Lue keskustelun säännöt.
Ero uusperheessä
24.02.2022 |
Olemme olleet viisi vuotta yhdessä ja meillä on molemmilla lapsia, mutta ei yhteisiä. On yhteinen talo, jossa asuttu kaksi vuotta. Rakkautta on jonkin verran, mutta riitoja on paljon. Mies on herkästi tulistuvaa tyyppiä kuten ehkä itsekin vähän. Toisaalta miehellä hyvä suhde omiin lapsiini, toisaalta on joskus liian jyrkkä ja puhuu töykeästi. Viime aikoina olen yhä enemmän pohtinut eroa. Eniten mietityttää se,että rikkoisin lasten kodin taas, taas joutuisimme muuttamaan. Sosiaalinen häpeä epäonnistumisesta. Parisuhdettomuus ja toisaalta vaihtuvat kumppanit jatkossa, jos suhdetta haluaa (heti ei löydy oikeaa). Kumpi on lapsille pahempi paha? Minkä ratkaisun pystyn itselleni perustelemaan.. Suhde ei ole toivottoman huono, on paljon hyvääkin, mutta kuitenkin niin huono ettei esim.naimisiinmeno tunnu järkevältä.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
No, lapseni asuvat vielä 10-14 vuotta kotona. En ole ihminen, joka viihtyisi 14 vuotta sinkkuna eli ei se kovin realistista ole. Ja aika hankalaa löytää muuten mukavaa miestä,jolle passaisi oleskelu juuri silloin kun lapset isällään eikä haluaisi muuttaa yhteen. Mielestäni se olisi aika hurja uhraus,että luopuisin 14 vuodeksi parisuhteesta. Olen vasta 34v. Ap
Se on sun lasten ainutkertainen lapsuus, joka muovaa niitten loppuelämän. Sä voit hyvin odottaa 14 vuotta, sulla ei ole kiirettä. Ehdit sitten. Lapset ei kasva kuin kerran.
Lasten saaminen on uhraus, uhraus lapsen elämälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei se seurustelu ole mikään avain onneen eri asunnoissakaan ja antaa vähän oudon kuvan lapsillekin parisuhteista ja perhe-elämästä. Sellaista se on, että kukaan ei elämää voi etukäteen ennustaa. Seurustelimme 3v ennen yhteenmuuttoa ja tietenkin eron jälkeen menisi vuosia, kun esittelisin ketään lapsille mutta varmasti esittelisim kuitenkin ennen pitkää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää syyllistystä,kun itsekin olen omien lasteni asiat ihan kympinomaisesti hoitanut ja saavat paljon enemmän kuin keskimäärin ikäisensä. On matkat ja kalliit harrastukset ja runsaat läheisverkostot. Suhteessa en vain ole onnistunut, vaikka nykyinenkin mies on paperilla täysi kymppi ja täälläkin varmaan moni sellaista etsii. Ap
Lasten kasvatus ja heistä huolehtiminen on paljon muutakin kuin matkat ja kalliit harrastukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, lapseni asuvat vielä 10-14 vuotta kotona. En ole ihminen, joka viihtyisi 14 vuotta sinkkuna eli ei se kovin realistista ole. Ja aika hankalaa löytää muuten mukavaa miestä,jolle passaisi oleskelu juuri silloin kun lapset isällään eikä haluaisi muuttaa yhteen. Mielestäni se olisi aika hurja uhraus,että luopuisin 14 vuodeksi parisuhteesta. Olen vasta 34v. Ap
Se on sun lasten ainutkertainen lapsuus, joka muovaa niitten loppuelämän. Sä voit hyvin odottaa 14 vuotta, sulla ei ole kiirettä. Ehdit sitten. Lapset ei kasva kuin kerran.
Lasten saaminen on uhraus, uhraus lapsen elämälle.
En nyt ihan näe, että miten minun miessuhteeni voisivat olla noin suuri asia, että pilaisivat lasteni elämän? Kyllähän normiperheissäkin riidellään ja on vaikka mitä haasteita,eivät ne ole ongelmattomia eikä lapsen etu siellä aina näy. Ap
Vierailija kirjoitti:
No ei se seurustelu ole mikään avain onneen eri asunnoissakaan ja antaa vähän oudon kuvan lapsillekin parisuhteista ja perhe-elämästä. Sellaista se on, että kukaan ei elämää voi etukäteen ennustaa. Seurustelimme 3v ennen yhteenmuuttoa ja tietenkin eron jälkeen menisi vuosia, kun esittelisin ketään lapsille mutta varmasti esittelisim kuitenkin ennen pitkää. Ap
Sulla on siellä siis noin 8-vuotias ja noin 4-vuotias ja heillä jo kaksi hajonnutta perhettä? Ja sun mielestä sun tekemisissäsi ei ole mitään vikaa, vaan ainoa huoli on se, että pääset mahdollisimman pian tekemään kaiken vielä kerran uudelleen?
