Ravitsemusterapeutti vain pahensi tilannetta nuoren kohdalla

Luokitellusti olen itse sellainen "laihaläski", eli liikunnallisuus ei kuulu hyveisiini, mutta syömisen suhteen en ole ikinä ollut mikään ylensyöjä. Ruokavaliota hiottiin vaihtamalla esim. riisit ja makaronit tummiin, kasviksia lisättiin ja kiinnitettiin enemmän huomiota jogurttien sokeripitoisuuteen jne. Mitään eineksiä ei ruokavalioomme kuitenkaan ole koskaan kuulunut. Herkkujen suhteen minulla oli tapana pitää joitakin vierasvaroja ja pitää makeisia kaapissa karkkipäivää odottamassa. Ne varastot hupenivat aina huomaamatta. Tällaista kaappia ei meillä ole ollut enää sen jälkeen, kun tytön syömisiä käytiin tarkkailemaan.

Ylipainoa on noin 20 kg, eli ongelma on merkittävä, en missään nimessä vähättele sitä. Tyttö on käynyt koulupsykologin juttusilla, mutta hän halusi itse lopettaa sen. Ravitsemusterapeuttikin on ehdottanut psykologia koulun ulkopuolelta, mutta tyttö pitäisi suoranaisesti pakottaa sellaiseen. Koulupsykologillekaan hän ei ollut kuulemma koskaan puhunut oikein mitään, halusi vain nopeasti pois. Muu elämä menee tytöllä oikein hyvin. Hän käy koulua, saa hyviä arvosanoja ja hänellä on kavereita. Eli mikään syrjäytynyt tapaus hön ei tästä paino-ongelmasta huolimatta ole.. ap

Kyllä tuossa tilanteessa se santsilautasenkin antaminen on iso juttu, joten lopeta se.

Kuulostaa että tyttö syö ahdistukseen / masennukseen. Makea ja ahmiminen on itselääkintää pahaan oloon. Kerro ravintoterapeutille sama minkä kirjoitit tänne. Ei ravintoterapeutti voi onnistua kun ongelman juuret on paljon laajemmat ja jos lapsi tai vanhempi ei puhu mitään. Pääsisittekö kouluterveydenhoitajan tai terveyskeskuksen kautta tarkoituksenmukaisempaan apuun.

Se että lapsella on ongelmia ei ole aina äidin syy, mutta se että hakee apua niihin on äidin vastuulla.

Mut laitettiin raskaana ravitsemusterapeutille alhaisen hb:n takia. Ja kyllä oli niin triviaalia tietoa, lapsikin noi asiat ois tiennyt. Yhtä tyhjän kanssa oli se käynti. 

Kyllä syy on psyykkinen eikä siihen taskujen ratsaaminen auta. Toihan on jo hullua. Koitas käsitellä se ero lapsen isästä niin jospa lapsen oirehtiminenkin siitä vähenee.

Leipä ja leivän päälliset (jos näillä tarkoitetaan levitteitä, juustoa, makkaraa ym.) ovat täysin TURHIA, heivaa ne teidän kodista helvettiin. Hyviä hiilareita saa puurosta, kvinoasta, täysjyväriisistä ym. ja niidenkin kanssa pitää muistaa kohtuus.

Taskurahat pois tytöltä, jos epäilet että ostaa niillä salaa karkkia, tai joku sellainen systeemi käyttöön, että tyttö joutuu näyttämään kuitit tekemistään ostoksista.

Pohjimmiltaan syy on sinun, ap. Tunnesyömiseen lapsi oppii mallin kotoa, usein juuri äidiltään. Eli katse peiliin, oletko itse syönyt suruun/masennukseen/yksinäisyyteen ym.? Samoin sinun ruokavalintasi ja se, millaisiin makuihin olet tyttäresi totuttanut jo pienenä, ovat ratkaisevia tässä. 

Minäkin suosittelen jotakin perhepsykologilla käymistä. Tai sitten vaan hyväksyt tyttäresi pulleuden ja koitat kannustaa häntä siitä huolimatta liikkumaan ja syömään terveellisesti. Laihdutukseen saattaa löytyä motivaatio sitten myöhemmin, kun pojat ja ulkonäkö alkaa enemmän kiinnostaa.

Onko tytöllä menkat jo alkaneet ja kasvupyrähdys ollut? Useinhan nimittäin kasvupyrähdys vie tuossa iässä liiat kilot mennessään.

