Asioita joita katuu vanhemminten

Etten aloittanut lukemaan 22-osaista Grimbergin Kansojen historiaa. Nyt olisin jo puolessa välissä.

Vierailija kirjoitti:

En kadu mitään. Elämä menee miten se menee ja täällä sitä vaan pyristellään aikansa. Voi sitä yrittää olla jotenkin hyvä tai ainakin mahdollisimman vähän paha ihminen. Olen yrittänyt.

Tämä vaikuttaa hyvältä. Samankaltaisia ajatuksia mulla. Elämä on liian lyhyt katumiseen.

Kadun sitä, että lapsena ja nuorena tein aina kaiken, mitä "piti tehdä" ja "mikä on oikein." Esim menin opiskelemaan paikkaan, josta en tykännyt ja menin ammattiin, josta en pitänyt. Koska tämä kaikki "oli oikein ja niin kuului tehdä."

Nyt yli 50-vuotiaana teen vain asioita, joista tulee itselleni hyvä mieli. Olen katkaissut välini moniin ystäviini, jotka ovat käyttäneet ystävyyttäni vain hyväkseen jne.

Olisi pitänyt nuorena käyttää enemmän huumeita. Nykyään bilettämisestä palautuminen kestää kauan eikä vapaa-aikaa ole samalla tavalla.

Että tuhlasin aikaa maallisiin asioihin, kuten parisuhteeseen. 

Sairauttani kadun myös, että päästin sen krooniseksi. Vaikea ja pitkä toipuminen käynnissä, enkä tiedä, tulenko koskaan täysin "terveeksi".

Vierailija kirjoitti:

Ei vielä ainakaan ole katumusta. Ikää melkein 50. Toteuttanut monia haaveita ja elänyt täyttä elämää. Lähinnä tyytyväisyys siihen, mitä jätti tekemättä. Esim. lapset. Oli kauhea vauvakuume parikymppisenä, onneksi jätin tekemättä, haaveet olisi jääneet toteuttamatta <3

Olen tehnyt pääosin kaiken mitä olen halunnut. Vielä on kuitenkin paljon tehtävää.

Täälä velapropagandafoorumilla velanaiset ovat ainoita, jotka elävät täyttä elämää ja toteuttavat unelmiaan kun todellisuudessa veloiksi jäävät eniten ne naiset, joiden muutkaan unelmat eivät toteudu.

Olin aivan typerässä parisuhteessa (ystävyys suhteessa) 16-32 vuotiaaksi. Eli juuri ne vuodet, jolloin olisi pitänyt elää ja ystävät ympärillä perustivat viimeistään 30 vuotiaana perheet. Mies oli mieleltään sairas ja huonolla itsetunnolla varustettu, joten säälin häntä. Hän sai minut myös uskomaa, että kukaan ei huolisi minua. Myöhemmin olen toki tajunnut, että se oli juurikin yksi hänen keinonsa saada minut pysymään. Kaduttaa niin paljon, etten jättänyt häntä jo edes 25 vuotiaana. Tapasin unelmieni miehen 32 vuotiaana, ja olisin ollut valmis perustamaan heti perheen hänen kanssaan, mutta hänpä oli pariutunut pari vuotta aijemmin, ja tyttöystävä odotti lasta. Tiemme kohtasivat uudelleen, kun olin 38v ja hän oli eronnut. Valitettavasti en tullut enää raskaaksi ja nyt olen elämälle katkera lapseton 50 vuotias kummajainen, joka saa harva se päivä vastata kyselyihin lapsista ja lapsenlapsista.

Vierailija kirjoitti:

Olisi pitänyt nuorena käyttää enemmän huumeita. Nykyään bilettämisestä palautuminen kestää kauan eikä vapaa-aikaa ole samalla tavalla.

Mitä huumeita käytit ja miksi se ei riittänyt sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi pitänyt nuorena käyttää enemmän huumeita. Nykyään bilettämisestä palautuminen kestää kauan eikä vapaa-aikaa ole samalla tavalla.

Mitä huumeita käytit ja miksi se ei riittänyt sinulle?

Kannabista, ekstaasia, psykedeelejä lähinnä. Kokeilin toki muutakin.

Kyllähän se tavallaan riitti mutta nykyään ei oikein viitsi enää käyttää eikä ole samalla lailla aikaa olla esim. paria kolmea päivää radalla. Yhden vapaaillan pystyy vetämään, that's it.

Oli kivaa nuorempana mut olen vasta vanhemmiten tajunnut että se ilo olisi pitänyt ottaa kunnolla irti silloin.

