Lue keskustelun säännöt.
Ravitsemusterapeutti vain pahensi tilannetta nuoren kohdalla
10.07.2015 |
Täällä aina parjataan ylipainoisten lasten äitejä ja huudellaan hakemaan hoitoa lapselle. No minäpä tein näin ja hain apua, se oli yhteinen päätös tytön koulun terkkarin kanssa. Oikeastaan siihen päädyttiin, kun ensin terkkari itse oli seuraillut tytön painoa, käskenyt meitä perheenä pitämään ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa eikä se näyttänyt auttavan. No ravitsemusterapeutille kerättiin näitä samoja tietoja, mutta tietysti hänen tietämyksensä ravitsemuksesta oli syvempää kuin terkkarin. Saimme siis enemmän tietoa, mutta eipä se pelkkä tieto mitään auttanut, tilanne vaan paheni.
Tyttö inhoaa ruokapäiväkirjan täyttämistä, koska ne asiat eivät hänen mielestään kuulu muille kuin hänelle itselleen. Epäilen hänen myös valehtelevan syömisensä siihen vihkoon. Näillä ravitsemusterapeutin tapaamisilla hän ei puhu oikein mitään, kuuntelee vain hiljaa ohjeita. Myös minua äitinä turhauttaa kovasti nämä käynnit. Koen minua syyllistettävän siitä, kun 12-vuotias lapsi ei selvästikään toimi täysin ohjeiden mukaan. En voi laittaa häntä talutushihnaan, kun koulutkin täytyisi käydä. Nyt kesälomalla tilanne on hieman parempi, vaikka nytkin tyttö on päivällä tunteja kaupungilla tai kaverien luona, jolloin en voi häntä vahtia.
Kaikki nämä säännöt ovat huonontaneet meidän välejä pahemman kerran ja lapsestani on näyttänyt tulevan paljon itkuisempi ja masentuneempi kuin ennen tätä. Totta kai ylipaino on epäterveellistä, mutta mitä jos tilanne tällä tapaa ainoastaan pahenee ammattiavun kanssa? Turha väittää ettenkö välittäisi, keinot vaan alkaa olemaan tällä äidillä lopussa. En jaksaisi enää kertaakaan tentata tyttöä taskuissa olleista suklaapapereista ja kuulla valheita niistä. Laihojen lasten äidit eivät varmasti voi uskoa minkälaista tällainen on.
Kommentit (87)
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 20:50"]
Lisään vielä että suuri ongelma on lapsesi epärehellisyys. Miten saisitte kasvatettua hänestä rehellisen ihmisen se tässä on avainkysymyksiä.
Vika ei ole ammattihenkilöstässä, ei terkkarissa eikä ravitsemusterapeutissa, vika on lapsessasi, lähinnä korvien välissä sekä myös kasvatuksessa.
Lapselle säännöt. Jos ei tottele niin vain valvotusti kaupungille, kotiarestia jne. Ei omaa rahaa jne. Kyllä konsteja löytyy.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 20:45"]
Paljonko tyttö painaa ja miten pitkä hän on?
Tyttäresi on syöppö ja se on sama kuin juoppo, toisella kyse ruokaholismista ja toisella juomisesta.
Olen itse ylipainoinen ja sanon miten asiat ovat, addiktio ruokaan on hyvin ikävä ja kiusallinen seuralainen. Toivottavasti tyttösi saadaan parannettua.
Omat ongelmani ovat vasta aikuisikäisenä tulleet näkyväksi, lapsena olin laiha.
Paras olisi että sokerista ja valkoisesta jauhosta olisitte erossa vaikka koko perhe. Makeanhimo katoaa muutamassa viikossa jos on totaalisessa herkkulakossa. Minulla on nyt 6 viikkoa takana sokeritonta elämää ja tuloksia on tullut. 8 kiloa on painoa pudonnut.
