lapsi pelästyi tivolissa ja koko päivä on pilalla :-(
Eli,,olin tivolissa lasten 6kk & 7v kanssa. Tarkoitus OLI käydä tivolissa, sitten vaateostoksilla js syömässä jossain. Kaikki meni hyvin, kunnes lapsi halusi semmoiseen lentävä matto-tyyliseen laitteeseen .se ei näyttänyt hurjalta, mutta heti kun laite käynnistyi alkoi paniikinomainen huuto.
pois päästyään lapsi itki ja halusi kotiin. Oli niin pahoin poissa tolaltaan, että kotiinhan meidän piti tulla!
Itkee ja vieläkin ja kyselee hädissään, että eihän enää mennä tivoliin?
Välllä mietin, onko tuo lapsi jotenkin liian herkkä! :/
Kommentit (74)
Musta kaikkien ei tarvitse olla reippaita. Itse olen reipas ekstrovertti, joka rakastaa harrastaa, mennä ja kokeilla erilaisia juttuja. Musta on myös aivan yhtä oikein pysytellä omalla mukavuusalueellaan, tehdä itsekseen mukavia asioita ja pohdiskella. Reippauden tärkeyttä korostetaan ihan liikaa. Näin yleisenä kommenttina siis.
Se on oikeasti pelottava laite. Saman ikäisenä mulla oli sama reaktio (tuntui että tipun) ja traumat edelleen!!!!! ÄLÄ VÄHEKSY!!!
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:27"]
Onhan tuo nyt äidiltä ihan tolkuton reaktio, että lähdetään pois, vaikka laite jo loppui ja sitten vielä perutaan loputkin päivän menot, koska lapsi on tolaltaan. Vanhemman pitäisi olla rauhallinen ja osoittaa, ettei maailma loppunut siihen kurjaan kokemukseen laitteesta. Jos lapsella meni korvien tasapainoelimet pahasti sekaisin laitteessa (huimaa edelleen, maailma pyörii, oksettaa), pitää viedä lääkäriin, jos ei mene itsekseen ohi. Loppupäivän voi kyllä olla huono olo.
[/quote]
Tuo tapahtuma tuskin on ainoa laatuaan. Varmasti vastaavia tapahtumia on ollut aiemminkin, mutta sen verran lievinä ettei ap ole tajunnut lietsovansa lapsensa paniikkia. Eräs tuttava toimii niin. Jos lapsi on itkenyt hänen peräänsä, hän takaisin tullessaan voivottelee ja surkuttelee kovaan ääneen "voi voi, oliko äiti kauan poissa, oliko äiti tyhmä, kun hylkäsi?". Samoin pientäkin kolhaisua voivotellaan suureen ääneen, aivan kuin kyseessä olisi vähintään avomurtuma.
Mulla on herkkä poika. Meni varsinkin nuorempana 4-5 vuotiaana joskus samalla tavalla tolaltaan. Minusta tärkeintä on pysyä itse rauhallisena. Jos perutaan kaikki menot ja lähdetään kotiin, niin lapsellehan tulee sellainen olo, että paniikkiin on ollut aihetta. Eli tietyllä tapaa pitää karaista. Ei nyt lähettää laitteeseen uudelleen, mutta katsoa kun muut tulee pois laitteesta ja niilläkään ei ole mitään hätää. Tilannetta ei saa vain paeta.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 15:14"]
se laite on muuten saatanasta !!! näyttää iisiltä, mutta sitten kun istut kyytiin.. ensinnäkin ainakin itsellä tuli hirveä paine korviin, kuin lentokoneessa. lisäksi se "pomppii" suuntaa vaihtaessa niin, että luulin sukeltavani pää edeltä turvakaiteen yli! oma 6v tyttö itki, vieressäni istuva vieras tyttö alkoi huutaa kauhuissaan isää ja lopulta pitelin kädestä sekä omaa että vierasta lasta ..
joo ja lisäksi jos kärsii niskajumista se härveli voi laukaista paniikkikohtauksen tai migreenin ! olisi mukavaa jos ihan siinä laitteen luona lukisi "ei niskavaivaisille" eikä tarvitsisi netistä lukea! :(
"Grazy Dance " se virallinen nimi taitaa olla.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 15:14"]
se laite on muuten saatanasta !!! näyttää iisiltä, mutta sitten kun istut kyytiin.. ensinnäkin ainakin itsellä tuli hirveä paine korviin, kuin lentokoneessa. lisäksi se "pomppii" suuntaa vaihtaessa niin, että luulin sukeltavani pää edeltä turvakaiteen yli! oma 6v tyttö itki, vieressäni istuva vieras tyttö alkoi huutaa kauhuissaan isää ja lopulta pitelin kädestä sekä omaa että vierasta lasta ..
joo ja lisäksi jos kärsii niskajumista se härveli voi laukaista paniikkikohtauksen tai migreenin ! olisi mukavaa jos ihan siinä laitteen luona lukisi "ei niskavaivaisille" eikä tarvitsisi netistä lukea! :(
höh no nyt meni lainaus pieleen!
