Yhteishaku surettaa ja ahdistaa, lapsen keskiarvo 7,1
Nyt sitten kävikin selväksi, ettei tuolla keskiarvolla ole mitään asiaa lukioon Helsingissä.
Lapsi itse ei halua amikseen luusereitten kanssa.
Pojalla olisi kyllä lukupäätä, mutta tarmo ei ole riittänyt, kun pitää harrastaa ja kaikki muu aika hengaillaan kavereiden kanssa. En edes muista koska hän olisi ollut illan kotona. Läksyjä teki kyllä vielä vuosi sitten, mutta sekin oli hyvin sattumanvaraista.
Surettaa niin, kun olemme ihan tavallisia tallaajia mutta yritetty antaa pojalle paremmat lähtökohdat ja kannustettu harrastaan, ostettu kalliit varusteet,tietsikat ja ipadit ym. Eli rahaa ei ole liikaa. Aateltiin, että jos on pleikka ja nintendot niin poika olis edes vähän enempi kotosalla, mutta ei se välitä muusta kuin kavereiden kanssa pyörimisestä. Sitten kuitenkin toisaalta ajateltiin et lapsen täytyy saada olla samanikäisten kanssa ja sosiaalistua, kun on ainoa lapsi. Mutta ei me ihan tällästä osattu kuvitella: koulu meni penkin alle ja hankaluuksia poliisin ja sossun kanssa. Mitâ ollaan puhuttu asiantuntijoiden kanssa niin mitään neurologista tai adhdtä ei ole, ja meidän pitäisi asettaa rajat. Mutta miten niitä rajoja asetetaan, kun kuitenkin pitäisi myös harrastaa ja saada olla kavereiden kanssa.
Nyt pojalle sitten selvis, ettei tule pääsemään samaan lukioon kuin kaverit. Ne on akateemisista porukoista ja menossa korkeakouluun. Samaa meidän poikaki haaveili, et rupee ekonomiksi tai menee tekniseen korkeakouluun mutta nyt ei pääse edes lukioon. Opossa oli sanottu että oppivelvollisuuden pidentämisen jälkeen lukiopaikoista on niin paljon kysyntää, ettei millään riitä kaikille halukkaille. Poika raivoo ja mököttää kun haluis lukioon vaikka hänelle on sanottu ettei tulis pärjään kun ei ole opiskelurutiinit hallussa.
Auttakaa, neuvokaa, mitä tässä pitäätehdä? Poika haluisi samaan lukioon kuin kaverit on menossa mut viimevuonna sinne pisteraja oli melkeen 9.
Kommentit (119)
BC taitaa olla pääkaupunkiseudun suosituimpia ammattioppilaitoksia. Haetaan pisteillä, kuten muihinkin amiksiin. Kaksoistutkintoon valitaan opiskelemaan 60 parasta, mutta lukuaineiden keskiarvo pitänee olla yli 7. Poikani on BC:ssä ja on hänelle sopiva oppilaitos. Opetus kuulostaa ihan kelvolliselta ja motivoivalta. Ei vastannut minun 90-luvulla muodostunutta pinttynyttä mielipidettä amiksen luusereista, että myönnän olleeni väärässä.
Älä panikoi. Olkaa yhteydessä koulun opoon, kertokaa tilanne ja keksitte ratkaisun. Pojalla on vielä monta mahdollisuutta lukioon ja yliopistoon.
Meillä poika tajusi ysin syksyllä ja onneksi sai nostettua keskiarvonsa ja pääsi lukioon. Hyviä vinkkejä on jo ketjussa ja tarvittaessa soita opolle, heidän tulee osata neuvoa. Itse menin aikoinaan iltalukioon, kun keskiarvo oli aika heikko. Toisaalta lukioaika oli aika erilainen kuin muilla, joten se ei kaikille sovi.
Lukioon kyllä pääsee, mutta pitää kelvata Helsingin ulkopuolinen koulu ja pitempi koulumatka. Helsingissä on omaan makuuni liian jyrkät erot, joko ollaan eliittilukioita tai matalan motivaation kouluja joissa ei ole kannustava ympäristö.
Selität lapsellesi ap että tässä maksetaan oppirahoja kun koulua ei ole hoidettu kunnolla. Mieti sitä raivoa kun kaverit (jos enää silloin olevat kavereita) hakevat ja pääsevät hyviin yliopistoihin ja lapsesi kompastelee omaan saamattomuuteen. Realiteetit kuntoon, niin niissä "hyvissäkin perheissä" tehdään.
