Jokaisen pitäisi edes kerran olla vähintään keskivaikeasti masentunut

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 21:09"]Mä en usko masennukseen. Kaikilla meillä on känkkäränkkä päiviä sillon tällöin, mut luonteenlujuudella niistä selvitään.
[/quote] Mä muistan miten 27 vuotiaana olin tädilläni kylässä lapseni kanssa ja avauduin masennuksestani. Täti vaan paasasi, että hän ei usko mihinkään masennukseen että ei hän ymmärrä miten joku voi olla masentunut. Olin ihan että wtf. Kuinka joku tohtorisnainen on niin naivi. Sen jälkeen ymmärsin, että jotkut ei vaan snaijaa ja sama se.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 21:22"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 21:18"]

Olen siinä mielessä aloittajan kanssa samaa mieltä, että jotkut ihmiset eivät ymmärrä elämän moninaisuutta ennen kuin ovat kokeneet masennuksen itse.

Masentuneita usein haukutaan laiskoiksi, ihmisiä pilkataan huvikseen ja urputetaan mitä ihmeellisimmistä asioista. Masnnus tai mikä muu tahansa vakava sairaus antaa perspektiiviä ja ihminen saattaa lopettaa tyhjänpäiväisen urputtamiseen. Kamalimpia ihmisiä ovat ne, jotka haukkuvat ja mustamaalaavat toisia syyttä. Sellainen syytää ihmisiä masennukseen... tyhmät ihmiset kokevat masentuneen joskus vajaaälyisenä ja haukkuvat entisestään.... Tällaisten ihmisten tulisi kokea lamaannuttava masennus etteivät enää koskaan haukkuisi toisia...

[/quote]

Tuon elämän "moninaisuuden" voi oppia monta muutakin kautta kuin masennuksella.

[/quote]

Niin voi. Mutta on niitäkin, jotka eivät opi, kuin vasta kovan paikan tullen.....

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 21:32"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 21:20"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 21:11"]

En aloitusviestissä vähätellyt kenenkään tuskia tai oppimia asioita. On tutkittu juttu, että masentuneet ajattelevat itsestään realistisemmin kuin "terveet".

[/quote]

Vähättelet mielestäni sillä tavalla, että mukamas masennuksen jälkeen olisi jotenkin parempi ihminen. Muut eivät osaa ajatella yhtä avarakatseisesti kuin sinä elleivät ole kokeneet samaa. Mielestäni jokainen ihminen saa nuo samat opit jotakin kautta, sen ei todellakaan tarvitse olla masennus. Ekäpä enneminkin tarkoitat, että jokaisella pitäisi olla opettavaisia vastoinkäymisiä elämässä?

[/quote]

Avarakatseisuus ei liity tähän juuri millään lailla. Mun mielestä se on ollut vain kasvattava kokemus nähdä itsensä todella kriittisesti. (Ehkä jopa liian. Tosin ne tutkimukset pitää oikeasti paikkansa.) Tajunnut syvällisesti, että ei ole se fiksuin, ei kaunein, ei paras oikein missään. En ole mitenkään erityinen ihminen, en yhtään sen erikoisempi tai ainutlaatuisempi kuin kukaan muukaan.

[/quote]

Tätäkö ei mielestäsi voi oppia millään muulla tavalla? Tajuan kyllä pointtisi, sillä olen itsekkin ollut masentunut, mutta nyt tuijottelet vähän liiaksi omaan napaa. Toiseksi miksi kaikkien tarvitsis oppia juuri tuo "taito", ihminen voi oppia toisesta "paskasta" sellaista mitä sinä et käsitä alkuunsakkaan. Miksi meidän masennus syöveri valaistuminen olisi jokaiselle tärkeä. Yhtä lailla itse kunnioitan naista joka on selvinnyt raiskauksesta, varmasti hahmottaa jotain paremmin kuin minä. Tai huumeriippuvaisesta joka on päässyt kuiville, tai halvaantuneesta joka silti löytää elämän positiivisena.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 21:39"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 21:22"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 21:18"]

Olen siinä mielessä aloittajan kanssa samaa mieltä, että jotkut ihmiset eivät ymmärrä elämän moninaisuutta ennen kuin ovat kokeneet masennuksen itse.

Masentuneita usein haukutaan laiskoiksi, ihmisiä pilkataan huvikseen ja urputetaan mitä ihmeellisimmistä asioista. Masnnus tai mikä muu tahansa vakava sairaus antaa perspektiiviä ja ihminen saattaa lopettaa tyhjänpäiväisen urputtamiseen. Kamalimpia ihmisiä ovat ne, jotka haukkuvat ja mustamaalaavat toisia syyttä. Sellainen syytää ihmisiä masennukseen... tyhmät ihmiset kokevat masentuneen joskus vajaaälyisenä ja haukkuvat entisestään.... Tällaisten ihmisten tulisi kokea lamaannuttava masennus etteivät enää koskaan haukkuisi toisia...

