Tulevaisuus miehen valmistumisesta kiinni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis haluatko olla miehen kassa yhdessä vai haluat tietyt jutut avoliittoon vaan. Kuulostaa että ihan sama mitä miehelle tapahtuu...

Olen sitä mieltä, että nämä ovat yhteisiä haaveita ja nykytilanne harmittaa miestäkin, joten haluaisin auttaa häntä elämässä eteenpäin, yhdessä kanssani. Ap

Oletko jakomielitautinen? Aloituksessasi mietit eroa ja nyt väität haluavan auttaa miestä ja yhdessä mennä eteenpäin. Yritä ämmä päättää mitä haluat.

Aika monella näyttää olevan miehen kanssa vaikeata.

Lähes jokaisella oikeastaan tällä palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opinnäyte on jostain syystä monille miehille hankala, ei suinkaan teknisesti vaan juuri siksi koska se on se viimeinen asia koulussa. Nyt tärkeää on se, että autat miestä tekemään suunnitelmallisesti sen loppuun. Sinun ei pidä muuta kuin "johtaa" sitä kuviota. Ensin paperille ylös missä mies menee opparin suhteen, onko siis pelkästään kirjoittamista vai onko johonkin firmaan jotain soveltamista.

Mutta siis ikävä kyllä tuo vaatii ihan paperille tehdyn otsikkotason suunnitelman että miten tuo vedetään loppuun. Tiedän, kuulostaa kornilta mutta niin se vaan on. Eli missä kohtaa työ on nyt, mitä on jäljellä sitten ihan yksityiskohtainen suunnitelma miten sinne jäljellä oleviin vaiheisiin päästään. Aikataulu ihan viikkotasolla.

Ensin sinun täytyy nostaa kissa pöydälle ja sanoa miehelle kovasti että nyt tämä pistetään kuntoon. Se on kenelle tahansa häpeäksi että jää roikkumaan kun pitäisi siirtyä eteenpäin elämässä!

Kiitos! Kokeilen tätä, vaikuttaa erinomaiselta neuvolta. :) Ap

Varaudu ap kuitenkin mielessäsi siihen, että miehesi kiukuttelee ja mäköttää, kun puutut hänen opintoihin. Jatkossa se saattaa antaa hänen mielestään tekosyyn sille, etteivät opinnot etene.

No, tiedät varmaan mitä tehdä, jos näin käy.

Vierailija kirjoitti:

Perinteisesti naiset kirjoittavat nuo opinnäytetyöt, joten toimi kuten muutkin ja kirjoita se.

Yksi siskoistani auttoi paljon toisen siskon opinnäytetyön tekemisessä. Auttajasisko on merkonomi, autettu sisko valmistui sairaanhoitajaksi. Nykyään opinnäytetyössä apua saanut on jo terveydenhoitaja.

Kaikilta ei vain tekstin tuottaminen köy helposti. Voisiko mies sanella ja sinä kirjoitat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis haluatko olla miehen kassa yhdessä vai haluat tietyt jutut avoliittoon vaan. Kuulostaa että ihan sama mitä miehelle tapahtuu...

Olen sitä mieltä, että nämä ovat yhteisiä haaveita ja nykytilanne harmittaa miestäkin, joten haluaisin auttaa häntä elämässä eteenpäin, yhdessä kanssani. Ap

Oletko jakomielitautinen? Aloituksessasi mietit eroa ja nyt väität haluavan auttaa miestä ja yhdessä mennä eteenpäin. Yritä ämmä päättää mitä haluat.

Siksi kyselenkin täältä neuvoa ja näkökulmia, kannattaako suhteeseen jäädä odottamaan ja onko jollain kokemusta että tällaisesta jumista päästäisiin eteenpäin. Ap

Käykää miehet maksullisilla ennemmin kuin näitä ahneita ja mihinkään tyytymättömiä akkoja painamassa. Älkää antako itseänne miehet kusettaa naisten enempää. Älkää menkö niiden saatanalliseen lankaan!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinteisesti naiset kirjoittavat nuo opinnäytetyöt, joten toimi kuten muutkin ja kirjoita se.

