Lue keskustelun säännöt.
Tulevaisuus miehen valmistumisesta kiinni
23.02.2022 |
Olen ollut avopuolisoni kanssa kolme vuotta. Tapasimme opintojen kautta (perinteinen hoitaja & insinööri). Meillä on suunnitelmissa ostaa asunto ja haaveissa perustaa perhe, mutta... Miehen valmistuminen on nyt jo vuoden odottanut opinnäytetyön valmistumista ja oppari ei ole edennyt lainkaan. Miehellä on osa-aikainen työ ja pieni palkka. Hänellä ei ole asuntosäästöjä, eikä voi säästääkään kun rahatilanne ei sitä salli. Olen oman osuuteni säästänyt, mutten halua vielä tässä vaiheessa täysin yhteistä taloutta, vaan haluaisin ekaan yhteiseen asuntoon tasavertaisen panoksen, eli en halua ottaa koko lainaa itselleni. Miehelle on luvattu vakiduuni ja parempi palkka heti kun vain valmistuu, ja myös opparin ohjaaja on käytännössä pedannut niin paljon valmiiksi kuin voi.
Minulla alkaa jo kärsivällisyys loppua. Olen patistellut ja kysellyt, ja asia vaivaa ja stressaa miestä itseäänkin, mutta mitään ei tapahdu. Olenko kohtuuton, kun olen alkanut miettiä eroa? En halua olla yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, joka on omaan tilanteeseensa tyytymätön, muttei tee asialle mitään.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Minulla insinöörityö it alalla venyi. Tämä koska olin jo alalla vakitöissä ja insinöörityön tekemisestä ei ollut minulle juurikaan hyötyä siinä vaiheessa. Mutta olisikohan siihen mennyt venymisineen 6kk. Ja lopulta kun päätin tehdä sen pois niin viikko iltaisin kokopäivätyön ohessa ja yksi viikonloppu niin työ oli tehty. Arvosanaksi tuli 5.
Eli aloita siitä onko miehellä aihe ja paikka sovittuna (itse valitsin aiheen joka liittyi senhetkiseen työhöni ja työnantajaani).
Jos miehelläsi on aihe sovittuna niin onko suunnitellut työn rakenteen. Millaisen teoriaosan tekee, mitä lähteitä käyttää, mikä käytännön asia on jne.
Kun työn rakenne on selvillä niin kannattanee tehdä joko teoriaosa tai käytännön osuus.
Sitten vaan kirjoitatte yhdessä sen työn puhtaaksi kun nuo on tehty.
Se ei ole mitenkään huijaamista jos sinä autat kirjoittamisessa. Mies kuitenkin sanoo asian ja sinä voit hyvin auttaa sen tekstin muotoilussa. Jos teksti on hyvin kirjoitettua niin asiasta mitään tietämätönkin ymmärtää mistä on kyse. Eli teksti on hyvää kun sinä ymmärrät mitä tekstissä kerrotaan.
Kannattaa tosiaan kysyä rauhallisena hetkenä missä vaiheessa työ on ja mikä siinä on vaikeinta. Ja voit tosiaan tarjoutua kaveriksi kirjoittamiseen. Minusta se ei ole lainkaan huijaamista jos et tee sitä kuitenkaan miehesi puolesta vaan olet hänen apunaan.
Oikeasti sen työn ei tarvi olla mikään maata mullistava asia. Ja parhaiten se hoituu kun tekee asia kerrallaan. Lopuksi tiivistelmän sekä suomeksi että englanniksi. Ja katsoo vielä oikeinkirjoituksen, kaikki sivunasetukset ym kohdilleen joka paikassa.
Meillä miehen kanssa on tehty monenlaisia opinnäyte juttuja yhdessä. Samoin kun rakennettu talo yhdessä ja hoidettu pienet lapset yhdessä jne. Kumpikin on tehnyt aina sen mikä parhaiten itseltä sujuu. Kaikki työt ei ole mennyt 50/50 mutta hyvässä hengessä ja reilulla jaolla. Kumpikaan ei ole ollut vapaamatkustaja eikä lokki.
