Lue keskustelun säännöt.
Jos ei olisi rahasta kiinni, kuinka usein söisit ravintolassa vähän paremman illallisen? Entä matkustaisit?
23.02.2022 |
Haen tällä aloituksella vähän vetailupohjaa muiden ajatusmaailmasta. Äkkipäätäänhän voisi luulla, että moni söisi hyvän ravintolaillallisen tosi usein, ellei rahasta olisi kiinni tai matkustelisi mahdollisimman paljon (toki työ yms. rajoittaa myös.)
Itselle noissa asioissa on selvästi jonkinlainen "toleranssi", jos paljon käyttää, ei enää anna niin paljon. Menettää hohtonsa.
Ihan sama kuin vaikka ystävien kanssa ajanvietto. Meillä on tiivis kaveriporukka ja vietämme elämyksellisen mökkiviikonlopun kerran vuodessa pitkän kaavan mukaan. Synnyt syvät käydään läpi perinteisin menoin. Ihan parasta elämässä, vuoden kohokohta voisi sanoa.
Mutta... jos olisi kerran kuussa mahdollisuus siihen? Haluaisiko? Alkaisiko toistaa itseään juttu?
Itsellä tuollainen parempitasoinen ravintolaillallinen ( jotain 200-300 e pariskunnalta juomineen) toimii muutaman kerran vuodessa. ei oikeastaan huvita useammin. 1-2 viikon lomamatkoja ei jaksa ehkä kuin 3-4 vuodessa.
Miten muilla
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeellistä on ravintolassa käymisessä? Miten se voi alkaa tökkimään? Tässähän ei käydä Michelin-tasoisessa kuitenkaan.
Sehän onnvain sitä, että syöt jonkun toisen tekemää ruokaa.
No ehkä mulla on sitten rahasta, kiinni koska en viitsi maksaa tuota 100-150/naama ihan vaan syömisestä, joka kotoa lähtemättä hoituu saman nautinnon antavana maukkaalla kotiruoalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käy juuri koskaan missään kalliissa ravintoloissa, vaikka ei ole rahasta kiinni. En vaan koe tarvetta sellaiselle, kun ihan muutamalla kympillä syö oikein hyvin ja viihtyisässä paikassa. Alkoholia meillä ei käytä kumpikaan, en minä enkä mies, joten ihan se hyvä ruoka riittää. Pääasiassa syömme kyllä ihan kotona. Matkustelukaan ei ole kiinni rahasta, vaan siitä että on lomaa rajallisesti. Matkustaisin kyllä varmasti enemmän, jos siihen olisi aikaa.
Mä voisin käydä ravintoloissa ainakin joka viikonloppu. Brunssi/lounas ja päivällinen vois olla aina la ja su.
Arkisin en kerkee enkä jaksa mennä mihinkään töiden jälkeen.
Jos mulla olis paljon paljon rahaa niin kävisin ihanissa luksushoidoissa, hieronnoissa ja syömässä hyvissä ravintoloissa ja asuisin kivemmin kuin nyt. Ja auto olisi eri.
Nyt mä voin tehdä noita kivoja asioita vaan harvakseltaan ja autokin on aika perus.
Jos ei olisi rahasta kiinni, söisin ravintolassa kyllä mielelläni huomattavasti useammin kuin mitä tällä hetkellä. Todennäköisesti kerran pari viikossa olisi optimi, omien menojen mukaan eli silloin kun itselleni sopisi. Väkisin jos pitäisi ravintolaan lähteä ruoan takia niin alkaisi tökkimään nopeasti. Lisäksi oman kotikaupunkini ravintolatarjonta vähän heikkolaatuista. Kerran viikossa tai kahdessa tulee käytyä Helsingissä, siellä kyllä mielelläni söisin ravintolassa koska siellä paljon omaa ruokavaliotani vastaavia ravintoloita.
Matkustaisin kyllä huomattavasti enemmän jos se ei olisi rahasta kiinni. Oma optimaalinen vuodenkiertoni olisi seuraava: Kävisin syksyisin Lapissa vaeltamassa ja myös mökkeilemässä, kuukausi vierähtäisi kivasti niissä puuhissa, ehkä mökkeillessä etätöitä. Kevättalvella menisin Lappiin kuukaudeksi hiihtämään ja etätöihin. Joululomalla olisin kuukauden kaukomailla jossain lämpimässä, todennäköisesti yhdessä kohteessa kerrallaan, en jaksa jatkuvaa ramppaamista paikasta toiseen. Siellä en tekisi töitä vaan olisin oikeasti lomailemassa, tosin omia projekteja tulisi hyvin todennäköisesti edistettyä sielläkin. Kesällä olisin mökillä järven rannalla etätöissä pari kuukautta vähintään.
