Voisin kuvitella samanlaisen reaktion myös omalle kohdalleni. Meilläkin on hieman väljähtynyt liitto, mies on paljon poissa ja se on mulle ihan ok. Olen usein jopa helpottunut kun mies taas lähtee oltuaan useamman päivän putkeen kotona. Toisaalta tiedän, että tämä liitto voisi vielä tästä piristyäkin kunhan molemmilla olisi energiaa... Kyllä meiltä löytyy rakkaudentapaistakin tunnetta toisillemme. Mutta siis, en varmaan järkyttyisi kamalasti jos mies ilmoittaisi muuttavansa omilleen.
[/quote]
Mun tunne on ollut tismalleen samanlainen kun mietin muutamaa vuotta taaksepäin! ap
Minä tuntisin samoin kuin sinä, jos mies ilmoittaisi lähtevänsä. Paitsi hän ilmeisesti on pettänyt sinua, eikö sinua yhtään kiinnosta oletko saanut kenties tauteja? Kävisin sinuna testeissä.
Onneksi olkoon ap. Elämässä on vaiheita, ja sinulla yksi vaihe on nyt ohi. Jos itsestäsikin tuntuu vapautuneelta, niin nauti siitä. Tämä on loppuelämäsi ensimmäinen päivä. Samantapaisen kokeneena sanon, että vähän ajan kuluttua ala katsella ympärillesi, ja sinullekin vielä on kiva kumppani, jonka kanssa olla vain mukavan seuran ja jakamisen takia, ei lasten ja asuntolainan. Uusi elämänvaihe odottaa sinua.
Toi voi olla ihan hyväkin. Ei avioeron mikään katastrofi tarvitse olla. Ihmiset tarvii eri elämäntilanteissa erilaisia kumppaneita. Varmasti tuokin oli silloin nuorempana sopiva. Pääasia, että ollaan onnellisia eikä ketään satuteta. Toivittavasti löydät jonkun hyvän kumppanin :) Kohteliasta olisi kyllä ollut vähän ennakkovaroittaa erosta...
Kyllä on munaton äijä ja törkeä etenkin omia lapsiaan kohtaan! Kuvitteleeko ihan tosissaan että lapset hyväksyy noin vain, että isä palaa "tärkeämpiin" asioihin sitten kun paremmilta tekemisiltään ehtiin (lue: on koko kesälomansa paneskellut uuden akkansa kanssa)? Millainen on ihminen joka on kasvattanut tällaisen ihmisen, kiinnostaisi kyllä tietää....
Meillä oli pitkään samanlaista, tiedän mistä puhut ap. Oikeastaan vähän toivoin että mies jäisi kiinni pettämisestä niin mulla olisi joku syy erota. Olen aika varma että joku sillä oli siinä, jonkun aikaa oli niin liimaantunteena puhelimeensa eikä kiinnittänyt perheeseen mitään huomiota. Kumpaakaan ei kiinnostanut mitä toinen tekee, ja oli helpottavaa saada mennä omia menojaan. Ehdotin sitten eroa pariinkin otteeseen, että eikö nyt sovita että tämä oli tässä, mutta hän ei jostain syystä suostunut. Lopulta tein itse tuon ratkaisun. Minulla ei ollut ketään toista katsottuna, en vain halunnut olla siinä avioliitossa enää. Nyt olemme molemmat olleet omillamme, olemme puheväleissä, ja molemmilla on mukava uusi aikuisen iän kumppani rinnalla. Kyllä siinä suruakin on ollut, mutta ei katumusta.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 13:16"]
Huoranaiset taas onnittelee erosta. Todella mautonta. Lapset kärsii ja huorat vaan puhuu, että nyt nainen tapaa uusia miehiä. Vittupää on tuo mieskin, joka perheensä jätti.
[/quote]
Nykynaisen kaksinaismoralismia.
Liian helposti eroavat ihmiset ovat luusereita
Huoranaiset taas onnittelee erosta. Todella mautonta. Lapset kärsii ja huorat vaan puhuu, että nyt nainen tapaa uusia miehiä. Vittupää on tuo mieskin, joka perheensä jätti.
Nyt on pikkuisen katkeraa tekstiä. Parempi se on toimia kuin kärsiä; jokaisella on vain se yksi ainutkertainen elämä, you know. Tästähän voi molemmille aueta ihan uusi superkiva kappale elämässä. Myös niille lapsille.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 13:18"]
Liian helposti eroavat ihmiset ovat luusereita
[/quote]Minä en kyllä aloittajana alkaisi edes vänkäämään enää mitään. Sen verran kunnioittaisin itseäni. Että oikeinko mies saa rypeä välillä muiden kanssa ja naisen pitää vääntää sopua ettei vaan tule eronneeksi liian helpolla ja olleeksi luuseri jonkun mielestä? NO WAY!
Että jossakin olis nyt 42v nainen vapaana...
Hyvä kun lapset pääsi tuollaisesta isästä! :)
Kun se äijäs tulee kotiin, törkkää dildo sille perseeseen ja NAPPULAT KAAKKOON! Siinä on sillä suu muikeena !
Kyllä se mies isänä voi olla ihan hyvä, vaikkei aviomiehenä olisikaan enää tälle naiselle. Ei asiat ole niin mustavalkoisia. Jos ap ei halua tuon miehen kanssa enää elää, niin miksi siitä sen suurempaa draamaa repimään. Aikansa kutakin.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 13:25"]
Että jossakin olis nyt 42v nainen vapaana...
[/quote]Kolme kakaraa riesana, muista se.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 12:31"]
on se kumma kun noille nelikymppisille kurppanoille tulee AINA yllätyksenä se, että mies jättää nuoremman vuoksi vaikka asia on selvä kuin pläkki ja miehen geeneihin rakennettu: mies etsii AINA lisääntymisikäistä yksilöä, se määräytyy jo miehen geeneissä ja geenit myös määräävät miehen kääntämään katseensa nuorempiin ja kauniimpiin yksilöihin
Hahhah, anna mun kaikki kestää. Suurin osa keski-ikäisistä ukoista on lihavia possuja, joita ei kukaa huoli. Itsellä bmi 21 ja hoidan itseäni ja kuntoani. Ukon bmi 30, ei tee mitään, vituttaa. No onneksi 10k/kk kompensoi tätä puutetta. Skool!
[/quote]
Mä tein vähän ap:n miehen kaltasen ratkasun. Tosin en ihan noin nopeeta, mutta ilmotin miehelle että ei tästä mitään tuu, mä haluan erota ja kolmen viikon päästä muutin omaan asuntoon. Eikä mulla ollu mitään uutta kumppania. Mut mun mielestä asiat on hyvä hoitaa kerralla. Miks kitumaan, kun mikään ei kuitenkaan muutu?