Koskaan pysähtymättä miettimään edes sitä, että mistä tää "epäonni" johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, miehesi on siis helposti tulistuvaa tyyppiä ja puhuu rumasti. Miksiköhän se edellinen ero hänelle tuli?
Vierailija kirjoitti:
No ei se seurustelu ole mikään avain onneen eri asunnoissakaan ja antaa vähän oudon kuvan lapsillekin parisuhteista ja perhe-elämästä. Sellaista se on, että kukaan ei elämää voi etukäteen ennustaa. Seurustelimme 3v ennen yhteenmuuttoa ja tietenkin eron jälkeen menisi vuosia, kun esittelisin ketään lapsille mutta varmasti esittelisim kuitenkin ennen pitkää. Ap
Petit siis edellistä miestä kolme vuotta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt ainakaan selitä rikkovasi lasten kotia uudelleen, koska lapsilla on aina koti sinun luona ja isällään. Ei se sun uusi mies ole yhtään niin tärkeä lapsille. Eroa vaan tulille, että lapset ei kärsi kiukkuavasta isäpuolesta.
Vierailija kirjoitti:
Nuorempi on siis syntynyt samoihin aikoihin kun olet vaihtanut miestä? (5 vuotta yhdessä, lapset vielä 14v kotona = 19-vuotiaana Suomessa yleensä lähdetään omilleen)
No itse en kyllä lasta laita pihalle ennen kuin on yliopisto-opinnoissa/sen ikäinen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempi on siis syntynyt samoihin aikoihin kun olet vaihtanut miestä? (5 vuotta yhdessä, lapset vielä 14v kotona = 19-vuotiaana Suomessa yleensä lähdetään omilleen)
No itse en kyllä lasta laita pihalle ennen kuin on yliopisto-opinnoissa/sen ikäinen. Ap
Ethän sinä sitä päätä. Kohtelet lapsiasi kuin legopalikoita.
Vierailija kirjoitti:
No, lapseni asuvat vielä 10-14 vuotta kotona. En ole ihminen, joka viihtyisi 14 vuotta sinkkuna eli ei se kovin realistista ole. Ja aika hankalaa löytää muuten mukavaa miestä,jolle passaisi oleskelu juuri silloin kun lapset isällään eikä haluaisi muuttaa yhteen. Mielestäni se olisi aika hurja uhraus,että luopuisin 14 vuodeksi parisuhteesta. Olen vasta 34v. Ap
Parisuhteessa voi olla niinkin että puolisot asuvat eri osoitteissa. Järjestely toimii oikeinkin hyvin, kunhan molemmat ovat siihen valmiita vilpittömästi sitoutumaan. Tämän ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä että lapsesi eivät ollenkaan tuntisi miesystävääsi tai että ette voisi viettää aikaa myös yhdessä lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempi on siis syntynyt samoihin aikoihin kun olet vaihtanut miestä? (5 vuotta yhdessä, lapset vielä 14v kotona = 19-vuotiaana Suomessa yleensä lähdetään omilleen)
No itse en kyllä lasta laita pihalle ennen kuin on yliopisto-opinnoissa/sen ikäinen. Ap
Itse ainakin täytin 19 samana keväänä kun kirjoitin ylioppilaaksi ja lähdin yliopistoon syksyllä ja muutin omilleni. Tytär lähti 18-vuotiaana, koska täytti 19 vasta marraskuussa. Tietysti jos on jäänyt luokalleen niin on sitten vanhempi, mut siinä tapauksessa ei yliopisto ehkä ole muutenkaan se oikea osoite.
Entä jos asuisit ihan vaan lasten kanssa kolmistaan ja ottaisit sitten kun tilanne on rauhoittunut sellaisen fwb-tb-tapailumihen mitä näitä nyt nykyään on muodissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempi on siis syntynyt samoihin aikoihin kun olet vaihtanut miestä? (5 vuotta yhdessä, lapset vielä 14v kotona = 19-vuotiaana Suomessa yleensä lähdetään omilleen)
No itse en kyllä lasta laita pihalle ennen kuin on yliopisto-opinnoissa/sen ikäinen. Ap
No eikö se yleensä ole 19v kun lukiosta päästään?
