Ole itsellesi armollinen: työelämä on kiristetty niin äärimmilleen, ettei siellä normaali ihminen jaksa...
Vaikka kuinka puurtaisi ja ahkeroisi paskaduunissa, niin lisätunteja ei tule. Eikä kokoaikatyötä saa vaikka kuinka päivät pitkät hakemuksia laittelee sinne tänne.
Opiskeluun ei leikkauksien myötä ole varaa. Eikä suojaosan poisto ja asumistuen leikkaus kannusta ylipäänsä ottamaan osa-aikatöitä.
Kohta on valtavasti irtisanottuja virkamiehiäkin kilpailemassa tarjolla olevista töistä.
Parempi siis vaan olla itsellensä armollinen ja pysyä sinkkuna ja lapsettomana ja muutenkin passiivisena, niin pääsee paljon helpommalla tässä elämässä. Menestystarinat ja ihan normaali työelämäkin on varattu vain hyväosaisille ja niille, jotka on saaneet elämässään paremmat lähtökohdat. Niiden on niin helppoa tulla neuvomaan meitä huono-osaisia syrjäytettyjä... niin helppoa, kuten tänne kohta virtaavista kommenteistakin voi lukea : D
Kommentit (17)
Hyväosaisetkin on itselleen armollisia, niin miksei siis me syrjäytetytkin.
Mitä ihmiselle tapahtuu, jotta hänestä tulee syrjäytetty, eikä menesty työelämässä? Mitkä ovat "hyvät lähtökohdat"? Ovatko kaikki työelämästä pudonneet saaneet niin huonot kotiolot esimerkiksi, etteivät ole voineet käydä koulua? Itse mietin melko köyhästä työläisperheestä aika hyväpalkkaiseen työhön nousseena tällaisia.
Ole itsellesi arnollinen ja MENE TÖIHIN!
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmiselle tapahtuu, jotta hänestä tulee syrjäytetty, eikä menesty työelämässä? Mitkä ovat "hyvät lähtökohdat"? Ovatko kaikki työelämästä pudonneet saaneet niin huonot kotiolot esimerkiksi, etteivät ole voineet käydä koulua? Itse mietin melko köyhästä työläisperheestä aika hyväpalkkaiseen työhön nousseena tällaisia.
No, itse tiedän pari työelämästä pudonnutta, jotka jäi töistä loppuunpalamisen takia. Kumpikin oli sosiaalialalla.
Pelkkä vauraus ei takaa hyviä kotioloja. Jos kotiolot on sellaiset, että toisella tai kummallakin vanhemmista on vakava persoonallisuushäiriö, väkivaltaisuutta tai huumeita tai alkoholismia ym. ja lapsi joutuu kotona "kävelemään munankuorilla" tai olemaan jatkuvassa valppaustilassa, niin se hidastaa lapsen oppimista ja henkistä kehitystä. Lapselle voi kehittyä pysyvä ahdistushäiriö ja/tai stressinsietokyky voi olla aikuisena erittäin alhainen. kun olet jatkuvassa hätätilassa, niin aivot eivät kehity normaalisti, aivot on ylikuormittuneet eivätkä kykene prosessoimaan uutta tietoa tai keskittymään. Tällainen henkilö ei välttämättä edes tiedä mitä onnellisuus on. Hän on jatkuvasti ahdistunut ja hänellä on kohonnut riski turruttaa ahdistustaan alkoholilla tai muilla huumeilla.
Koulukiusaaminen voi myös hajoittaa ihmisen niin, että hänestä tulee sosiaalisia tilanteita karttava erakko.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmiselle tapahtuu, jotta hänestä tulee syrjäytetty, eikä menesty työelämässä? Mitkä ovat "hyvät lähtökohdat"? Ovatko kaikki työelämästä pudonneet saaneet niin huonot kotiolot esimerkiksi, etteivät ole voineet käydä koulua? Itse mietin melko köyhästä työläisperheestä aika hyväpalkkaiseen työhön nousseena tällaisia.
