Lue keskustelun säännöt.
Olen päättänyt luopua elämäni rakkaudesta
13.07.2015 |
Tiedän, että enempää en voi koskaan ketään rakastaa ja tuskin koskaan edes lähelle näin paljon. Mutta rakkaus ei vaan aina riitä, se minunkin on nyt allekirjoitettava. Mitenhän tästä eteenpäin...Ilman rakkautta ja parisuhdetta varmaan koska vähempään en voi tyytyä. Mutta ehkä se elämä yksinkin voi olla siedettävää, toivon niin. Elämäni vaikein ja surullisin asia luopua hänestä.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus on pelastettava itsensä eikä upota sen kanssa jota rakastaa. Elämä yksin ensin pelottaa, sitten tulee helpotus koska ei enää uppoa, jossain vaiheessa itkee kunnolla ja luultavasti loppuelämän rutistaa sitä tyynyä ja toivoo että asiat olisi menneet toisin. 5 vuotta sitten itse tein tuon päätöksen ja yhä rakastan eikä ketään toista ole tullut, ei edes ihastumista muuta kuin unelmiin, ei siis kehenkään todelliseen henkilöön.
Onneksi exäni osaa iloita siitä että voin nykyään paremmin vaikka hän ei, hän ymmärtää että oli vetämässä minut mukaansa sinne pohjalle.
Ei se oo sulle elämäs rakkaus jos siitä pystyt luopumaan, ketä yrität huijata, meitä vai itseäsi?
Vaihtoehdot ovat: Huomaat ettei olekkaan elämäsi rakkaus, tai jos on niin kadut sitä vielä pitkään.
Miksi luovut?