[/quote]
[/quote]
Höpö höpö. Oletko kivikaudelta kasvatusmetodeinesi? Ei lapsen ongelmia millään kurilla ja aresteilla ratkaista, pahentaa vaan. Syömisestä valehtelu kuuluu olennaisesti kaikkiin syömishäiriöihin, eikä sillä ole minkään kasvatuksen kanssa mitään tekemistä. Lapsella on paha olo ja oireilee sitä syömishäiriöllään. Kasvatuksella ei ole sen kanssa mitään tekemistä ja rankaiseminen vain pahentaa asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 20:50"]
Lisään vielä että suuri ongelma on lapsesi epärehellisyys. Miten saisitte kasvatettua hänestä rehellisen ihmisen se tässä on avainkysymyksiä.
Vika ei ole ammattihenkilöstässä, ei terkkarissa eikä ravitsemusterapeutissa, vika on lapsessasi, lähinnä korvien välissä sekä myös kasvatuksessa.
Lapselle säännöt. Jos ei tottele niin vain valvotusti kaupungille, kotiarestia jne. Ei omaa rahaa jne. Kyllä konsteja löytyy.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 20:45"]
Paljonko tyttö painaa ja miten pitkä hän on?
[/quote]
Siis just ei tälläistä kyttäämistä ja rangaistuksia. Se vain pahentaa ongelmaa. Ja vika ei ole lapsessa sinällään, vaan oirehtii jotain syvempää. Kaikkia hulluja sitä tänne kirjoittelee, joku "vanhan kansan" vitsamummo varmaan tai wt-mutsi.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 20:45"]
Paljonko tyttö painaa ja miten pitkä hän on?
[/quote]
152 cm ja painaa noin 68 kg.
Tuossa aiemmin kysyttiin tytön omaa motivaatiota laihtumiseen. Kyllä ylipaino harmittaa häntä ainakin vaatteita hankkiessa ja sanoo myös esim. uimisen olevan pyöreyden takia ikävää, mutta tämä painon seurailu ei ole häntä kiinnostanut lainkaan. Hän kokee tämän olevan vain hänen kiusaamistaan.
Ruoanlaitto ei ole ikinä liiemmin kiinnostanut häntä, on kuitenkin kokeilemisen arvoinen idea yrittää saada häntä mukaan siihen, samallahan se olisi kivaa yhdessäoloa. Kiitos vinkistä. ap
Eipä se ravitsemusterapeutti oikein nimensä mukaisesti mikään terapeutti ole. Itsellä kun oli anoreksia, käski vaan lisäämään ruokavalioon raejuustoa. Eihän se anoreksia sillä voi parantua. Myöhemmin jouduin sairaalaan.
Älkää sitten seurailko painoa, se vaan lisää tytön ahdistusta turhaan ja pahentaa ongelmia. Tosiaan tärkeämpää olisi nyt puuttua ahdistuksen syihin ja sen lisäksi kannustaa tyttöä lempeästi liikkumaan enemmän. Vaa'alla hyppääminen on ihan turhaa muutenkin, kyllä sen muutoksen painossa huomaa vaatteista ja olemuksesta.
Onko tytöllä jotain liikunnan osa-aluetta, jossa on hyvä? Esim. onko notkea, hyvä pallopeleissä, hyvä tanssimaan? Jos on joku tällainen, niin aloittamalla sopivan harrastuksen hän voisi saada liikunnasta onnistumisen kokemuksia ja sitä kautta oppia liikkumaan enemmän. Ehkä joku vähän erikoisempi laji, jota ei ole koululiikunnassa tullut vastaan? Esim. astangajooga on todella hyvä, liikunnallinen laji joka sopii kaikille, varsinkin tällaisille koululiikuntatraumatisoituneille kuten minä, ja jooga myös auttaa ahdistukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei tytön painoon ole puututtu jo aiemmin? Nythän ylipainoa on aivan valtavasti. Helpompaa olisi ollut tehdä muutoksia silloin, kun oltiin vielä normaalipainossa. Ja tämä viesti kuulostaa varmasti syyttelyltä, mutta ihmettelen kyllä ihan vilpittömästi, miksi tilanteen on annettu edetä tähän pisteeseen.