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää syyllistystä,kun itsekin olen omien lasteni asiat ihan kympinomaisesti hoitanut ja saavat paljon enemmän kuin keskimäärin ikäisensä. On matkat ja kalliit harrastukset ja runsaat läheisverkostot. Suhteessa en vain ole onnistunut, vaikka nykyinenkin mies on paperilla täysi kymppi ja täälläkin varmaan moni sellaista etsii. Ap
Järkyttävää vetoamista taloudelliseen yltäkylläisyyteen. Sanon suoraan: olet ihan pihalla.
Anna ajan vähän kulua, erota ehtii myöhemminkin.
Keskityt lapsiin ja omiin harrastuksiin (kotona), et pyydä tai vaadi mieheltä vähään aikaan yhtään mitään, paitsi ehkä toki oman osuutensa talouden ylläpitoon.
Teillä voi olla toisella tai molemmilla stressiä, joka purkautuu riitelynä. Etenkin jos koronan vuoksi on pitänyt olla paljon samoissa tiloissa eikä ole päässyt harrastamaan, niin aika monella on pinna kireällä ja kauheat riidat puolison kanssa.
Jos puoliso ei suostu terapiaan yhdessä kanssasi, niin voit mennä yksin tai opiskella näitä asioita muualta. Kursseja on nykyään verkossa, on kirjallisuutta tms.
Mieti että harvemmin se vaihtamalla paranee, ellei ole juoposta, narkkarista tai väkivaltaisesta miehestä kyse. Raahaamme ongelmiamme mukanamme ja lyhyen ajan kuluttua siinä uudessakin suhteessa on IHAN SAMAT ONGELMAT. Eli jos et niitä tässä suhteessa ratko, niin ne tulevat uudelleen eteesi.
Miksi uusperhe tekisi lapsistani vähemmän rakastettuja tai vähemmän onnellisia? Onhan normiperheissäkin riitoja. Käytän erittäin paljon aikaa yhdessäoloon lasteni kanssa ja kyllä, suhdehommat eivät ole toimineet. En kuitenkaan haluaisi olla jatkossakaan yksin,parisuhde on iso osa elämääni ja lapsetkin ovat hyötyneetkin toisen aikuisen seurasta. Ei uusperhe ole yksiselitteisesti paha, on joitain suuria vahvuuksia (esim juuri että teemme lasten kanssa tosi paljon ja keskitymme heihin) ja toisaalta haasteita eli suhteessa vaikeutta, mutta ei koko ajan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, lapseni asuvat vielä 10-14 vuotta kotona. En ole ihminen, joka viihtyisi 14 vuotta sinkkuna eli ei se kovin realistista ole. Ja aika hankalaa löytää muuten mukavaa miestä,jolle passaisi oleskelu juuri silloin kun lapset isällään eikä haluaisi muuttaa yhteen. Mielestäni se olisi aika hurja uhraus,että luopuisin 14 vuodeksi parisuhteesta. Olen vasta 34v. Ap
Se on sun lasten ainutkertainen lapsuus, joka muovaa niitten loppuelämän. Sä voit hyvin odottaa 14 vuotta, sulla ei ole kiirettä. Ehdit sitten. Lapset ei kasva kuin kerran.
Lasten saaminen on uhraus, uhraus lapsen elämälle.
En nyt ihan näe, että miten minun miessuhteeni voisivat olla noin suuri asia, että pilaisivat lasteni elämän? Kyllähän normiperheissäkin riidellään ja on vaikka mitä haasteita,eivät ne ole ongelmattomia eikä lapsen etu siellä aina näy. Ap
Saatat olla sitä naistyyppiä, joka ei vaan onnistu miesten kanssa. Ehkä on viisainta, että
hoidat seksitarpeesi kätevästi jonkun vakipanon kanssa.
Lapsille on kyllä parempi, että ei tarvitse katsella vaihtuvia isäpuolia.
Kannattaisi miettiä että mistä sinulle on syntynyt tällainen kaava. Että aina lähdet etsimään uutta ja parempaa. Mietitkö edellisen eron aikana ja jälkeen, mistä ero johtui? Vai hosutko vimmalla eteenpäin sen kummemmin pysähtymättä?
Oikesti koeta nyt hyvä nainen olla vähän aikaa yksin ja keskity lapsiisi. Tapailet sitten jossain vaiheessa uutta miestä jos sellainen osuu kohdalle, mutta ei sitä tarvitse heti olla yhteen muuttamassa.
Et ole onnistunut aiemminkaan perhe-elämässä, miksi siis tekisit samaa virhettä uudelleen uusien miesten kanssa, pahimmillaan vielä jossain uusperhe-kuviossa? Et kai halua yhtä epävakaata tulevaisuutta myös lapsillesi? Ja hakeudu terapiaan jos et osaa ollenkaan olla ilman miestä.