Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yksinäisyydestä?
07.07.2015 |
Vaihtoehtoisesti edes kestää sitä yksinäisyyttä, kelpaisi sekin.
Minulla ei ole elämässäni juurikaan läheisiä ihmisä, ja yksinäisyys on ollut aika totaalista jo monia vuosia. Perhe asuu kaukana, vanhempiin ja sisaruksiin on ihan hyvät, mutta kuitenkin melko etäiset välit. Meidän arki on eri kaupungeissa.
Ystäviä minulla ei ole ollut yli kymmeneen vuoteen. Oikeastaan olen ollut ilman yhtäkään ystävää koko teini-ikäni ja tähänastisen nuoren aikuisuuteni. Alunperin menetin silloiset ystävät siihen, kun jouduin koulukiusatuksi. Olen kuitenkin käynyt kouluja ihan normaalisti, valmistunut ja ollut töissä, käynyt harrastuksissa.
Minulla ei ole ketään kenelle puhua, viettää aikaa tai mitään. Ei ketään kenelle soittaa, jos on kurja olo. Ei ketään, kenen kanssa viettää kivoja hetkiä. Se tuntuu pahalta. Tuntuu, että elämästä puuttuu ihan helvetin merkittävä osa ja tuntuu, että olen menettänyt paljon kokemuksia tämän yksinäisyyden vuoksi.
Olen alkanut inhota itseäni sen vuoksi. Koen olevani vastenmielinen, koska olen tällainen, yksinäinen luuseri. Etsin itsestäni jaktuvasti vikoja, luonteestani, ulkonäöstäni, painostani, kasvonpiirteistäni. Kukaan ei osaisi kaivata viikkoihin, vaikka en vastaisi puhelimeen. Surullista olla tällainen ihmisroska.
Kommentit (80)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 01:50"]
Kuin olisin lukenut omaa tekstiäni. Menetin kaveripiirini teini-iässä, eli n. 10 vuotta sitten. Siitä asti olen ollut yksin, kouluissa sekä töissä on ollut tuttuja, kavereita en ole koskaan saanut ja nekin vähät jääneet aina koulun loppumisen tai työpaikan vaihtumisen aikaan. Juuri vaihdoin uuteen kännykkään ja laittelin yhteystietoja. Niitä on yhteensä 14 joista kaikki sukulaisia tai paikallisia eläinlääkäreiden tai terveyskeskusten numeroita. En ole VUOSIIN saanut ainuttakaan viestiä muilta kuin omalta mieheltä tai äidiltä. Enkä tietenkään soittoa sen koommin. Lähes joka päivä kaipaan ystävää. Olen yrittänyt laittaa erilaisille palstoille viestejä että olisiko muita mutta ei.. ei tulosta. Koen itseni iloiseksi, NORMAALIKSI ihmiseksi. En ole ylpeä, en kateellinen, osaan keskustella autoista aina maailmanpolitiikkaan tai vaikka kynsilakoista. Olen aina aidosti kiinnostunut muista jos ja kun jonkun kanssa olen tekemisissä. Kyllä tämä ihmistä syö. Puhelintakaan ei tarvitse kantaa mukana jos olen puolisoni kanssa asioilla, ainut joka siihen soittaa on äitini.
[/quote]
kuinka monta viestiä tai soittoa olet noiden vuosien aikana itse tehnyt?
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 01:57"]
Seurakunnasta saa ystäviä :)
[/quote]
En kehtaa mennä, kun tunnen olevani niin luuseri ja kaikki on ihan normaaleita sielä.
