Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita loppuelämän sairaita?
13.07.2015 |
Onko täällä muita keillä sairauksia mitkä ei koskaan parane? Kerro tarinasi!
Itsellä vaikeaa hyväksyä nuorena ihmisenä tilannetta että olen sairas. Toivon vain että tauti ei pahene ja lääkkeet tehoavat! -N26v, nivelreuma
Kommentit (92)
1 tyypin diabetes, crohnin tauti, psoriasis. Silti täyttä elämää! Eikä jarrutella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumala vetää ihmistä puoleensa myös sairauksien kautta ja se on hänen rakkauttaan ,luomaansa ihmistä kohtaan.
Me ihmiset pysymme nöyränä ja huomaamme paremmin lähimmäisemme, kun sairastumme.
Jälkeenpäin huomaa koettelemusten tarkoituksen elämässä.
Kilpirauhasen vajaatoiminta, fibromyalgia, bronkiektasiaa ja kihti.
Epilepsia. Ei tosin vaikuta normaaliin elämään millään lailla kun on oikeat lääkkeet .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reumaa täälläkin. Selkärankareuma.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 11:23"]Kilpirauhasen vajaatoiminta, fibromyalgia, bronkiektasiaa ja kihti.
[/quote]
Mitä sä alapeukuttaja tahdot sanoa? Oletko kenties sitä mieltä, että joku valehtelee, ei tässä tapauksessa ainakaan, kaikista on lääkärin tekemät diagnoosit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kilpirauhasen vajaatoiminta (kilpirauhanen poistettu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 11:15"]Jumala vetää ihmistä puoleensa myös sairauksien kautta ja se on hänen rakkauttaan ,luomaansa ihmistä kohtaan.
Me ihmiset pysymme nöyränä ja huomaamme paremmin lähimmäisemme, kun sairastumme.
Jälkeenpäin huomaa koettelemusten tarkoituksen elämässä.
[/quote]
Samaa mieltä mutta älä jooko tuo tuota tähän ketjuun. Poliittisesti epäkorrektia.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:03"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 11:15"]Jumala vetää ihmistä puoleensa myös sairauksien kautta ja se on hänen rakkauttaan ,luomaansa ihmistä kohtaan.
Me ihmiset pysymme nöyränä ja huomaamme paremmin lähimmäisemme, kun sairastumme.
Jälkeenpäin huomaa koettelemusten tarkoituksen elämässä.
[/quote]
Samaa mieltä mutta älä jooko tuo tuota tähän ketjuun. Poliittisesti epäkorrektia.
[/quote]
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keliakia. Enemmänkin ominaisuus, mutta silti rajoittaa elämää. Huolettomuutta ja vapautta ruoan suhteen ei enää koskaan tule olemaan.
Jatkuva selkäkipu, ei parane koskaan:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 09:45"]
Jatkuva selkäkipu, ei parane koskaan:(
[/quote]
Sama
Joo, nivelreuma minullakin, puhkesi ekan raskauden jälkeen. Lääkkeet tehosi nopeasti joten en sitten surrut asiaa sen pahemmin. Toisen raskauden jälken oireet kuitenkin paheni ja tuli järeämmät lääkkeet.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 09:48"]Joo, nivelreuma minullakin, puhkesi ekan raskauden jälkeen. Lääkkeet tehosi nopeasti joten en sitten surrut asiaa sen pahemmin. Toisen raskauden jälken oireet kuitenkin paheni ja tuli järeämmät lääkkeet.
[/quote]
Mikä lääke sinulla? Mulla trexan. -ap
Kilpirauhasen vajaatoiminta. Vaan eipä tuo minua haittaa kun on lääkitys. Pahempi sellanen sairaus, joka äkkiä iskee ja elämä onkin siinä. Esim. aggressiivinen syöpä. Eli mieluummin näin
Kilpirauhasen vajaatoiminta ja mielenterveysongelmat, persoonallisuushäiriö. Ei parane koskaan. :(
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 09:50"]Kilpirauhasen vajaatoiminta. Vaan eipä tuo minua haittaa kun on lääkitys. Pahempi sellanen sairaus, joka äkkiä iskee ja elämä onkin siinä. Esim. aggressiivinen syöpä. Eli mieluummin näin
[/quote]
On tää reumakin aika kamala vaikkei tapakkaan. Itse olen onneksi saanut lääkityksen kohdalleen että olen lähes oireeton. Jotkut kuitenkin ovat niin kipeitä että ovat viikkoja vuodepotilaita. Itse en esim saa pilttipurkkia auki, mitenkään. :/
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:20"]
MS-tauti
[/quote]
Täällä toinen MS-tautia sairastava. Heti diagnoosin jälkeen sairautta murehti enemmän, mutta pikku hiljaa sen kanssa vain oppi elämään. Nyt ei ole enää mielessä päivittäin, mikäli ei oireile. Itse olen tosin siinä mielessä onnellisessa asemassa, että tämä minun tautini on ollut sangen rauhallinen. Diagnoosista on nyt 10 vuotta, ja sairaus ei edelleenkään rajoita elämääni merkittävissä määrin.
Jos vaan suinkin pystyy, ei tulevia kannata murehtia liikaa, niistä kun ei kukaan tiedä. Ja itseäni ainakin harmittaisi, jos olisin "hukannut" liikaa tätä hyvää aikaa huolehtimiseen. Toki kannattaa ottaa selvää, millä toimilla itse voi yrittää hidastaa taudin etenemistä (esim. liikunta meillä MS-tautia sairastavilla), ja muuttaa sitten elintapojaan vastaavasti. Tsemppiä sinulle ap!