Mitä jos oman lapsensa kanssa ei tule millään toimeen?
Meillä on yksi lapsi joka on usein täydellinen vastakohta kuin minä. Meillä on aina ollut hankaluuksia tulla toimeen. Riitaa on kaikesta. Lapsi on tyytymätön, epäkiitollinen ja röyhkeä. Ei arvosta mitään mitä teen tai sanon. Perhe-elämä on yhtä hampaidenkiristelyä. Olen aina luullut että olen pitkäpinnainen ja hyväksyvä ihminen mutta lapsen kanssa olen hermoheikko raivopää ja hän osaa aina niin taitavasti saada minut melkein hulluuden partaalle.
Ihan oikeasti olen alkanut pelkäämään että hänestä ei tule mitään kunnollista kansalaista... en sano että olen täydellinen äiti, mutta nyt on viimeaikoina ollut erityisen vaikeaa. Olen harkinnut vakavasti eroa miehestäni (joka on lapsen biologinen isä). En usko että kukaan pystyy auttamaan meitä. Olen luopunut toivosta.... olo on kuin nurkkaan ahdistettu eläin.
Kommentit (63)
Ero ja isälle huoltajuus. Niin miehetkin toimii, jos perhe-elämä ei tyydytä.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi on?
Mitä luulet, miksi hän on tyytymätön, epäkiitollinen ja röyhkeä? Onko hän yleensä aina tai kaikkia kohtaan sellainen?
Hän on aina ollut. Jos esim, tuon tuliaisia joltain reissulta niin on vaan loukkaantunut ja naama nurinpäin 'miksi vain nämä?'. Siis oikeasti, miten hän kehtaa? Joskus hän on muka vitsin varjolla sanonut että meillä pitäisi olla parempi koti. Me asumme suht uudessa omakotitalossa. Jos haluan avoimuutta asioista niin hän huutaa että minun pitää olla hiljaa. Huutaa isälle kuin minullekin. En jaksa. Ap
Miksi lapsen pitäisi arvostaa mitä teet ja sanot? Pienelle lapselle se, että hänestä pidetään huolta on itsestäänselvyys.
Ei nuo nyt mitään geneettisiä ominaisuuksia ole, vaan kasvatuksessa on joku mennyt pieleen. Hae apua ammattilaiselta, kun selvästi omat rahkeet eivät riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi on?
Mitä luulet, miksi hän on tyytymätön, epäkiitollinen ja röyhkeä? Onko hän yleensä aina tai kaikkia kohtaan sellainen?Hän on aina ollut. Jos esim, tuon tuliaisia joltain reissulta niin on vaan loukkaantunut ja naama nurinpäin 'miksi vain nämä?'. Siis oikeasti, miten hän kehtaa? Joskus hän on muka vitsin varjolla sanonut että meillä pitäisi olla parempi koti. Me asumme suht uudessa omakotitalossa. Jos haluan avoimuutta asioista niin hän huutaa että minun pitää olla hiljaa. Huutaa isälle kuin minullekin. En jaksa. Ap
Lapsi on 9-vuotias. Ap
Kerrotko minkä ikäinen lapsi on ja kuinka pitkään tätä käytöstä on kestänyt? Oletko puhunut tilanteesta kenenkään perheen ulkopuolisen ja mieluiten ammattilaisen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi on?
Mitä luulet, miksi hän on tyytymätön, epäkiitollinen ja röyhkeä? Onko hän yleensä aina tai kaikkia kohtaan sellainen?Hän on aina ollut. Jos esim, tuon tuliaisia joltain reissulta niin on vaan loukkaantunut ja naama nurinpäin 'miksi vain nämä?'. Siis oikeasti, miten hän kehtaa? Joskus hän on muka vitsin varjolla sanonut että meillä pitäisi olla parempi koti. Me asumme suht uudessa omakotitalossa. Jos haluan avoimuutta asioista niin hän huutaa että minun pitää olla hiljaa. Huutaa isälle kuin minullekin. En jaksa. Ap
Höpö, höpö. Nämä kuulostavat joltain äiti-/isäpuolen puheilta. Lopeta jo trollaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi on?
Mitä luulet, miksi hän on tyytymätön, epäkiitollinen ja röyhkeä? Onko hän yleensä aina tai kaikkia kohtaan sellainen?Hän on aina ollut. Jos esim, tuon tuliaisia joltain reissulta niin on vaan loukkaantunut ja naama nurinpäin 'miksi vain nämä?'. Siis oikeasti, miten hän kehtaa? Joskus hän on muka vitsin varjolla sanonut että meillä pitäisi olla parempi koti. Me asumme suht uudessa omakotitalossa. Jos haluan avoimuutta asioista niin hän huutaa että minun pitää olla hiljaa. Huutaa isälle kuin minullekin. En jaksa. Ap
Kuulostaa ihan teidän oman kasvatuksen hedelmältä.
