Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita loppuelämän sairaita?
13.07.2015 |
Onko täällä muita keillä sairauksia mitkä ei koskaan parane? Kerro tarinasi!
Itsellä vaikeaa hyväksyä nuorena ihmisenä tilannetta että olen sairas. Toivon vain että tauti ei pahene ja lääkkeet tehoavat! -N26v, nivelreuma
Kommentit (92)
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 11:23"]Kilpirauhasen vajaatoiminta, fibromyalgia, bronkiektasiaa ja kihti.
[/quote]
Ketkä 3 ovat keksineet näihinkin sairauksiin parannukse. Ovat kai sitten jo dosentteja ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 13:48"]Sosiaalisten tilanteiden pelko ja keskivaikea masennus. Nämä olleet 11vuotta, että eiköhän ole loppu elämän.
Muutettiin miehen kanssa yhteen, paikkakunnalle, jossa miehen työpaikka on. Vaikka täällä on vain 10 tuhatta asukasta, tämä on mulle liian iso paikka ja olen huomannut, että mun oireet (kova ahdistus, paniikkikohtaukset yms) ovat nyt voimistuneet. Kun asuin vielä pienellä kunnalla, mun oireet oli vähän paremmat ja jopa pystyin edes jotenkin yrittämään opiskelua tai työtä.
Nyt oon vuoden ajan ollu 4 seinän sisällä, en käy edes kaupassa kun todella harvoin (mies hoitaa kauppareissut yleensä) ja muut asioinnit. En kykene oikein mihinkään kodin ulkopuolella. Olen vain kotona, teen ruoat ja siivoan.
[/quote]
Etkö ymmärrä että sisällä olo nimenomaan pitää yllä pelkoa?
Tuttavani pääsi paniikkiolosta harjoittelemalla eli kävi lähikaupassa ensin.
Jossain vaiheessa kaikki oli ohi.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 13:08"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 13:05"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 13:01"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:59"]
Eikös masennus ja alkoholismi ole parannettavaissa. Tottakai jälkensä jättää molemmat, mutta ei niitä varsinaisesti loppuun asti sairasta.
[/quote]
No kerropa miten masennus parannetaan kun sulla on ilmeisesti jotain syvää tietoa siitä?
[/quote]
No oisko vaik lääkitys & terapia. Niin ja älä tee itsemurhaa niin tsäänssit selvitä pidemmälle paranee.
[/quote]
Jaha, että ei sulla ollutkaan asiasta mitään oikeaa tietoa. Sun piti vaan päästä pätemään aiheesta josta et tiedä mitään.
[/quote]
Mäkin tiedän asiasta.
Älkää pliis kiistelkö tässä ketjussa, tehkää oma aloitus siitä onko masennus sairaus vai ei. Oma mielipide on se että sairaudet voivat ilman muuta olla myös psyykkisiä, ja masennus on myös fysiologinen sairaus(aivokemian häiriö). Ei tehdä tästä silti huonon mielen ketjua, tätä lukevat myös vakavasti sairaat ihmiset. -ap
PCOS ja siitä johtuvia monia seurauksia kuten paha akne, liikakarvaisuus ja helposti kertyvä paino ja alkava kakkostyypin diabetes. Keliakia. Pibo, lähinnä nykyään oireilee lähes jatkuvalla masennuksella. Paniikkihäiriö, tosin osittain hautautunut viime vuosina masennuksen alle, se on vissiin positiivista :D
On päiviä kun miettii että miksi sitä pitää olla niin pirun sairas. Parempina päivinä ajattelen että voisi olla huonomminkin. Hyviäkin asioita elämässäni kuitenkin on paljon. Olen reilu kolmekymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 21-vuotias nainen, minulla on 1-tyypin diabetes, kilpirauhasen vajaatoiminta, krooninen unettomuus, skolioosi ja paniikkihäiriö. Jos noista voisin jonkin pyyhkiä pois elämästäni, se olisi varmaankin unettomuus tai paniikkihäiriö, sillä ne vaikuttavat elämääni kaikista eniten. Diabetekseen sairastuin 6-vuotiaana, joten olen siihen jo tottunut eikä piikittäminen haittaa minua ollenkaan, kilpparin vajaatoimintaan minulla on lääkitys, skolioosi on aika ikävä mutta kyllä unettomuus on silti se pahin. Paniikkihäiriöön minulla on myös vahva lääkitys, mutta aina se ei auta, silloin on kamalaa olla ihmisten kanssa tekemisissä kun tuntuu että kuolee hetkenä minä hyvänsä vaikka kaikki on päällisin puolin OK, sen sijaan unettomuuteen ei vain auta mikään. Käytän jo nyt sellaisia pillereitä mitkä nukuttaisivat hevosenkin mutta 3/10 yöstä valvon lähes kokonaan. Se on tosi raskasta ja tämä ongelma on ollut minulla jo 10-vuotiaasta lähtien.