Ravitsemusterapeutit eivät tiedä mitään mielen ongelmista. He osaavat ainoastaan neuvoa käytännön ruokavalinnoissa, mutta psyykkisen puolen kanssa heillä on harvoin minkäänlaista osaamista. Tuo ruokapäiväkirjan syynääminen on ahmimishäiriöiselle oikeasti tosi huono, ja jos se tuottaa tytölle ahdistusta niin siitä tosissaan kannattaa luopua. Onko hänellä taiteellisia harrastuksia? Jos niin nehän ovat tosi hyvä keino tunteiden käsittelyyn. Kannusta häntä niiden kanssa. Piirtämällä, kirjoittamalla ja soittamalla saa purettua tunteita. Kannattaa myös pohtia, olisiko vaikka kuvataide- tai musiikkiterapiasta hyötyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 21:22"]
Miksei tytön painoon ole puututtu jo aiemmin? Nythän ylipainoa on aivan valtavasti. Helpompaa olisi ollut tehdä muutoksia silloin, kun oltiin vielä normaalipainossa. Ja tämä viesti kuulostaa varmasti syyttelyltä, mutta ihmettelen kyllä ihan vilpittömästi, miksi tilanteen on annettu edetä tähän pisteeseen.
[/quote]
Ylipainoa ei ole "aivan valtavasti" vaan tyttö on painoindeksin mukaan vielä lievästi ylipainoinen. Todennäköisesti kun kasvupyrähdys tulee, suurin osa kiloista sulaa siinä. Tietenkin kasvupyrähdyksen jälkeen ylipainoa alkaa taas kertyä, jos ongelmalle ei ole tehty mitään, vaan jatkaa entiseen tapaan.
Vinkki ap:lle: kannattaa soittaa Syömishäiriöliiton http://www.syomishairioliitto.fi neuvontaan ja kysyä sieltä, miten tilanteessa kannattaisi edetä. Heillä on tietoa ja kokemusta ja osaavat varmasti neuvoa, mikä olisi paras tapa toimia. Koulupsykologilla ei ole välttämättä tarpeeksi tietämystä syömishäiriöistä, jotta tyttö saisi sieltä tarpeeksi asiantuntevaa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 21:29"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 21:22"]
Miksei tytön painoon ole puututtu jo aiemmin? Nythän ylipainoa on aivan valtavasti. Helpompaa olisi ollut tehdä muutoksia silloin, kun oltiin vielä normaalipainossa. Ja tämä viesti kuulostaa varmasti syyttelyltä, mutta ihmettelen kyllä ihan vilpittömästi, miksi tilanteen on annettu edetä tähän pisteeseen.
[/quote]
Ylipainoa ei ole "aivan valtavasti" vaan tyttö on painoindeksin mukaan vielä lievästi ylipainoinen. Todennäköisesti kun kasvupyrähdys tulee, suurin osa kiloista sulaa siinä. Tietenkin kasvupyrähdyksen jälkeen ylipainoa alkaa taas kertyä, jos ongelmalle ei ole tehty mitään, vaan jatkaa entiseen tapaan.
[/quote]
Painoindeksi on aikuisten kaavalla yli 29, joten kyllä sitä ylipainoa on aivan valtavasti tuon ikäiselle lapselle, vaikkei nyt vielä lääketieteellisesti ollakaan lihavuuden puolella, tosin sekin on jo lähellä. Lasten indeksin mukaan tilanne on luultavasti vielä pahempi.