Yksi siskoistani auttoi paljon toisen siskon opinnäytetyön tekemisessä. Auttajasisko on merkonomi, autettu sisko valmistui sairaanhoitajaksi. Nykyään opinnäytetyössä apua saanut on jo terveydenhoitaja.

Kaikilta ei vain tekstin tuottaminen köy helposti. Voisiko mies sanella ja sinä kirjoitat?

Tätä olen ehdottanut, mutta mies ei halua pienintäkään vilppiä, mitä puolestaan arvostan suuresti. Ap

Miltä sinusta tuntuisi, kun joku hönkisi painetta niskaasi, jonku veetun asunnon takia?

Kyllä tulevan yhteisen elämän ajattelemisen kannalta on todella tärkeä asia se, että puoliso saa itsestään irti hoitaa roikkuvat asiat loppuun, ja tarvittaessa hakea apua jos homma ei muuten etene. Niitä tilanteita nimittäin elämässä tulee, että pitää vaan hoitaa asioita vaikka ei huvittaisikaan. Pieni tökkiminen tai satunnaisesti vähän isompikin patistelu voi olla ihan OK, jos on valmis siihen että sellaista saa harrastaa jatkossakin, mutta haluatko oikeasti ryhtyä manageroimaan miehesi elämää sillä tasolla kuin esim otsikkotason viikkotavoitelistaa ehdotellut kirjoittaja esitti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis haluatko olla miehen kassa yhdessä vai haluat tietyt jutut avoliittoon vaan. Kuulostaa että ihan sama mitä miehelle tapahtuu...

Olen sitä mieltä, että nämä ovat yhteisiä haaveita ja nykytilanne harmittaa miestäkin, joten haluaisin auttaa häntä elämässä eteenpäin, yhdessä kanssani. Ap

Oletko jakomielitautinen? Aloituksessasi mietit eroa ja nyt väität haluavan auttaa miestä ja yhdessä mennä eteenpäin. Yritä ämmä päättää mitä haluat.

Siksi kyselenkin täältä neuvoa ja näkökulmia, kannattaako suhteeseen jäädä odottamaan ja onko jollain kokemusta että tällaisesta jumista päästäisiin eteenpäin. Ap

Jos oikeasti rakastat, ei valmistumisajankohdalla ole väliä. Miehen ammatilliseen elämään sinulla ei ole mitään sanomista, eikä tulotasoon.

Vierailija kirjoitti:

Miltä sinusta tuntuisi, kun joku hönkisi painetta niskaasi, jonku veetun asunnon takia?

Vaikea sanoa, koska en sellaiseen tilanteeseen ole joutunut. Toivoisin kuitenkin että kumppanini tuuppaisi hellästi mutta jämäkästi eteenpäin, jos kyseessä on tärkeä tavoite ja yhteinen haave. En haluaisi olla suhteessa, jossa ei haluttaisi parastani silloinkin kun olen itse itseni sabotoija. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tulevan yhteisen elämän ajattelemisen kannalta on todella tärkeä asia se, että puoliso saa itsestään irti hoitaa roikkuvat asiat loppuun, ja tarvittaessa hakea apua jos homma ei muuten etene. Niitä tilanteita nimittäin elämässä tulee, että pitää vaan hoitaa asioita vaikka ei huvittaisikaan. Pieni tökkiminen tai satunnaisesti vähän isompikin patistelu voi olla ihan OK, jos on valmis siihen että sellaista saa harrastaa jatkossakin, mutta haluatko oikeasti ryhtyä manageroimaan miehesi elämää sillä tasolla kuin esim otsikkotason viikkotavoitelistaa ehdotellut kirjoittaja esitti?

Hyvä pointti tämäkin. Uskon kuitenkin, että opparista on tullut niin iso peikko, että ehkä tässä tapauksessa voisi olla ok auttaa vaikka sitten manageroimalla. Voisihan olla, että yksi iso onnistumiskokemus helpottaisi hänen ahdistustaan ja syventäisi meidän suhdetta. Mutta arveluttaa oma kärsivällisyyteni, entä jos en osaakaan auttaa oikein ja tilanne vain pahenee kun sekaannun?

