olen yksinäinen
Olen otsikon mukaisesti ihan sairaan yksinäinen ihminen. Työpaikan jutustelujen lisäksi mulla ei ole juurikaan kontakteja aikuisiin ihmisiin. Olen ollut nuoruudessa todella sosiaalinen mutta viime vuosina luisunut pikkuhiljaa epäsosiaaliseksi erakoksi. Kanssani työskentelevät ihmiset ei ikinä uskoisi musta että koen näin. Jotain tapahtui sen jälkeen kun veljeni teki itsemurhan reilu kaksi vuotta sitten. Sen jälkeen suurin osa tuttavista, kavereista ja niisyä joita luulin ystävikseni, on kaikonnut. Pahimman kriisin aikaan sain tekstareita ja viestejä facessa että osanottoni ja sydämiä. Mutta siihen ne on jäänyt. Ainoastaan yksi henkilö tuli käymään. En silloin jaksanut itse olla yhteydessä tyyppeohin, olin niin rikki. Teinkö silloin virheen että jäin kotiin? Nyt saan maksaa siitä etten ollut itse tekemässä aloitetta olla yhtdydessä.
Kaikkein eniten satuttaa nähdä fb-kavereiden iloisia kesäpäivityksiä, milloin oltu kuuntelemassa jotain bändiä, on ollut naisteniltaa, saunailtaa..mua ei kutsuta ikinä mukaan! Miks mää en kelpaa enää?!
Kommentit (29)
Tuntuu pahalta lukea teidän kirjoituksianne. Jyväskylästä varmaan löytyisi ystävää kaipaavia, mutta miten ihmiset saa kohtaamaan? Varsinkin av:n kautta... Itsekin asustelen Jkl:ssä, olen silloin tällöin yksinäinen sinkku. T. 12
Niin kun täällä ei oikein kehtaa jakaa puhelinnumeroitakaan tms. Jkl on iso paikka mutta sinnekin mahtuu monta yksinäistä, valitettavasti. Itsetuntoni on niin nollissa että helpoiten mut saa ulos hakemalla kotoa. Itse tuskin uskallan tehdä aloitetta kun pelkään vastaanottoa, kelpaanko.
Ap
Niin kun täällä ei oikein kehtaa jakaa puhelinnumeroitakaan tms. Jkl on iso paikka mutta sinnekin mahtuu monta yksinäistä, valitettavasti. Itsetuntoni on niin nollissa että helpoiten mut saa ulos hakemalla kotoa. Itse tuskin uskallan tehdä aloitetta kun pelkään vastaanottoa, kelpaanko.
Ap
Missä päin jkl asutte? Minkänimisiä ootte?
Tee anonyymi s-postiosoite ja julkaise se. Vähän aikaa kirjoittelette anonyymisti ja sitten kun tuntuu että on luottamusta, vaihdatte yhteystiedot.
Voi ei. :( Mitä ryhmäjuttuja olet ap alkanut harrastaa? Olisi kiva yrittää tehdä jotakin hyväksesi ja iloksesi, mutten tiedä mitä. T. 12
Täällä myös kärsitään yksinäisyydestä, oon kärsinyt koko elämän. Mies ja lapsi löytyy ja muutama ystävä ympäri Suomen, mutta niitä näkee tyyliin pari kertaa vuodessa. Vaikka muuten asiat hyvin, niin tunnen oloni onnettomaksi, miksi en kelpaa kenellekään kaveriksi? Olisi kiva jos olisi lenkkiseuraa, saunailtoja yms rupattelukaveria, mutta mistä niitä saa? Tuntuu että kaikilla on jo omat kaveripiirinsä, mihin en mahdu mukaan. Masentavaa..
Menkää johonkin kivaan tapahtumaan, joka rakentuu juuri läheisyydentarpeelle. Juuri oli Uudessakaupungissa Natural High Healing-festivaali, jolla halailtiin jne. koko vkl. Ei varmasti jää yksinäinen olo!
Ensimmäinen voimia sinulle. Toiseksi, et ole tehnyt virhettä. Olet ollut uupunut ja silloi ei vain jaksa.
usein käy myös niin, että ihmiset vaan jää. Tulee uusia elämäntilanteita.voisit kokeilla uutta. Ja viritellä vanhoja ja katsoa kuka vielä on.
itseäsi syyllistäällä masennus enemmän. Masentuneena eristäytyy. Se vain köy. Iin. Ei siinä auta surkuttelee. Eikö se eristäytyminen niin kamalaa ole. Joskus sen tarvitsee. Sitten, kun sitä ei tarvitse, niin täytyy ruveta töihin. Menemään. Halaus. Aina voi aloittaa alusta. Aina. Niin kauan kuin on elämää...voi joka öitä aloittaa alusta. Voi joka hetki tehdä uuden alun. Elämä on ihmeellinen ja kummallinen.