Mikael Kosola kirjoitti:
Lukion itse käyneenä ihmettelen silti tuota "amiksen luuserit" ajattelua? Hyviä ammatteja siellä opitaan joita tulevaisuudessakin tarvitaan.
Samaa mieltä, mutta kyllä tuolla amistaustalla on kuitenkin vaikutusta kaikkeen pojan tulevaisuudessa. Esimerkiksi kumppanin löytäminen vaikeutuu merkittävästi.
Aloitus on pakko olla provo. Jos kavereitten myötä joutunut tekemisiin sossun ja poliisin kanssa, niin mistään normaaleista sosiaalisten taitojen kehittämisestä ei ole kyse. Ja kyllä meillä on tuettu opiskelua aina. Harjoiteltu yhdessä kokeisiin ja autettu läksyissä. Vaikka muutakin elämää on sallittu. Meillä on kokemusta kahden lapsen osalta kaksoistutkinnosta. Eri linjat ja eri koulut. Molemmille nimenomaan ammatillinen puoli toi haastetta. Lukion kanssa ei ongelmia. Osin varmaan johtui siitä, että lukiopuolella sai laadukasta opetusta, amispuolella ikävä kyllä ei. Uskallan väittää, että amis ei nykyään ole oikea paikka luusereille, vaan vaatii todellista itseohjautuvuutta opiskeltavan alan suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Tästä nyt oppia pojalle, että kiukuttelu ei auta jos on itse jättänyt hommat tekemättä eikä nyt pääse sinne mihin kaverit pääsee.
Sitten amikseen tekemään kaksoistutkintona vaikka sähkärin tai putkarin paperit ja yo-tutkinto. Siitä voi sitten jatkaa mihin haluaa.
Kaverini kävi putkiamiksen (ilman edes kaksoistutkintoa), sitten siihen päälle lvi-inssin tutkinnon ja nyt tekee dippainssin papereita Aallossa. Ikää joku alle 25, palkka suunnittelijana reilusti yli suomalaisten keskipalkan, todella älykäs tyyppi ja kohta DI. Eli mites se luusereiden laita olikaan?
Amikset ja palkka iskee jälleen. Opiskelu ollut peruskoulun jälkeen pelkkää putken rassaamista eli menetti mm. lukiosta saatavan yleissivistyksen.
Vierailija kirjoitti:
Lukioon kyllä pääsee, mutta pitää kelvata Helsingin ulkopuolinen koulu ja pitempi koulumatka. Helsingissä on omaan makuuni liian jyrkät erot, joko ollaan eliittilukioita tai matalan motivaation kouluja joissa ei ole kannustava ympäristö.
Selität lapsellesi ap että tässä maksetaan oppirahoja kun koulua ei ole hoidettu kunnolla. Mieti sitä raivoa kun kaverit (jos enää silloin olevat kavereita) hakevat ja pääsevät hyviin yliopistoihin ja lapsesi kompastelee omaan saamattomuuteen. Realiteetit kuntoon, niin niissä "hyvissäkin perheissä" tehdään.
Hakijat muokkaavat itse sisäänpääsyrajat. Fiksut haluavat opiskella fiksujen kanssa, joten muodostuu eliittilukioita. Rupusakki joutuu opiskelemaan keskenään, mikä näkyy epäakateemisena elämöintinä ja näitä kouluja kynnelle kykenevät pyrkivät välttämään. Tämä on ihan luonnollinen tasapaino.
Vierailija kirjoitti:
Mikael Kosola kirjoitti:
Lukion itse käyneenä ihmettelen silti tuota "amiksen luuserit" ajattelua? Hyviä ammatteja siellä opitaan joita tulevaisuudessakin tarvitaan.
Samaa mieltä, mutta kyllä tuolla amistaustalla on kuitenkin vaikutusta kaikkeen pojan tulevaisuudessa. Esimerkiksi kumppanin löytäminen vaikeutuu merkittävästi.
Amiksesta voi jatkaa AMK:iin ihan helposti. Sinne on todistusvalinta ja tietysti myös pääsykoeväylä.