Entä tytön pituuskasvu? Varmaan tulee kasvupyrähdys, siis pituus, silloin voi osa pyöreys mennä siihen. Mutta kuulostaisi siltä, että ongelma olisi siellä psyykkisellä puolella. Nyt lepsuilut sikseen ja järeämpää hommaa kehiin, kohta tytöllä on ylipainoa 30 kg. Ja kun sitä on, niin vaikeampi on pudottaa..vaikea se on äitinä lapseltaan kieltää, mutta se on rakkautta, kun laittaa rajoja.

Olikin jo mainittu tuo kasvupyrähdys, se helpottaa tilannetta. Sopikaa herkkulakko vaikka puoleksi vuodeksi molemmille ja sitten palkinnoksi yhteinen matka tms.

Minusta olet tehnyt hyviä muutoksia ruokavalioon. Itse ehkä ottaisin lisäksi tytön mukaan ruuanlaittoon ja tekisin hänen lempiruokiaan kevennettyinä versioina. Jälkiruuankin tekisin yhdessä, marjarahkaa tai smoothieita. Tyttö saattaisi innostua pyöräyttämään sellaisia itsekin tehosekoittimella. Enkä ostaisi kotiin muuta kuin täysjyväleipää ja sitäkin pienehköjä määriä. Sen sijaan ostaisin esim. naposteluporkkanoita, tuoretta ananasta ja vähän pähkinöitä tarjolle.

En lähtisi rajoittamaan ruuan määrää aterioilla. Onhan sitä tutkittukin, että monet laihduttajat rajoittavat syömisensä määrää aterioilla, mikä johtaa kiljuvaan nälkään ja naposteluun illalla. Toki santsiannos voisi olla proteiini- ja kasvispitoinen ja vain vähän lisää riisiä, pastaa tai perunaa.

Tuonikäistä ei voi pakottaa puhumaan kenellekään mutta tekisin hänelle selväksi, että olen valmis kuuntelemaan ja hankkimaan hänelle keskusteluapua. Puhuisin itse siitä, että ero oli itsellekin surun paikka ja miten sitä surua käsittelin. Sanoisin, että tiedän hänen ikävöivän isäänsä ja olevani valmis juttelemaan siitäkin. Onko hänellä jokin toinen luotettava aikuinen elämässään? Joskus esim. kummitädille on helpompi puhua kuin äidille.

Niin ja se liikunta. En muista, oletko puhunut siitä muuta kuin ettet itse ole liikunnallinen. Olisiko kuitenkin mahdollista, että alkaisit esim. lenkkeillä, uida tai tanssia tyttäresi kanssa? Meneekö hän kouluun kävellen tai pyörällä? Entä kaupungille? Ovatko hänen ystävänsä liikunnallisia? Ehkä voisit tarjoutua viemään hänet ystävineen tekemään jotain hauskaa ja liikunnallista.

Mitä tahansa teetkin, älä tee tästä liian suurta numeroa. Pienet muutokset auttavat ajan kanssa.

Jokin siellä kodissa nyt mättää, lapsi oirehtii. Minulla oli lapsena syömishäiriöitä, oli pakko saada makeaa, kun kodin ilmapiiri oli aivan kauhea. Äitini oli todella narsistinen ja väkivaltainen, samoin isä.

Onnea. Olet paska äiti ja kaikella tällä hössötyksellä onnistut vaan luomaan pahan suhteen ruoan ja tyttäresi välille. Tämmöinen tpuhottaminen näin nuoren kohdalla voi laukaista syömishäiriön

Koulupsykologilla voi olla noloa käydä, koska kaverit huomaavat sen. Vie lapsi koulun ulkopuoliselle psykologille kouluaikojen ulkopuolella.

En jaksanut lukea kaikkia vastauksia mutta tässä muutama ajatus.

Mitä mieltä tyttö itse on painostaan.

