Seurusteletko epäromanttisen ihmisen kanssa?

En. Mun tyttöystävä järkkää aina erilaista ja koitan itekin keksii sille juttuja mistä tykkää. Viimeks ostin jonku yöasun mihin kuulu alushousut.

Romantiikka on pään sisällä. Mieheni ei ole mikään kukkien ostelija (oli ostanut kerran kotiin kukkia odottamaan kun kotiuduimme lapsen kanssa synnäriltä) tai kynttiläillallisten järkkääjä. Mutta minusta hän huomioi ihanasti ihan arjessa. Pyysin häntä ostamaan minulle talvikumit pyörääni ollessani reissussa, kun kävin pyörällä töissä talvella. Oli vaihtanut talvirenkaat ja ostanut päälle pyörän satulaan pehmusteen, jonka pitäisi olla mukavampi talvikelillä kun jäinen satula. Tämä yksi esimerkki. Lämmitti sydäntäkin ihan eri tavalla kuin kukkapuska. Ja syntymäpäivänä ja jouluina muistaa aina jollain lahjalla, joka osoittaa, että on kuunnellut niitä pieniäkin sanomiani asioita. Kerran ajomatkalla mainitsin, että olisi yksi mielenkiintoisen oloinen kirja. Jouluna sin sen. En olisi ikinä uskonut tuollaista muistavankaan, mutta selkeästi myös kuuntelee mitä pälätän.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 17:26"]En. Mun tyttöystävä järkkää aina erilaista ja koitan itekin keksii sille juttuja mistä tykkää. Viimeks ostin jonku yöasun mihin kuulu alushousut.
[/quote]

Taisi olla kundilla mielessä muu kuin romantiikka.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 17:34"]Romantiikka on pään sisällä. Mieheni ei ole mikään kukkien ostelija (oli ostanut kerran kotiin kukkia odottamaan kun kotiuduimme lapsen kanssa synnäriltä) tai kynttiläillallisten järkkääjä. Mutta minusta hän huomioi ihanasti ihan arjessa. Pyysin häntä ostamaan minulle talvikumit pyörääni ollessani reissussa, kun kävin pyörällä töissä talvella. Oli vaihtanut talvirenkaat ja ostanut päälle pyörän satulaan pehmusteen, jonka pitäisi olla mukavampi talvikelillä kun jäinen satula. Tämä yksi esimerkki. Lämmitti sydäntäkin ihan eri tavalla kuin kukkapuska. Ja syntymäpäivänä ja jouluina muistaa aina jollain lahjalla, joka osoittaa, että on kuunnellut niitä pieniäkin sanomiani asioita. Kerran ajomatkalla mainitsin, että olisi yksi mielenkiintoisen oloinen kirja. Jouluna sin sen. En olisi ikinä uskonut tuollaista muistavankaan, mutta selkeästi myös kuuntelee mitä pälätän.
[/quote]

No ei se romantiikka voi pään ulkopuolellakaan olla.
Äh, sori, huono päivä :/. Jätän tuon lauseen kuitenkin tuohon kun olin niin huono ihminen, että heti ajattelin noin.
Ihania nuo toisen arkihuomioimiset jotka lisäävät rakkauden ja toisesta välittämisen tunnetta. Sillä sitä pitkässä suhteessa jaksaakin, ei silmiintuijottelua vuosikymmeniä jaksa kukaan. Syvempi rakkaus ja huolenpito, joka ei perustu enää fyysisyyteen löytää juuri mainitsemiasi väyliä romanttisen huomion osoittamiseen.

Suomalainen nainen itkeä tuhertaa ja sanoo miehelleen: "Sinä et koskaan sano rakastavasi minua".

Mies vastaa: "Olen sen asian jo kerran sanonut 35 vuotta sitten ja ilmoitan kyllä, jos muutan mieleni!"