"Grazy Dance " se virallinen nimi taitaa olla.
[/quote]
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:47"]
Musta kaikkien ei tarvitse olla reippaita. Itse olen reipas ekstrovertti, joka rakastaa harrastaa, mennä ja kokeilla erilaisia juttuja. Musta on myös aivan yhtä oikein pysytellä omalla mukavuusalueellaan, tehdä itsekseen mukavia asioita ja pohdiskella. Reippauden tärkeyttä korostetaan ihan liikaa. Näin yleisenä kommenttina siis.
[/quote]
No näistä aroista tytöistä kasvaa naisia, jotka eivät edes uskalla olla yötä yksin kotona. Sellaisiakin tällä palstalla on nimittäin nähty...
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:59"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:47"]
Musta kaikkien ei tarvitse olla reippaita. Itse olen reipas ekstrovertti, joka rakastaa harrastaa, mennä ja kokeilla erilaisia juttuja. Musta on myös aivan yhtä oikein pysytellä omalla mukavuusalueellaan, tehdä itsekseen mukavia asioita ja pohdiskella. Reippauden tärkeyttä korostetaan ihan liikaa. Näin yleisenä kommenttina siis.
[/quote]
No näistä aroista tytöistä kasvaa naisia, jotka eivät edes uskalla olla yötä yksin kotona. Sellaisiakin tällä palstalla on nimittäin nähty...
[/quote]
Itse olin arka ja ujo lapsena. Teiniä musta tuli rohkea, menevä ja reipas. Olen edelleenkin sellainen. Ei se aina niin mene siis. Musta noin pahaan pelkoon pitäisi jo hakea apua, mutta tarkoitin lähinnä sellaista, ettei kaikkien tarvitse olla aina menemässä ja kokeilemassa kaikkea uutta.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 14:53"]Sano sille että lopeta kysely tai mennään tivoliin.
[/quote]
Voinko peukuttaa tätä 10 kertaa ylöspäin?
Minä olen ollut erittäin arka ja ujo lapsi mutta jouduin pienenä jatkuvasti menemään epämukavuusalueelleni, koska vanhempani vaativat minulta tiettyjä perustapoja (tervehtiminen, kiittäminen). Toisaalta pääsin joissakin asioissa helpolla (ei tarvinnut osallistua keskusteluun eikä vaadittu mitään small talkin hallitsemista), kun tiedettiin, miten kamalalta tuo kaikki tuntui.
Aikuisena tajusin, etten voi ikuisesti olla se nurkassa seisova lapsi, joka ei uskalla tehdä asioita ja menettää sitä kautta tilaisuutensa. Opiskellessani yliopistossa tajusin, että ryhmätöiden aiheet ja ryhmät vilisivät ohi, kun en uskaltanut avata suutani vaan odotin, että joku tajuaisi asiaa ehdottaa. Työelämässäkin ylitseni käveltiin ja olin usein se "kahvityttö", joka haki koko porukalle kahvit, kun vain seisoin typeränä enkä saanut sanottua, mitä olin tekemässä.
Ehkä vanhempieni pieni karaisu auttoi, koska lapsuudessani olin joutunut epämukavuusalueelleni säännöllisesti enkä saanut kaikkea anteeksi sillä varjolla, kun olin luonteeltani niin arka. Osasin ottaa härkää sarvista ja aloittaa sillä, että ilmaisin oman kantani heti, kun tilaisuus tuli. Varasin itselleni mieluisat työtehtävät (aluksi vähän epäonnistuen mutta vähitellen onnistuen) ja päätin, etten ota itseeni muutaman työpaikan erittäin ekstrovertin "pilailua". Sivusta seuraajana tulli huomattua paremmin ryhmädynamiikkaa ja tajusin, että näitä paljon parjattuja ekstrovertteja on yllättävän vähän, suurin osa on jotain harmaata aluetta, jotka vain yrittävät tulla toimeen. Sekin rohkaisi. Meitä on monta.
Nykyään olen edelleen vähäpuheinen ja vetäytyvä mutta en kenenkään tönittävissä. Osaan hoitaa työhöni liittyvät tehtävät ja liikun säännöllisesti mukavuusalueen ulkopuolellakin. Ei kukaan pysty edes päivittäin pysyttelemään koko ajan mukavuusalueellaan, niitä pakollisia juttuja on niin paljon nykymaailmassa.