Mitä hän toivoo että asian suhteen tehtäisiin. Joskus voi olla parempi ottaa aikalisä ja yrittää parin vuoden päästä uudestaan. Jos ruokapäiväkirja ahdistaa, sitä EI kannata täyttää

Salasyömisistä olisi hyvä päästä eroon eli mieluummin yhteinen sopimus mitä herkkuja voisi syödä

Ruokahetkistä positiivisia, syökää rauhassa, maistelkaa ruokia ja unohtakaa syödessä ylipaino

Kiinnostaisiko mikään liikunta? Tähän kannattaa panostaa koska liikunta+ylipaino ei ole niin paha kuin huono kunto+ylipaino

Ei ole helppo asia, erikoissairaanhoidossakaan ei usein onnistuta. Olennaisinta on että lapsesi löytää oman motivaation, sitä ennen asia ei korjaannu.

Tsemppiä

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 19:59"]Onnea. Olet paska äiti ja kaikella tällä hössötyksellä onnistut vaan luomaan pahan suhteen ruoan ja tyttäresi välille. Tämmöinen tpuhottaminen näin nuoren kohdalla voi laukaista syömishäiriön
[/quote
Tytöllähän on jo syömishäiriö! Tässä tapauksessa ahmiminen.

Tytöllä ei ole vielä alkanut menkat. Kasvu hänellä on ollut pituuden suhteen normaalia, kasvupyrähdystä ei ole vielä tullut. Koulumatkat hän kulkee bussilla. Olen saanut hänet kannustettua liikkumaan enemmän pyörällä kavereilleen ja kaupungille. Monenlaisia liikuntaharrastuksia ollaan kokeiltu, mutta mikään ei ole ottanut tuulta alleen. Tytöllä on enemmän taiteellisia harrastuksia, joista pitää kovasti.

En tiedä miten tästä voisi enää olla tekemättä isoa numeroa, kun on jo ammattiapuakin mukana. Ravitsemusterapeutin mukaan esim. sen ruokapäiväkirjan pitäminen on hyvin tärkeää. ap

Voin jakaa oman kokemukseni, koska tämä avaus kolahti ja kovasti. Olin samanikäisenä ylipainoinen ja traumatisoitunut isäni hylkäyksestä. Ravintoterapeutilla käynti 12-vuotiaana oli kamala kokemus, itketti katsoa sellaista viiden kilon möhkälettä rasvaa millä terapeutti yritti selkeyttää syömisen vaikutuksia.
.
Lapsena tuntui pahalta, että jouduin ns. itse vastuuseen äitini ruokavalinnoista. Itse en kaupasta herkkuja ostanut. "Kotiruoka" meillä oli nakkeja ja ranskalaisia. Viikonloppuna äiti veti viinaa murheisiinsa ja minä yksinäisyyteeni suklaata.
.
Kannattaa todella harkita oikeata psykologia, jolle tyttö voisi purkaa tuntojaan. Lohtusyöminen linkittyy usein muihin ongelmiin. Tue lastasi äläkä syyllistä! Panostakaa perheenä terveelliseen ruokaan.

Paljonko tyttö painaa ja miten pitkä hän on?

Tyttäresi on syöppö ja se on sama kuin juoppo, toisella kyse ruokaholismista ja toisella juomisesta.

Olen itse ylipainoinen ja sanon miten asiat ovat, addiktio ruokaan on hyvin ikävä ja kiusallinen seuralainen. Toivottavasti tyttösi saadaan parannettua.

Omat ongelmani ovat vasta aikuisikäisenä tulleet näkyväksi, lapsena olin laiha.

Paras olisi että sokerista ja valkoisesta jauhosta olisitte erossa vaikka koko perhe. Makeanhimo katoaa muutamassa viikossa jos on totaalisessa herkkulakossa. Minulla on nyt 6 viikkoa takana sokeritonta elämää ja tuloksia on tullut. 8 kiloa on painoa pudonnut.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 18:49"]Täällä aina parjataan ylipainoisten lasten äitejä ja huudellaan hakemaan hoitoa lapselle. No minäpä tein näin ja hain apua, se oli yhteinen päätös tytön koulun terkkarin kanssa. Oikeastaan siihen päädyttiin, kun ensin terkkari itse oli seuraillut tytön painoa, käskenyt meitä perheenä pitämään ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa eikä se näyttänyt auttavan. No ravitsemusterapeutille kerättiin näitä samoja tietoja, mutta tietysti hänen tietämyksensä ravitsemuksesta oli syvempää kuin terkkarin. Saimme siis enemmän tietoa, mutta eipä se pelkkä tieto mitään auttanut, tilanne vaan paheni.