monet varmasti aliarvoi oman yhteydenoton ja tuttavuuden merkityksen. ei niistä kavereita heti saa, tai mitenkään automaattisesti. mutta kun on ottanut yhteyttä ihmisiin, niin kyllä jossain vaiheessa alkaa saada jotain vastakaikuakin, jos kyseessä on sellainen ihminen, että kemiat toimii.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 02:04"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 01:50"]
Kuin olisin lukenut omaa tekstiäni. Menetin kaveripiirini teini-iässä, eli n. 10 vuotta sitten. Siitä asti olen ollut yksin, kouluissa sekä töissä on ollut tuttuja, kavereita en ole koskaan saanut ja nekin vähät jääneet aina koulun loppumisen tai työpaikan vaihtumisen aikaan. Juuri vaihdoin uuteen kännykkään ja laittelin yhteystietoja. Niitä on yhteensä 14 joista kaikki sukulaisia tai paikallisia eläinlääkäreiden tai terveyskeskusten numeroita. En ole VUOSIIN saanut ainuttakaan viestiä muilta kuin omalta mieheltä tai äidiltä. Enkä tietenkään soittoa sen koommin. Lähes joka päivä kaipaan ystävää. Olen yrittänyt laittaa erilaisille palstoille viestejä että olisiko muita mutta ei.. ei tulosta. Koen itseni iloiseksi, NORMAALIKSI ihmiseksi. En ole ylpeä, en kateellinen, osaan keskustella autoista aina maailmanpolitiikkaan tai vaikka kynsilakoista. Olen aina aidosti kiinnostunut muista jos ja kun jonkun kanssa olen tekemisissä. Kyllä tämä ihmistä syö. Puhelintakaan ei tarvitse kantaa mukana jos olen puolisoni kanssa asioilla, ainut joka siihen soittaa on äitini.
[/quote]
kuinka monta viestiä tai soittoa olet noiden vuosien aikana itse tehnyt?
[/quote]
Kenelle soittaisin? Ihan aikuisten oikeasti? Todellakin soittaisin jos olisi joku jolle soittaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 02:05"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 01:57"]
Seurakunnasta saa ystäviä :)
[/quote]
En kehtaa mennä, kun tunnen olevani niin luuseri ja kaikki on ihan normaaleita sielä.
[/quote]
ei ne oo. ei kukaan oo täysin normaali. jos vaan kiinnostaa, niin seurakuntaan on varmaan helppo mennä, kun se toiminta on niin hyvin järjetettyä.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 02:09"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 02:05"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 01:57"]
Seurakunnasta saa ystäviä :)
[/quote]
En kehtaa mennä, kun tunnen olevani niin luuseri ja kaikki on ihan normaaleita sielä.
[/quote]
ei ne oo. ei kukaan oo täysin normaali. jos vaan kiinnostaa, niin seurakuntaan on varmaan helppo mennä, kun se toiminta on niin hyvin järjetettyä.
[/quote]
Jos ois ees joku ystävä kenen kanssa mennä. En mä itsekseni viiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 02:08"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 02:04"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 01:50"] Kuin olisin lukenut omaa tekstiäni. Menetin kaveripiirini teini-iässä, eli n. 10 vuotta sitten. Siitä asti olen ollut yksin, kouluissa sekä töissä on ollut tuttuja, kavereita en ole koskaan saanut ja nekin vähät jääneet aina koulun loppumisen tai työpaikan vaihtumisen aikaan. Juuri vaihdoin uuteen kännykkään ja laittelin yhteystietoja. Niitä on yhteensä 14 joista kaikki sukulaisia tai paikallisia eläinlääkäreiden tai terveyskeskusten numeroita. En ole VUOSIIN saanut ainuttakaan viestiä muilta kuin omalta mieheltä tai äidiltä. Enkä tietenkään soittoa sen koommin. Lähes joka päivä kaipaan ystävää. Olen yrittänyt laittaa erilaisille palstoille viestejä että olisiko muita mutta ei.. ei tulosta. Koen itseni iloiseksi, NORMAALIKSI ihmiseksi. En ole ylpeä, en kateellinen, osaan keskustella autoista aina maailmanpolitiikkaan tai vaikka kynsilakoista. Olen aina aidosti kiinnostunut muista jos ja kun jonkun kanssa olen tekemisissä. Kyllä tämä ihmistä syö. Puhelintakaan ei tarvitse kantaa mukana jos olen puolisoni kanssa asioilla, ainut joka siihen soittaa on äitini. [/quote] kuinka monta viestiä tai soittoa olet noiden vuosien aikana itse tehnyt? [/quote] Kenelle soittaisin? Ihan aikuisten oikeasti? Todellakin soittaisin jos olisi joku jolle soittaa!