Mikä ihme on velanainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eten ollut lasten kanssa kotona siihen asti, kun menivät kouluun. Oli olevinaan kiire töihin ja kiire tehdä uraa ja kiire osoittaa, että näin on hyvä. Ei ole! Nyt tiedän, että olisi ollut paljon parempi viettää pitkiä kivoja yhteisiä päiviä, opetella yhdessä vaikka mitä, kuljettaa lapsia harrastuksiin jne.

Varmaan lapsesi tekevät omia lapsia ja voit tehdä kaikkea kivaa sit heidän kanssaan? 

Ei se ole sama asia, lapseni menettivät jo lapsuutensa eivätkä saa sitä takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Etten mennyt amikseen. Paras aika elämästä meni yliopistossa ja en edes töitä saa. Amiksen käyneenä en varmaan ois joutunut ikuisesti työttömäksi, kun parikymppisenä ois kelvannut moneen työpaikkaan. 

Jos vaihtoehto on olla työttömänä, niin voithan mennä vaikka nyt sinne amikseen. Aikuisena se on helppoa hommaa ja sen saa nopeasti suoritettua.

Katuminen on turhaa. Ei voi mitenkään tietää, olisiko oikeasti onnellisempi vaikka olisi valinnut toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eten ollut lasten kanssa kotona siihen asti, kun menivät kouluun. Oli olevinaan kiire töihin ja kiire tehdä uraa ja kiire osoittaa, että näin on hyvä. Ei ole! Nyt tiedän, että olisi ollut paljon parempi viettää pitkiä kivoja yhteisiä päiviä, opetella yhdessä vaikka mitä, kuljettaa lapsia harrastuksiin jne.

Varmaan lapsesi tekevät omia lapsia ja voit tehdä kaikkea kivaa sit heidän kanssaan? 

Kamala neuvo. Tuskin lapset ja niiden puolisot haluavat, että mummo tunkee heidän elämäänsä paikkaamaan omia virheitään.

kadun sitä, että menin yliopistoon ymmärtämättä yliopistoasioista yhtään mitään. Että siellä on kaikenlaisia linjoja, joista ei tule tosiasiassa yhtään mitään mutta joita kyllä osataan mainostaa "yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista -periaatteella". 

neuvoni nuorille: katsokaa ympärillenne esim. keskisuuressa kaupungissa ja valitkaa ala. Ottakaa sitten selville, millainen koulutus k.o. alalle _oikeasti_ vaaditaan. Sitä kutsutaan kelpoisuudeksi. Ei esim. valmiuksiksi tai muuksi höpösanaksi.

Kadun sitä että olen ollut koko ikäni kiltti, ajatellut aina toisten parasta ja miettinyt mitä muut ajattelevat. Ei naisillakaan ole tunteita, olisi pitänyt vain porsastella läpi elämän.

Vierailija kirjoitti:

Katuminen on turhaa. Ei voi mitenkään tietää, olisiko oikeasti onnellisempi vaikka olisi valinnut toisin.

Mä olin se joka vastasi katuvansa seksiä josta ei kehdannut pakittaa. Uskon vakaasti että olisin varmasti onnellisempi jos olisin pitänyt itsestäni ja itsetunnostani parempaa huolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi pitänyt nuorena käyttää enemmän huumeita. Nykyään bilettämisestä palautuminen kestää kauan eikä vapaa-aikaa ole samalla tavalla.

Mitä huumeita käytit ja miksi se ei riittänyt sinulle?

Kannabista, ekstaasia, psykedeelejä lähinnä. Kokeilin toki muutakin.

Kyllähän se tavallaan riitti mutta nykyään ei oikein viitsi enää käyttää eikä ole samalla lailla aikaa olla esim. paria kolmea päivää radalla. Yhden vapaaillan pystyy vetämään, that's it.

Oli kivaa nuorempana mut olen vasta vanhemmiten tajunnut että se ilo olisi pitänyt ottaa kunnolla irti silloin.

Tuliko siitä niin hyvä olo kun otti? Eikö tullut mitään sivuoireita?  Kokemus on huumeista veljeni kautta, sairastui nuorena psykoosiin ja nyt on eläkkeellä skitsofrenia diagnoosilla.  Kova työ oli saada irti näistä aineista ja lopulta joutui pakkovierotukseen sairaalaan.  Joillekin ei näköjään aiheuta mitään jos käyttääkin. 

- että olen ollut liian kiltti ja ujo

- että päästin itseni lihomaan mittoihin, jossa en tuntenut itseäni hyväksi ja kauniiksi vaan kärsin päivittäin

- huonoa parisuhdetta ja parisuhdeväkivaltaa, jota jouduin kestämään melkein 10 vuotta

- että olen miellyttänyt muita miettimättä mitä minä haluan

- olisinpa matkustellut enemmän

- olisinpa valinnut kaverit paremmin enkä vain tyytynyt johonkin