Heikommin suoriutuvat tai heidän vanhemmat vetoavat aina siihen, että älyä olisi, muttei viitseliäisyyttä. Jos peruskoulussa, tai lukiossa täytyy tsempata on kyse älyn puutteesta. Asiat ei jää mieleen, tai menee yli hilseen. Älykkäämmillä ei ole noita ongelmia.
Itse luin ”läksyt” tai ylipäätään valmistauduin tenttiin ensimmäisen kerran vasta yliopistossa. Peruskoulu oli tuskallisen ja turhauttavan helppo, lukiossa riitti kun vaan piti korvat auki ja sutaisi läksyt ennakkoon siinä tunnin aikana. Keskiarvoni oli 9,5 pintaan ihan sillä, että olin läsnä.
Yksi mahdollisuus on valita amiksessa kaupallinen linja tai jokin tekninen linja sen mukaan, mikä jatkokoulutus kiinnostaisi (datanomi, talonrakennus, autot jne.). Amiksen suoritettuaan voi jatkaa AMK:hon ja AMK:sta sitten yliopistoon maisteritutkintoon. Oman kokemukseni mukaan AMK:sta yliopistoon tulleilla on hyvä motivaatio ja myös käytönnän tietotaitoa ja näiden turvin opinnot sujuvat hyvin. Toivottavasti AP luet tämänkin! Tällä systeemillä poikasi myös valmistuu suurinpiirtein samassa ajassa kuin muutkin ikäisensä.
Siellähän se olisi luuserina kaltaistensa joukossa. 😊
Vierailija kirjoitti:
Mikael Kosola kirjoitti:
Lukion itse käyneenä ihmettelen silti tuota "amiksen luuserit" ajattelua? Hyviä ammatteja siellä opitaan joita tulevaisuudessakin tarvitaan.
Samaa mieltä, mutta kyllä tuolla amistaustalla on kuitenkin vaikutusta kaikkeen pojan tulevaisuudessa. Esimerkiksi kumppanin löytäminen vaikeutuu merkittävästi.
No ei se kumppanin löytämien ole meille yliopistosta valmistuneille miehille aina yhtään sen helpompaa. Ja vastaavasti moni nainen vastaavalla taustalla on mieluummin sinkku kuin asettuisi parisuhteeseen yhtään kenenkään kanssa.
Mutta joo. Ei tuon ammattikouluun kannata hirttäytyä. Se on yksi vaihtoehto muiden joukossa ja sen jälkeen voi hyvin hakeutua jatkamaan opintojaan korkeakouluun/ yliopistoon tai vaikkahakeutua suorittamaan lukio j ylioppilastutkinto.
En malta olla sanomatta, että ei keskinkertaisella tai huonolla yo-todistuksella ole juuri mitään arvoa.
Tai no on tai itselleni oli se arvo, että saatoin hakea sen turvin yliopistolta opiksleupaikkaa mutta samassa "kastissa" olin kuin he, joilla oli suoritettuna perusasteen ammattikoulututkinto.
Pahinta on, jollei nuori ole valmis ja halukas itse, siis hän itse tekemään ja toimimaan ja yrittämään. Kun olemassa päämäärä, niin on helpompi löytää polkuja, joita yrittää edetä sitä kohti
Amiksesta voi valmistua moneen hyvään ammattiin, lukioon ei kannata mennä ellei ole kiinnostunut yliopistotutkinnosta. Eli esim amikseen alalle joka kiinnostaa ja sen jälkeen voi jatkaa opintoja eteenpäin.
Itse ole omille lapsille sanonut, että esim sähköasentajan ammatin voi oikein hyvin hankkia ennen yliopisto-opintoja. Saa erittäin hyvin työllistävän sivuammatin päätyön ohelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukioon kyllä pääsee, mutta pitää kelvata Helsingin ulkopuolinen koulu ja pitempi koulumatka. Helsingissä on omaan makuuni liian jyrkät erot, joko ollaan eliittilukioita tai matalan motivaation kouluja joissa ei ole kannustava ympäristö.
Selität lapsellesi ap että tässä maksetaan oppirahoja kun koulua ei ole hoidettu kunnolla. Mieti sitä raivoa kun kaverit (jos enää silloin olevat kavereita) hakevat ja pääsevät hyviin yliopistoihin ja lapsesi kompastelee omaan saamattomuuteen. Realiteetit kuntoon, niin niissä "hyvissäkin perheissä" tehdään.