Olen sairastanut vaikea-asteista masennusta lapsesta asti, kokeiltu kymmeniä lääkkeitä ja yhdistelmiä ja erimuotoisia terapioita. Mikään ei paranna, joskus helpompia hetkiä jolloin ei koko ajan odota kuolemaa. Lisäksi somatisaatiohäiriö, joka pahentaa fyysisiä oireita muista sairauksista. Näitä mm. moninaiset allergiat, takykardia/tiheälyöntisyys, migreeni, meniere, iho-ongelmat kuten keloidinen akne, nokkosurtikaria, ruusufinni, atopia jne, erilaiset ruoansulatusjärjestelmän ongelmat kuten bakteeriton vatsahaava, vastustuskyvyn heikkous, pahat nivel- ja lihaskivut ja turvotukset, erityyppisiä kasvaimia eri elimissä, aivolisäkkeen selviämättömiä rakenteellisia muutoksia ja niiiin edelleen... Sosiaalisten tilanteiden pelko tullut kaiken myötä, taistelen sitä vastaan etten täysin syrjäytyisi, tästä ahdistus ja vaikeat monimuotoiset uniongelmat. Kyllä kovasti joku korkeampi voima yrittää hengiltä ottaa, sitä odotellessa... N30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Skolioosi ja muuta vakavaa häikkää selkärangassa. Ei yhtään kivutonta päivää ja hallitsee elämää, sillä se vaikuttaa ammateihin joihin voin opiskella ja jopa lasten saantiin (tiedossa jo nyt että hyvin todennäköisesti olen vuodelevossa pitkään). Hirveä lista kielletyistä asioista ja joka toinen vuosi kontrollikäynnit sairaalassa (aiemmin kerran vuodessa) ja fysioterapiaa ja kaikkea muuta paskaa.
-N20
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 14:12"]
Olen 21-vuotias nainen, minulla on 1-tyypin diabetes, kilpirauhasen vajaatoiminta, krooninen unettomuus, skolioosi ja paniikkihäiriö. Jos noista voisin jonkin pyyhkiä pois elämästäni, se olisi varmaankin unettomuus tai paniikkihäiriö, sillä ne vaikuttavat elämääni kaikista eniten. Diabetekseen sairastuin 6-vuotiaana, joten olen siihen jo tottunut eikä piikittäminen haittaa minua ollenkaan, kilpparin vajaatoimintaan minulla on lääkitys, skolioosi on aika ikävä mutta kyllä unettomuus on silti se pahin. Paniikkihäiriöön minulla on myös vahva lääkitys, mutta aina se ei auta, silloin on kamalaa olla ihmisten kanssa tekemisissä kun tuntuu että kuolee hetkenä minä hyvänsä vaikka kaikki on päällisin puolin OK, sen sijaan unettomuuteen ei vain auta mikään. Käytän jo nyt sellaisia pillereitä mitkä nukuttaisivat hevosenkin mutta 3/10 yöstä valvon lähes kokonaan. Se on tosi raskasta ja tämä ongelma on ollut minulla jo 10-vuotiaasta lähtien.
