Lue keskustelun säännöt.
Kaunein suruvärssy (ev)
Kommentit (45)
3. säkeistössä: Aurinko laskee, jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten
Poissa on ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa.....
Kari Rydman
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa menneen parhaat päivät,
muiden olla antakaa,
kuin ennen voimissain
te minua muistakaa.
Ei se ehkä ihan noin kyllä sanan tarkasti mene mutta kuitenkin. Tiedän tilanteen tulevaisuudessa mihin sopii täysin nuo sanat...
Ja illalla enkeli tarttui hänen hauraaseen käteensä ja sanoi, tule, minä vien sinut kotiin.
viimein rauhan saavutit.
- Niin mekin.
Ja sitten se Eino Leinon Nyt olen vapaa ja mukana tuulen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli tässä se nyt oikein:
Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajalle ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
(Tosin jos tämä ei ole Leinoa, kuten joku täällä aina jaksaa siitä jauhaa, niin pitää ilmeisesti lähettää Eino Leinon runoja -kirja takaisin kustantajalle virheellisenä painoksena...) ;)
Kun mummot kuolevat,
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja ne humisevat lastenlastensa yllä
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat eläneet elämänsä.
-Eeva Kilpi-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mummot kuolevat,
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja ne humisevat lastenlastensa yllä
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat eläneet elämänsä.
-Eeva Kilpi-
Kun mummot kuolevat,
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja ne humisevat lastenlastensa yllä
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat eläneet elämänsä.
-Eeva Kilpi-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juokse kauemmaksi,
siellä kasvat viisaammaksi ja
vapaammaksi.
Ota toivonkipinä mukaan.
kirjoitat vastauksen ja painat OK, niin ilmoittaa " viesti ei ole luettavissa..." ja heittää takaisin kohtaan " kirjoita viesti ja paina OK" ... ja kun yrittää ja yrittää painaa OK:ta, ei tapahdu mitään, lähtee pois ja yllätys, yllätys, sama viesti n. miljoona kertaa ketjussa. Great!
Joten arvon valvojat, älkää nyt tämän takia bannatko minua. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.
Tää Leinon epäilijä, miksei toi vois olla Leinoa, monessa paikassa oon nähnyt ton runon Leinon tekstiksi väitettävän, enkä oo runon tänne laittaja...
Tämä nyt ei sovi suruvärssyksi sitten millään, mutta aiheesta kuitenkin
- enoni istui aikoinaan isänsä työpaikan vessassa niin pitkään, että oppi tän seinällä lukeneen tekstin ulkoa:
Istuu tässä Jaska
On olo niin rattoisaa
kun persesuolen seinämissä
kiertää lämmin paska
Kirjoittanut Eino Leino
- no paljonhan on laitettu Leinon kirjoittamaksi muutakin ja Leino kirjoitti enimmäkseen päissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun JOKU aina jaksaa vänkää täällä, etteikö olisi Leinoa. Voisiko joku sitten viisaampana kertoa, kenen se on???
askel hiljenee, seisahtuu,
liekki elämän hiipuu, sammuu.
on perille pääsyn aika.
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja ne humisevat lastenlastensa yllä
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat eläneet elämänsä.
-Eeva Kilpi-
Hesarin Kirsti paljasti runon tekijän 13.11.2005:
Hän on helsinkiläinen Vuokko Laatio, joka kirjoitti runon omaisensa kuolinilmoitukseen kymmenisen vuotta sitten.
(ja näin siis tietää mm. Helsingin kaupunginkirjasto kysy mitä vain -palvelu)
Ja eikö aurinko laskenut taa saarien, salmensuiden?
Ja tullut ilta ja tullut yö yli laaksojen laulupuiden.
Sit tällainen pätkä on kans kaunis, en muista kokonaan:
Mitä pelkoa kuolemasta?
Sinä tulethan takaisin.
tulet suvien angervoina
kuun hohtona syöksyöin.
Olet pisara kaikesta siitä
mikä on ja tänne jää
Rakkaalla äidillä oli tämä värssy laulusta äideistä parhain:
Luotas jos tie kerran mun vie,
suureks' kun vartun, unhoon jää et.
Muistot nää mieleen jää, rakkautes tää.
Äideistä parhain sä oot.
Nyt on syksy, ja kultaiset linnut
lentävät kaikki kotiin
sinisen veden yli.
Hyvästely on suuri, ero edessä,
mutta jälleennäkeminen
on varma.
Edith Södergran