Jotain pahaa voi tapahtua, joka suistaa elämän raiteiltaan, voi olla psyykkistä tai fyysistä, taloudellista tai henkistä.
Hyvä lähtökohta voi olla että syntyy rikkaaseen perheeseen ja voi toteuttaa elämänsä paremmin tai saa hyvät geenit, joiden ansiosta pääsee etenemään.
Peruskoulu on kaikille, mutta valitettavasti osa ei ymmärrä ottaa sitä tosissaan tai sitä että se antaa niitä lähtökohtia. Tämä ymmärrys tulee sitten myöhemmin, kun on liian myöhäistä. Jos arvosanat ovat heikot, eteneminen tyssää siihen.
Vierailija kirjoitti:
Ole itsellesi arnollinen ja MENE TÖIHIN!
Noh, mistä niitä töitä saa? Hain työnhaun sivulta esim. henk.kohta.avustajan hommaa, mutta henkilö ei kelpuuttanut minua avustajaksi, koska asun halpojen vuokra-asuntojen huonomaineisella alueella ja tuo henkilö hyvin toimeen tulevien alueella. Oli kuulemma paikka jo täytetty, mutta vieläkin useampi viikko tuon puhelun jälkeen paikka oli ilmoitettuna työmarkkinatorilla, vaikka ilmoitin kyseiselle avustajakeskukselle, että tuo paikka on kuulemma siis jo mennyt.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmiselle tapahtuu, jotta hänestä tulee syrjäytetty, eikä menesty työelämässä? Mitkä ovat "hyvät lähtökohdat"? Ovatko kaikki työelämästä pudonneet saaneet niin huonot kotiolot esimerkiksi, etteivät ole voineet käydä koulua? Itse mietin melko köyhästä työläisperheestä aika hyväpalkkaiseen työhön nousseena tällaisia.
Jotain pahaa voi tapahtua, joka suistaa elämän raiteiltaan, voi olla psyykkistä tai fyysistä, taloudellista tai henkistä.
Hyvä lähtökohta voi olla että syntyy rikkaaseen perheeseen ja voi toteuttaa elämänsä paremmin tai saa hyvät geenit, joiden ansiosta pääsee etenemään.Peruskoulu on kaikille, mutta valitettavasti osa ei ymmärrä ottaa sitä tosissaan tai sitä että se antaa niitä lähtökohtia. Tämä ymmärrys tulee sitten myöhemmin, kun on liian myöhäistä. Jos arvosanat ovat heikot, eteneminen tyssää siih
Kaikki ei ylipäänsä ole syntyneet lahjakkaiksi ja nopeasti oppiviksi. Monien opettajien ja lahjakkaiden ihmisten on tätä vaikea ymmärtää. Ei me lahjattomat hitaasti oppivat olla valittu näitä puutteitamme.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmiselle tapahtuu, jotta hänestä tulee syrjäytetty, eikä menesty työelämässä? Mitkä ovat "hyvät lähtökohdat"? Ovatko kaikki työelämästä pudonneet saaneet niin huonot kotiolot esimerkiksi, etteivät ole voineet käydä koulua? Itse mietin melko köyhästä työläisperheestä aika hyväpalkkaiseen työhön nousseena tällaisia.
No, mä perustin nuorena 90-luvun lopulla perheen, ja asuntolainaa varten tarvittiin varmasti työllistävä ammatti. Check. Puoliso sairastui ja elättäminen jäi vain minulle, joten kesti 17 vuotta päästä opiskelemaan yliopistoon, check. Vähänpä valmistuessani nelikymppisenä tiesin, että a) minua pidetään liian vanhana aloittamaan uudella alalla, b) pitkää työkokemusta toisella alalla ei pidetä minään ja c) korona vie rahoituksen ja lama työt koko alalta.