[/quote]

Tuon elämän "moninaisuuden" voi oppia monta muutakin kautta kuin masennuksella.

[/quote]

Niin voi. Mutta on niitäkin, jotka eivät opi, kuin vasta kovan paikan tullen.....

[/quote]

Niin? Sen kovan silti todellakaan tarvitse olla masennus.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 21:39"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 21:09"]Mä en usko masennukseen. Kaikilla meillä on känkkäränkkä päiviä sillon tällöin, mut luonteenlujuudella niistä selvitään.
[/quote] Mä muistan miten 27 vuotiaana olin tädilläni kylässä lapseni kanssa ja avauduin masennuksestani. Täti vaan paasasi, että hän ei usko mihinkään masennukseen että ei hän ymmärrä miten joku voi olla masentunut. Olin ihan että wtf. Kuinka joku tohtorisnainen on niin naivi. Sen jälkeen ymmärsin, että jotkut ei vaan snaijaa ja sama se.
[/quote] kyllä se vanhuksena itse huomaa.

Ihmeesti aloitus keränny alapeukkuja vaikka tottahan tuo on. Kyllä koettelemukset ja ongelmat on ihmiselle hyväksi. Kehittyy inhimillisemmäksi, enemmän ihmiseksi.

Narsistimulkku-idiootit ei pysty masentumaan koska ne on kuolettaneet tunne-elämänsä.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 21:43"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 21:39"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 21:22"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 21:18"]

Olen siinä mielessä aloittajan kanssa samaa mieltä, että jotkut ihmiset eivät ymmärrä elämän moninaisuutta ennen kuin ovat kokeneet masennuksen itse.

Masentuneita usein haukutaan laiskoiksi, ihmisiä pilkataan huvikseen ja urputetaan mitä ihmeellisimmistä asioista. Masnnus tai mikä muu tahansa vakava sairaus antaa perspektiiviä ja ihminen saattaa lopettaa tyhjänpäiväisen urputtamiseen. Kamalimpia ihmisiä ovat ne, jotka haukkuvat ja mustamaalaavat toisia syyttä. Sellainen syytää ihmisiä masennukseen... tyhmät ihmiset kokevat masentuneen joskus vajaaälyisenä ja haukkuvat entisestään.... Tällaisten ihmisten tulisi kokea lamaannuttava masennus etteivät enää koskaan haukkuisi toisia...

[/quote]

Tuon elämän "moninaisuuden" voi oppia monta muutakin kautta kuin masennuksella.

[/quote]

Niin voi. Mutta on niitäkin, jotka eivät opi, kuin vasta kovan paikan tullen.....

[/quote]

Niin? Sen kovan silti todellakaan tarvitse olla masennus.

[/quote]

"Masnnus tai mikä muu tahansa vakava sairaus"

mitä lie tarkoittaa

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 20:58"]

Masennus on opettanut itselleni ainakin nöyryyttä. Oon tajunnut olevani ihan samanlainen kuolevainen kuin kaikki muutkin. En ole masentunut tällä hetkellä, mutta masentuneena oivalletut jutut tietenkin kannan mukanani. Jokaiselle ihmiselle tekisi hyvää olla edes kerran elämässään vähintään keskivaikeasti masentunut.

N30

[/quote]

Masennus ei takaa nöyryyttä. Nöyryys joko on tai ei ole mielestäni sitä on hyvin vaikeaa opetella, etenkään aikuisiällä. Ylimielistä toivoa muille sairautta ja/tai kuvitella että sairaus tekee jotenkin sinusta paremman yksilön kuin muista.

Kärsimyksen jalostava vaikutus my ass! Pikemminkin itsekeskeisyyttä ja katkeruutta.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 21:09"]

Mä en usko masennukseen. Kaikilla meillä on känkkäränkkä päiviä sillon tällöin, mut luonteenlujuudella niistä selvitään.

[/quote]

Entäs kun se "känkkäränkkäpäivä" jatkuu vuosia? Eikä siinä oikeasti ole edes voimia känkkäränkkäillä vaan sitä elää täydesä välinpitämättömyyden ja toivottomuuden sumussa.

Mä oon sitä mieltä, että jos tulis sota, niin laitettais kaikki masentuneet eturintamalle.. katottais sitten kuinka masentuneita oikeen ovat.

