Nolo tuo Joukolattaren "lapsivapaa arki"

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 07:54"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 12:20"]haloo, järjestely on ihan normaali ja monissa perheissä lapsille kyllä tehdään paljon pahempia juttuja... Veikkaan että ko. lapsella on kaikki enemmän kuin hyvin siellä oman mummon kanssa huvilalla. Teitä vaan harmittaa ettei lapsi joudu aamulla 7 tarhaan itkemään ja ettei äiti joudu väsymään ja venymään enempää. kauna & katkeruus, sitä tää on, ei todellakaan aitoa huolta lapsen hyvinvoinnista. Jos joku oikeasti ja tosissaan on huolissaan lapsen hyvinvoinnista tällaisessa järjestelyssä, kehotan kääntymään psykiatrin puoleen! Kuka vaan meistä voi vaikka kuolla tänään ja silti lapsemme voisivat elää täysin hyvää elämää jäljelle jäävien läheisten kanssa... viikko mummolassa, jonne äiti& iskä tänään kurvaavat illan suussa halimaan palleroa on lapsellekin loma. Lapset, jopa 1-veet pitävät vaihtelusta ja mummoistaan (jos mummot ovat normaaleja, eivätkä mitään kaunaisia av-mammoja).  Blogi toki on pinnallinen ja imelä, mutta ei netissä kyllä sen enempää kannatakaan avautua (nytkin hän avautuu liikaa) koska joka asia vatvotaan ja setvitään ja räävitään.  [/quote]Mutta miksi ihmeessä työn aloitus ei mahdollista iltojen viettoa oman lapsen kanssa jos se mahdollistaa luuhaamisen kavereiden kanssa ja ravintoloissa iltaisin syömistä? Kuinka hän on ajatellut tulevat kuukaudet ja vuodet hoitaa? Aina vaan viikoksi mummolaan? Päivät töissä ja iltaisin puuhastellaan jotain kivaa ja lapsi on mummolassa? Jep jep.

[/quote]

Jos olet lukenut blogia, tiedät, että ensimmäisen työviikon lasta hoiti mummi ja tädit lapsen kotona. Koska mummilla alkoi loma ja perhe oli mökillä viikonlopun, oli helpompaa lapsen ja mummin jäädä mökille(isän loma alkoi keskiviikkona, jolloin hän palasi mökille).

Nythän isä jää vanhempainvapaalle siihen asti, kunnes lapsi menee päivähoitoon.

Voi höpönpöppöö teidän hysteeristen kotiäitien ja muiden hörhöjen juttuja! Luetun ymmärtäminen on aivan hakusessa ja silti esitetään tietoviisasta. Moni ei varmaan ole tehnyt päivääkään töitä, kun kuvittelee, että siinä vaiheessa, kun työpaikka on varmistumassa, äityli alkaa vikistä lapsenhoidosta. Kyllä se on sitten järjestettävä vaikka miten. Tässä se oli järjestetty aivan hyvin, tuttujen ihmisten kanssa. Jos äiti sitten omaa ikäväänsäkin lievittääkseen järjesti itselleen ohjelmaa, niin mitä sitten? Olisiko se auttanut jotenkin, että hän olisi kökkinyt illat kotona itkemässä?

Joukolatar selvästi itse puolustelemassa täällä, miten muuten olisi noin tarkkaan jonkun sukulaiset ja mökit selvillä? ;) Onko tuo Ylen artikkelissa oleva varhaiskasvatuksen professorikin vaan psykoanalyysikeuhkoaja, joka ei ole ollut päivääkään töissä? Artikkelissakin suositellaan tuota yksi vuorokausi per ikävuori. Ei tarvitse olla työtön höpönpöppööö että ei lähettäisi 1-vuotiasta viikoksi mökille mummon kanssa. Tuliko tosiaan ihan yllätyksenä, että kaikki äidit eivät tekisi niin.

Hh, joo, näemmä itse täällä nyt selittelemässä.

Ensinnäkin blogin kirjoittaja kertoo olleensa kuormittunut ja rasittunut juuri siitä syystä, että töiden takia joutui olemaan erossa lapsestaan. Tämä lapsesta erossa oleminen on hänelle sitä henkisesti raskasta, ei lapsen kanssa oleminen. Toiseksikin lapsi ei ollut koko aikaa maanantaista perjantaihin ilman läheistä huoltajaa, sillä keskiviikosta alkaen isä oli lapsen, mummin ja tädin kanssa mökillä. Lapsi siis oli ilman vanhempiaan kolme yötä. Kolmanneksi mummi ja täti olivat lapselle tuttuja huoltajia ja mökki lapselle tuttu ympäristö.

