Miten päästä yksinäisyydestä?

Näin se käy. T :toinen yksinäinen , joka ei käy missään em syystä

Että käy rasittamaan tuo miespuolisten urputus "naisilla on helpompaa naiset ei jää yksin meillä miehillä on niin rankkkkkaa". Vaihdetaanko kuule osia? Terveisin 28v nainen joka on ollut koko elämänsä yksinäinen sinkku.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 10:53"]

Että käy rasittamaan tuo miespuolisten urputus "naisilla on helpompaa naiset ei jää yksin meillä miehillä on niin rankkkkkaa". Vaihdetaanko kuule osia? Terveisin 28v nainen joka on ollut koko elämänsä yksinäinen sinkku.

[/quote]

Niistä ei kannata välittää lainkaan :) Tosiaan me yksinäiset sinkkunaiset tiedämme itse omat asiamme paremmin.

Mulla on jokainen pitkäaikaisempi tapailu karahtanut osittain sen vuoksi, että miehet ovat karsastaneet erakkomaisuuttani/kaverittomuuttani. Jopa ne miehet, joilla itse ei ollut sen hetkisen elämäntilanteen takia ystäviä. Minkäs sille voi.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 10:43"]

2. viimeisintä on masentunteita tai muuten vaan paskalla asenteella varustettuja.

Ei teilleKÄÄN kukaan tuo tarjottimella ystäviä. Jos haluat kontekteja, korjaa kehonkieli, paranna sosiaalista vuorovaikutusta ja vaikka feikkaa, että on ystäviä jo. Tuollainen luuseriasenne hohkaa teistä metrien päähän, voin kuvitella miten lysyssä istutte harrastuksissa ettekä lähesty / osaa olla sosiaalisia. Ei muakaan noin negatiivisesti ajattelevat ihmiset kiinnosta, mieluummin olisin yksn kuin tuolla tavalla jo toisista yksinäisistä ajattelevat :s

t. nro 47.

[/quote]

Ei yllätys, että alapeukkuja.

Alapeukuttajat voivat kertoa omat vinkkinsä miten ovat saaneet ystäviä, tuttavia ja mielekkään elämän. Odotan vastauksianne innolla :)

Tuttuja tarinoita täällä. Minäkin jäin yksin teini-ikäisenä sairastuttuani syömishäiriöön ja masennukseen. Nyt olen jo parantunut, mutta kokemani yksinäisyys on jättänyt minuun varmaan ikuisen jäljen. Häpeän yksinäisyyttäni, mutta yritän kaikin tavoin olla välittämättä siitä enkä halua sen antaa rajoittaa elämääni. Matkustelen, käyn tapahtumissa, elämä menee eteenpäin, eikä kukaan ulkopuolinen varmasti arvaisi, että olen vain aina itseni ainut seuralainen.
En osaa sanoa, mistä ylsinäisyyteni johtuu. Opiskeluporukoissa ja töissä osallistun aina silloin tällöin illanviettoon ja hetkellisesti on hauskaa, mutta kaikki tyssää aina siihen eikä mitään syvempää yhteyttä koskaan synny. Itsekin olen luontaisesti hyvin utelias ja sivistynyt, minun on helppo jutustella niitä näitä täysin vieraidenkin kanssa, mutta minulle vain jää usein tunne, että ei klikkaa.

Onko ketään Lahdesta? :-) Mulle voi laittaa sähköpostia: jem88@luukku.com 

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 23:39"]

Vaihtoehtoisesti edes kestää sitä yksinäisyyttä, kelpaisi sekin.

Minulla ei ole elämässäni juurikaan läheisiä ihmisä, ja yksinäisyys on ollut aika totaalista jo monia vuosia. Perhe asuu kaukana, vanhempiin ja sisaruksiin on ihan hyvät, mutta kuitenkin melko etäiset välit. Meidän arki on eri kaupungeissa.

Ystäviä minulla ei ole ollut yli kymmeneen vuoteen. Oikeastaan olen ollut ilman yhtäkään ystävää koko teini-ikäni ja tähänastisen nuoren aikuisuuteni. Alunperin menetin silloiset ystävät siihen, kun jouduin koulukiusatuksi. Olen kuitenkin käynyt kouluja ihan normaalisti, valmistunut ja ollut töissä, käynyt harrastuksissa.