Kiitos neuvoista! Aihe ja paikka on sovittuna, joten otan nämä neuvot ehdottomasti käytäntöön. Teidän suhteenne kuulostaa hyvältä ja tasa-arvoiselta. :) Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miteen ap ajattelit miehen toimivan pikkulapsiperheen aiheuttaman stressin kanssa? Osallistuuko tasaväkisenä kumppanina vai vetäytyykö vastuusta?
Se, miten ihminen suoriutuu stressitilanteessa, kertoo hänestä paljon. Exäni oli stressiherkkä ja lopulta päädyin kaiken hoitajaksi ja maksajaksi. Mies vielä aloitti kaiken päälle sivusuhteen, koska "hän tarvitsee ihailua".
Minun mies ei mitenkään meinannut selvitä opparistaan. Saman tyyppinen tilanne kuin ap:n miehellä. Pikkulapsiperheen isänä mitä erinomaisin, osallistuva ja jaksava, nykyisessä asiantuntijatyössään pärjää myös loistavasti. Toiset vaan ei ole parhaimmillaan tuommoisissa jutuissa missä pitäisi kyetä itsenäisesti tuottamaan paljon tekstiä, vaikka sitten käytännön asiat sujuisi ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opinnäytetyöt aiheuttaa monille rimakauhua. Monen todella hyvän opiskelijan opinnot venyy sen takia. Eivät välttämättä saa vuosiin lausettakaan paperille rimakauhun takia.
Meillä oli kyllä opintojen loppuvaiheessa kurssi, missä käytiin läpi sitä opinnäytetyön tekemistä, miten viitteet merkitään jne jne. Ja ehkä parhaimpana antina, katseltiin koulun kirjastosta vanhoja opinnäytetöitä, millaisia ne oli ja mitä arvosanoja ne olivat saaneet. Kyllä se helpotti omaan ahdistukseen, kun näki millaista järkyttävää kuraa osa niistä oli!
Vaikka itselläkin oli siinä prosessissa vaikeuksia, niin kirkkaana oli mielessä miten surkeilla töillä pääsee läpi. Muistan hokeneeni itselleni, että jo hyvällä suomen kielellä erottuu helposti edukseen :-D Halusin kuitenkin itseni takia tehdä sellaisen opparin, mitä ei tarvitse hävetä ja tähtäsin neloseen, mutta sain vitosen. Oman alan töihin en sillä tutkinnolla koskaan päässyt, mutta välillä olen käynyt netistä katsomassa sitä opinnäytetyötäni ja päivitellyt, että olenpa tehnyt hienon työn ja osannut kirjoittaa ammattimaiselta kuulostavaa tekstiä :-D
Sitä miestä voisi auttaa ihan sekin, että ap ottaisi aikaa ja istuisi miehen kanssa, kun mies tekee sitä opparia. Joskus ei tarvita muuta kuin että joku on siinä auttamassa, että pääsee alkuun. Ja on siinä vieressä henkisenä tukena. Itseäni auttoi kerran vaikean asian (työhakemus) tekemisessä se, että tyttären koira oli siinä vieressä henkisenä tukena eikä tarvinnut olla siinä yksin pelottavan asian kanssa.
Kiitos tarinastasi! Hienosti hoidettu oppari! :) Tuo voi hyvin pitää paikkansa, että ihan vain vierellä istuminen ja yhdessä tekeminen ja jutustelu voisivat auttaa. Varmasti helpottaisi myös tätä omaa kärsimättömyyttäni, ja siinä meillä olisi yhteinen hanke voitettavaksi. :)
Jonkun verran on keskustelussa ollut kommentteja siitä, että olen vaativa ja mulla on korkeat kriteerit. Olen tästä varovasti eri mieltä, sillä toki minulla on odotuksia suhdetta ja omaa tulevaisuuttani kohtaan, mutta kiltti, mukava ja fiksu mies riittää kyllä minulle, kunhan tästä esteestä nyt päästäisiin yli. Mieheni ei tarvitse olla erityisen kunnianhimoinen uratykki, enkä sellaista haluakaan. Tässä keskustelussa on ollut tosi paljon hyviä neuvoja ja kannustusta, ja toistaiseksi laitan kaikki eromietteet roskiin ja lähden neuvojen turvin kokeilemaan saataisiinko oppari valmiiksi. Suurkiitos kaikille! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis haluatko olla miehen kassa yhdessä vai haluat tietyt jutut avoliittoon vaan. Kuulostaa että ihan sama mitä miehelle tapahtuu...
