Asioita joita katuu vanhemminten

Ettei hommannut lapsia ja omaa perhettä. Se olisi ollut kuitenkin aika kiva.

Omistusasunto. Olisin halunnut, mutta on myöhäistä.

En tarpeeksi nauttinut hyvästä ulkonäöstä. Huomaa nyt kun se on iäksi mennyttä.

Etten tehnyt toista lasta. Nyt ei enää onnistu. Silloin pelkäsin liikaa ettei pärjätä enkä jaksa mutta hyvin se olisi mitä todennäköisimmin mennyt. Onneksi on edes tuo yksi.

Että nynnyili liikaa monissa asioissa, erityisesti deittailuissa.

Liika varovaisuus. Se miksi vasta iän myötä viisastuu henkisesti

Että en tajunnut olevani ihan ok näköinen nuorena. Piilottelin ja häpeilin vaan. Nyt en ole nätti enää millään mittapuulla.

Etten opiskellut lisää, nyt ei enää kannata ainakaan taloudellista hyötyä ajatellen, täytyy jatkaa sairaanhoitajana eläkeikään asti.

Ettei aloittanut sijoittamista jo 20-vuotiaana

Etten opiskellut rahakasta ammattia. Etten pitänyt parempaa huolta kropasta ja hampaista.

Että en uskaltanut elää vaan menin siinä koulu koulu työ mies lapset putkessa. Ja luulin että jotenkin ”etenen” elämässä. Tunnen olevani lähtöruudussa itseni kanssa, kuka olen ja mikä on roolini täällä?

Ei vielä ainakaan ole katumusta. Ikää melkein 50. Toteuttanut monia haaveita ja elänyt täyttä elämää. Lähinnä tyytyväisyys siihen, mitä jätti tekemättä. Esim. lapset. Oli kauhea vauvakuume parikymppisenä, onneksi jätin tekemättä, haaveet olisi jääneet toteuttamatta <3

Olen tehnyt pääosin kaiken mitä olen halunnut. Vielä on kuitenkin paljon tehtävää.

Jätin niin paljon asioita tekemättä koska murehdin vaan mitä muut ajattelee. Minulla olisi voinut olla jännä nuoruus mutta käytin sen ajan vain miettimällä että ei kehtaa.

Olisi kannattanut pokata rikas ulkomaalainen liikemies ja nauttia elämästä. Nyt nyhjäsin kunnollisena ja tylsää elämää viettäen ja mikä on kiitos? Ei mitään.

Nuorena noita mahdollisuuksia oli vaikka muille jakaa. Miksi en antanut mennä?

Yleensä ihmiset katuvat enemmän varovaisuuttaan ja tekemättä jättämisiään kuin tekemisiään. Moni katuu, että on elänyt liikaa muiden kuin omien odotustensa mukaisesti.

Etten mennyt amikseen. Paras aika elämästä meni yliopistossa ja en edes töitä saa. Amiksen käyneenä en varmaan ois joutunut ikuisesti työttömäksi, kun parikymppisenä ois kelvannut moneen työpaikkaan. 

Harmittaa, että en lähtenyt ennen lasten tuloa pohjoiseen kausitöihin. Toisaalta ei se vielä myöhäistä ole, mutta aika vaikea toteuttaa.

Miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Että en uskaltanut elää vaan menin siinä koulu koulu työ mies lapset putkessa. Ja luulin että jotenkin ”etenen” elämässä. Tunnen olevani lähtöruudussa itseni kanssa, kuka olen ja mikä on roolini täällä?

Kertomasi mukaan sinulla on rooli vaimona, äitinä ja työntekijänä. Mikä sen pitäisi olla?

Että jätti sen ihan hyvän miehen, kun toivoi ja odotti parempaa.

Jota ei sitten koskaan tullut, vain monta lyhyttä tähdenlentoa.

Toisaalta, jos ei olisi jättänyt, harmittelisi, ettei ole edes yrittänyt löytää parempaa.

Jonka olisi varmasti saanut. 😏