Rasittavin työntekijä työpaikallani on nainen, joka julistaa jatkuvasti omaa introverttisuuttaan ja sen varjolla jättää tekemämttä työtehtäviä, ei osallistu palavereihin eikä suostu toimimaan osana ryhmää. Jos joudun hänen kanssaan ottamaan vastaan asiakkaita, on hyvin mahdollista, ettei hän edes tervehdi näitä vaan livahtaa jossakin vaiheessa muualle. Hän ei myöskään kiitä minua tekemästäni työstä eikä esim. ehdota, että auttaisi vastaavasti minua jossakin muussa asiassa. Koska en itsekään nauti ihmiskontakteista ja olen niissä luvalla sanoen myös kömpelö, on sitäkin ärsyttävämpää, että yksi kokee oikeudekseen mennä vapaamatkustajana.
Minusta on erittäin tärkeää että jo lapsi oppii käsittelemään epämukavuusalueitaan. Niin me kaikki joudumme.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:52"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:27"]
Onhan tuo nyt äidiltä ihan tolkuton reaktio, että lähdetään pois, vaikka laite jo loppui ja sitten vielä perutaan loputkin päivän menot, koska lapsi on tolaltaan. Vanhemman pitäisi olla rauhallinen ja osoittaa, ettei maailma loppunut siihen kurjaan kokemukseen laitteesta. Jos lapsella meni korvien tasapainoelimet pahasti sekaisin laitteessa (huimaa edelleen, maailma pyörii, oksettaa), pitää viedä lääkäriin, jos ei mene itsekseen ohi. Loppupäivän voi kyllä olla huono olo.
[/quote]
Tuo tapahtuma tuskin on ainoa laatuaan. Varmasti vastaavia tapahtumia on ollut aiemminkin, mutta sen verran lievinä ettei ap ole tajunnut lietsovansa lapsensa paniikkia. Eräs tuttava toimii niin. Jos lapsi on itkenyt hänen peräänsä, hän takaisin tullessaan voivottelee ja surkuttelee kovaan ääneen "voi voi, oliko äiti kauan poissa, oliko äiti tyhmä, kun hylkäsi?". Samoin pientäkin kolhaisua voivotellaan suureen ääneen, aivan kuin kyseessä olisi vähintään avomurtuma.
[/quote]
No tämä juuri. Äiti kehittää lapselle paniikkihäiriötä ja tuo esimerkin äiti vielä eroahdistustakin.
Tässä jutussa ei ole minusta mitään tekemistä introverttiuden tai ekstroverttiuden kanssa vaan pelkojen, paniikin ja fobioiden. Jos lapsi pelkää vaikka käärmeitä, ei sen takia jätetä menemättä metsään tai Korkeasaareen, mutta ei pakoteta kohtaamaan käärmettä, jos se tuntuu liian pahalta. Lapsen pelkojen lievittämisessä ihan ykkösasia on se, että vanhempi pysyy rauhallisena eikä lähde mukaan pelkoon. Esim. rokottaminen, verikokeet, lääkkeidenannot jne.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 15:54"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 15:15"]
Jotenkin antaa aihetta huolelle APn perheen kotioloista ja kasvatuksesta, jossain on isoja puutteita tai ongelmia jos noinkin vanhan lapsen perusturvallisuuden tunne on noin heikko. Itsetutkiskelun paikka APlla.
[/quote]
Ei välttämättä. Olen itse viettänyt turvallisen lapsuuden ja tukiverkko on aina ollut vahva, mutta siitä huolimatta olin lapsena hirveän herkkä ja helposti ahdistuva, ja pelkäsin kaikkea mahdollista. Jotkut ovat luonteeltaan herkempiä, eikä siihen tarvitse aina etsiä synkkiä syitä kotielämästä.
[/quote]
Herkkyys voi olla, ja monesti onkin ihan sisäsyntyistä. Ei kaikesta tarvitse syyttää vanhempia.
Vauva.fi-sivustolla tehdään järjestelmätestausta tiistaina 9.9. klo 7.00–8.00. Testauksen aikana sivusto toimii normaalisti, mutta keskusteluihin voi lähettää viestejä vain kirjautuneena. Viestejä voi silti lukea ilman kirjautumista. Jos sinulla ei ole vielä tunnusta, voit luoda sen helposti ja maksutta. Pahoittelemme tilapäistä muutosta palvelussa.
Onhan tuo nyt äidiltä ihan tolkuton reaktio, että lähdetään pois, vaikka laite jo loppui ja sitten vielä perutaan loputkin päivän menot, koska lapsi on tolaltaan. Vanhemman pitäisi olla rauhallinen ja osoittaa, ettei maailma loppunut siihen kurjaan kokemukseen laitteesta. Jos lapsella meni korvien tasapainoelimet pahasti sekaisin laitteessa (huimaa edelleen, maailma pyörii, oksettaa), pitää viedä lääkäriin, jos ei mene itsekseen ohi. Loppupäivän voi kyllä olla huono olo.