[/quote] Ai niin, unohdin vielä lisätä tämän, eli herpes. Olen harrastanut seksiä vain ensimmäisen ja ainoan mieheni kanssa, jolla on harvakseltaan puhkeava huuliherpes, ikävä kyllä sain häneltä tartunnan ja se ikään kuin siirtyi minulla kerroksen alaspäin ja puhkeaa n. parin kuukauden välein genitaalialueissa. Kipeitä, märkiviä ja helkkarin haisevia rakkuloita ja haavoja ilmestyy yleensä 10-30 sisempiin ja ulkoisiin häpyhuuliin sekä peräaukon ympärille, elämä on kyllä tuskaista niiden aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
CRPS ollu jo 17vuotta ja niin kovat kivut taas että itkettää.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 13:50"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 13:48"]Sosiaalisten tilanteiden pelko ja keskivaikea masennus. Nämä olleet 11vuotta, että eiköhän ole loppu elämän.
Muutettiin miehen kanssa yhteen, paikkakunnalle, jossa miehen työpaikka on. Vaikka täällä on vain 10 tuhatta asukasta, tämä on mulle liian iso paikka ja olen huomannut, että mun oireet (kova ahdistus, paniikkikohtaukset yms) ovat nyt voimistuneet. Kun asuin vielä pienellä kunnalla, mun oireet oli vähän paremmat ja jopa pystyin edes jotenkin yrittämään opiskelua tai työtä.
Nyt oon vuoden ajan ollu 4 seinän sisällä, en käy edes kaupassa kun todella harvoin (mies hoitaa kauppareissut yleensä) ja muut asioinnit. En kykene oikein mihinkään kodin ulkopuolella. Olen vain kotona, teen ruoat ja siivoan.
[/quote] Etkö ymmärrä että sisällä olo nimenomaan pitää yllä pelkoa? Tuttavani pääsi paniikkiolosta harjoittelemalla eli kävi lähikaupassa ensin. Jossain vaiheessa kaikki oli ohi.
[/quote]
Totta helvetissä ymmärrän. Olen käynyt elämäni aikana useita kertoja kaupassa, eikä mun oireet ole koskaan mihinkään hävinneet. Nyt oon jo niin erakoitunu, että olen aivan lähtöpisteessä. Pystyn kyllä käymään sillon tällöin kaupassa (varsinkin aikaisin aamulla tai myöhään illalla) kun ihmisiä on liikenteessä vain kourallinen. Opiskelutkin ovat epäonnistuneet, kun en pysty menemään kouluihin (liikaa ihmisiä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keliakia, selkärankareuma ja bipo. Elämä on sitten niin ihanaa!
N 34v.
Meningeooma, se on aivokalvolta lähtöisin oleva kasvain. Siellä sitä tulee oleen mun päässä elämäni loppuun asti. Onneksi ei ole ainakaan vielä kasvanut sellaiseen paikkaan, että (kipu)lääkkeitä tarvitsisi syödä.
Skolioosi selkärangassa. Juuri ja juuri alle leikkaus- tai hoitorajan.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 09:47"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 09:45"]
Jatkuva selkäkipu, ei parane koskaan:(
[/quote]
Sama
[/quote]
Selkä kanssa paska ja aina ollut astma.
Ikää vasta 39v.
Laittakaa muutkin sairaat, ikä näkyviin.
Alue: Aihe vapaa
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja keskivaikea masennus. Nämä olleet 11vuotta, että eiköhän ole loppu elämän.
Muutettiin miehen kanssa yhteen, paikkakunnalle, jossa miehen työpaikka on. Vaikka täällä on vain 10 tuhatta asukasta, tämä on mulle liian iso paikka ja olen huomannut, että mun oireet (kova ahdistus, paniikkikohtaukset yms) ovat nyt voimistuneet. Kun asuin vielä pienellä kunnalla, mun oireet oli vähän paremmat ja jopa pystyin edes jotenkin yrittämään opiskelua tai työtä.
Nyt oon vuoden ajan ollu 4 seinän sisällä, en käy edes kaupassa kun todella harvoin (mies hoitaa kauppareissut yleensä) ja muut asioinnit. En kykene oikein mihinkään kodin ulkopuolella. Olen vain kotona, teen ruoat ja siivoan.