Olen sitä mieltä, että nämä ovat yhteisiä haaveita ja nykytilanne harmittaa miestäkin, joten haluaisin auttaa häntä elämässä eteenpäin, yhdessä kanssani. Ap
Oletko jakomielitautinen? Aloituksessasi mietit eroa ja nyt väität haluavan auttaa miestä ja yhdessä mennä eteenpäin. Yritä ämmä päättää mitä haluat.
Siksi kyselenkin täältä neuvoa ja näkökulmia, kannattaako suhteeseen jäädä odottamaan ja onko jollain kokemusta että tällaisesta jumista päästäisiin eteenpäin. Ap
Jos oikeasti rakastat, ei valmistumisajankohdalla ole väliä. Miehen ammatilliseen elämään sinulla ei ole mitään sanomista, eikä tulotasoon.
Jos tosissaan rakastaa, sietää kaikenlaisen perseilyn?
Aika ehdoton on vaatimuksesi. Kestääkö sinun rakkautesi puolison perseilyt?
Miehen menolla pian ei ole vakipaikkaa odottamassa, tosirakkausko saa unohtamaan kaikki omat haaveet ja elättämään laiskajaakkoa?
Jos et äskeistä ymmärtänyt: rakkaudeton on se, joka ei vaivaudu tekemään mitään yhteisten unelmien toteutumiseksi.
Minä en huomannut, että mies olisi tässä mitään perseillyt. Hänellä on vaikeuksia opinnäytetyönsä kanssa.
Oma miehenikään ei ole valmistunut, hänellä jäi opinnot kesken kun työt veivät mukanaan. On ikiteekkari, mutta ei se ole työelämässä haitannut. No sen verran ehkä, että nuorempana haaveiltiin Kaliforniasta, mutta mies koki ettei sitä raskasta työlupaprosessia hyödytä edes yrittää, kun ei ole tutkintoa. Niin se Kaliforniaan muutto sitten jäi, mutta muuten on elämä mennyt ihan mukavasti ja enää en sinne edes kaipaa, kun ollaan tultu mökki-ikään.
Minun miehelläni on myös vaikeuksia muistaa vetää WC. Onhan se välillä raivostuttavaa, mutta ei hän sitä tahallaan tee. Eikä ole oppinut, vaikka monet kerrat olen kutsunut häntä katsomaan vetämätöntä vessaa ja näyttänyt, mistä se vedetään :-D
Kaikilla meillä on puutteemme ja paremmin sujuu, kun puhalletaan yhteen hiileen. Toinen auttaa siinä mikä toiselle on vaikeaa.
Eli exä on tuupannut pojan (en sanoisi mieheksi) kouluun, ja nyt nykyisen mamman, anteeksi tyttöystävän, pitäisi tuupata poika valmiiksi.
Se on valinnan paikka; alatko vanhemmaksi aikuiselle ihmiselle, vai haluatko tasaveroisen kumppanin. Mitään taikaa ei ole jolla saisit 3kymppisen ihmisen muuttumaan oma-aloitteiseksi, kyllä tämä on se mitä on odotettavissa loppuikä.
Ehkä viimeisenä keinona tarrakalenteri seinälle, annat hienon kiiltävän tarran joka päivä kun poika tekee läksyt? Häntä tämä ei toki muuta, mutta ehkä avaa omat silmäsi siitä haluatko alkaa mammaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
...Minun miehelläni on myös vaikeuksia muistaa vetää WC...