Kolme yötä ilman vanhempia on alle kolmevuotiaalle lapselle rankkaa muttei varmasti mitenkään täysin kohtuutonta tai oksettavaa laiminlyöntiä. Perhe oli yllättävässä tilanteessa laskeskellut, että on kuitenkin lapsen etu olla pari päivää ilman vanhempia muun tutun ja läheisen hoitajan kanssa kuin vieraan, ulkopuolisen hoitajan kanssa kotona, hoitajan, jota lapsi ei koskaan ole aiemmin edes tavannut. Kyllä, pienellä väännöllä asia olisi voitu järjestää varmasti niin, ettei lapsen olisi tarvinnut olla öitä poissa kotoa, muttei tässä nyt mitään aivan hirveää ja halveksittavaa ole mielestäni tapahtunut.

Jos luette vaikka tästä raportista sivut kolme ja neljä, tulette varmaankin siihen tulokseen, ettei tämä lapsi voi mitenkään traumatisoitua tai kiintymyssuhde häiriintyä tästä YHDESTÄ, AIVAN SATUNNAISESTA erossaolosta, kun lasta ei kuitenkaan ole millään lailla rääkätty, vaan hänen perustarpeisiinsa on vastattu. Siihen että kiintymyssuhde häiriintyisi ja seuraisi raportissa mainittu välttelevä, ristiriitainen tai jäsentymätön kiintymyssuhde tarvitaan jo pitkäaikaista tai usein toistuvaa laiminlyöntiä. Sellaisesta ei tässä ole kyse. Älkää oikeasti tosissanne väittäkö, että  tämä lapsi, joka on ollut kolme yötä erossa vanhemmistaan itselleen läheisen ja tutun mummin hoitamana, tulee nyt tämän yhden kerran takia kärsimään tunteidensa tukahduttamisesta, vaikeudesta pyytää apua, tunneilmausten liioittelusta, arvottomuuden kokemuksesta ja holtittomuudesta. Väitän, että jos ja kun kyse on yhdestä kerrasta ja kun lapsi kuitenkin on yli vuoden vanha (eikä esim. 6 kk ikäinen vauva), edes mitään riskiä psyykeen vahingoittumisesta ja traumasta ei ole.

Laittakaa mammat asiat oikeisiin mittasuhteisiin, ennen kuin ryhdytte taivastelemaan ja viskomaan kiviä. Ihmettelen myös sitä, että jos lapsen jättäminen mummolaan hoitoon oli äidin työnteon takia välttämätöntä, MITÄ tämän äidin olisi pitänyt töiden jälkeen tehdä tuona aikana, kun jotkut täällä niin voimakkaasti ovat nämä erilaiset vapaa-ajanviettotavat tuominneet. Ilmeisesti hän olisi saanut ajaa sinne Savoon mummon luokse tai toisena vaihtoehtona istua kotona suremassa ja murehtimassa lastaan. Tai sitten tehdä 16-tuntista työpäivää. Mutta että hän oikein kävi ystävien kanssa pizzalla! Herranjumala.

Seuratkaa blogin lisäksi instagrammia, sieltä nuo kaikki selviää. Ja tänäänhän Joukolatar vastauksessaan kirjoitti, että isä palasi mökille keskiviikkona ja että lapsi oli kolme yötä ilman vanhempia mummin kanssa.

Ja tuossa Ylen jutussahan itse professori kertoo, että hän joutui jättämään yksivuotiaansa puoleksitoista viikoksi mummin luo, muttei siitä mitään ongelmia syntynyt.

Jep. Tuossa Laura Savolaisen kirjoittamassa Ylen artikkelissa, jota täälläkin joku jo lainasi paheksuntansa tueksi, itse varhaiskasvatuksen professorikin sanoo:

"– Jos ikävän käsittely on onnistunut, ei lapselle pitäisi jäädä pidemmästäkään erosta traumaa. Itse jouduin aikoinaan jättämään alle kaksivuotiaan lapseni isovanhempien hoitoon puolentoista viikon ajaksi. Valmistelin asiaa lapsen kanssa pitkään. Hän oli kotona isovanhempien ja isojen sisarusten kanssa ja soittelimme päivittäin. Kokemukseni oli, että selvisimme molemmat erosta lopulta oikein hyvin."

Artikkelissa tosiaan sanotaan myös, että yö/ikävuosi on hyvä nyrkkisääntö, mutta että tarkkoja ikämääreitä ei voida antaa. Lapsen valmistelu erossaoloon ja hoitajan tuttuus vaikuttavat asiaan ratkaisevasti.

"Hän oli kotona isovanhempien ja isosisarusten kanssa" joka on ihan eri asia kun yksin jossain mökillä mummon kanssa. mutta kukin tyylilleen uskollisena.
Instagram onkin hyvää viihdettä!

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 11:02"]

"Hän oli kotona isovanhempien ja isosisarusten kanssa" joka on ihan eri asia kun yksin jossain mökillä mummon kanssa. mutta kukin tyylilleen uskollisena. Instagram onkin hyvää viihdettä!

