Lue keskustelun säännöt.
Vulvodynian vaikutus naiseuden tunteeseen ja mielenterveyteen. Kaipaan vertaistukea
23.02.2022 |
Sairastan neuropaattista vulvodyniaa ja kärsin sen vuoksi kovista kivuista päivittäin. Tämä vaikuttaa siihen millaiseksi koen itseni naisena (huonoksi) ja alentaa mielialaani. Muilla samaa diagnoosia ja kuinka te pärjäilette? Itse pärjään huonosti, enkä tiedä mistä saisin apua. Elämä ei tunnu mielekkäältä tämän diagnoosin kanssa. :'(
Kommentit (63)
Mulla on kokemus tosi pitkältä ajalta. Ei kuitenkaan neuropaattista, vaan yhdyntään/introitukseen liittyvää (vestibuliitti). Kun sairastuin noin 20 vuotta sitten, mitään tukiryhmiäkään ei vielä ollut. Sain myös todella järkyttävää kohtelua mm. Naistenklinikalla erään tunnetun professorin toimesta (toivottavasti on jo kuollut!). Ainakin pk-seudulla on nykyään vertaisryhmiä. Kannattaa hakeutua keskusteluavun piiriin. Omassa elämässäni sairaus on ollut iso tragedia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä, toivottavasti löytyy vulvodyniaan perehtynyt gynekologi ja saat apua sieltä :) Hoitona voi olla fysioterapiaa, kipukynnystä nostavat lääkkeet, jne. Tarvittaessa emättimeen voidaan pistää Botoxia tai kokeilla sähköhoitoa. Oletko parisuhteessa? Muista että parisuhteessa on paljon muutakin kuin seksi, kuten läheisyys ja hellyys :) Seksiä voi myös harrastaa monella tavalla, esim. seksileluilla, sormin ja suulla :)
Korento ry on gynekologinen potilasjärjestö, josta voisit saada vertaistukea.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä, toivottavasti löytyy vulvodyniaan perehtynyt gynekologi ja saat apua sieltä :) Hoitona voi olla fysioterapiaa, kipukynnystä nostavat lääkkeet, jne. Tarvittaessa emättimeen voidaan pistää Botoxia tai kokeilla sähköhoitoa. Oletko parisuhteessa? Muista että parisuhteessa on paljon muutakin kuin seksi, kuten läheisyys ja hellyys :) Seksiä voi myös harrastaa monella tavalla, esim. seksileluilla, sormin ja suulla :)
Korento ry on gynekologinen potilasjärjestö, josta voisit saada vertaistukea.
Niin ja tosiaan neuropaattisessa vulvodyniassa hoitona taitaa pääasiassa olla hermokipulääkkeet. Liikunta tai lämpöhoito voisi auttaa myös oireisiin.
Vertaistuen lisäksi voisit käydä keskustelemassa seksuaaliterapeutin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kokemus tosi pitkältä ajalta. Ei kuitenkaan neuropaattista, vaan yhdyntään/introitukseen liittyvää (vestibuliitti). Kun sairastuin noin 20 vuotta sitten, mitään tukiryhmiäkään ei vielä ollut. Sain myös todella järkyttävää kohtelua mm. Naistenklinikalla erään tunnetun professorin toimesta (toivottavasti on jo kuollut!). Ainakin pk-seudulla on nykyään vertaisryhmiä. Kannattaa hakeutua keskusteluavun piiriin. Omassa elämässäni sairaus on ollut iso tragedia.
Ikävä kuulla, oletko saanut hyvää hoitoa edes jossain vaiheessa? Tai onko mietitty viimeisenä keinona leikkausta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kellään kokemusta biopalautehoidosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä, toivottavasti löytyy vulvodyniaan perehtynyt gynekologi ja saat apua sieltä :) Hoitona voi olla fysioterapiaa, kipukynnystä nostavat lääkkeet, jne. Tarvittaessa emättimeen voidaan pistää Botoxia tai kokeilla sähköhoitoa. Oletko parisuhteessa? Muista että parisuhteessa on paljon muutakin kuin seksi, kuten läheisyys ja hellyys :) Seksiä voi myös harrastaa monella tavalla, esim. seksileluilla, sormin ja suulla :)
Korento ry on gynekologinen potilasjärjestö, josta voisit saada vertaistukea.
Eikö nuo kipukynnystä nostavat lääkkeet tuhoa myös libidon?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kokemus tosi pitkältä ajalta. Ei kuitenkaan neuropaattista, vaan yhdyntään/introitukseen liittyvää (vestibuliitti). Kun sairastuin noin 20 vuotta sitten, mitään tukiryhmiäkään ei vielä ollut. Sain myös todella järkyttävää kohtelua mm. Naistenklinikalla erään tunnetun professorin toimesta (toivottavasti on jo kuollut!). Ainakin pk-seudulla on nykyään vertaisryhmiä. Kannattaa hakeutua keskusteluavun piiriin. Omassa elämässäni sairaus on ollut iso tragedia.