Ei jumalauta mitäköhän juuri luin....
Minun miehellä, TAI miehelläni. Ei "minun miehelläni". Miten tämä tuplagenetiivi on niin vaikea huomata...
t. Duunarimies, joka tehnyt gradun ja muutaman kandin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on tätä naisten parempaa rakkautta, sitä oikeaa tosirakkautta. Heti ero vaan, jos toisella on vähän vaikeaa eivätkä omat tavoitteet toteudu :D. Pitää löytää sellainen mies, jonka avulla saa kulissit kuntoon nopeammin.
Ehkäpä mies jarruttelee opinnäytetyön valmistumista tarkoituksella, kun tietää mitä siitä seuraa ja haluaa vielä harkita..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi vuotta etäopiskelua ja oppari, ARGH! Olen niin yksin tämän asian kanssa, en jaksa. Puhu miehelle mikä siinä maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Minun miehellä, TAI miehelläni. Ei "minun miehelläni". Miten tämä tuplagenetiivi on niin vaikea huomata...
t. Duunarimies, joka tehnyt gradun ja muutaman kandin...
Täsmennätkö vielä, mikä vika tuossa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinteisesti naiset kirjoittavat nuo opinnäytetyöt, joten toimi kuten muutkin ja kirjoita se.
Miksi alapeukut? Tunnen melkein tusinan verran naisia, jotka kirjoittivat puolisonsa opinnäytetyön. Jos haluaa miehen töihin eikä homma etene, voi aina auttaa. Monelle se on merkinnyt 3000 e/kk lisää palkkaa.
Tuo on huijaamista eikä sitä paitsi hoitaja pysty kirjoittamaan insinöörin opinnäytetyötä. Eri asia ois sitten, jos molemmat ois samalla alalla.
eri
Minä, humanisti, olen kirjoittanut insinöörin opinnäytetyön. Hyvällä arvosanalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinteisesti naiset kirjoittavat nuo opinnäytetyöt, joten toimi kuten muutkin ja kirjoita se.
Miksi alapeukut? Tunnen melkein tusinan verran naisia, jotka kirjoittivat puolisonsa opinnäytetyön. Jos haluaa miehen töihin eikä homma etene, voi aina auttaa. Monelle se on merkinnyt 3000 e/kk lisää palkkaa.
Tuo on huijaamista eikä sitä paitsi hoitaja pysty kirjoittamaan insinöörin opinnäytetyötä. Eri asia ois sitten, jos molemmat ois samalla alalla.
eri
Jep, yleensä opinnäytetöihin sisältyy myös jotain käytännön tekemistä, eikä pelkkää teoriaa. Joku voi ehkä auttaa teoriapuolen muotoilussa, mutta enpä usko että kukaan toisen alan ihminen tuosta vaan tekee toiselle vaikkapa sähkötekniikan opparia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinteisesti naiset kirjoittavat nuo opinnäytetyöt, joten toimi kuten muutkin ja kirjoita se.
Miksi alapeukut? Tunnen melkein tusinan verran naisia, jotka kirjoittivat puolisonsa opinnäytetyön. Jos haluaa miehen töihin eikä homma etene, voi aina auttaa. Monelle se on merkinnyt 3000 e/kk lisää palkkaa.
Tuo on huijaamista eikä sitä paitsi hoitaja pysty kirjoittamaan insinöörin opinnäytetyötä. Eri asia ois sitten, jos molemmat ois samalla alalla.
eri
Jep, yleensä opinnäytetöihin sisältyy myös jotain käytännön tekemistä, eikä pelkkää teoriaa. Joku voi ehkä auttaa teoriapuolen muotoilussa, mutta enpä usko että kukaan toisen alan ihminen tuosta vaan tekee toiselle vaikkapa sähkötekniikan opparia.