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:10"]No kyllä se valitettavasti pikkuhiljaa omiin toimiin vaikuttaa, kun toinen ei näe samalla tavalla vaivaa. Edelleen välillä yritän sellaisia pieniä arjen huomioimisia ja yllätyksiä, kun haluan toista kumminkin ilahduttaa. Mutta esimerkiksi syntymäpäiviin ei tee enää mieli niin paljon panostaa kuin aiemmin, kun sitten omien synttäreiden kohdalla toinen ei edes yritä miettiä, mikä minusta olisi kivaa.

Eihän hän tahallaan epäromanttinen ole, joten en hänelle siitä kaunaa kanna.  Mutta joskus tietysti toivoo, että toinen hieman yrittäisi. Uskon, että sellaisen pienen toisen arkisen huomioimisen voisi myös opetella.
[/quote]

no kannatpas kaunaa älä selitä.mutta niin kantaisin mäkin. kyllä tuo kaivertaa.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:06"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:10"]No kyllä se valitettavasti pikkuhiljaa omiin toimiin vaikuttaa, kun toinen ei näe samalla tavalla vaivaa. Edelleen välillä yritän sellaisia pieniä arjen huomioimisia ja yllätyksiä, kun haluan toista kumminkin ilahduttaa. Mutta esimerkiksi syntymäpäiviin ei tee enää mieli niin paljon panostaa kuin aiemmin, kun sitten omien synttäreiden kohdalla toinen ei edes yritä miettiä, mikä minusta olisi kivaa. Eihän hän tahallaan epäromanttinen ole, joten en hänelle siitä kaunaa kanna.  Mutta joskus tietysti toivoo, että toinen hieman yrittäisi. Uskon, että sellaisen pienen toisen arkisen huomioimisen voisi myös opetella. [/quote] no kannatpas kaunaa älä selitä.mutta niin kantaisin mäkin. kyllä tuo kaivertaa.

[/quote]

En ymmärrä, miten niin? Myönsin, että olisi mukavaa jos toinenkin tekisi jotain romanttista, mutta minä en kanna rakastamalleni ihmiselle kaunaa hänen ominaisuuksistaan, jotka ovat koko ajan olleet tiedossa. En oletakaan, että parisuhteen pitäisi olla täydellinen, koko ajan tässä yhdessä tehdään tietysti töitä että yhdessäolo olisi mahdollisimman helppoa ja että onni säilyisi, mutta katkeruus ei meidän suhteeseemme kuulu, se ei pitemmän päälle tuo kuin pahaa oloa. Jos olisi asioita, joista täyisi kantaa kaunaa, en varmaankaan uskoisi suhteen tulevaisuuteen juurikaan.

Olen nainen ja mun mielestä kynttiläillallinen on kaukana romanttisesta. Eikö se ole vähän sellainen vitsi ja leffaklisee, että syödään kynttilänvalossa ja sitten siirrytään kynttilämerellä koristettuun makuuhuoneeseen, sängylle jolle on ripoteltu ruusunterälehtiä. Samaa sarjaa kun hiekkarannalla käsi kädessä kävely, kuutamon katselu sylikkäin ym. karsea.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:46"]

Olen nainen ja mun mielestä kynttiläillallinen on kaukana romanttisesta. Eikö se ole vähän sellainen vitsi ja leffaklisee, että syödään kynttilänvalossa ja sitten siirrytään kynttilämerellä koristettuun makuuhuoneeseen, sängylle jolle on ripoteltu ruusunterälehtiä. Samaa sarjaa kun hiekkarannalla käsi kädessä kävely, kuutamon katselu sylikkäin ym. karsea.

[/quote]Nuo on kivoja :) Mut tietysti huumori mukana.