Tyttö inhoaa ruokapäiväkirjan täyttämistä, koska ne asiat eivät hänen mielestään kuulu muille kuin hänelle itselleen. Epäilen hänen myös valehtelevan syömisensä siihen vihkoon. Näillä ravitsemusterapeutin tapaamisilla hän ei puhu oikein mitään, kuuntelee vain hiljaa ohjeita. Myös minua äitinä turhauttaa kovasti nämä käynnit. Koen minua syyllistettävän siitä, kun 12-vuotias lapsi ei selvästikään toimi täysin ohjeiden mukaan. En voi laittaa häntä talutushihnaan, kun koulutkin täytyisi käydä. Nyt kesälomalla tilanne on hieman parempi, vaikka nytkin tyttö on päivällä tunteja kaupungilla tai kaverien luona, jolloin en voi häntä vahtia.

Kaikki nämä säännöt ovat huonontaneet meidän välejä pahemman kerran ja lapsestani on näyttänyt tulevan paljon itkuisempi ja masentuneempi kuin ennen tätä. Totta kai ylipaino on epäterveellistä, mutta mitä jos tilanne tällä tapaa ainoastaan pahenee ammattiavun kanssa? Turha väittää ettenkö välittäisi, keinot vaan alkaa olemaan tällä äidillä lopussa. En jaksaisi enää kertaakaan tentata tyttöä taskuissa olleista suklaapapereista ja kuulla valheita niistä. Laihojen lasten äidit eivät varmasti voi uskoa minkälaista tällainen on.
[/quote]

Tee ja osta vain terveellistä ruokaa kotiin. Liikkuvaa yhdessä. Palkinto siitä, että paino ei nouse.

Omasta kokemuksesta ylipainoisena lapsena ja lohtusyöjänä sanoisin, että jos vain mitenkään pääset psykologin tapaamiseen, niin se voisi olla ratkaisun avain. Koska mikään tietomäärä ei auta, jos yhtä aikaa on paha olo ja tietää, että hyvästä ruuasta tulee vähän parempi mieli. Ja samalla kun kuitenkin on tuskaisen tietoinen ylipainostaan ja kavereiden silmiin rumasta kropastaan, niin helposti alkaa kehittyä sellainen ratkaisematon kierre syömisen suhteen.

Lempeämpänä keinona voisi ehkä yrittää järjestää kaikki omat ruokailut mahdollisimman terveellisiksi. Varmistaa, että vaikka lapsi söisikin ylimääräisiä herkkuja salaa, niin ainakin saisi riittävästi eri ravintoaineita ihan oikeasta ruoasta. Tavallisista kotiruoista voi myös tuunata kasvispitoisempia tai kevyempiä, jolloin ruokavaliomuutos ei ole niin hirveän iso askel, vaan helpommin totuteltavissa. Varsinkin englanniksi kun googlettaa, niin lähes kaikkiin ruokiin löytyy ehdotuksia niiden muokkaamiseen terveellisemmiksi.

Lisään vielä että suuri ongelma on lapsesi epärehellisyys. Miten saisitte kasvatettua hänestä rehellisen ihmisen se tässä on avainkysymyksiä. 

Vika ei ole ammattihenkilöstässä, ei terkkarissa eikä ravitsemusterapeutissa, vika on lapsessasi, lähinnä korvien välissä sekä myös kasvatuksessa.

Lapselle säännöt. Jos ei tottele niin vain valvotusti kaupungille, kotiarestia jne. Ei omaa rahaa jne. Kyllä konsteja löytyy.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 20:45"]

Paljonko tyttö painaa ja miten pitkä hän on?

Tyttäresi on syöppö ja se on sama kuin juoppo, toisella kyse ruokaholismista ja toisella juomisesta.

Olen itse ylipainoinen ja sanon miten asiat ovat, addiktio ruokaan on hyvin ikävä ja kiusallinen seuralainen. Toivottavasti tyttösi saadaan parannettua.

Omat ongelmani ovat vasta aikuisikäisenä tulleet näkyväksi, lapsena olin laiha.

Paras olisi että sokerista ja valkoisesta jauhosta olisitte erossa vaikka koko perhe. Makeanhimo katoaa muutamassa viikossa jos on totaalisessa herkkulakossa. Minulla on nyt 6 viikkoa takana sokeritonta elämää ja tuloksia on tullut. 8 kiloa on painoa pudonnut.

[/quote]