Minulla ei ole ketään kenelle puhua, viettää aikaa tai mitään. Ei ketään kenelle soittaa, jos on kurja olo. Ei ketään, kenen kanssa viettää kivoja hetkiä. Se tuntuu pahalta. Tuntuu, että elämästä puuttuu ihan helvetin merkittävä osa ja tuntuu, että olen menettänyt paljon kokemuksia tämän yksinäisyyden vuoksi.

Olen alkanut inhota itseäni sen vuoksi. Koen olevani vastenmielinen, koska olen tällainen, yksinäinen luuseri. Etsin itsestäni jaktuvasti vikoja, luonteestani, ulkonäöstäni, painostani, kasvonpiirteistäni. Kukaan ei osaisi kaivata viikkoihin, vaikka en vastaisi puhelimeen. Surullista olla tällainen ihmisroska.

[/quote]

Kuulostaa ihan omalta tekstiltäni. Paitsi että taidan olla vanhempi kuin sinä, eikä minulla ole ollut ystäviä melkein koskaan. Ala-asteella pari, ennen kuin jouduin kiusatuksi. Ahdistaa elämätön elämä, ja itseinho ja häpeä on suuri. Viime aikoina olen alkanut välttää ulkona liikkumista, koska häpeän itseäni. Yritän keksiä tekemistä että päivät kuluisivat ja järki pysyisi, mutta viimeistään illalla nukkumaanmennessä iskee ahdistus ja paniikki. Pelkään että olen tulossa hulluksi.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 10:53"]

Että käy rasittamaan tuo miespuolisten urputus "naisilla on helpompaa naiset ei jää yksin meillä miehillä on niin rankkkkkaa". Vaihdetaanko kuule osia? Terveisin 28v nainen joka on ollut koko elämänsä yksinäinen sinkku.

[/quote]

Niinpä. Ja se oletus että yksinäisyydessä on aina kyse seksistä. En minä seksiä kaipaa vaan ystäviä joiden kanssa voi puhua ja tehdä yhdessä tavallisia asioita. Tervemenoa miehet sukupuolenvaihtoleikkaukseen kun kerran naisilla on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon helpompaa!

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 10:43"]

2. viimeisintä on masentunteita tai muuten vaan paskalla asenteella varustettuja.

Ei teilleKÄÄN kukaan tuo tarjottimella ystäviä. Jos haluat kontekteja, korjaa kehonkieli, paranna sosiaalista vuorovaikutusta ja vaikka feikkaa, että on ystäviä jo. Tuollainen luuseriasenne hohkaa teistä metrien päähän, voin kuvitella miten lysyssä istutte harrastuksissa ettekä lähesty / osaa olla sosiaalisia. Ei muakaan noin negatiivisesti ajattelevat ihmiset kiinnosta, mieluummin olisin yksn kuin tuolla tavalla jo toisista yksinäisistä ajattelevat :s

t. nro 47.

[/quote]

Ei yllätys, että alapeukkuja.

Alapeukuttajat voivat kertoa omat vinkkinsä miten ovat saaneet ystäviä, tuttavia ja mielekkään elämän. Odotan vastauksianne innolla :)

[/quote]

Ja jälleen alapeukkuja. Katkeruus ja negatiivisuus on teissä vahvana :/

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 01:38"]

Tutustu ihmeessä joihinkin hyviin tyyppeihin. Baarissa tai terasilla se on nyt niin helppoa heinäkuussa. Älä tähtää tasoasi ylemmäksi, siitä tulee vain pahamieli, mutta älä pyytele anteeksi olemassa oloasikaan. Muista juoda riittävästi että on positiivinenn mieli.

[/quote]

Siis mikä juttu nää tasot on? Pitääkö ystävyydessäkin huomioida jotain tasoja? Mistä mä tiedä minkätasoinen ystävä olen ja miten näen muiden tasot? Ja miten terassilla tai baarissa tunnistaa hyvät tyypit niistä ei-hyvistä tyypeistä, varsinkin jos on itse "juonut riittävästi" ja arvostelukyky ja havaintojen tekeminen on heikentynyt?