Opiskelin eri alaa, mutta myös mulla oli suuria vaikeuksia saada opinnäytetyötä kasaan. Paljon myöhemmin sain ADHD-diagnoosin ja tänään kuuntelin äänikirjaa aiheesta. Siinä käytiin läpi opiskeluakin ja minkälaisia ongelmia voi tulla. "Joillakin opinnot voivat sujua muuten hyvin, mutta opintojen lopussa oleva opinnäytetyö tuottaa suuria vaikeuksia."

Noin se oli minullakin, vaikka minulla oli aihe, josta olin innostunut ja jonka olin itse keksinyt. Se teoriaosuuden kirjoittaminen tuntui alkuun todella vaikealta, kun en jotenkin meinannut edes hahmottaa, mitä siinä pitäisi olla. Sitten kun alkoi hahmottua se sisältö ja rakenne ja mihin sillä teoriaosuudella pyritään, homma kävi jo helpommaksi. 

Tutkimusosa oli itselleni helpompi, koska se oli itselleni mieluisampaa puuhaa (excelöintiä) ja koska oli kova vimma saada selville ne tutkimustulokset. 

Minulla homma tökki osittain senkin takia, kun olin vähän pattitilanteessa. Minulta puuttui vielä yksi työharjoittelu, tai minulla oli vähän vajaa työharjoittelu ja oli vähän auki, saanko siitä täydet tunnit kasaan niin että se voitaisiin hyväksyä. Opinnäytetyö ei edistynyt, kun vaivasi mielessä, että se harjoittelukin on kysymysmerkki ja ilman sitä en valmistu, vaikka saisin opinnäytetyönkin tehtyä. Puhuin tästä opinnäytetyön ohjaajalle, joka auttoi tässä asiassa eteenpäin ja se harjoitteluasia saatiin järjestettyä kuntoon (hyväksyttiin yksi harjoittelu aiemmista opinnoistani ja toisen kohdalla hyväksyttiin myös työtunteja ennen harjoittelusopimuksen tekemistä). 

Aloituksessa ei kerrottu mitä muita ongelmia ap:n puolisolla on, mutta itse kun olen vasta 50-vuotiaana tämän diagnoosin saanut, olen vasta jälkeenpäin ymmärtänyt miten monella tavalla tämä on elämääni vaikeuttanut. Ja edelleen opin koko ajan lisää siitä, minkälaisia ongelmia tämä aiheuttaa. Pahin tilanne on tietenkin niillä, jotka ovat autuaan tietämättömiä siitä, että heillä on ADHD eikä heillä ole asianmukaista lääkitystä ja muita tukitoimia. ADHD:n aiheuttamat ongelmat näyttäytyvät ulospäin helposti laiskuutena tai saamattomuutena ja monesti se ihminen itsekin alkaa uskoa, että on laiska. Eihän sitä pysty ymmärtämään, että toisten elämä on aivan eri tavalla helppoa, kun heillä on normaalisti toimivat aivot. 

Ja en siis ole tässä sanomassa, että ap:n miehellä on ADHD, mutta tunnistin ap:n kuvauksesta paljon sellaista, mikä pätee minuunkin. AMK-opinnoista suoriuduin, kun opinnot olivat koulumaiset ja kävin kiltisti tunneilla ja tein tehtävät. Ja vaatimustaso oli niin alhainen, että viime hetken paniikkilukeminen tenttiin auttoi paljon. Pystyn käymään töissä ilman ongelmaa ja hoidan työt asiallisesti. Mutta silloin kun en ole työelämässä, menee touhu ihan haahuiluksi enkä oikein osaa hakea töitäkään. En ole vielä oppinut elämään ilman ulkopuolelta tulevien raamien tukea. Jossain Pohjois-Koreassa olisin kyllä  mallikansalainen, tekisin kiltisti mitä käsketään, kun pakko on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miltä sinusta tuntuisi, kun joku hönkisi painetta niskaasi, jonku veetun asunnon takia?

