Hitto, että oon korvessa
Mistään ei näy valoo, kun katon pihalle :D
No onneks tiedän, että yksi sukulainen on tossa 1, 5 km päässä
Tykkäisitkö olla näin etäällä kaikesta ?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Talojen lähellä oleva metsä on jostain syystä pelottava minullekin.
Keskellä metsää yksin ja yöllä en pelkää mitään.
Samoin. Metsä on turvallinen. Ei pelota yöpyä yksinään.
Mökkien lähimetsät ovat pelottavia. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tykkäisi asua missään korvessa, pelkkää pimeyttä ympärillä. Päiväsaikaankaan en uskaltaisi olla yksinään kotona, illasta/yöstä puhumattakaan!
Miksi? Ihan oikeasti haluaisin tietää miksi? Pelkäätkö pimeää?
.
Minä vähän kyllä pelkään kyllä. Lapsena en pelännyt, silloin asuin 18 km kirkonkylältä. Mutta siellä en kauheasti ollut yksin, koska meitä oli perheessäni 7 ja vaikka vanhempamme olivat töiden takia paljon pois kotoa, aina oli muita.
Nykyään , kun asun "ihmisten ilmoilla" ja esim. kuuntelen paljon truecrime-podcasteja ja mielikuvitus on aina ollut vilkas, niin osaan täällä lietsoa yksin ollessani pelkoa. Vaikka järjellä tajuan että paljon vaarallisempaa on paikoissa, joissa on paljon ihmisiä.
Tämänkin kyllä mielenkiintoista. Muistatko kun lehdessä oli juttuja miten ulkomaalaiset suhtautuu luonnonrauhaan? Suurkaupungissa asuneet joutuvat lähtemään mökiltä kesken kaiken pois kun pelkäsivät sitä hiljaisuutta.
Tämä on hämmentävä mutta hyvin mielenkiintoinen asia. Itse lepään, rauhoitun, nollaudun ja poissa ollessa kaipaan tätä oman kodin rauhaa. Voin mennä pihalle vaikka ilkosen alasti, laittaa radion soimaan täysille ja huutaa kurkku suorana ja kukaan ei näe tai kuule. Tälle tosin täällä umpimaalla aina nauretaan että jos tuon oikeasti joskus tekisi niin ihan taatusti joku marjastaja sattuisikin näkösälle : D
Minä en saa hälystä tai muista ihmisistä turvaa.
En ymmärrä miten siihenkin tottuu. Viimeksi kun kävin ikeassa niin nuoret pojat käveli perässä ja huutelivat l**ski, en tiedä kelle, saattoi olla minullekkin. Joku tyyppi huuti kassaneidille. Joku teini sanoi pienelle lapselle että mitä v*** sä mulkkaat. Pää kuormittuu kaikesta tuosta.
Turtuuko tuohon? Olen toki itsekkin asunut kaupungissa mutta ei se ihan tälläistä silloin ollut.
Asun rivitaloasunnossa, jonka takapihalta alkaa metsä. En tykkää käydä illoin siellä.
Tosin olen yöpynyt keskellä metsää ilman pelkoa, kuten joku muukin kertoi.
Eikös nyt ole kiva, että olet korvessa. Veli venäläiselläkin on sinne pitkä matka.
Minäkin asun korvessa, saaressa vielä. Silta on ja autolla pääse. Olen nainen, asun yksin. En ole koskaan pelännyt täällä, pihalla on ollut susi ja karhu kävi vasta rannalla. Nuorena asuin 5 v Helsingissä, Hämeentiellä, siinä pahamaineisessa Kurvissa. Yötäpäivää sai pelätä, naapurit tappeli yöllä kännissä, narkkarit näytteli päivällä puukkoa ja spurgut makaili porttikongissa. Mitä muuta meidän tässä maailmassa tarttee pelätä kuin toista ihmistä. Ihminen on se pahin. Luonnossa on rauha ja lepo...