Ruoka on vain ruokaa, ei sen enempää. En halua lautaselleni lihaa Brasiliasta, hedelmiä Vietnamista, mausteita Perusta jne. En halua syödä mitään, mikä on reissannut olemassaolonsa aikana enemmän kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei olisi rahasta kiinni matkustelisin ihan joka lomalla tai pitkällä viikonlopulla ulkomaille. Ja ihan kaikkialle.
En ole koskaan ymmärtänyt fine diningia, joten ruokaa tilaisin enemmän kotiin ja kävisin ihan keskitason ravintoloissa varmaan enemmän kuin nyt. Tuskin menisin hienoihin ravintoloihin vaikka olisin miljonääri. Ei vetoa se teennäinen hienostelu ja hiljaisella äänellä puhuminen. Mieluummin kuulen eri kieliä ja syön eri maiden ruokia ja kuuntelen hyvää musiikkia tai syön illalliseksi quesadilloja jossain terassilla Meksikon rannalla.
Perjantaikuvioihin kuuluu yleensä lounas jossain ihan tavallisessa raflassa. Tyyriimmällä illallisella en ole käynyt aikoihin ja niitäkin riittäisi 1-2 kertaa/kk.
Matkustaminen on kivaa ja varsinkin kotiintulo, mutta ei sitä nyt jatkuvasti jaksa olla reissaamassa. En erityisesti pidä lentämisestä ja varsinkaan lentokentistä, joten laiva ja auto ynnä juna saavat olla jatkossa kulkupelit. Voisi vaikka vuokrata asunto-auton ensi kesänä.
Tiettyjen ystävien kanssa tavataan porukalla pitkin vuotta, kauempana asuvien kanssa kerran-kaksi kesässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei todella olisi rahasta (tai ajasta) kiinni, niin olisin varmaan ulkomailla koko ajan, söisin ravintoloissa ja asuisin hotellissa. Välillä vaihtaisin maata tai paikkakuntaa. Suomessa ehkä pitäisin jonkin pienen asunnon. Miksi ihmeessä en söisi, joisi ja matkustaisi, jos rahaa todella olisi vaikka se 100 miljoonaa, että tuo olisi täysin ilman mitään laskemista mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeellistä on ravintolassa käymisessä? Miten se voi alkaa tökkimään? Tässähän ei käydä Michelin-tasoisessa kuitenkaan.
Sehän onnvain sitä, että syöt jonkun toisen tekemää ruokaa.
Ai, niitä minä just ajattelin.
3
Kunnon Michelin maksaa 500 e yhdeltä hengeltä.
Ruoka on ruokaa. En ikinä milloinkaan maksaisi ateriasta 500€!!! Mieluummin vaikka lahjoittaisin hyväntekeväisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihan rajattomat varat olisi niin asuisin hotellissa suurimman osan vuodesta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole rahasta kiinni, syön lähes poikkeuksetta lauantaisin menun viineineen paremmassa ravintolassa. Matkustelua rajoittaa aika, lemmikit ja nyt korona joten työmatkojen (myös ulkomaille) lisäksi tulee tehtyä vain 1-2 reissua vuodessa normiaikana.
Tuossa ylhäällä on esimerkillinen vastaus miten ihminen ei ymmärrä lukemaansa ja kuvittelee silti vastanneensa ap:n aloitukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinä harvoina kertoina kun on ravintolaan tullut kahdelta henkilöltä laitettua vaikka 90 euroa, niin sen jälkeenkin jo miettii että eipä se nyt niin kummoinen kokemus ollut. En kaipaa useammin ravintolassa syömistä. Saattaisin ehkä kokeilla enemmän noita eri maitten lounasravintoloita. Nyt on vain koronan aikaan laiskottanut vaikka mieli on tehnyt käydä. Muutama paikka olisi mielessä, jossa olisi kiva käydä.