Vaikea sanoa, koska en sellaiseen tilanteeseen ole joutunut. Toivoisin kuitenkin että kumppanini tuuppaisi hellästi mutta jämäkästi eteenpäin, jos kyseessä on tärkeä tavoite ja yhteinen haave. En haluaisi olla suhteessa, jossa ei haluttaisi parastani silloinkin kun olen itse itseni sabotoija. Ap

Miksi se miehen valmistuminen on juuri sinulle niin tärkeää? Sinun tulevaisuuden kannalta, sinäsinäsinä. Ota joku valmis pakettimies, jolla on kaikki mitä sinäsinäsinä haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis haluatko olla miehen kassa yhdessä vai haluat tietyt jutut avoliittoon vaan. Kuulostaa että ihan sama mitä miehelle tapahtuu...

Olen sitä mieltä, että nämä ovat yhteisiä haaveita ja nykytilanne harmittaa miestäkin, joten haluaisin auttaa häntä elämässä eteenpäin, yhdessä kanssani. Ap

Oletko jakomielitautinen? Aloituksessasi mietit eroa ja nyt väität haluavan auttaa miestä ja yhdessä mennä eteenpäin. Yritä ämmä päättää mitä haluat.

Siksi kyselenkin täältä neuvoa ja näkökulmia, kannattaako suhteeseen jäädä odottamaan ja onko jollain kokemusta että tällaisesta jumista päästäisiin eteenpäin. Ap

Jos oikeasti rakastat, ei valmistumisajankohdalla ole väliä. Miehen ammatilliseen elämään sinulla ei ole mitään sanomista, eikä tulotasoon.

Jos tosissaan rakastaa, sietää kaikenlaisen perseilyn?

Aika ehdoton on vaatimuksesi. Kestääkö sinun rakkautesi puolison perseilyt?

Miehen menolla pian ei ole vakipaikkaa odottamassa, tosirakkausko saa unohtamaan kaikki omat haaveet ja elättämään laiskajaakkoa?

Jos et äskeistä ymmärtänyt: rakkaudeton on se, joka ei vaivaudu tekemään mitään yhteisten unelmien toteutumiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis haluatko olla miehen kassa yhdessä vai haluat tietyt jutut avoliittoon vaan. Kuulostaa että ihan sama mitä miehelle tapahtuu...

Olen sitä mieltä, että nämä ovat yhteisiä haaveita ja nykytilanne harmittaa miestäkin, joten haluaisin auttaa häntä elämässä eteenpäin, yhdessä kanssani. Ap

Oletko jakomielitautinen? Aloituksessasi mietit eroa ja nyt väität haluavan auttaa miestä ja yhdessä mennä eteenpäin. Yritä ämmä päättää mitä haluat.

Siksi kyselenkin täältä neuvoa ja näkökulmia, kannattaako suhteeseen jäädä odottamaan ja onko jollain kokemusta että tällaisesta jumista päästäisiin eteenpäin. Ap

Luojan kiitos olen nähnyt avioliitot ja lapset on kasvatettu eikä enää tarvitse miettiä naisten pään vippauksia. On niin helpompaa olla sinkku kuin kuunnella siitä ja tästä valittavaa naista.

Seksiä saan kyllä niistä yhdenillanjutuista.

Minulla insinöörityö it alalla venyi. Tämä koska olin jo alalla vakitöissä ja insinöörityön tekemisestä ei ollut minulle juurikaan hyötyä siinä vaiheessa. Mutta olisikohan siihen mennyt venymisineen 6kk. Ja lopulta kun päätin tehdä sen pois niin viikko iltaisin kokopäivätyön ohessa ja yksi viikonloppu niin työ oli tehty. Arvosanaksi tuli 5.

Eli aloita siitä onko miehellä aihe ja paikka sovittuna (itse valitsin aiheen joka liittyi senhetkiseen työhöni ja työnantajaani).

Jos miehelläsi on aihe sovittuna niin onko suunnitellut työn rakenteen. Millaisen teoriaosan tekee, mitä lähteitä käyttää, mikä käytännön asia on jne.

Kun työn rakenne on selvillä niin kannattanee tehdä joko teoriaosa tai käytännön osuus.