Onko perheessä muut normaalipainoisia? Usein kun näkee tuhdin lapsen niin huomaa vanhempien olevan samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin alusta pari viestiä, joten en tiedä, mitä muut ovat vastanneet, mutta en usko, että ravitsemusterapeutista on teille mitään hyötyä. Perussyy tyttösi syömishäiriöön taitaa olla isän hylkääminen, ja hän näyttääisi oireilevan syämishäiriötyyppisesti. Tytön olisi hyvä mennä juttelemaan tästä syömishäiriön perussyystä. Todennäköisesti syömisen kyttääminen vain ahdistaa tyttöä ja pahentaa tilannetta, jos hän oikeasti ei pysty kontrolloimaan syömisiään vaan kärsii ahmimishäiriön esiasteesta, niin jatkuva epäonnistuminen ravitsemusterapeutilla ei varmasti tee hyvää.
Tsemppiä teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäpä ruokapäiväkirjan tilalle tunnepäiväkirja? Jota ei välttämättä tarvitse näyttää kenellekään (paitsi psykologille jos haluaa).
tyttö terapiaan, älkääkä pakottako häntä pitämään ruokapäiväkirjaa mikäli se vielä itsessään aiheuttaa ahdistusta. ahdistus > syöminen > ahmiminen (?) + pitäisi kirjata vielä mustaa valkoiselle > ahdistus > syöminen jne... oravanpyörä valmis.
Itselläni alkoi ahmimishäiriö myös nimenomaan ilman oksentelua joskus 14-15 vuotiaana, varsinkin leipä oli just sellainen jota meni puol pussia helposti. Ja lähinnä just silloin kun muita ei ollut kotona, koska häpesin.
Se häpeä aiheuttaa sen että syö salassa. Joten kaikki tuo syyllistäminen pois. Jos tytön itse olisi helppo tuo tilanne korjata, niin olisi korjannut jo. Vielä kerran että älä syyllistä, muistan miten pahalta tuntui kun äiti (ei tarkoituksella, mutta kuitenkin automaattisesti) syyllistävällä äänensävyllä ja katseella kysyi että miten tätä leipää ymv on mennyt taas näin järjetön määrä. Se häpeä ajaa kauheaan salailuun ja kohta ootte sellaisessa liemessä että oksat pois.
Itselläni tuli sitten tuo oksentelu mukaan kuvioihin kun paino ei ois saanut enää nousta, mutta oli pakko saada syödä suruuni ja ahdistukseeni. Siitä sitten bulimian kautta anoreksiaan ja vuosien osasto + pakkohoitolähetteet käytynä näin parikymppisenä olen edelleen sairas. Mun tekee niin pahaa tyttäresi puolesta. Nyt oikeesti lopetatte sen raten luona käynnit jos tyttö ei koe niistä hyötyvänsä. Sen motivaation pitäisi tulla hänestä itsestään.
Vielä kerran, ÄLÄ SYYLLISTÄ. Älä syyllistä tytärtä, äläkä itseäsi. Ongelma ei ole tuo syöminen, se on vaan oire. Mieleltään tasapainoinen ihminen ei vaan syö jatkuvasti yli tarpeensa ja salaile sitä. Se on fakta. Tytölläsi on siellä taustalla nyt se ongelma joka kaipaa hoitoa. Toimikaa ennenkuin tilanne menee pahemmaksi, pahimmillaan tähän minkä olen itse kokenut.
Anna tytön itse kertoa, ole itsekin avoin, jos syyllistät ja urkit niin teidän suhteenne kärsii siitä eikä tyttö todnäk edes uskalla kertoa sinulle jos on ns. sortunut herkkuihin. Se salailu on kaikista pahin. Tsemppiä teille hirmuisesti <3 olet varmasti mahtava äiti, omanikin oli, ja on edelleen. Mutta tarvitsette ulkopuolista tukea jonka kanssa tyttäresi voi selviä noita syömisen taustalla olevia ongelmia (ilmeisesti eronne).
