Olitko itse helppo vai vaikea LAPSI?

Olin kuulemma vaikea lapsi kun itkien ja ravin sekä revin atooppista ihoani. Olen monesti ihmetellyt miksei minulle ikinä kokeiltu mitään apteekista löytyvää ainetta hoidoksi tai käytetty lääkärillä. Onneksi sain aikuisena käydä yksityisellä omilla rahoillani sekä allergiatesteissä sekä ihotautilääkärillä.

Vaikea. 

Nyt aikuisena olen helppo.

Äitini on kertonut, että olin kiltti. Olin ujo ja hiljainen. Viihdyin yksin, pohdiskelin paljon ja pidin eläimistä. En kiukutellut ja käyttäydyin aina hyvin.

Olin helppo. Olin ensin tosi tyytyväinen vauva. Sitten kiltti ja tottelevainen pikkulapsi. Vielä alakoulussa olin fiksu ja reipas.
Sitten alkoi murrosikä ja aiheutin vanhemmille itkua ja hampaiden kiristelyä sekä harmaita hiuksia. Varhaisaikuisuudessa alkoi mt-ongelmat. Edelleen vanhemmat kantaa huolta minusta ja kamppailen masennuksen ja uupumuksen kans.

Olin hiljainen, huomaamaton, kiltti lapsi. En ole koskaan pitänyt muiden ihmisten seurasta, ja saatoin kuulemma lapsenakin tuijotella omia käsiäni tunteja yksin nurkassa ja olla silti "täysin viihdytetty" :D

Nyt aikuisena olen aika samanlainen, minulla on rikas sisäinen maailma enkä kaipaa muilta ihmisiltä mitään.

Olin melko kapinoiva ja villi lapsi. Aloitin jo 14-vuotiaana tupakoimaan. Tänä päivänä en kuitenkaan polta. Ja muutenkin melko vakaa olen nykyään.

Ruumiillinen kuritus oli sallittua joten melko kiltti.

Helpoksi on kehuttu. Äiti jaksaa välillä muistella, kuinka onnellinen on siitä, että olemme olleet veljieni kanssa niin helppoja. Joskus jopa kun olimme lapsia sanoi meille, että onneksi me emme ole yhtä tuhmia (muistaakseni tätä sanaa käytti), kuin joku samassa tilassa kiukutteleva ja kiljuva kohta kouluikäinen. Minä olin ilmeisesti vielä sisaruksista helpoin, koska mummini muistelee välillä, kuinka kaupassa käydessämme veljeni pyysi kaikenlaista ja kun minulta kysyttiin ostostoiveita, niin vastasin kuulemma yleensä, että en tarvitse mitään. :D Voi sentään, tyhmää olla käyttämättä tilaisuutta hyväksi näin jälkikäteen ajatellen, mutta olin kai vain niin vähään tyytyväinen.

Hyvin helppo. Itkin ja kiukuttelin hyvin harvoin. Viihdyin itsekseni tai sisarusteni kanssa. Osasin keskittyä ja opin asiat itsenäisesti. Esim. lukemisen ja laskemisen opin 5-vuotiaana, kun tutkiskelin yksin siskoni oppikirjoja. Ainoa huono juttu, mikä tulee mieleen, on mun aamuiset kiukuttelut sukkahousujen kanssa. En voinut sietää niitä. Ne oli karheat ja kutitti. Miksi lapsille täytyy laittaa sellaiset epämukavat sukkahousut? Nyt aikuisena käytän pehmeitä sukkahousuja. Miksei ne ole tällaisia lapsillakin?