Seurusteletko epäromanttisen ihmisen kanssa?

Kyllä se on tunnetila joka tulee yhdessä tekemisetä ja yhdessä olemisesta ilman mitään kikkailua kynttilöiden kanssa.

Ap pohtii: onhan tähtitaivaan tuijottelu tai nuotiolla istuminenkin romanttista jos sen tekee toista ilahduttaakseen. Mutta. Jos siinä olisi muutenkin, toinenkin vain sattuu olemaan siinä, niin missä se toisen huomioiminen tai ilahduttaminen on?

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:14"]

Olen samaa mieltä, se on tunnetila. Sitä ei tehdä kynttilöillä eikä lahjoilla. Niillä saa aikaan sen tunteen että toinen on huomioinut sinut. Mutta se ei ole sitä romantiikkaa.

Omasta mielestäni romanttista on se että istuu autossa matkalla jonnekkin ja  toinen tartuu käteen sanomatta mitään. Matkanteko jatkuu, kummankaan ei tarvitse puhua mitään pitää vain kiinni kädestä. Tai kuten tuossa mainittiin nuotio. Mikä sen romanttisempaa kuin istua illan hämärässä nuotiolla ihan hiljaa yhdessä. Ei siinä ole väliä kuka raahasi eväät sinne tai kuka sytytti nuotion. Vaan se tunne.

[/quote]Musta se voi olla molempia, suuria ja pieniä asioita. Mutta olenkin romanttinen :)

Mielestäni on kaksi eri asiaa romanttisuus ja toisen homioiminen.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:21"]

Olen aviossa epäromanttisen miehen kanssa. Asian kanssa on oppinut elämään, olen ymmärtänyt ja hyväksynyt, että näissä asioissa en saa vastavuoroisuuutta. Olen vähentänyt toisen huomioimista, teen sitä toisinaan mutta tekisin enemmän jos en olisi se ainoa osapuoli. Minun näkemykseni romantiikasta olisi juuri mainitsemasi esimerkit, että töistä tullessani mieheni olisi siistinyt asuntoa, käynyt yllätyksenä jo kaupassa ja valmistanut yhteisen aterian viineineen josta tietää minun pitävän. Tai että hän ehdottaisi tai jopa olisi jo järjestänyt kahdenkeskistä menoa, kuten kylpylä/hotelli reissua tai ravintolaillallista. Myös lahjat ilahduttaisivat joskus, kuten syntymäpäivänä. Eli arkea piristävät yhteiset asiat. Mieheni näkemys romantiikasta lienee se, että istumme sohvalla vierekkäin ja pidämme joskus toisiamme kädestä kun kän räplää älypuhelintaan. 20 vuoden yhdessäolon jälkeen se ei vastaa kyllä omaa käsitystäni arjen romantiikasta, se on normaalia elämää. Mikä on ap sinusta arjen romantiikkaa?

[/quote]Miksi valitsit epäromanttisen miehen, jos romantiikka on sinulle tärkeä ominaisuus? Meitä romanttisiakin köriläitä on, ei toki ihan joka mutkan takana. Hyvä ystäväni on myös romantikkomies, tanssii avokkinsa kanssa hitaita, kynttiläillallisia ja muuta vastaavaa. Mutta naisenkin pitää olla tietynlainen, toisten naisten kanssa sellaista ei oikein synny. M30

Ei ole ihme että parisuhteissa jupistaan juuri romantiikan puutteesta. Ihmisillä on ihan eri käsitys romanttisuudesta. Toiselle täytyy olla vähintään tonnin koru lahjana jotta mies on muka romanttinen. Toiselle riittää että toinen on siinä lähellä ja nauttii yhdessä olosta. Niin erilaisia me ihmiset ollaan. Mutta vältyttäisiin monelta pahalta mieleltä kun muistettaisiin keskustella sen kumppanin kanssa. Silloin selviäisi mitä kumikin pitää romanttisena.