Minä tein insinöörin opinnäytetyön alusta loppuun saakka tuntematta aihepiiriä ennalta ollenkaan. Insinöörikokelas itse seurasi työn kulkua sen verran, että osasi keskustella siitä ohjaajan kanssa ympäripyöreästi ja hoitaa muut muodollisuudet oppilaitoksen ja toimeksiantajan kanssa. Netti kommunikointivälineenä on tekijän salaamisessa olennainen työkalu.
Jos verkostoni olisivat oikeanlaiset, ryhtyisin tekemään opinnäytetöitä työkseni.
Selviätkö itse taloudellisesti jos otat lainat omiin nimiisi? Jos selviät niin tee se. Huolehdi, myös että maksat itse ja omalta tililtäsi maksut mahdollisen erotilanteen varalta. Ja naimisiin mennessä avioehto. Sinulle kertyy turvaksi oma koti jota ei pois viedä eikä tarvitse puolitella. Jos mies joskus hoitaa asiansa kuntoon, varmasti lainan ja maksut voi järjestellä uudelleen. Tätä voi kysyä myös pankista.
Minä elätin meitä sen puoli vuotta kun mies teki lopputyötä. Vähällä rahalla mentiin se aika, mutta tilanne parani nopeasti. Mies otti töistä taukoa ja pystyi keskittymään vain opiskeluun. Hän valmistui ja palkka nousi melkein nelinkertaiseksi.
"-- ja myös opparin ohjaaja on käytännössä pedannut niin paljon valmiiksi kuin voi."
Mitä siis on nyt valmiina?
Eihän oppareita pituuden mukaan arvostella, mutta ohjeeksi annetaan 30-60 sivua. Lyhyimmässä minun näkemässäni hyväksytyssä insinöörin opparissa oli 17 sivua plus viitisen sivua valtavan kokoisia valokuvia. Sisältö oli hyvin niukka ja kieliasu onneton. Kurjakin oppari on hyvä oppari silloin, kun sillä saa tutkinnon suoritetuksi.
Hyvä ohjaaja on kullanarvoinen, ja sinun miehelläsi on sellainen. Hattu kouraan ja kertomaan ohjaajalle, että nyt tavoitteena on alin arvosana, joten mistä aloitetaan.
Perinteinen hoitaja & insinööri. Aaahhahahahhaa...
Meillä oli kyllä opintojen loppuvaiheessa kurssi, missä käytiin läpi sitä opinnäytetyön tekemistä, miten viitteet merkitään jne jne. Ja ehkä parhaimpana antina, katseltiin koulun kirjastosta vanhoja opinnäytetöitä, millaisia ne oli ja mitä arvosanoja ne olivat saaneet. Kyllä se helpotti omaan ahdistukseen, kun näki millaista järkyttävää kuraa osa niistä oli!
Vaikka itselläkin oli siinä prosessissa vaikeuksia, niin kirkkaana oli mielessä miten surkeilla töillä pääsee läpi. Muistan hokeneeni itselleni, että jo hyvällä suomen kielellä erottuu helposti edukseen :-D Halusin kuitenkin itseni takia tehdä sellaisen opparin, mitä ei tarvitse hävetä ja tähtäsin neloseen, mutta sain vitosen. Oman alan töihin en sillä tutkinnolla koskaan päässyt, mutta välillä olen käynyt netistä katsomassa sitä opinnäytetyötäni ja päivitellyt, että olenpa tehnyt hienon työn ja osannut kirjoittaa ammattimaiselta kuulostavaa tekstiä :-D
Sitä miestä voisi auttaa ihan sekin, että ap ottaisi aikaa ja istuisi miehen kanssa, kun mies tekee sitä opparia. Joskus ei tarvita muuta kuin että joku on siinä auttamassa, että pääsee alkuun. Ja on siinä vieressä henkisenä tukena. Itseäni auttoi kerran vaikean asian (työhakemus) tekemisessä se, että tyttären koira oli siinä vieressä henkisenä tukena eikä tarvinnut olla siinä yksin pelottavan asian kanssa.