Jos naisia kuitenkin lähestytään helpommin kuin miehiä?

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 11:27"]

Jos naisia kuitenkin lähestytään helpommin kuin miehiä?

[/quote]

No ei minua ainakaan lähestytä ikinä. T. Nainen

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 11:27"]

Jos naisia kuitenkin lähestytään helpommin kuin miehiä?

[/quote]

Kuka lähestyy? Miehet? Kaipaan ystäviä, en seksiseuraa. Tiedätkö edes mikä niiden ero on?

Tääkin ketju muuttuu taas jankkaamiseksi. Kiitos, miehet...

On parisuhdesivustoja, seksiseurasivustoja, pettämissivustoja, kaiketi myös ystävä/kaverisivustoja seuranhakuun? Tietääkö joku. Mä lataisin heti kaveritinderin jos sellanen olis.

kannattaa muistaa, että negatiivisuus tai positiivisuus ruokkii itseään. jos saa jostain jonkun positiivisen asian elämäänsä, todennäköisyys on suurempi, että niitä hyviä asioita saa lisääkin.

yksinäisiä on paljon. seuraa kaipaavia siis. löytäkäämme siis toisemme.

mistä voisi aloittaa, jos on pitkään ollut tosi yksinäinen? auttavat puhelimet auttaa silloin kun on paha olo. kun sitä saa purettua, on helpompi mennä eteenpäin. kurssit ei ole mikään automaattinen keino saada ystäviä, omaa kontaktin ottoa se vaatii. jos on joku sairaus, esim. astma, reuma, diabetes niin näitä varten on potilasjärjestöjä, joilla on toimintaa.

Itse menetin kaikki kaverini. Eli tällä hetkellä ystäviä ei ole yhtäkään ja mieliala sen mukainen. Yksin ei tosiaan viitti enää mihinkään mennä, kaikki tuntuu turhalta ja yksinäisyys on läsnä joka päivä. Miten sitä tuntuu että kaikilla muilla on liuta ystäviä ja just sulla ei ole edes yhtäkään? Olisi edes joku jolle voi soittaa kuulumisia.

Tein sähköpostin jos joku toinen yksinäinen on kiinnostunut vaikka aluksi juttelemaan? eroonyksinaisyydesta@gmail.com

Niin ja olen siis nuori nainen etelä-suomesta.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 11:27"]

Jos naisia kuitenkin lähestytään helpommin kuin miehiä?

[/quote]

Kauniita naisia, eikä niitäkään muun kuin seksin toivossa. Ihan vitun ulalla jotkut teistä miehistä :D

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 09:56"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 01:09"]

Jossain vaiheessa yksinäisille tulee yksinäisen olemus ja ihmiset alkavat karttaa noidankehä on valmis. Sama käy myös mt-potilaille.

[/quote]

Tämä on leimaava ja stereotyyppinen tapa ajatella yksinäisiä ja mielenterveysongelmaisia. Omalla kohdallani kukaan ei arvaisi miten yksinäinen olen. Olen nätti, nuori, hyvin pukeutuva ja käyn eri paikoissa - yksin. Joskus voi viikon aikana ainoat kenen kanssa puhun olla kaupan kassoja tai kadulla keskustelua yrittäviä feissareita. Työpaikoilla ja opiskeluissa muut ovat tulleet juttelemaan oma-aloitteisesti, minä en yhtäkään aloitetta ole tehnyt.

Älkää nyt jaksako antaa kenenkään leimata teitä ihmisenä olotilan takia. Itse olen ollut pääosin koko elämäni yksinäinen, muttei se minua henkilönä määrittele. Vaikkei ystäviä ole tällä hetkellä oikeastaan yhtään ei se minua estä osallistumasta harrastuksiin, työelämään tai ylipäänsä mihinkään. Baarissakin olen käynyt yksin. Jos jotain haluaa täytyy tehdä jotain sen eteen - harvaa kukaan tulee kiskomaan kotoa ihmisten ilmoille.

[/quote]

Näinkin se voi olla. Itsellä on paperilla asiat hienosti ja olen arvostetussa akateemisessa ammatissa. Vasta nyt olen ymmärtänyt miten yksin sitä käytännössä kuitenkin on. Moni haluaisi olla minä.