Hakijat muokkaavat itse sisäänpääsyrajat. Fiksut haluavat opiskella fiksujen kanssa, joten muodostuu eliittilukioita. Rupusakki joutuu opiskelemaan keskenään, mikä näkyy epäakateemisena elämöintinä ja näitä kouluja kynnelle kykenevät pyrkivät välttämään. Tämä on ihan luonnollinen tasapaino.
Ja se sisäänpääsyraja on viimeisen hakijan keskiarvo, ei esim. kaikkien hakijoiden keskiarvo. Kun 9,0 keskiarvolla ei luonnollisestikaan pääse ka 9,5:n lukioon, se ysin oppilas menee sinne kasipuolen lukioon.
Nuo matalimpien keskiarvojen lukiot ovat tosi isoja. Suuri paikkamäärä luonnollisesti laskee keskiarvoa, kun keskiarvo ei olekaan katkennut yhtä luokkaryhmää aiemmin. Suurin osa siellä on paljon paremmalla keskiarvolla.
Ja sitten se tärkein pointti: keskitasoinen oppilas hyötyy eniten keskitason koulusta. Hyvässä koulussa on niin paljon parempia oppilaita, että asiat käydään vauhdilla läpi, kun valtaosa tajuaa ne kertakertomisella, parilla tunnilla tehdyllä tehtävällä ja kotitehtävillä. Kursseilla ehditään käydä ylimääräistäkin sisältöä, josta heikomman tason oppilas ei saa mitään irti, kun ei osaa sitä pohjaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös noita vielä ehdi korottaa, jos kevään oikein tekee töitä? Ei varmaan kovimpiin lukioihin pääse, mutta niissä se ahdistus varmaan just tulisi, mutta johonkin lukioon. Tai sitten vaan pohditte ihan kunnolla amisvaihtoehtoja. Voisi löytää ihan hyviäkin, kun tosissaan etsii.
Haku tehdään nyt.
Mutta valinnat tehdään kevään päättötodistuksen perusteella.
Meillä on vähän sama tilanne.
Poikkeuksena on mieheni on työtön. Isällä ja pojalla on tosi hyvä suhde ja tekevät paljon asioita yhdessä.
Mies on kotona aina, kun poika tulee koulusta ja tekevät yhdessä läksyt.
Numerot ovat koko ajan 7-8 välillä.
Ei tiedetä milloin poika ottaa itse vastuuta koulussa, mutta tällä tavalla pysyy tahdissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole mitään hätää. Joillakin menee vaan kauemmin kuin toisilla, saavuttaakseen sen mimkä haluaa. Itse haahuilin yli 10 vuotta peruskoulun jälkeen kaikissa hanttihommissa, kun mikään ei opiskeluala ei kiinnostanut tarpeeksi.
Lopulta noin 30v tajusin mitä haluan tehdä-kävin lukion ja pääsin sen jälkeen yliopistoon ja olen nyt menossa onnellisesti halutulle alalle töihin.
Jälkeenpäin tajuan, että kaikella on ollut merkityksensä. Pääsin ensikertalaisena helpommin sellaiselle alalle, johon oikeasti haluan, kuin että olisin hankkinut vain jonkin korkeakoulutuksen, jolloin alan vaihtaminen olisi ollut vaikeampaa. Olen kypsempi ja motivoituneempi opiskelemaan, osaan arvostaa sitäkin enemmän että saan tehdä sitä, mitä oikeasti haluan. Älä pakota mihinkään vaan anna lapsen tehdä omat ratkaisunsa- kaikkien ei tarvitse kulkea samaa polkua.Et sitten ymmärrä että maailma on muuttunut.
"Öö" Millä tavoin muuttunut, ettei tuo edellä kerrottu olisi mahdollista paljossa nykyisinkin?
Eri
Öö. Niin ku oppivelvollisuus on siihen asti kun täyttää 18.
Kylläpä alkuperäisen lause "Lapsi itse ei halua amikseen luusereitten kanssa." näyttää pahalta. Toivottavasti kitkette tuollaisen asenteen pois.
AP haukkuu amiksia luusereiksi ja on itse totaalinen luuseri. Kasvattanutkin luuserin. Huvittaa, oma KA oli 7,9. En edes lukenut kokeisiin.