Kynttiläillallinen ei olisi minulle lainkaan teennäistä tai klisee. Rakastan hyvää huolella valmistettua ruokaa ja kaunista kattausta. Viisihenkisessä perheessämme kuitenkin teinit ramppaavat sisään-ulos, pienemmät pyörivät jaloissa muovailuvahoineen, whatsupit plingaa, Minecraft mölyää, pleikka pimputtaa ja mies selaa älypuhelimesta facea ja minä kokkaan usein jotain tylsää. Ei tule katettua kuin juhlapyhinä, emmekä silloinkaan ole kahden.
Ilta jona olisimme kahden valmistaneet aterian (tai jopa miehen valmistama, mutta hän ei osaa tehdä ruokaa), nauttisimme sen rauhallisissa olosuhteissa kivasti katettuna kahden jutellen vain toisiimme keskittyen... olisi aivan ihanaa luksusta. Sen jälkeen vielä kahdenkeskistä aikaa, ehkä rakastelua sohvalla, saunaan ja illalla vielä vaikka yhdessä kävellen baariin. Olisi ihana ilta, kokisin sen romanttiseksi. Jos vielä saisi jonkun kaulakorun mieheltä lahjaksi tuona iltana muistoksi niin enempää ei voisi toivoakaan.
Jollekin tuo on varmaan arkea ja kliseistä, mutta me ollaan viimeksi tehty jotain tuon kaltaista jotain 18 vuotta sitten.
Olen siis se, joka ollut älypuhelinmiehen kanssa yhdessä 20 vuotta, heh.

ite oon epäromanttinen enkä romantiikkaa elämääni mieheltäkään kaipaa, joskus ja jouluna kiva saada kukkia tms mut muuten koko romantiikka ideana ällöttää.

Laitetaas tähän vielä, miten tuo "minun" ilta epäromanttisen älypuhelinmiehen kanssa oikeasti menisi.
-
Ehdotan iltaa kahden, johon hän "joo se olis ihan kiva". Alan järjestelemään lasten yökyläilyjä ja kyydit jotta saan kaikki osumaan samalle illalle oikeaan aikaan. Suunnittelen ruuat ja juomat, kattauksen. Käyn kaupoilla. Valmistan ruuan yksin ja katan yksin. Pleittaan ruuat nätisti ja tarjoilen miehelle, joka syö hyvällä ruokahalulla nopeasti ja jään pöytään vielä toviksi yksin. Itsellä ei ole lopulta oikein ruokahaluakaan kun olen ollut niin kauan keittiökäryissä ja maistanut jo kaikkea valmistusvaiheessa.
.
Katson telkkaria, mies älypuhelinta, otamme paukut. Mies ei osoita kiinnostusta seksiin (olen meistä aktiivisempi) joten se jää. Käydään saunassa jossa mukavaa juttelua.
.
Miehen kaveri pölähtää pihaan, äijät jäävät turinoimaan terassille, minä selaan av:tä.
Jossain vaiheessa menemme taksilla baariin jossa on paljon miehen tuttuja emmekä puhu toistemme kanssa paljoakaan. Mennään kotiin jossain vaiheessa. Mies lähtee aamulla
mettälle ennenkuin olen herännyt, juon aamukahvit yksin.
.
Jälkeenpäin ajattelen, että pah, en jaksa järkätä tämmöisiä höpö-iltoja enää, liikaa vaivaa eikä ollu yhtään romanttistakaan :D.

En ole koskaan seurustellut

Romanttisuus on suhteellinen käsite. Loppujen lopuksi se on tunnetila. Voi olla toisi romanttista istua vaikka nuotion äärellä puhumatta tai tekemättä mitään.  Osa ihmisistä luulee että silloin täytyy tehdä jotain jotta olisi romanttista. Mutta eihän se niin ole. Se on tunnetila ja siinä on se juju saako sen tunnetilan aikaan.

Kun olen kuunnellu ihmisiä niin olen huomannu että käsite romanttisuus on todella erilainen eri ihmisillä. Jotkut vaatii kovasti huomioimista ja joillekkin riittää vain saunanlautiilla hiljaa istuminen. Teidän tulee löytää se yhteinen juttu mistä se tunnetila tulee. Keskustelkaa asiasta.