Sitten vaan kirjoitatte yhdessä sen työn puhtaaksi kun nuo on tehty.

Se ei ole mitenkään huijaamista jos sinä autat kirjoittamisessa. Mies kuitenkin sanoo asian ja sinä voit hyvin auttaa sen tekstin muotoilussa. Jos teksti on hyvin kirjoitettua niin asiasta mitään tietämätönkin ymmärtää mistä on kyse. Eli teksti on hyvää kun sinä ymmärrät mitä tekstissä kerrotaan.

Kannattaa tosiaan kysyä rauhallisena hetkenä missä vaiheessa työ on ja mikä siinä on vaikeinta. Ja voit tosiaan tarjoutua kaveriksi kirjoittamiseen. Minusta se ei ole lainkaan huijaamista jos et tee sitä kuitenkaan miehesi puolesta vaan olet hänen apunaan.

Oikeasti sen työn ei tarvi olla mikään maata mullistava asia. Ja parhaiten se hoituu kun tekee asia kerrallaan. Lopuksi tiivistelmän sekä suomeksi että englanniksi. Ja katsoo vielä oikeinkirjoituksen, kaikki sivunasetukset ym kohdilleen joka paikassa.

Meillä miehen kanssa on tehty monenlaisia opinnäyte juttuja yhdessä. Samoin kun rakennettu talo yhdessä ja hoidettu pienet lapset yhdessä jne. Kumpikin on tehnyt aina sen mikä parhaiten itseltä sujuu. Kaikki työt ei ole mennyt 50/50 mutta hyvässä hengessä ja reilulla jaolla. Kumpikaan ei ole ollut vapaamatkustaja eikä lokki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miltä sinusta tuntuisi, kun joku hönkisi painetta niskaasi, jonku veetun asunnon takia?

Vaikea sanoa, koska en sellaiseen tilanteeseen ole joutunut. Toivoisin kuitenkin että kumppanini tuuppaisi hellästi mutta jämäkästi eteenpäin, jos kyseessä on tärkeä tavoite ja yhteinen haave. En haluaisi olla suhteessa, jossa ei haluttaisi parastani silloinkin kun olen itse itseni sabotoija. Ap

Miksi se miehen valmistuminen on juuri sinulle niin tärkeää? Sinun tulevaisuuden kannalta, sinäsinäsinä. Ota joku valmis pakettimies, jolla on kaikki mitä sinäsinäsinä haluat.

Koska ap:n elämä ei pyöri ainoastaan kuningasmiehen mielihalujen ympärillä, vaan hänellä on omiakin toiveita elämälle. Jos mies on valehdellut ap:lle, että hän toivoo samoja asioita tulevaisuudelta kuin ap, on se miehen itsensä aiheuttama ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin eri alaa, mutta myös mulla oli suuria vaikeuksia saada opinnäytetyötä kasaan. Paljon myöhemmin sain ADHD-diagnoosin ja tänään kuuntelin äänikirjaa aiheesta. Siinä käytiin läpi opiskeluakin ja minkälaisia ongelmia voi tulla. "Joillakin opinnot voivat sujua muuten hyvin, mutta opintojen lopussa oleva opinnäytetyö tuottaa suuria vaikeuksia."

Noin se oli minullakin, vaikka minulla oli aihe, josta olin innostunut ja jonka olin itse keksinyt. Se teoriaosuuden kirjoittaminen tuntui alkuun todella vaikealta, kun en jotenkin meinannut edes hahmottaa, mitä siinä pitäisi olla. Sitten kun alkoi hahmottua se sisältö ja rakenne ja mihin sillä teoriaosuudella pyritään, homma kävi jo helpommaksi. 

Tutkimusosa oli itselleni helpompi, koska se oli itselleni mieluisampaa puuhaa (excelöintiä) ja koska oli kova vimma saada selville ne tutkimustulokset. 