Voin ymmärtää miestä joka turhautuu kun nainen jankkaa ettei mies oo ikinä romanttinen ja ettei se ymmärrä romantiikasta mitään. Mies on ehkä tuntenu romantiikkaa olevan ilmassa ihan arkisissa asioissa.

Me ihmiset sekoitetaan romantiikka, toisen huomioiminen ja jopa erotiikkakin keskenään. (Tosin joissakin tilanteissa ne voivat olla sitä kaikkeakin). Ja siten ollaan pettyneitä ja jopa katkeria.

Kun minun mies tuo kukkia tullessaan ja antaa suukon tunnen olevani huomioitu, mutta ei se ole romantiikkaa. 

No ei munkaan mies mikään romantikko ole. Joskus ottaa pattiin, mutta minkäs teet. Muuten on hyvä mies. Joskus saattaa kommentoida, että pitäsköhän meidän lahteä kahdestaan johonkin tms., mutta sille ei tule edes pieneen mieleen, että se voisi tehdä asian eteen jotain. Kun täytin 40 mies kyseli mitä tahtoisin lahjaksi ja etsin netistä jutun ja näytin, että tämmönen. Mies ei saanut aikaiseksi hommata. Mutta arkisissa asioissa huomioi sitten kylläkin. Ottaa mut ja lapset aina huomioon, ei ikinä tee ohareita yms, hieroo hartiat ja kokkaa viikonloppuisin. Että mikä sitä romanttisuutta nyt onkaan.

Sun kannattas ehkä jutella sen naisen kanssa. Mitä toivot ja miltä susta tuntuu, kun toinen ei koskaan huomioi. Tollanen arkinen puoli kun ei tietysti näy silloin, kun seurustellaan.

Kerro mikä sinusta sitten on romantiikkaa mitä sinä kaipaat puolisoltasi. Sillä puhut huomioimisesta ja romantiikasta jotka on kaksi eri asiaa.

Aloittaja vastaa.
tai annan oikeastaan parisuhdeterapeutin vastata mitä romanttisuus on. Se on siis sitä että haluaa ilahduttaa toista. Huomioida toista:

Öö...joo? :D terkkarin kanssa ei paljon romantiikkaa ole :D

[/quote]Miksi valitsit epäromanttisen miehen, jos romantiikka on sinulle tärkeä ominaisuus? Meitä romanttisiakin köriläitä on, ei toki ihan joka mutkan takana. Hyvä ystäväni on myös romantikkomies, tanssii avokkinsa kanssa hitaita, kynttiläillallisia ja muuta vastaavaa. Mutta naisenkin pitää olla tietynlainen, toisten naisten kanssa sellaista ei oikein synny. M30
[/quote]

En ilmeisesti pitänyt sitä ominaisuutta miehessä tärkeänä, muut asiat ratkaisivat. Ehkä jopa ajattelin, että ettei niillä asioilla ole lopulta niin suurta merkitystä.
Nyt en osaa enää arvioida kuinka suuri merkitys olisi, koska en ole sellaista koskaan kokenut. Ajattelisin kuitenkin, että rakkautta viestivät huomionosoitukset, romanttiset ja eroottiset reissut kaksin hotellin poreammeeseen tai ulkomaille joskus, tai joku koru (ei tarvitse todellakaan olla kallis) lahjaksi ilahduttaisi mua kovasti.
Minulle romantiikkaa ei ole istua hiljaa omine ajatuksineni, se syntyy keskustelusta, kontaktista, kosketuksestakin ja arjesta poikkeavista puitteista jolloin on sydän ja mieli auki toiselle erilailla kuin kotiaskareissa lapsiperheessä.
Mulla on ollut parikyt vuotta aikaa olla hiljaa puhumattakin mieheni kanssa, joten yksin ympäristö (vaikka nuotio) tee siitä mitenkään kiinnostavampaa.