[/quote]
kun oot ollu siellä koulussa tai töissä, niin ootko koskaan ottanut mitään yhteyttä niihin ihmisiin, kysynyt vaikka lenkille mukaan? ja siihen tietty tarvitaan puhelinnumeroa. ei niillä muillakaan automaattisesti oo sun numeroa, jos ette oo ollut jotenkin tekemisissä.
pyydä vanhoja koulu- ja työkavereita vaikka facebookkavereiksi. sellaisia, joiden kanssa arvelet että kemiat saattaa pelata niin että haluat viettää joskus aikaa niiden seurassa. sit voit vaikka lähettää yksityisviestin jollekulle facebookissa, ja kysyä vaikka kahville. jostain niiden kaveruussuhteiden on alettava.
työkaverit on siinä mielessä eri laji kuin koulukaverit tai opiskelukaverit, että töissä ihmisillä on "työrooli" ja monet haluaakin pitää etäiset välit työkavereihin eikä nähdä niitä vapaa-ajalla. joten harrastukset on parempi paikka tavata uusia ihmisiä.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 02:15"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 02:09"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 02:05"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 01:57"]
Seurakunnasta saa ystäviä :)
[/quote]
En kehtaa mennä, kun tunnen olevani niin luuseri ja kaikki on ihan normaaleita sielä.
[/quote]
ei ne oo. ei kukaan oo täysin normaali. jos vaan kiinnostaa, niin seurakuntaan on varmaan helppo mennä, kun se toiminta on niin hyvin järjetettyä.
[/quote]
Jos ois ees joku ystävä kenen kanssa mennä. En mä itsekseni viiti.
[/quote]
mikä olis pahinta, mitä vois tapahtua, jos menisit sinne yksinäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 02:08"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 02:04"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 01:50"] Kuin olisin lukenut omaa tekstiäni. Menetin kaveripiirini teini-iässä, eli n. 10 vuotta sitten. Siitä asti olen ollut yksin, kouluissa sekä töissä on ollut tuttuja, kavereita en ole koskaan saanut ja nekin vähät jääneet aina koulun loppumisen tai työpaikan vaihtumisen aikaan. Juuri vaihdoin uuteen kännykkään ja laittelin yhteystietoja. Niitä on yhteensä 14 joista kaikki sukulaisia tai paikallisia eläinlääkäreiden tai terveyskeskusten numeroita. En ole VUOSIIN saanut ainuttakaan viestiä muilta kuin omalta mieheltä tai äidiltä. Enkä tietenkään soittoa sen koommin. Lähes joka päivä kaipaan ystävää. Olen yrittänyt laittaa erilaisille palstoille viestejä että olisiko muita mutta ei.. ei tulosta. Koen itseni iloiseksi, NORMAALIKSI ihmiseksi. En ole ylpeä, en kateellinen, osaan keskustella autoista aina maailmanpolitiikkaan tai vaikka kynsilakoista. Olen aina aidosti kiinnostunut muista jos ja kun jonkun kanssa olen tekemisissä. Kyllä tämä ihmistä syö. Puhelintakaan ei tarvitse kantaa mukana jos olen puolisoni kanssa asioilla, ainut joka siihen soittaa on äitini. [/quote] kuinka monta viestiä tai soittoa olet noiden vuosien aikana itse tehnyt? [/quote] Kenelle soittaisin? Ihan aikuisten oikeasti? Todellakin soittaisin jos olisi joku jolle soittaa!