Valitettavasti ap tilanne on mennyt aivan metsään. Lapsesi on 12 v!!!! 12 v!!! Ruokapäiväkirja ja ravitsemusterapeutti ja punnitukset pois ja heti ! Olet tehnyt hänen ylipainostaan hänen koko minuutensa mitan juuri murrosiän kynnyksellä jolloin hänen pitäisi saada tuntea olevansa rakastettu ja arvokas ja kasvaa naisena oloon. Ikä jolloin hänen pitäisi kehittää vahva oma-arvon tuntu ja itseluottamus. Minua oikein itkettää kun ajattelen. Ei ihme että hän syö salaa koska ruoka on nyt antaa hänelle lohtua.
Nyt on kesä, sano tytöllesi että lopetat koko jutun, syömisten seuranta ja painon kyttääminen. Yrität oppia tuntea uudestaan tyttäresi, selvität mitä hän haluaa harrastaa, ihan mitä vaan, ei tarvitse olla liikunnallista. Teet tyttäresi kasvun itseäänrakastavaksi ja itseäänkunnioittavaksi naiseksi tämänhetkiseksi missioksi, ei hänen ylipainostaan.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 19:59"]
Onnea. Olet paska äiti ja kaikella tällä hössötyksellä onnistut vaan luomaan pahan suhteen ruoan ja tyttäresi välille. Tämmöinen tpuhottaminen näin nuoren kohdalla voi laukaista syömishäiriön
[/quote]
Täysin samaa mieltä. Aika varmasti tässä ollaan vähintäänkin matkalla bed:n ja bulimian maailmaan.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 20:36"]
Tytöllä ei ole vielä alkanut menkat. Kasvu hänellä on ollut pituuden suhteen normaalia, kasvupyrähdystä ei ole vielä tullut. Koulumatkat hän kulkee bussilla. Olen saanut hänet kannustettua liikkumaan enemmän pyörällä kavereilleen ja kaupungille. Monenlaisia liikuntaharrastuksia ollaan kokeiltu, mutta mikään ei ole ottanut tuulta alleen. Tytöllä on enemmän taiteellisia harrastuksia, joista pitää kovasti.
En tiedä miten tästä voisi enää olla tekemättä isoa numeroa, kun on jo ammattiapuakin mukana. Ravitsemusterapeutin mukaan esim. sen ruokapäiväkirjan pitäminen on hyvin tärkeää. ap
[/quote]
No haloo, selvästikään tuo kyttääminen ei ole tuottanut mitään positiivisia tuloksia.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 21:54"]
tyttö terapiaan, älkääkä pakottako häntä pitämään ruokapäiväkirjaa mikäli se vielä itsessään aiheuttaa ahdistusta. ahdistus > syöminen > ahmiminen (?) + pitäisi kirjata vielä mustaa valkoiselle > ahdistus > syöminen jne... oravanpyörä valmis.
Itselläni alkoi ahmimishäiriö myös nimenomaan ilman oksentelua joskus 14-15 vuotiaana, varsinkin leipä oli just sellainen jota meni puol pussia helposti. Ja lähinnä just silloin kun muita ei ollut kotona, koska häpesin.
Se häpeä aiheuttaa sen että syö salassa. Joten kaikki tuo syyllistäminen pois. Jos tytön itse olisi helppo tuo tilanne korjata, niin olisi korjannut jo. Vielä kerran että älä syyllistä, muistan miten pahalta tuntui kun äiti (ei tarkoituksella, mutta kuitenkin automaattisesti) syyllistävällä äänensävyllä ja katseella kysyi että miten tätä leipää ymv on mennyt taas näin järjetön määrä. Se häpeä ajaa kauheaan salailuun ja kohta ootte sellaisessa liemessä että oksat pois.
Itselläni tuli sitten tuo oksentelu mukaan kuvioihin kun paino ei ois saanut enää nousta, mutta oli pakko saada syödä suruuni ja ahdistukseeni. Siitä sitten bulimian kautta anoreksiaan ja vuosien osasto + pakkohoitolähetteet käytynä näin parikymppisenä olen edelleen sairas. Mun tekee niin pahaa tyttäresi puolesta. Nyt oikeesti lopetatte sen raten luona käynnit jos tyttö ei koe niistä hyötyvänsä. Sen motivaation pitäisi tulla hänestä itsestään.