Ja matkustamisesta. Lomaa on aika vakio määrä vuodessa ja kesälomalla ollaan aina reissussa. Toisinaan myös talvella, mutta talvimatkustelu ei innosta joka vuosi säännöllisesti. En usko että reissuja olisi paljoa enempää.
Ravintolaan en menisi koskaan. Matkustelun kanssa liki sama mutta ehkä kerran muutamassa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkustaa voin /voisin vaikka kuinka paljon, huomenna taas lähdössä. Enimmillään tehnyt 12 matkaa vuodessa + 1-2 Tallinnan risteilyä.
Matkoillani syön 1-2x päivässä eri ravintoloissa. Pyrin löytämään parhaat paikalliset ja myös Michelinin tai Bib Gourmandin nousevat vielä tähdettömät. Niissä on paras ruoka ja tekemisen nälkä. Meille ei ole ongelma ajaa vaikka 200 km lenkki hyvän ruokapaikan takia, tätä tapahtuu lähes joka reissulla
Suomessa syön ravintoloissa yleensä lounasta 4-5x vuodessa, päivällisen 1-2x. Taso on parantunut mutta hinta-laatusuhde laahaa
Vierailija kirjoitti:
Jos ei todella olisi rahasta (tai ajasta) kiinni, niin olisin varmaan ulkomailla koko ajan, söisin ravintoloissa ja asuisin hotellissa. Välillä vaihtaisin maata tai paikkakuntaa. Suomessa ehkä pitäisin jonkin pienen asunnon. Miksi ihmeessä en söisi, joisi ja matkustaisi, jos rahaa todella olisi vaikka se 100 miljoonaa, että tuo olisi täysin ilman mitään laskemista mahdollista.
Aloituksessa ei kyllä puhuttu muun elämän huomioimisesta mitenkään. Ainoastaan siitä, että olisi enemmän rahaa käytettävissä. Työt, ystävät, sukulaiset, lemmikit olisi siis kaikki tallella. Kyllähän nuo merkittävästi asettavat rajoituksia kuitenkin.
Matkustelen aina kun se on mahdollista,&reissuilla nautin ihanista ravintoloista. Suomessa en käy ulkona syömässä, ei huvita tukea tätä maata tippaakaan,hinnat on järjettömiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeellistä on ravintolassa käymisessä? Miten se voi alkaa tökkimään? Tässähän ei käydä Michelin-tasoisessa kuitenkaan.
Sehän onnvain sitä, että syöt jonkun toisen tekemää ruokaa.
Ai, niitä minä just ajattelin.
3
Kunnon Michelin maksaa 500 e yhdeltä hengeltä.
Ehkä Suomessa.
Olen miettinyt, että vaikka olisi rahaa ihan rajattomasti, tai edes vaikka muutama miljoona nyt yhtäkkiä, niin en silti osaisi/uskaltaisi/haluaisi mennä vaikka johonkin luksuslaukkukauppaan. En haluaisi sellaista laukkua käsivarrelleni. Mutta niin hienoa ravintolaa ei ole, ettenkö tohtisi mennä, en välttämättä enää haluaisi kuitenkaan. Joku ketjussa sanoi, ettei halua syödä ruokaa, jonka raaka-aine on "matkustanut enemmän" kuin hän itse ja se oli hyvin sanottu. Menisin mielelläni tiettyjen kokkien ravintoloihin ympäri maailman, sellaisiin joiden ruokafilosofia kiinnostaa, mutta äärimmäiset piperrykset ja muodollisuus tai edes pitkät menut eivät enää kiinnosta. Yksinkertaisempi ruoka, mahdollisimman järkevistä raaka-aineista hyvin tehtynä, sellainen kiinnostaa. Ja jos olisi paljon rahaa, sellaista tykkäisin syödä noin kerran pari kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeellistä on ravintolassa käymisessä? Miten se voi alkaa tökkimään? Tässähän ei käydä Michelin-tasoisessa kuitenkaan.
Sehän onnvain sitä, että syöt jonkun toisen tekemää ruokaa.
Ai, niitä minä just ajattelin.
3
Kunnon Michelin maksaa 500 e yhdeltä hengeltä.
Ehkä Suomessa.
Onko Suomessa niin kalliita Michelin-paikkoja?
Syömässä käydään kerran viikossa, ulkomailla ei enää ollenkaan. Kierretty nuorina ulkomailla niin paljon ettei enää kiinnosta.