Ehkäpä kokeilet antaa rangaistusta huonosta käytöksestä.
Lapset käyttäytyy just niin kuin niiden annetaan käyttäytyä.
Noin nuoren lapsen ollessa kyseessä sinun täytyy saada keskusteluapua joltain ammattilaiselta. Älä vain lähde vaan hanki apua. Perheneuvola ja koulupsykologi nyt ensimmäisenä tulevat mieleen.
Älä antaudu lapsen kanssa samalle tasolle, vaan ole auktoriteetti joka kieltää lapselta rumat puheet ihan periaatteen vuoksi. Tee siis lapsen puheista ja suhtautumistavasta puhdas kurinpidollinen kysymys jossa on käytössä nollatoleranssi rikkeille.
Miksi siedät tuollaista käytöstä? Itse en sietäisi hetkeäkään. Olen kiltti ja kohtelen muita hyvin, en ansaitsisi tuollaista. Eikä ole lapsen etu todellakaan, että häneltä sallitaan tuollainen käytös.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on vanhempiensa peili
Työnnä kuule se peilis ja syvälle
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko minkä ikäinen lapsi on ja kuinka pitkään tätä käytöstä on kestänyt? Oletko puhunut tilanteesta kenenkään perheen ulkopuolisen ja mieluiten ammattilaisen kanssa?
Haluaisin puhua ammattilaisen kanssa mutta pelkään huostaanottoa... Meillä on muuten puitteet kunnossa mutta meidän kommunikointi tökkii paljon. Olemme miettineet että menen mieheni kanssa perheneuvolaan (olen ollut puhelinyhteydessä sinne) mutta on vain lykkääntynyt eteenpäin koska on kuitenkin tilanteita että menee suht hyvin. Kotona tuntuu vain kaikki kaatuu päälle. Ap
Kyseessä vaan hankala persoona. Kokeilee sua kun tietää miten saa sut pois tolaltaan. Hakee ehkä yhteyttä/ rakkautta.
Lapsi kyllä vaistoaa tunteesi häntä kohtaan.Lapset on yllättävän fiksuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi on?
Mitä luulet, miksi hän on tyytymätön, epäkiitollinen ja röyhkeä? Onko hän yleensä aina tai kaikkia kohtaan sellainen?Hän on aina ollut. Jos esim, tuon tuliaisia joltain reissulta niin on vaan loukkaantunut ja naama nurinpäin 'miksi vain nämä?'. Siis oikeasti, miten hän kehtaa? Joskus hän on muka vitsin varjolla sanonut että meillä pitäisi olla parempi koti. Me asumme suht uudessa omakotitalossa. Jos haluan avoimuutta asioista niin hän huutaa että minun pitää olla hiljaa. Huutaa isälle kuin minullekin. En jaksa. Ap
Lapsi on 9-vuotias. Ap
Oletko sinäkin 9-vuotias, ap?
Ja tämän provosoivan kysymyksen jälkeen itse asiaan. Itsellänikin on yksi lapsi, jolle lasi on pikemminkin puolityhjä kuin puolitäysi. Se on osittain synnynnäinen ominaisuus, jolle ihminen ei voi mitään. Olisihan se mahtavaa olla aina valoisa ja innostua joka asiasta. Jokainen varmaan olisi sellainen, jos saisi valita. Siltikään kaikki eivät ole.
Asenteeseen voi tietysti vaikuttaa, mutta jokainen voi vaikuttaa vain omaan asenteeseensa. Itse voisit aloittaa miettimällä niitä syitä, miksi halusit lapsia. Toivottavasti et ainakaan siksi, että ajattelit saavasi kiitollisuutta ja kunnioitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko minkä ikäinen lapsi on ja kuinka pitkään tätä käytöstä on kestänyt? Oletko puhunut tilanteesta kenenkään perheen ulkopuolisen ja mieluiten ammattilaisen kanssa?
Haluaisin puhua ammattilaisen kanssa mutta pelkään huostaanottoa... Meillä on muuten puitteet kunnossa mutta meidän kommunikointi tökkii paljon. Olemme miettineet että menen mieheni kanssa perheneuvolaan (olen ollut puhelinyhteydessä sinne) mutta on vain lykkääntynyt eteenpäin koska on kuitenkin tilanteita että menee suht hyvin. Kotona tuntuu vain kaikki kaatuu päälle. Ap
Huostaanottoon on HYVIN pitkä matka tuosta teidän tilanteesta. Luulen, että sun ahdistus on se mihin lapsi reagoi ja miksi oireilee.
Koita saada apua vaikka ensin itsellesi.
Minkä ikäinen lapsi on?
Mitä luulet, miksi hän on tyytymätön, epäkiitollinen ja röyhkeä? Onko hän yleensä aina tai kaikkia kohtaan sellainen?