[/quote]

Suhteuta! Herranjestas. Tuon professorinkin lapsi oli alle kaksivuotias ja oli silti puolitoista viikkoa erossa vanhemmistaan. Tämä Joukolattaren lapsi oli vanhemmistaan erossa kolme yötä (kaksi kokonaista päivää). Jos varhaiskasvatuksen professori uskaltaa huolellisesti valmistelemalla jättää oman yksivuotiaansa hoitoon puoleksitoista viikoksi (joka on oikeasti yksivuotiaalle ihan hemmetin pitkä aika) sisarusten kanssa tai ilman, uskaltaa kyllä kuka tahansa pulliainen samoilla spekseillä jättää lapsensa tutun mummin hoitoon tutulle mökille pariksi päiväksi, kun itse tuntee lapsen temperamenttia ja on valmistellut lapsen eroon hyvin.

Tilanne ei ole lapselle ideaali, muttei oikeasti niin kovin paha kuin miksi sitä nyt täällä väitetään.

Huvittaa kyllä nämä jutut. Itse olin lapsena puolivuotiaasta mummin ja ukin luona viikot, kun äiti oli töissä kunnanvirastossa ja isä seilasi merillä. Äidillä oli peräti kuuden kuukauden äityisloma, kun normaalisti se oli vain kolme kuukautta.

Vielä viisikymmentäluvulla äitiysloma oli vain kuusi VIIKKOA.

Lopettakaa tuollainen turhasta syytteleminen.

Samaa mieltä.

Tyypillinen, lellitty nykyäiti, joka ei kestä arkea oman lapsensa kanssa.

Niin samaa mieltä. Ja sitten vielä tuo kuinka tarvii kaksi isoäitiä avukseen että selviää, kun on niiiiiiiin rankkaa. Miksi tuollaisia "äitejä" palkataan tällaiseen lehteen bloggaamaan?

Minä käsitin että se lapsi on hoidossa sen takia ku äitin on pitäny olla töissä. ?

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 09:53"]

Kyllä on vaikeaa joidenkin elämä. Lapsikin pitää lähettää mummolaan kun aloittaa työt. Haloo. Miksi pitää elämästä tehdä vaikeampaa kuin se onkaan. Jos ei kyvyt riitä, pitää tehdä muutoksia eikä ottaa sitä uraputken rakennusta lapsen selkänahasta.

[/quote]

No sepä se juuri...

Osaatko ap lukea? Se lapsi on viikon mummolassa maalla, koska molemmat vanhemmat ovat töissä.Minäkään en pidä sitä hyvänä, että laitetaan lapsi liian pienenä hoitoon, mutta hänhän kirjoitti, että ensi viikosta isä jää lapsen kanssa kotiin. Ei nyt kovin pahalta järjestelyltä tunnu. Meilläkin on lapset olleet vähän isompina viikon maalla, kun oltiin molemmat kaupungissa töissä, minä pitkän hoitovapaan jälkeen. Tuntui kieltämättä hassulta lähteä töistä suoraan piknikille tai tavata oma mies keskustassa terassilla tms. Eiköhän niitäkin harvinaisia hetkiä perheellinen saa fiilistellä?

haloo, järjestely on ihan normaali ja monissa perheissä lapsille kyllä tehdään paljon pahempia juttuja... Veikkaan että ko. lapsella on kaikki enemmän kuin hyvin siellä oman mummon kanssa huvilalla. Teitä vaan harmittaa ettei lapsi joudu aamulla 7 tarhaan itkemään ja ettei äiti joudu väsymään ja venymään enempää. kauna & katkeruus, sitä tää on, ei todellakaan aitoa huolta lapsen hyvinvoinnista. Jos joku oikeasti ja tosissaan on huolissaan lapsen hyvinvoinnista tällaisessa järjestelyssä, kehotan kääntymään psykiatrin puoleen! Kuka vaan meistä voi vaikka kuolla tänään ja silti lapsemme voisivat elää täysin hyvää elämää jäljelle jäävien läheisten kanssa... viikko mummolassa, jonne äiti& iskä tänään kurvaavat illan suussa halimaan palleroa on lapsellekin loma. Lapset, jopa 1-veet pitävät vaihtelusta ja mummoistaan (jos mummot ovat normaaleja, eivätkä mitään kaunaisia av-mammoja). 

Blogi toki on pinnallinen ja imelä, mutta ei netissä kyllä sen enempää kannatakaan avautua (nytkin hän avautuu liikaa) koska joka asia vatvotaan ja setvitään ja räävitään. 

Siis mitä. Lapsi piti laittaa viikoksi hoitoon, koska äiti aloitti uudessa työpaikassa? No johan on... etten sanoisi että suorastaan ennenkuulumatonta. :D :D :D

Ja miksi lapsi piti roudata viikoksi Savoon? Iksei mummo hoida koona? Miksi ei palkata Hesaan hoitajaan?

Miksi lapsi pitää laittaa yön yli hoitoon työnteon takia? Tekeekö vanhemmat yötöitä?? Päiväksi voi palkata hoitajan, tai lapsen laittaa päivähoitoon. Eikä tuo Joukolattaren "lapsivapaa arki" niin kauhean työntäyteiseltä kyllä kuulostanut, juhli ystävien kanssa, joi viiniä jne. koko viikon.