Ero uusperheessä
Olemme olleet viisi vuotta yhdessä ja meillä on molemmilla lapsia, mutta ei yhteisiä. On yhteinen talo, jossa asuttu kaksi vuotta. Rakkautta on jonkin verran, mutta riitoja on paljon. Mies on herkästi tulistuvaa tyyppiä kuten ehkä itsekin vähän. Toisaalta miehellä hyvä suhde omiin lapsiini, toisaalta on joskus liian jyrkkä ja puhuu töykeästi. Viime aikoina olen yhä enemmän pohtinut eroa. Eniten mietityttää se,että rikkoisin lasten kodin taas, taas joutuisimme muuttamaan. Sosiaalinen häpeä epäonnistumisesta. Parisuhdettomuus ja toisaalta vaihtuvat kumppanit jatkossa, jos suhdetta haluaa (heti ei löydy oikeaa). Kumpi on lapsille pahempi paha? Minkä ratkaisun pystyn itselleni perustelemaan.. Suhde ei ole toivottoman huono, on paljon hyvääkin, mutta kuitenkin niin huono ettei esim.naimisiinmeno tunnu järkevältä.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää syyllistystä,kun itsekin olen omien lasteni asiat ihan kympinomaisesti hoitanut ja saavat paljon enemmän kuin keskimäärin ikäisensä. On matkat ja kalliit harrastukset ja runsaat läheisverkostot. Suhteessa en vain ole onnistunut, vaikka nykyinenkin mies on paperilla täysi kymppi ja täälläkin varmaan moni sellaista etsii. Ap
Älä välitä ilkeistä kommenteista. Tämä on melkoinen trollitehdas joskus, mutta seassa myös hyviä kommentteja. Kaikkea hyvää!
Jotenkin vaikuttaa, ettei tuo nyksäköän ole mikään the one kun ap jo miettii mistä löytyy seuraava äijä :D
Jos homma ei toimi, ei se toimi. Älä kuitenkaan tee hätiköityjä päätöksiä, mutta onhan se ikääsi suhteutettuna elinkautinen jos aiot lasten takia "kärsiä" huonossa suhteessa vielä yli 10 v. Eikä lapset tosiaan muuta varsinkaan Helsingissä kotoa 18-vuotiaana. Mihin täysi-ikäinen lukiolainen muuttaa kesken opintojen?
Uskomaton nainen: läheisriippuvainen ja munariippuvainen haukka. Lasten mielenterveydellä ei ole mitään järkeä. Näistä lapsista tulee sitten niitä pikavippityyppejä tai pahempaa kun ei ole annettu tasaista ja rakasta kotia ja turvaa.
Olet huolissasi miten vaihtuvat suhteet vaikuttaa lapsiin. Ei kai niitä uusia miehiä esitellä lapsille, ennen kuin on selvää, että suhde on siinä mallissa, ettei tuosta noin vaan vaihdu.
Taidat olla itse niin itsekäs s ika että haluat elää omaa nuoruutttas ja kokeilla eri parisuhteita, kun ei parisuhde eri asunnoissa edes kelpaa vaan pitää muttaa samaan kämppäään vanhat uudet ja exän edelliset ja sikinsokin omg.
Varmasti saat munaa ilman suhdetta, mutta kun sun pitää jotain v tu n ydinperhettä leikkiä. Usko jo tyttö hyvä, se ei tule onnistumaan, oot jo kahden miehen kanssa epäonnistunut. RYHDISTÄYDY LASTESI VUOKSI
Olen niin väsynyt kaiken maailman herkästi tulostimiin tyyppeihin ja pyrin väistämään heitä arjessa, enkä sellaisen kanssa ainakaan suhdetta rakentaisi.
Vierailija kirjoitti:
Olen niin väsynyt kaiken maailman herkästi tulostimiin tyyppeihin ja pyrin väistämään heitä arjessa, enkä sellaisen kanssa ainakaan suhdetta rakentaisi.
Tulistuviin
Annat lapset pois. Ongelma ratkaistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, lapseni asuvat vielä 10-14 vuotta kotona. En ole ihminen, joka viihtyisi 14 vuotta sinkkuna eli ei se kovin realistista ole. Ja aika hankalaa löytää muuten mukavaa miestä,jolle passaisi oleskelu juuri silloin kun lapset isällään eikä haluaisi muuttaa yhteen. Mielestäni se olisi aika hurja uhraus,että luopuisin 14 vuodeksi parisuhteesta. Olen vasta 34v. Ap
Se on sun lasten ainutkertainen lapsuus, joka muovaa niitten loppuelämän. Sä voit hyvin odottaa 14 vuotta, sulla ei ole kiirettä. Ehdit sitten. Lapset ei kasva kuin kerran.
Lasten saaminen on uhraus, uhraus lapsen elämälle.
