Lue keskustelun säännöt.
Uusi kissa puree
20.02.2022 |
Meille tuli 7kk kissa muutama pv sitten. Se itse tulee päälleni kehräten ja puskien, mutta sitten kun silitän saattaa purra ja todella kovaa, vaikkei verta olekaan tullut. Luin, että kyse olisi hellyysaggressiosta. Ei ole edellisessä kodissa koskaan purrut ihmisiä, äitikissan kanssa tappelivat ja sen vuoksi tästä luopuivatkin.
Tämä saattaa olla eteisessä ja kauhotaan istua kuljeyusboksia katsoen. Ikävöi siis edellistä kotiaan. Ja sitten tulee kovasti kehräten, mutta häntä vispaten puskemaan minua sänkyyn, että silitä, mutta pureekin. No olen oppinut että kun tulee tuolla tavalla niin yritän ettei tulisi, tosin yrittää purra kättä kun työnnän poiskin..
Mitäs arvelette, meneekö tämä ohi? Kun puree niin sen jälkeen ei sinä yönä ole sänkyyn asiaa, eikä tietty huvita paijata. Minun puolesta ei tarvitsekaan olla mikään sylikissa, mutta itse tunkee tyrkylle ja sitten puree. Kehräten, häntä heiluen ja tarpoen niin tiedän että puremaan tulee.
Ei ikinä ole ollut purevaa eläintä, siis näin voimakkaasti purevaa. Pennun näykkimiset tiedetään, tämä puree kovaa ja pitkään. Miten olette selvinneet tämmöisestä? Uusi koti, uudet ihmiset eikä äitikissaa retuutettavana enää, ymmärrän. Vaan miten karsia tämä käytös pois?
Kommentit (72)
Terävä kiljahdus heti kun puree. Ellei irrota, sitten ota kiinni niskanahasta.
Muista myös että kun kissa siristää silmiään tai iskee silmää sua katsoessaan, siristä ja vinkkaa takaisin. Se on luottamuksen osoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa myös leikittää leluilla joita saa purra
Kiltti kissa kirjoitti:
Tuttuni kissa harrastaa tuota samaa, ei tarvi tehdä elettäkään kissaa kohti niin haukkaa kiinni, ja pitää kiinni pitkään.Ei kuitenkaan "hyökkkää".
Itse ehkä nostaisin kissaa tämän niskasta jos ottaa hampailla kiinni? Ei siis riepoteta kissaa minnekkään suuntaan, otetaan vain kiinni ja siirretään. Jossain näin kerran ohjeistuksen että se niskasta kiinni otto muistuttaa niiden omasta emosta, ja lopettaa sitten sen puremisen siltä erää.
Meidän perheellä on kissoja myös ollut koko elämäni, joskus harvoin niistä saattoi joku purra, ja jos ei päästänyt heti irti, niin ohjasin omat sormet kissan leuan sivusta vähän sisäänpäin ja irrotin kissan, sama toimii jos kissalla on suussaan jotain sopimatonta tai tarvii lääke antaa.
Pikkuhiljaa siitä puremisesta pääsee sitten eroon! Älä luovuta, hyvä kisu siitä tulee!
Kiitos vastauksesta! Juuri noin tämä käyttäytyy, että ei varsinaisesti hyökkää vaan iskee vaan kiinni ja pitää pitkäänkin. Nyt olen alkanut tarkkailemaan sen eleitä tarkemmin, voihan olla, että jo pitkin päivää sitä on ärsyttänyt joku (minä? Liika läheisyys?) ja sitten yöllä kun ikäväkin on suurimmillaan niin tekee noin. Luin, että kehrääminen saattaa viestiä myös siitä, että rauhoittaa itseään ja siltä se vaikuttaa kun tulee kuin höyryjuna kehräten ja puskien, mutta nappaakin heti kiinni. Toisena hetkenä saattaa olla paijattavana pitkäänkin ja kehrää, mutta kehräys on jotenkin levollisemman kuuloista silloin. En koskaan itse ota syliin paijattavaksi, tulee itse.
Nyt teen niin, että kaikenkaikkiaan silittelyt ovat sellaisia, että tunnustellen heti tarkkaan mikä meininki, heiluuko häntä vai onko rauhallisempi, ja muutenkin vain lyhyitä hetkiä kunnes luottamus alkaa pelata molemmin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Terävä kiljahdus heti kun puree. Ellei irrota, sitten ota kiinni niskanahasta.
Muista myös että kun kissa siristää silmiään tai iskee silmää sua katsoessaan, siristä ja vinkkaa takaisin. Se on luottamuksen osoitus.
Juu viimeksi tuli kiljahdus ihan luonnostaan kun niin kovaa ja pitkään piti kiinni. Sen jälkeen silti on edelleen tyrkyllä paijattavaksi, eikä tunnu ymmärtävän, että mikään olisi mennyt vinoon 😄. Pitää muistaa nuo eleet luottamuksen osoitukseksi, kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kilju. Sano mielummin vaikka tssst. Eikä kannata roikottaa niskasta.