Vielä kerran, ÄLÄ SYYLLISTÄ. Älä syyllistä tytärtä, äläkä itseäsi. Ongelma ei ole tuo syöminen, se on vaan oire. Mieleltään tasapainoinen ihminen ei vaan syö jatkuvasti yli tarpeensa ja salaile sitä. Se on fakta. Tytölläsi on siellä taustalla nyt se ongelma joka kaipaa hoitoa. Toimikaa ennenkuin tilanne menee pahemmaksi, pahimmillaan tähän minkä olen itse kokenut.
Anna tytön itse kertoa, ole itsekin avoin, jos syyllistät ja urkit niin teidän suhteenne kärsii siitä eikä tyttö todnäk edes uskalla kertoa sinulle jos on ns. sortunut herkkuihin. Se salailu on kaikista pahin. Tsemppiä teille hirmuisesti <3 olet varmasti mahtava äiti, omanikin oli, ja on edelleen. Mutta tarvitsette ulkopuolista tukea jonka kanssa tyttäresi voi selviä noita syömisen taustalla olevia ongelmia (ilmeisesti eronne).
[/quote]
Kiitos, viestisi kolahti ja kovaa. En ole osannut ajatella tuota häpeää tässä. Ainoastaan jonkinlaista riippuvuutta ja tottumusta makeaa kohtaan, sekä kapinointia sääntöjä kohtaan. Ravitsemusterapeuttimme on monesti painottanut, että etenkin alussa lapset voivat olla kapinallisia uudenlaisia sääntöjä kohtaan, mutta tilanteen vähitellen menevän siitä sitten raiteilleen. Niin vain ei näytä meidän kohdalla käyvän. Tytön paino ei ole pysyvästi laskenut ollenkaan tämän tarkkailun myötä, kokonaistulos voi olla jopa vähän plussan puolella. Kun välillä ollaan saatu hänen paino laskemaan hieman, seuraavalla punnituskerralla se on tullut jo takaisin ja useimmiten korkojen kera.
Vaan kun tyttö ei missään nimessä tahdo psykologin juttusille enää, edes koulun ulkopuolella. Pitäisikö hänet sellaiseenkin pakottaa, kuten näihin ravitsemusterapeutinkin tapaamisiin? Kuten sanottu, koulupsyklogille hän ei ollut ikinä puhunut oikein mitään. ap
En ole vakuuttunut, oliko hyvä idea ottaa lasta mukaan sinne ravitsemusterapeutille ollenkaan. Olisit mennyt vaan yksin hakemaan vinkkejä. Lapsesta todennäköisesti tuntuu nyt siltä, että häntä syyllistetään painostaan, ja ruokapäiväkirjan pitäminen tuntuu rangaistukselta. Minä jättäisin koko ruokapäiväkirjan pois. Sen sijaan lapsi kunnon psykologille ja paneutuisitte mieluummin ongelmien ytimeen. Muuten vaarana on, että syömishäiriö pahenee ja seuraa mukana aikuisuuteen. Paino on ihan sivuseikka, oikea ongelma on lapsen ahdistus ja tunteiden käsittelyn vaikeus. Pidä huolta, että tuet lastasi ja teet selväksi, että hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on. Ettei hänelle tule sellainen olo, että hänet hyväksytään vasta kun on laihtunut.
Liikkumisen suhteen sinun pitäisi kyllä näyttää esimerkkiä ja aloittaa myös itse jokin liikuntaharrastus. Voisitteko ottaa vaikka koiran? Sen kanssa tulisi lenkkeiltyä ihan huomaamatta. Tai ottakaa rutiiniksi käydä iltakävelyllä, uimassa, pyöräilemässä tms. säännöllisesti. Entä olisiko tytöllä joku kaveri, jonka kanssa voisi aloittaa jonkun liikuntaharrastuksen nyt syksyllä?