En nyt ihan näe, että miten minun miessuhteeni voisivat olla noin suuri asia, että pilaisivat lasteni elämän? Kyllähän normiperheissäkin riidellään ja on vaikka mitä haasteita,eivät ne ole ongelmattomia eikä lapsen etu siellä aina näy. Ap
Ihanaa itsepetosta ja oman perseilyn puolustelua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi uusperhe tekisi lapsistani vähemmän rakastettuja tai vähemmän onnellisia? Onhan normiperheissäkin riitoja. Käytän erittäin paljon aikaa yhdessäoloon lasteni kanssa ja kyllä, suhdehommat eivät ole toimineet. En kuitenkaan haluaisi olla jatkossakaan yksin,parisuhde on iso osa elämääni ja lapsetkin ovat hyötyneetkin toisen aikuisen seurasta. Ei uusperhe ole yksiselitteisesti paha, on joitain suuria vahvuuksia (esim juuri että teemme lasten kanssa tosi paljon ja keskitymme heihin) ja toisaalta haasteita eli suhteessa vaikeutta, mutta ei koko ajan. Ap
Seliseliseli. Ei normiperheessä riidellä, vaikka yrität niin itsellesi uskotella.
Vierailija kirjoitti:
Miksi uusperhe tekisi lapsistani vähemmän rakastettuja tai vähemmän onnellisia? Onhan normiperheissäkin riitoja. Käytän erittäin paljon aikaa yhdessäoloon lasteni kanssa ja kyllä, suhdehommat eivät ole toimineet. En kuitenkaan haluaisi olla jatkossakaan yksin,parisuhde on iso osa elämääni ja lapsetkin ovat hyötyneetkin toisen aikuisen seurasta. Ei uusperhe ole yksiselitteisesti paha, on joitain suuria vahvuuksia (esim juuri että teemme lasten kanssa tosi paljon ja keskitymme heihin) ja toisaalta haasteita eli suhteessa vaikeutta, mutta ei koko ajan. Ap
Saat täällä hyviä neuvoja ja itsepintaisesti et ota kuuleviin korviisi niitä. Uusperheessä ei ole vikaa, vaihtuvat isäpuolet ja puolisisarukset on se, mistä tässä kritisoidaan. Eli jos lähdet, et ota lasten elämään toiste uutta aikuista. Voit seurustella ja harrastaa seksiä hyvinkin vapaasti mutta kenenkään kanssa et lähde uudelleen uusperhekuvioon enää ennen kuin lapset ovat isoja. Kun olet joka 5vuosi vaihtanut ukkoa, on parhaimmillaan lapsillasi muistot 4 eri isäpuolesta ja kaikista niiden muksuista eri liitoista. Ketään näistä eivät lapsesi enää koskaan tapaa ja tuollainen vaihtuvuus ei ole kenenkään päälle hyväksi, vaikka kuinka lomat vietettäisiin purjeveneellä tai Sveitsin Alpeilla.
Unohda tuo sosiaalinen eron häpeä. Ei kukaan noteeraa mitenkään kuitenkaan tai ainakaan itse en noteeraa. Aha joku on taas eronnut, mutta mitä sitten.
Vierailija kirjoitti:
No, lapseni asuvat vielä 10-14 vuotta kotona. En ole ihminen, joka viihtyisi 14 vuotta sinkkuna eli ei se kovin realistista ole. Ja aika hankalaa löytää muuten mukavaa miestä,jolle passaisi oleskelu juuri silloin kun lapset isällään eikä haluaisi muuttaa yhteen. Mielestäni se olisi aika hurja uhraus,että luopuisin 14 vuodeksi parisuhteesta. Olen vasta 34v. Ap
No, piruako täällä vikiset. Olet jo lastesi ja miehen lasten tien helvettiin avannut.
Siinä sitä taas annetaan lapsille parisuhteen mallia - kertakäyttösuhteita toinen toisensa perään, ja vaihdetaan aina kun arki alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sinulla on vanha koti tallella ja lasten päivähoito/koulu jne on kaikki ennallaan?
Lasten koulu ei ole muuttunut mihinkään milloinkaan. Asumme samalla alueella kuin ennenkin ja lasten isä asuu vieressä. Ap
Kannattaa varmaan sitten jäädä sinne niin se yhteys isäpuoleenkin säilyy.
Kuka hullu nyt tuollaista tavattavien isäpuolien leegiota alkaa ylläpitää…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää syyllistystä,kun itsekin olen omien lasteni asiat ihan kympinomaisesti hoitanut ja saavat paljon enemmän kuin keskimäärin ikäisensä. On matkat ja kalliit harrastukset ja runsaat läheisverkostot. Suhteessa en vain ole onnistunut, vaikka nykyinenkin mies on paperilla täysi kymppi ja täälläkin varmaan moni sellaista etsii. Ap
Lasten kasvatus ja heistä huolehtiminen on paljon muutakin kuin matkat ja kalliit harrastukset.
Ja ensisijaisesti sitä muuta. Se, että tuot esiin asioita, joita saa rahalla, kertoo sinusta jotain. Voi lapsiparkoja.
-eri
No miksi se uusperhe sitten sinun pitää lopettaa, kun ainahan sitä kaikenlaista on ja pitää vain sopeutua ja päläpälä? Pysy siellä.