Masennus on pää täynnä vääriä ajatuksia. Itsekeskeisiä ajatuksia.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 21:19"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 21:11"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 21:09"]Omasta mielestäni taas kenenkään ei kuuluisi kokea tällaista maanpäällistä helvettiä. T: vaikeasti masentunut [/quote] Sama. En toivo tätä edes vihamiehilleni. T: toinen vakavasti masrntunut

[/quote]

Okei. Mä pahoittelen mun ajattelemattomuuttani. En itse oo koskaan ollut vakavasti-vakavasti masentunut. En tosiaan haluaisi kenenkään joutuvan kärsivän. Tarkoitin ehkä aloituksellani, että monille tekisi oikeasti hyvää oppia tajuamaan se oma pienuutensa. Ehkä se on jokin asia, joka ikää myöden useimmille tulee. Monet kuitenkin esim. mun oman ikäiset postaa jatkuvalla virralla kuulumisiaan Facebookiin. Se on omalla tavallaan varsin narsistista.

Ap

[/quote]

_oliko tässä kyse vain Facebookista? jos et siitä tykkää sieltä voi poistua. Ja jos toisilla menee hyvin mitä se on sinulta pois? Mieluummin minä luen iloisia ja onnellisia uutisia kuin niitä valituksia kuinka masentaa ja kaikki on paskaa jne.. tiedän läheiseni kuulumiset ilman Facea, myös ne ikävät asiatkin, se riittää kyllä.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 21:39"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 21:09"]Mä en usko masennukseen. Kaikilla meillä on känkkäränkkä päiviä sillon tällöin, mut luonteenlujuudella niistä selvitään.
[/quote] Mä muistan miten 27 vuotiaana olin tädilläni kylässä lapseni kanssa ja avauduin masennuksestani. Täti vaan paasasi, että hän ei usko mihinkään masennukseen että ei hän ymmärrä miten joku voi olla masentunut. Olin ihan että wtf. Kuinka joku tohtorisnainen on niin naivi. Sen jälkeen ymmärsin, että jotkut ei vaan snaijaa ja sama se.
[/quote] Muistan vieläkin miltä pahin ahdistus tuntui. Muistan että se sattui niin kovaa fyysisestikin, että yritin kaikkia pakokeinoja masennulääkkeen lisäksi. Kun sain lapsen joskus hoitoon, niin saatoin mennä uimahallin jääaltaaseen saadakseni edes pieneksi hetkeksi paremman olon. En tiedä onko meillä ihmisillä luontaisesti niin erilainen aivokemia, että jotkut eivät oikeasti tunne koskaan masennusta eivätkä voi sitä ymmärtää. Mun mieli tuntee elämän kauneuden ja kivun. Tavallaan pidän sitä lahjana että tunteeni ovat syvät. Ei se tee elämästä helppoa mutta väitän näkeväni aika monia tasoja ja sävyjä. Siksi mun on hirveän vaikea tuntea kemiaa ns kovien ihmisten kanssa. Aika moni on mulkku, mutta koska en ole vielä eläkkeellä en saa sanoa sitä ääneen (sanon sen vain mielessäni).

Ne kovatkin ihmiset ovat kovia jostain syystä, samalla tavalla kuin te olette omanlaisianne.

Käsittääkseni tutkimukset osoittavat että puolet ihmisistä kärsii masennuksesta jossain vaiheessa elämäänsä. Joten vaikkeivat kaikki masennu jossain vaiheessa, niin suuri osa kyllä.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 21:36"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 21:11"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 21:09"]Omasta mielestäni taas kenenkään ei kuuluisi kokea tällaista maanpäällistä helvettiä.
T: vaikeasti masentunut
[/quote]
Sama. En toivo tätä edes vihamiehilleni.
T: toinen vakavasti masrntunut
[/quote] toivot kun paranet
[/quote]
En. En toivonut kenellekään mitään tällaista edes ennen sairastumista. Enkä usko että paraneminen tarkoittaa kusipääksi muuttumista, vaan kokonaisvaltaista mielen eheytymistä.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 22:12"]Ne kovatkin ihmiset ovat kovia jostain syystä, samalla tavalla kuin te olette omanlaisianne.
[/quote] Toki. Tarkoitatko että sinusta on tullut kova koska sinua on kohdeltu kovilla käsillä vai että kovuus on periytyvää?

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 21:09"]

Mä en usko masennukseen. Kaikilla meillä on känkkäränkkä päiviä sillon tällöin, mut luonteenlujuudella niistä selvitään.

[/quote]

Älä viitsi

masentuneen omainen

En kyllä toivo että kukaan joutuu kärsimään masennuksesta niin kuin olen itse joutunut. Tää elämä on niin lyhyt ja muutenkin vaikea, että jos se menee ilman masennusta niin oikein hyvä!

Syvyyttä, tasoja, sävyjä TAI silkkaa latteutta.