Yksi lapsi on karhunpalvelus sille lapselle. Kun te ikäännytte, se ainokainen juoksee kieli vyön alla hoitamassa asioitanne. Ja sitten lopulta hautajaiset

Kurjaa se on senkin vuoksi ettei lapsilla ole serkkuja, tätejä, setiä, enoja...

Tää on töissä näitä älynväläyksiä, kuten erään tyypin kommentti, että jokaisen kannattaisi tehdä lapsia ainakin siksi, koska muuten oma perintö menee valtiolle.

Kuule sulla on helppoa. On 70+ ihmisiä, jotka hoitavat 90+ ihmisiä. Se on 24/7 ihan joka ikinen päivä. Tähän on tultu kun hoitajat on loppu ja hoitopaikkoja ei niin vaan saa. 

Meillä riittää henkiset ja fyysiset resurssit yhteen lapseen.

On aikaa ja jaksamista auttaa häntä kouluhommissa ja elämän asioissa muutenkin.

Hän saa harrastaa mitä tahtoo, in aina opiskelurauha ja aikoinaan häntä odottaa ruhtinaallinen perintö.

Hänellä ei ole myöskään serkkuja, eikä tule, eli perintö on iso.

En odota hänen hoitavan asioitamne, tai meitä, minua ja miestäni kun olemme vanhoja.

Me olemme hänen maailmaan saattaneet, eikä hän ole meille mitään velkaa.

Vierailija kirjoitti:

Kurjaa se on senkin vuoksi ettei lapsilla ole serkkuja, tätejä, setiä, enoja...

Miten ainoalla lapsella olisi yhtään vähemmän noita?

Eipä tuo haittaa. Olen kolmekymppinen ainoa lapsi ja asun toisella puolen Suomea kuin vanhempani. Vanhemmat ovat hoitaneet asiansa niin ettei mun tarvitse heidän asioitaan huolehtia. Tarjoudun välillä auttamaan jos on sellaista jossa minusta on oikeasti hyötyä, mutta suurimmat auttajat on heillä maantieteellisesti lähempänä, samoin itselläni. Ovat eronneet ja uusissa suhteissa, joten siitäkin heillä on sosiaalinen piiri laajentunut.

Paperiasiat kuolemaan liittyen on jo hoidettu jos yllättäen lähtevät kun ovat jo yli kuuskymppisiä, eli dokumenteissa on toiveet ja perinnössä rahat hautajaisia varten.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuo haittaa. Olen kolmekymppinen ainoa lapsi ja asun toisella puolen Suomea kuin vanhempani. Vanhemmat ovat hoitaneet asiansa niin ettei mun tarvitse heidän asioitaan huolehtia. Tarjoudun välillä auttamaan jos on sellaista jossa minusta on oikeasti hyötyä, mutta suurimmat auttajat on heillä maantieteellisesti lähempänä, samoin itselläni. Ovat eronneet ja uusissa suhteissa, joten siitäkin heillä on sosiaalinen piiri laajentunut.

Paperiasiat kuolemaan liittyen on jo hoidettu jos yllättäen lähtevät kun ovat jo yli kuuskymppisiä, eli dokumenteissa on toiveet ja perinnössä rahat hautajaisia varten.

Lisään vielä että vanhemmillani on muitakin sukulaisia kuin minä, jotka mielellään auttavat heitä tai vaikka minua jos heidän asioihin tarvitsisin jotakin tukea.

Mulla on veli, mutta hän aduu kaukana eikä osallistu mitenkään vanhempien auttamiseen.

Mulla on 2 lasta, joista toinen on kehitysvammainen, joten itsekin saan apua aikanaan maksimissaan yhdeltä lapselta.

Älä jauha paskaa. Minulla on sisaruksia, mutta minä olen se joka hoitaa iäkkäiden vanhempieni asioita. Teen sen ihan omasta halusta ja ilolla.

Vanhempani ovat lisäksi eronneet, asuvat eri paikkakunnilla, eikä kummallakaan ole uutta puolisoa tai edes ystäviä. Välillä tekisi mieli heittää hanskat tiskiin kun kaikki vapaa-aika menee autoillessa jomman kumman luo tekemään milloin mitäkin. Eikä ole sitä perintöäkään tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Kurjaa se on senkin vuoksi ettei lapsilla ole serkkuja, tätejä, setiä, enoja...

Meillä yksi lapsi jolla serkkuja n. 80, tätejä ja setiä 12. Ollaan iso suku. Eihän näillä asioilla ole yhteyttä olipa lapsia neljä tai 1. Minulla on 4 siskoa ja neljä veljeä ja heillä paljon lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kaikessa on puolensa. Sisarusten välillä usein tulee kaiken maailman riitoja taas.....

Tämä. Ainoalla lapsella ei sentään ole sisarusparvea valittamassa että hoidit taas tänkin asian väärin tai riitoja siitä kuka tekee mitäkin.

Eikä tartte anella apua sisaruksilta, joita ei pätkääkään kiinnosta auttaa vanhoja vanhempia. Vain periminen kiinnostaa.

JOKU KELAN LUUKUTTAJA YH ÄIPPÄKÖ IHMETTELEE KUN EI HÄNEN YPPÄRÖILLE OLEKKAAN ELÄTTÄJIÄ. 

No, mun isällä oli 7 sisarusta mutta niin vain hän oli se joka hoiti 95 % kauppakäynneistä, lääkäreistä, pihanhoidosta jne. Sisaruksista suurin osa oli vanhemmilleen katkeria kukin mistäkin. Perintö toki kelpasi. Että ei se sisarusparvi mitään ratkaise. Itselläni on sitten iso liuta serkkuja joita tunnen varsin pinnallisesti.