(Sori meni lainaus ihan keturalleen)

Ihan netin Suomisanakirja antaa joitakin ehdotuksia siitä, mitä romanttisella yleisesti tarkoitetaan: "rakkausaiheinen, tunnelmallinen, tunteikas, haaveellinen, runollisen viehättävä". Tässä määritelmässä romantiikka voi siis olla yhtä hyvin mitä tahansa rakkausaiheista ja tunteikasta kuin jotakin erityisen runollista ja haaveellistakin. Minulle romantisuus kyllä on ennen kaikkea tuota jälkimmäistä eli sellaisia tilanteita, tekoja ja hetkiä, joissa on jotakin erityisen herkkää, unelmanomaista ja runollista, sellaista, joka kohottaa arjen yläpuolelle. Tavallaan romanttinen on siis nimenomaisesti jotakin ei-arkista. Esimerkiksi lauseessa "Tämä kaupunki on niin romanttinen" tarkoitetaan erityisen tunnelmallista, viehättävää ja jopa runollisella tavalla ihastuttavaa paikkaa eikä mitään sellaista, että onpas mukavan kotoista piipahtaa tutulla huoltoasemalla kahvilla.

Minulle siis toisen arkinen huomioiminen ja tavanomaiset ilahduttavat teot ovat täysin eri asia kuin romanttisuus. Se mikä kenellekin on romanttista vaihtelee tietysti sen mukaan, mikä tapana on. Jos jossakin parisuhteessa on harvinaista, että toinen laittaa toiselle ruokaa, on ruuanlaitto sitten sitä romantiikkaa. Jos taas toisen herkkuruuan tekeminen on parisuhteessa arkea, voi romanttisen aspektin sitten lisätä vaikka musiikilla tai sillä kuuluisalla tunnelmavalaistuksella.

Ja en. En elä epäromanttisen henkilön kanssa. Puoliso aina välillä keksii jotakin erityistä ja romanttista, vaikka parisuhteemme kulkeekin pääasiassa arjen rakkauden avulla.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 11:05"]

[/quote]En ilmeisesti pitänyt sitä ominaisuutta miehessä tärkeänä, muut asiat ratkaisivat. Ehkä jopa ajattelin, että ettei niillä asioilla ole lopulta niin suurta merkitystä. Nyt en osaa enää arvioida kuinka suuri merkitys olisi, koska en ole sellaista koskaan kokenut. Ajattelisin kuitenkin, että rakkautta viestivät huomionosoitukset, romanttiset ja eroottiset reissut kaksin hotellin poreammeeseen tai ulkomaille joskus, tai joku koru (ei tarvitse todellakaan olla kallis) lahjaksi ilahduttaisi mua kovasti. Minulle romantiikkaa ei ole istua hiljaa omine ajatuksineni, se syntyy keskustelusta, kontaktista, kosketuksestakin ja arjesta poikkeavista puitteista jolloin on sydän ja mieli auki toiselle erilailla kuin kotiaskareissa lapsiperheessä. Mulla on ollut parikyt vuotta aikaa olla hiljaa puhumattakin mieheni kanssa, joten yksin ympäristö (vaikka nuotio) tee siitä mitenkään kiinnostavampaa.

[/quote]Ymmärrän juuri mitä tarkoitat. Pidän läheisyydestä kovasti naisen kanssa. Joo, romanttisuus on eniten päässä, tila ei vaikuta siihen ratkaisevasti. M30

Mullakin meni lainaus keturalleen.

Ehkä teillä on muu ongelma välillänne. Onko ne tunteet laimentuneet kun yhdessä kahdestaan vietetty aika ei ole enään romanttista ja tärkeää.

Meillä romantiikka on melko arkista. Meille se on romantiikkaa kun voi tulla valmiiseen ruokapöytään, siivottuun kotiin, koira on ulkoilutettu tai pyykit pesty. Totta kai joskus on kiva saada/antaa lahjoja ja yllätyksiä, mutta arjen romantiikka on omasta mielestäni parasta