[/quote]
Ap, voit soittaa vaikka minulle, jos haluat. Ei minullakaan ole liikaa kavereita, tuskinpa kenelläkään. -n27
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 02:18"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 02:08"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 02:04"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 01:50"] Kuin olisin lukenut omaa tekstiäni. Menetin kaveripiirini teini-iässä, eli n. 10 vuotta sitten. Siitä asti olen ollut yksin, kouluissa sekä töissä on ollut tuttuja, kavereita en ole koskaan saanut ja nekin vähät jääneet aina koulun loppumisen tai työpaikan vaihtumisen aikaan. Juuri vaihdoin uuteen kännykkään ja laittelin yhteystietoja. Niitä on yhteensä 14 joista kaikki sukulaisia tai paikallisia eläinlääkäreiden tai terveyskeskusten numeroita. En ole VUOSIIN saanut ainuttakaan viestiä muilta kuin omalta mieheltä tai äidiltä. Enkä tietenkään soittoa sen koommin. Lähes joka päivä kaipaan ystävää. Olen yrittänyt laittaa erilaisille palstoille viestejä että olisiko muita mutta ei.. ei tulosta. Koen itseni iloiseksi, NORMAALIKSI ihmiseksi. En ole ylpeä, en kateellinen, osaan keskustella autoista aina maailmanpolitiikkaan tai vaikka kynsilakoista. Olen aina aidosti kiinnostunut muista jos ja kun jonkun kanssa olen tekemisissä. Kyllä tämä ihmistä syö. Puhelintakaan ei tarvitse kantaa mukana jos olen puolisoni kanssa asioilla, ainut joka siihen soittaa on äitini. [/quote] kuinka monta viestiä tai soittoa olet noiden vuosien aikana itse tehnyt? [/quote] Kenelle soittaisin? Ihan aikuisten oikeasti? Todellakin soittaisin jos olisi joku jolle soittaa!
[/quote]
kun oot ollu siellä koulussa tai töissä, niin ootko koskaan ottanut mitään yhteyttä niihin ihmisiin, kysynyt vaikka lenkille mukaan? ja siihen tietty tarvitaan puhelinnumeroa. ei niillä muillakaan automaattisesti oo sun numeroa, jos ette oo ollut jotenkin tekemisissä.
pyydä vanhoja koulu- ja työkavereita vaikka facebookkavereiksi. sellaisia, joiden kanssa arvelet että kemiat saattaa pelata niin että haluat viettää joskus aikaa niiden seurassa. sit voit vaikka lähettää yksityisviestin jollekulle facebookissa, ja kysyä vaikka kahville. jostain niiden kaveruussuhteiden on alettava.
työkaverit on siinä mielessä eri laji kuin koulukaverit tai opiskelukaverit, että töissä ihmisillä on "työrooli" ja monet haluaakin pitää etäiset välit työkavereihin eikä nähdä niitä vapaa-ajalla. joten harrastukset on parempi paikka tavata uusia ihmisiä.
[/quote]
niin siis tässä on avainasemassa, että ottaa henkilökohtaisesti kontaktia johonkin tiettyyn ihmiseen. jos on vain ryhmässä, niin siinä on yksi muiden joukossa, ja hiljaisena siinä, niin ei joku siinä samassa ryhmässä oleva tiedä, että sua ehkä saattaisi kiinnostaa viettää aikaa juuri hänen kanssaan vapaa-ajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 02:20"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 02:15"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 02:09"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 02:05"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 01:57"]
Seurakunnasta saa ystäviä :)
[/quote]
En kehtaa mennä, kun tunnen olevani niin luuseri ja kaikki on ihan normaaleita sielä.
[/quote]
ei ne oo. ei kukaan oo täysin normaali. jos vaan kiinnostaa, niin seurakuntaan on varmaan helppo mennä, kun se toiminta on niin hyvin järjetettyä.
[/quote]
Jos ois ees joku ystävä kenen kanssa mennä. En mä itsekseni viiti.
[/quote]
mikä olis pahinta, mitä vois tapahtua, jos menisit sinne yksinäsi?