No kyllä se valitettavasti pikkuhiljaa omiin toimiin vaikuttaa, kun toinen ei näe samalla tavalla vaivaa. Edelleen välillä yritän sellaisia pieniä arjen huomioimisia ja yllätyksiä, kun haluan toista kumminkin ilahduttaa. Mutta esimerkiksi syntymäpäiviin ei tee enää mieli niin paljon panostaa kuin aiemmin, kun sitten omien synttäreiden kohdalla toinen ei edes yritä miettiä, mikä minusta olisi kivaa.

Eihän hän tahallaan epäromanttinen ole, joten en hänelle siitä kaunaa kanna.  Mutta joskus tietysti toivoo, että toinen hieman yrittäisi. Uskon, että sellaisen pienen toisen arkisen huomioimisen voisi myös opetella.

En. Kiitos, kun autoit huomaamaan sen. Juntti se kyllä välillä on.

Olen samaa mieltä, se on tunnetila. Sitä ei tehdä kynttilöillä eikä lahjoilla. Niillä saa aikaan sen tunteen että toinen on huomioinut sinut. Mutta se ei ole sitä romantiikkaa.

Omasta mielestäni romanttista on se että istuu autossa matkalla jonnekkin ja  toinen tartuu käteen sanomatta mitään. Matkanteko jatkuu, kummankaan ei tarvitse puhua mitään pitää vain kiinni kädestä. Tai kuten tuossa mainittiin nuotio. Mikä sen romanttisempaa kuin istua illan hämärässä nuotiolla ihan hiljaa yhdessä. Ei siinä ole väliä kuka raahasi eväät sinne tai kuka sytytti nuotion. Vaan se tunne.

18 vuotta olen ollut yhdessä hyvin epäromanttisen miehen kanssa, joka ei tajua edes tilannetta jos minä yritän sen romanttiseksi tehdä. En enää osaa itsekään etsiytyä romanttisiin tilanteihin ja jo vuosia sitten olen oppinut pitämään arjen mukavista teoista, vaikkapa siitä kun mies pesee autoni tai lämmittää saunan. Yhteinen huumori kantaa kuitenkin pitemmälle kuin romanttiset teot, arjen teot ja kohtelias asenne samoin. Toki pieni ripaus romanttisuutta ei olisi paha arjen keskelle.

Romanttinen ja romanttinen... Ei tosiaan ymmärrä mitä hienoa on istua nuotion äärellä, yöllä rannalla tai katsella tähtitaivasta. Kukkia tuo vain synttäreinä. Mutta kävi eilen ostamassa autooni pakkelia pyytämättä ja tekee muuta samankaltaista vuokseni, onha tuollainen aika söpöä kun osaa asian niin nähdä

Olen aviossa epäromanttisen miehen kanssa. Asian kanssa on oppinut elämään, olen ymmärtänyt ja hyväksynyt, että näissä asioissa en saa vastavuoroisuuutta.
Olen vähentänyt toisen huomioimista, teen sitä toisinaan mutta tekisin enemmän jos en olisi se ainoa osapuoli.
Minun näkemykseni romantiikasta olisi juuri mainitsemasi esimerkit, että töistä tullessani mieheni olisi siistinyt asuntoa, käynyt yllätyksenä jo kaupassa ja valmistanut yhteisen aterian viineineen josta tietää minun pitävän. Tai että hän ehdottaisi tai jopa olisi jo järjestänyt kahdenkeskistä menoa, kuten kylpylä/hotelli reissua tai ravintolaillallista. Myös lahjat ilahduttaisivat joskus, kuten syntymäpäivänä. Eli arkea piristävät yhteiset asiat.
Mieheni näkemys romantiikasta lienee se, että istumme sohvalla vierekkäin ja pidämme joskus toisiamme kädestä kun kän räplää älypuhelintaan. 20 vuoden yhdessäolon jälkeen se ei vastaa kyllä omaa käsitystäni arjen romantiikasta, se on normaalia elämää.
Mikä on ap sinusta arjen romantiikkaa?