Mitä tarkoitat tuolla ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noille ei ennen ollut sanoja. Noin 30 vuotta sitten sai lukea vain siitä, että emätin venyy. Että se ikään kuin sopeutuu siihen vastakappaleeseen. Jos esim. tamponin laittamisyritys tuotti sietämätöntä tuskaa eikä onnistunut, niin neuvottiin vain rentoutumaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään kokemusta biopalautehoidosta?
mikä se on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö nuo kipukynnystä nostavat lääkkeet tuhoa myös libidon?[/quote]
Eivät kaikki, lääkkeitä on erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään kokemusta biopalautehoidosta?
mikä se on?
https://www.terve.fi/artikkelit/biopalautehoito-tehoaa-ematinkouristuks…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kokemus tosi pitkältä ajalta. Ei kuitenkaan neuropaattista, vaan yhdyntään/introitukseen liittyvää (vestibuliitti). Kun sairastuin noin 20 vuotta sitten, mitään tukiryhmiäkään ei vielä ollut. Sain myös todella järkyttävää kohtelua mm. Naistenklinikalla erään tunnetun professorin toimesta (toivottavasti on jo kuollut!). Ainakin pk-seudulla on nykyään vertaisryhmiä. Kannattaa hakeutua keskusteluavun piiriin. Omassa elämässäni sairaus on ollut iso tragedia.
Ikävä kuulla, oletko saanut hyvää hoitoa edes jossain vaiheessa? Tai onko mietitty viimeisenä keinona leikkausta?
En halunnut leikkaukseen, koska pidin lopputulosta hyvin epävarmana. Kuten se onkin. Enemmän tuli fiilis, että minut haluttiin saada "koekaniiniksi". Ehkä menetelmät ovat sittemmin kehittyneet, en ole seurannut asiaa pitkään aikaan? Minulla ongelma lähti tulehduskierteestä ja huonoista/vääristä hoidoista. Mm.limakalvot poltettiin puhki etikkapenslauksella ja kivut olivat järjettömät. Psyyke joutui koville kun itselle rajua oireistoa vähäteltiin ja ladeltiin hoitavan tahon toimesta todella törkeitä juttuja.
Nykyään olen ns.terve. ilman mitään invasiivisia hoitoja. Valitettavasti trauma on jäänyt ja se vaikuttaa edelleen. Hyvän ja empaattisen gynen löytäminen on tärkeätä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö nuo kipukynnystä nostavat lääkkeet tuhoa myös libidon?
Eivät kaikki, lääkkeitä on erilaisia.
Kerrotko lisää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kokemus tosi pitkältä ajalta. Ei kuitenkaan neuropaattista, vaan yhdyntään/introitukseen liittyvää (vestibuliitti). Kun sairastuin noin 20 vuotta sitten, mitään tukiryhmiäkään ei vielä ollut. Sain myös todella järkyttävää kohtelua mm. Naistenklinikalla erään tunnetun professorin toimesta (toivottavasti on jo kuollut!). Ainakin pk-seudulla on nykyään vertaisryhmiä. Kannattaa hakeutua keskusteluavun piiriin. Omassa elämässäni sairaus on ollut iso tragedia.
Ikävä kuulla, oletko saanut hyvää hoitoa edes jossain vaiheessa? Tai onko mietitty viimeisenä keinona leikkausta?
En halunnut leikkaukseen, koska pidin lopputulosta hyvin epävarmana. Kuten se onkin. Enemmän tuli fiilis, että minut haluttiin saada "koekaniiniksi". Ehkä menetelmät ovat sittemmin kehittyneet, en ole seurannut asiaa pitkään aikaan? Minulla ongelma lähti tulehduskierteestä ja huonoista/vääristä hoidoista. Mm.limakalvot poltettiin puhki etikkapenslauksella ja kivut olivat järjettömät. Psyyke joutui koville kun itselle rajua oireistoa vähäteltiin ja ladeltiin hoitavan tahon toimesta todella törkeitä juttuja.
Nykyään olen ns.terve. ilman mitään invasiivisia hoitoja. Valitettavasti trauma on jäänyt ja se vaikuttaa edelleen. Hyvän ja empaattisen gynen löytäminen on tärkeätä.
Kamalaa, hirveitä kokemuksia sinulla :/ Oletko käynyt terapiassa käsittelemässä asiaa? Nykyään onneksi hoidot ovat paljon kehittyneet ja hoitohenkilökunta suhtautuu pääosin ystävällisesti sekä ymmärtäväisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kokemus tosi pitkältä ajalta. Ei kuitenkaan neuropaattista, vaan yhdyntään/introitukseen liittyvää (vestibuliitti). Kun sairastuin noin 20 vuotta sitten, mitään tukiryhmiäkään ei vielä ollut. Sain myös todella järkyttävää kohtelua mm. Naistenklinikalla erään tunnetun professorin toimesta (toivottavasti on jo kuollut!). Ainakin pk-seudulla on nykyään vertaisryhmiä. Kannattaa hakeutua keskusteluavun piiriin. Omassa elämässäni sairaus on ollut iso tragedia.
Mitä tarkoitat tuolla ?
Seksielämä kuoli vuosiksi vaikka olin parisuhteessa. Masennuin. En ole uskaltanut yrittää saada lapsia ikävien hoitokokemusten vuoksi (toki se ei ole ainoa syy). Pelkäsin joutuvani vastaavan lääkäriväkivallan kohteeksi synnytykseen ja raskauteen liittyvissä tutkimuksissa. Pelko ei kai ollut turha päätellen siitä, millaisia synnytysväkivaltaan liittyviä kertomuksia olen lukenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nuo kipukynnystä nostavat lääkkeet tuhoa myös libidon?
Eivät kaikki, lääkkeitä on erilaisia.
Kerrotko lisää?
Yleensä kipukynnyksen nostoon käytetään masennuslääkkeitä ja masennuslääkkeitä on erilaisia, joista kaikki eivät vaikuta seksuaalisuuteen negatiivisesti tai ovat paremmin siedettyjä :)
Huonosti, en tunne ketään saman diagnoosin omaavaa.