[/quote]
Se että tulis fiilis etten kuulu joukkoon ja ahdistais.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 02:36"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 02:18"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 02:08"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 02:04"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 01:50"] Kuin olisin lukenut omaa tekstiäni. Menetin kaveripiirini teini-iässä, eli n. 10 vuotta sitten. Siitä asti olen ollut yksin, kouluissa sekä töissä on ollut tuttuja, kavereita en ole koskaan saanut ja nekin vähät jääneet aina koulun loppumisen tai työpaikan vaihtumisen aikaan. Juuri vaihdoin uuteen kännykkään ja laittelin yhteystietoja. Niitä on yhteensä 14 joista kaikki sukulaisia tai paikallisia eläinlääkäreiden tai terveyskeskusten numeroita. En ole VUOSIIN saanut ainuttakaan viestiä muilta kuin omalta mieheltä tai äidiltä. Enkä tietenkään soittoa sen koommin. Lähes joka päivä kaipaan ystävää. Olen yrittänyt laittaa erilaisille palstoille viestejä että olisiko muita mutta ei.. ei tulosta. Koen itseni iloiseksi, NORMAALIKSI ihmiseksi. En ole ylpeä, en kateellinen, osaan keskustella autoista aina maailmanpolitiikkaan tai vaikka kynsilakoista. Olen aina aidosti kiinnostunut muista jos ja kun jonkun kanssa olen tekemisissä. Kyllä tämä ihmistä syö. Puhelintakaan ei tarvitse kantaa mukana jos olen puolisoni kanssa asioilla, ainut joka siihen soittaa on äitini. [/quote] kuinka monta viestiä tai soittoa olet noiden vuosien aikana itse tehnyt? [/quote] Kenelle soittaisin? Ihan aikuisten oikeasti? Todellakin soittaisin jos olisi joku jolle soittaa!
[/quote]
kun oot ollu siellä koulussa tai töissä, niin ootko koskaan ottanut mitään yhteyttä niihin ihmisiin, kysynyt vaikka lenkille mukaan? ja siihen tietty tarvitaan puhelinnumeroa. ei niillä muillakaan automaattisesti oo sun numeroa, jos ette oo ollut jotenkin tekemisissä.
pyydä vanhoja koulu- ja työkavereita vaikka facebookkavereiksi. sellaisia, joiden kanssa arvelet että kemiat saattaa pelata niin että haluat viettää joskus aikaa niiden seurassa. sit voit vaikka lähettää yksityisviestin jollekulle facebookissa, ja kysyä vaikka kahville. jostain niiden kaveruussuhteiden on alettava.
työkaverit on siinä mielessä eri laji kuin koulukaverit tai opiskelukaverit, että töissä ihmisillä on "työrooli" ja monet haluaakin pitää etäiset välit työkavereihin eikä nähdä niitä vapaa-ajalla. joten harrastukset on parempi paikka tavata uusia ihmisiä.
[/quote]
niin siis tässä on avainasemassa, että ottaa henkilökohtaisesti kontaktia johonkin tiettyyn ihmiseen. jos on vain ryhmässä, niin siinä on yksi muiden joukossa, ja hiljaisena siinä, niin ei joku siinä samassa ryhmässä oleva tiedä, että sua ehkä saattaisi kiinnostaa viettää aikaa juuri hänen kanssaan vapaa-ajalla.
[/quote]
Mulla on kaikki jotka on vähääkään omalla aaltopituudella facebookissa kaverina. Monilla vaan aikuisiällä on ne omat kaveripiirinsä joihin on tosi vaikeaa päästä mukaan.
Lenkillä ollessa toivon usein että suomessa olisi erilainen kulttuuri vieraisiin ihmisiin. Joku toinen voisi tulla juttelemaan tai itse voisi jutella. Nyt jos täällä menee tuntemattomalle puhumaan niin heti katsotaan että tunnenko sut jostain ja että mikähän pöpi tuokin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuuko kukaan teistä stadissa? Ite oon nyt kesälomalla, ja kaverit duunissa. Voisin lähtee vaikka kahville, rannalle, piknikille yms jos joku asuu täälläpäin ja kaipaa seuraa? Oon 20v nainen
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 01:09"]
Jossain vaiheessa yksinäisille tulee yksinäisen olemus ja ihmiset alkavat karttaa noidankehä on valmis. Sama käy myös mt-potilaille.