En tiiä ymmärsinkö täysin tilannetta, mutta mitä jos antaa olla vieressä muttei silitä tai piä käsiä siinä silleen lähellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Purkaa energiaa, kun ei ole enää toista kissaa leikkikaverina.
Lelu kiinni narun päähän, ja villiä leikitystä, niin väsyy.
Vierailija kirjoitti:
En tiiä ymmärsinkö täysin tilannetta, mutta mitä jos antaa olla vieressä muttei silitä tai piä käsiä siinä silleen lähellä?
Juu silleen se onkin paljon, tuntuu itse olevan läheisyydenkipeä kun tulee lähelle tosi paljon päivin ja öin. Mutta tuolleenhan se saisi olla ihan ilman kosketusta, ongelmat tulee siinä vaiheessa kun tulee eri asenteella luokse, kovasti kehräten, häntä viuhtoen ja saattaa pienesti naukuakkin, puskee jne. Eli hakee väkisin itse sen paikkauksen ja sitten puree😑
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiiä ymmärsinkö täysin tilannetta, mutta mitä jos antaa olla vieressä muttei silitä tai piä käsiä siinä silleen lähellä?
Juu silleen se onkin paljon, tuntuu itse olevan läheisyydenkipeä kun tulee lähelle tosi paljon päivin ja öin. Mutta tuolleenhan se saisi olla ihan ilman kosketusta, ongelmat tulee siinä vaiheessa kun tulee eri asenteella luokse, kovasti kehräten, häntä viuhtoen ja saattaa pienesti naukuakkin, puskee jne. Eli hakee väkisin itse sen paikkauksen ja sitten puree😑
Aahaaa. Onko vaihtoehto lähtä itse tuollaisesta tilanteesta pois ku näät että on tulossa tuolla tuulella viereen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäki oon tavannu tollasen kissan, se puri kaikkia, muttei omaa väkee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Petojahan ne on, mitä villikissamaisempi tausta sitä suurempi riski.
Jos kissa heiluttaa häntäänsä, niin se on vihainen, kiihtynyt, hermostunut, valmiina hyökkäämään, tms., silloin on parempi jättää silittämättä. Ele on eri kuin koiralla.
Eläinsuojeluyhdistyksillä on eläinneuvojia , ota yhteyttä heillä on antaa neuvoja ❤️
On sekaisin muutoksesta.
Veikkaan, että menee ohi, mutta kestää aikansa...
Vierailija kirjoitti:
Jos kissa heiluttaa häntäänsä, niin se on vihainen, kiihtynyt, hermostunut, valmiina hyökkäämään, tms., silloin on parempi jättää silittämättä. Ele on eri kuin koiralla.
Juu tiedän, mutta siis tyyliin nukun sängyssä ja kissa tulee kehräten, puskien, häntä viuhtoen ja tassut tarpoen, puskee käsiä jne. Eilen kun teki noin niin yritin hellästi työntää pois sillä tiesin, että puree kun tekee noin. Mutta yritti purra kättä. Sitten nousin istumaan ja kehollani sain hänet siirtymään ja menemään pois, tai jalkopäähän jäi nukkumaan. On kyllä erikoista tämä hellyysaggressio, toivotaan, että jää pois kun kunnolla kotiutuu tänne.
Leikitetty on ja jotenkin tuntuu, että sitä innokkaammin puree mitä enemmän on leikkinyt. Kovasti kuitenkin seurailen perässä minua ja puremisen jälkeen on edelleen vailla paijausta, ei kyllä sitä siinä vaiheessa saa enää kun ei tiedä saanko taas hampaista. Iltaan/yöhön tuo puremiskohtaus on ajoittunut tähän mennessä.
Vierailija kirjoitti:
On sekaisin muutoksesta.
Veikkaan, että menee ohi, mutta kestää aikansa...
Näin minäkin luulen. Edellisessä kodissa lapset ja aikuiset ”retuuttivat” ja pitenivät miten vain eikä ollut mitään sen suuntaista, että purisi. Ja ei ennen ole purrut paitsi sitä emoa, jonka kanssa jatkuvaa tappelua.
Tuttuni kissa harrastaa tuota samaa, ei tarvi tehdä elettäkään kissaa kohti niin haukkaa kiinni, ja pitää kiinni pitkään.Ei kuitenkaan "hyökkkää".
Itse ehkä nostaisin kissaa tämän niskasta jos ottaa hampailla kiinni? Ei siis riepoteta kissaa minnekkään suuntaan, otetaan vain kiinni ja siirretään. Jossain näin kerran ohjeistuksen että se niskasta kiinni otto muistuttaa niiden omasta emosta, ja lopettaa sitten sen puremisen siltä erää.
Meidän perheellä on kissoja myös ollut koko elämäni, joskus harvoin niistä saattoi joku purra, ja jos ei päästänyt heti irti, niin ohjasin omat sormet kissan leuan sivusta vähän sisäänpäin ja irrotin kissan, sama toimii jos kissalla on suussaan jotain sopimatonta tai tarvii lääke antaa.
Pikkuhiljaa siitä puremisesta pääsee sitten eroon! Älä luovuta, hyvä kisu siitä tulee!