Tässä välissä nivelet ovat jo sen verran kuluneet ja tahti jatkuvasti kiristynyt siinä ekassa ammatissa, etten jaksa sitä enää kokopäiväisesti, luojan kiitos enää ei ole pakko, se laina tuli maksettua ja lapsi on maailmalla. Keikka riittää. Täytän 45, en enää edes "haaveile" kokopäivätyöstä, vankilahan se olisi kun on jo muuhun tottunut.
Kahdesta paikasta pomot kysyi tulenko töihin. Sanoin että en tule. Oikeasti pää hajoaa tuolla. Työmäärä rikkoo ihmisen. Pitää osata levätä välillä. Sitten jaksaa taas hetken mielipuolista tahtia.
Hyväosaisimmista hyväosaisimmat kumartavat islamin tarjoamia suuria rikkauksia, koska rikkaus ja voimavara.
Tavallinen kansa pitää eliittiä siitä huolimatta aina parempina ihmisinä.
Niin turmeltunutta kuin se onkin.
"Mitä ihmiselle tapahtuu, jotta hänestä tulee syrjäytetty, eikä menesty työelämässä?"
Olin koulukiusattu sekä peruskoulussa että ammattikoulussa. Jälkimmäinen jäi suorittamatta koska oireilin niin pahasti ja sairastuin. Kun menin työelämään jouduin taas kiusatuksi.
Nyt olen ollut työtön lukuunottamatta kuntouttavaa yms. Se minulle tapahtui, kiusaaminen.
Olen itse ollut työelämässä koko aikuisikäni, toki 3 lasta välillä saanut ja ollut aika lyhyet ajat pois; tätä kadun.
Mulla on toimistotyö johtavassa asemassa ja kyllä mä pohdin viikottain, että onko tässä enää mitään järkeä. Lomille soitellaan perään, sairaslomia paheksutaan, työreissuille ei voi lähteä kun oma esihenkilö kuolee sitten työtaakan alle jne. Isoja muutoksia ja projekteja pitäisi edistää ja samalla pitäisi kytätä yksittäisiä tikettejä ja istua klo 8-16 palavereissa mutta silti olla alaisten tavoitettavissa. Ihan käsittämätön yhtälö. Kun vaan keksis mihin vaihtais, niin lähtisin heti
Joo olen normaali ihminen ja sen vuoksi työtön ollut koko elämäni. No mielialalääkkeen voimin kokeilin noin vuoden työntekoa mutta tunne-elämä kärsi joten mieluummin työttömyys.
Näin on. Yritän ystävänä ja toiselle myös sukulaisena kannatella kahta sosiaalityöntekijää. Molemmat ovat luhistumisen partaalla, toisella on myös kotna vaikeasti sairastunut lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmiselle tapahtuu, jotta hänestä tulee syrjäytetty, eikä menesty työelämässä? Mitkä ovat "hyvät lähtökohdat"? Ovatko kaikki työelämästä pudonneet saaneet niin huonot kotiolot esimerkiksi, etteivät ole voineet käydä koulua? Itse mietin melko köyhästä työläisperheestä aika hyväpalkkaiseen työhön nousseena tällaisia.
Minä opiskelin enkä ole koskaan ollut työtön. Tein virheen ja otin vastaan hienosti palkatun työn ajatuksena että kyllä se siitä nousee. Ei nouse ja nyt olen jumissa tässä työssä. Laskin että pian joudun sen lisäksi hakemaan tt-tukea että riittää rahat lapsille ruokaan. Kaiken tein oikein ja silti ole samassa tilanteessa kuin tuo apn maalailema rennosti ottaja. Paitsi että minä en ole missään vaiheessa saanut ottaa rennosti ja olen aivan loppu, mistään tulevaisuuttakaan en usko että minulla on.
Että sönkötä sinä vaan lisää tuota paskaa mitä suustasi nytkin valuu. Toivon että tukehdut siihen.
Näinpä niin.