[/quote]
Tämä on leimaava ja stereotyyppinen tapa ajatella yksinäisiä ja mielenterveysongelmaisia. Omalla kohdallani kukaan ei arvaisi miten yksinäinen olen. Olen nätti, nuori, hyvin pukeutuva ja käyn eri paikoissa - yksin. Joskus voi viikon aikana ainoat kenen kanssa puhun olla kaupan kassoja tai kadulla keskustelua yrittäviä feissareita. Työpaikoilla ja opiskeluissa muut ovat tulleet juttelemaan oma-aloitteisesti, minä en yhtäkään aloitetta ole tehnyt.
Älkää nyt jaksako antaa kenenkään leimata teitä ihmisenä olotilan takia. Itse olen ollut pääosin koko elämäni yksinäinen, muttei se minua henkilönä määrittele. Vaikkei ystäviä ole tällä hetkellä oikeastaan yhtään ei se minua estä osallistumasta harrastuksiin, työelämään tai ylipäänsä mihinkään. Baarissakin olen käynyt yksin. Jos jotain haluaa täytyy tehdä jotain sen eteen - harvaa kukaan tulee kiskomaan kotoa ihmisten ilmoille.
Näinkin se noidankehä alkaa. Sinne on muutkin orvot pirut kerätty kaduilta ajelehtimasta. Ei ehkä haluaisi rinnastua heihin, vaikka sellainen olisikin.
Joo vähän aikaa voi taistella stereotypioita vastaan. Jossain vaiheessa antaa periksi oppii katsomaan ohi ja jalkakäytävän reunakiveyksiä. Yrittää olla välittämättä niistä merkitsevistä katseista joita pariskunnat vaihtavat ohittaessa , ei nyt sentään sormella osoittele. Noidankehä on valmis.
Naisilla on varmaan hepompaa, miehiltä odotetaan enemmän
Joo näitä työväenopiston kursseja tarjotaan jokaiselle, näkeehän siellä ihmisiä ollaan ehkä hyvänpäivän tuttuja harrastustunteihin liittyen, mutta ei niistä ystäviä tule. Se yksinäisen olemus takaa että yksinäisenä pysyy.
T m45
En ole katkera mutta kuitenkin
2. viimeisintä on masentunteita tai muuten vaan paskalla asenteella varustettuja.
Ei teilleKÄÄN kukaan tuo tarjottimella ystäviä. Jos haluat kontekteja, korjaa kehonkieli, paranna sosiaalista vuorovaikutusta ja vaikka feikkaa, että on ystäviä jo. Tuollainen luuseriasenne hohkaa teistä metrien päähän, voin kuvitella miten lysyssä istutte harrastuksissa ettekä lähesty / osaa olla sosiaalisia. Ei muakaan noin negatiivisesti ajattelevat ihmiset kiinnosta, mieluummin olisin yksn kuin tuolla tavalla jo toisista yksinäisistä ajattelevat :s
t. nro 47.
Kuin olisin lukenut omaa tekstiäni. Menetin kaveripiirini teini-iässä, eli n. 10 vuotta sitten. Siitä asti olen ollut yksin, kouluissa sekä töissä on ollut tuttuja, kavereita en ole koskaan saanut ja nekin vähät jääneet aina koulun loppumisen tai työpaikan vaihtumisen aikaan.
Juuri vaihdoin uuteen kännykkään ja laittelin yhteystietoja. Niitä on yhteensä 14 joista kaikki sukulaisia tai paikallisia eläinlääkäreiden tai terveyskeskusten numeroita.
En ole VUOSIIN saanut ainuttakaan viestiä muilta kuin omalta mieheltä tai äidiltä. Enkä tietenkään soittoa sen koommin.
Lähes joka päivä kaipaan ystävää. Olen yrittänyt laittaa erilaisille palstoille viestejä että olisiko muita mutta ei.. ei tulosta. Koen itseni iloiseksi, NORMAALIKSI ihmiseksi. En ole ylpeä, en kateellinen, osaan keskustella autoista aina maailmanpolitiikkaan tai vaikka kynsilakoista. Olen aina aidosti kiinnostunut muista jos ja kun jonkun kanssa olen tekemisissä.
Kyllä tämä ihmistä syö. Puhelintakaan ei tarvitse kantaa mukana jos olen puolisoni kanssa asioilla, ainut joka siihen soittaa on äitini.