Minulla homma tökki osittain senkin takia, kun olin vähän pattitilanteessa. Minulta puuttui vielä yksi työharjoittelu, tai minulla oli vähän vajaa työharjoittelu ja oli vähän auki, saanko siitä täydet tunnit kasaan niin että se voitaisiin hyväksyä. Opinnäytetyö ei edistynyt, kun vaivasi mielessä, että se harjoittelukin on kysymysmerkki ja ilman sitä en valmistu, vaikka saisin opinnäytetyönkin tehtyä. Puhuin tästä opinnäytetyön ohjaajalle, joka auttoi tässä asiassa eteenpäin ja se harjoitteluasia saatiin järjestettyä kuntoon (hyväksyttiin yksi harjoittelu aiemmista opinnoistani ja toisen kohdalla hyväksyttiin myös työtunteja ennen harjoittelusopimuksen tekemistä). 

Aloituksessa ei kerrottu mitä muita ongelmia ap:n puolisolla on, mutta itse kun olen vasta 50-vuotiaana tämän diagnoosin saanut, olen vasta jälkeenpäin ymmärtänyt miten monella tavalla tämä on elämääni vaikeuttanut. Ja edelleen opin koko ajan lisää siitä, minkälaisia ongelmia tämä aiheuttaa. Pahin tilanne on tietenkin niillä, jotka ovat autuaan tietämättömiä siitä, että heillä on ADHD eikä heillä ole asianmukaista lääkitystä ja muita tukitoimia. ADHD:n aiheuttamat ongelmat näyttäytyvät ulospäin helposti laiskuutena tai saamattomuutena ja monesti se ihminen itsekin alkaa uskoa, että on laiska. Eihän sitä pysty ymmärtämään, että toisten elämä on aivan eri tavalla helppoa, kun heillä on normaalisti toimivat aivot. 

Ja en siis ole tässä sanomassa, että ap:n miehellä on ADHD, mutta tunnistin ap:n kuvauksesta paljon sellaista, mikä pätee minuunkin. AMK-opinnoista suoriuduin, kun opinnot olivat koulumaiset ja kävin kiltisti tunneilla ja tein tehtävät. Ja vaatimustaso oli niin alhainen, että viime hetken paniikkilukeminen tenttiin auttoi paljon. Pystyn käymään töissä ilman ongelmaa ja hoidan työt asiallisesti. Mutta silloin kun en ole työelämässä, menee touhu ihan haahuiluksi enkä oikein osaa hakea töitäkään. En ole vielä oppinut elämään ilman ulkopuolelta tulevien raamien tukea. Jossain Pohjois-Koreassa olisin kyllä  mallikansalainen, tekisin kiltisti mitä käsketään, kun pakko on. 

Kiitos tarinasi jakamisesta! Kuulostaa tosiaan monin osin samankaltaisilta haasteilta joita miehellänikin on. Mitään adhd-diagnoosia ei ole, eikä ole tutkittu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis haluatko olla miehen kassa yhdessä vai haluat tietyt jutut avoliittoon vaan. Kuulostaa että ihan sama mitä miehelle tapahtuu...

Olen sitä mieltä, että nämä ovat yhteisiä haaveita ja nykytilanne harmittaa miestäkin, joten haluaisin auttaa häntä elämässä eteenpäin, yhdessä kanssani. Ap

Oletko jakomielitautinen? Aloituksessasi mietit eroa ja nyt väität haluavan auttaa miestä ja yhdessä mennä eteenpäin. Yritä ämmä päättää mitä haluat.

Siksi kyselenkin täältä neuvoa ja näkökulmia, kannattaako suhteeseen jäädä odottamaan ja onko jollain kokemusta että tällaisesta jumista päästäisiin eteenpäin. Ap

Luojan kiitos olen nähnyt avioliitot ja lapset on kasvatettu eikä enää tarvitse miettiä naisten pään vippauksia. On niin helpompaa olla sinkku kuin kuunnella siitä ja tästä valittavaa naista.

Seksiä saan kyllä niistä yhdenillanjutuista.

Naisella pää vippaa, jos hän toivoo miehensä saavan opinnäytetyönsä joskus valmiiksi? Hyvä puolisoko ajattelisi, että se on yhdentekevää, vaikka mies itse sanoisi haluavansa opinnot valmiiksi?