Onpas takaisin kirkkoon liittyminen vaikeaa!

Muakin kiinnostaa, että meinaako ap sitten taas erota kirkosta, kun ristiäiset ovat ohi?

Kirkosta eroaminen ei ole "parin napin painalluksen päässä". Tavallisesti sitä tilaisuutta pitää odottaa 18 vuotta. Kirkkoon taas voi liittyä tai tulla liitetyksi milloin vain.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 16:12"]

Kummius on kirkon jäsenen haluttu vastuullinen tehtävä. Miksi ihmeessä kirkon ulkopuolinen henkilö haluaa kummiksi. Eiköhän siinä mene puurot ja vellit ihan tahallaan omasta halustaan sekaisin. Kummi ottaa vastuun lapsen kristillisestä kasvusta j ayhdessä kasvamisesta kristittynä. Tämä on myös muistuttamista siitä, että kirkon jäsenyys ei tietenkään voi olla mielipidekysymys. Kaste juuri liittää meidät Kristuksen yhteyteen. Jumalan perheväen yhteyteen. Ei sellaisesta lähdetä ja tulla mielipiteen mukaan. Oilisiko nyt hyvä ihan kauniisti kertoa perheelle, että haluan olla muuten lapsen ystävä ja perheen tuki. Kummiksi minusta ei ole. Ajatelkaa lasta, jonka tulisi olla kaiken lähtöpiste. Hänellä on oikeus saada kuulla hyvän Jumalan läsnäolosta siitä, että Jumala raskastaa ja pitää huolta. Eikö lapsen tulisi saada kaikkein parasta tässäkin asiassa ei vain ns. kummia!

[/quote]

Miten niin haluttu tehtävä? Selvisin 36 vuotta ilman yhtäkään kummilasta kunnes nalli napsahti. En kehdannut kieltäytyä, mutta ei tämä herkkuakaan ole. En ole kiinnostunut toisten lapsista, joten aika pakkopullalta tuntuu..sittemmin erosin kirkosta, onpahan tekosyy jos joku vielä erehtyy kysymään ...

Kiihkoa uskovaiset taas riehuu täällä :)

antakaahan jokaisen itse päättää milloin on kirkossa ja milloin ei,

jumalan piti hyväksyä kaikki ja antaa kaikille anteeksi..

kirkko keksinyt ihan omia sääntöjä, jotka ei noudata millään muotoa sitä mitä he koittavat ihmisille suolta.

pääasia on, että maksat kirkollisverot niin kukaan ei valita..sitäkö jumala halusi?

Olen käynyt rippikoulun, mutten tiedä siltikään köntsän vertaa evankelisluterilaisen kirkon asioista. Sittemmin olen eronnut kirkosta, enkä todellakaan menisi takaisin sen vuoksi että joku on pyytänyt kummiski. Mikset sanonut, ettet kuulu enää kirkkoon ja asia ei sen takia onnistu.

Mitä se ketään haittaa jos haluaa liittyä kirkkoon uudestaan vaikka onkin eronnut aikaisemmin, eikähän se ole jokaisen oma asia:) Ja kysymys alunperin oli liittymisestä ja hankaluudesta, ei toisen ihmisen vakaumuksesta tai uskosta. Eroaahan ihmiset avioliitostakin ja solmivat uuden. Näin se elämä kulkee omia reittejään. Nautitaan niistä hetkistä mitkä tuottavat iloa:) 

Hyvää kevättä kaikille uskosta riippumatta:)

Kummius on kirkon jäsenen haluttu vastuullinen tehtävä. Miksi ihmeessä kirkon ulkopuolinen henkilö haluaa kummiksi. Eiköhän siinä mene puurot ja vellit ihan tahallaan omasta halustaan sekaisin. Kummi ottaa vastuun lapsen kristillisestä kasvusta j ayhdessä kasvamisesta kristittynä. Tämä on myös muistuttamista siitä, että kirkon jäsenyys ei tietenkään voi olla mielipidekysymys. Kaste juuri liittää meidät Kristuksen yhteyteen. Jumalan perheväen yhteyteen. Ei sellaisesta lähdetä ja tulla mielipiteen mukaan. Oilisiko nyt hyvä ihan kauniisti kertoa perheelle, että haluan olla muuten lapsen ystävä ja perheen tuki. Kummiksi minusta ei ole. Ajatelkaa lasta, jonka tulisi olla kaiken lähtöpiste. Hänellä on oikeus saada kuulla hyvän Jumalan läsnäolosta siitä, että Jumala raskastaa ja pitää huolta. Eikö lapsen tulisi saada kaikkein parasta tässäkin asiassa ei vain ns. kummia!

Tämä ei voi pitää paikkaansa. Lain mukaan lapsella täytyy olla kaksi kirkkoon kuuluvaa, kastettua ja konfirmoitua kummia kastehetkellä. Kirkkoherran päätöksellä yksi kummi riittää nykyisin. Monissa seurakunnissa kummien kirkkoon kuuluminen tarkistetaan etukäteen sosiaaliturvatunnuksen perusteella.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2010 klo 16:19"]

lapsemme on 2-vuotias.

Riittää, että kummi on kerran kastettu ja käynyt rippikoulun. Ei haittaa, että hän on eronnut kirkosta

[/quote]

Kokeilepa ap liittyä ortodoksikirkkoon tai katoliseen kirkkoon. Veikkaanpa, ettei liittyminen käy yhtä kepeästi kuin ev.lut. kirkkoon liittyminen. Ei se kirkko ole mikään valintamyymälä.

Täällä yksi kirkkoon liittyjä, jolla on kaiken lisäksi rippikoulu käymättä. En ole saanut uskonnollista kasvatusta, mutta olen nykyään kristitty. Ev. lut. kirkkoon olen aikeissa liittyä, joten pitäisi saada aikaiseksi tuo rippikoulun hoitaminen.

Vähän epäileväinen olen kirkon opetusten suhteen edelleen, kun välillä näyttää siltä, että oppi pohjautuu johonkin muuhun kuin Raamattuun.

Tällä hetkellä kuitenkin tuo kirkko tuntuu oikealta vaihtoehdolta. Jos homoja aletaan vihkiä kirkossa tai vastaavaa, niin sitten varmaan eroan kirkosta uudestaan, mutta se on sen ajan murhe.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2010 klo 16:19"]

lapsemme on 2-vuotias.

Riittää, että kummi on kerran kastettu ja käynyt rippikoulun. Ei haittaa, että hän on eronnut kirkosta

[/quote]

Jahas, eli teillä on sitten "kummit", jotka ei virallisesti olekaan kummeja, kun seurakunta ei ole huomannut tarkistaa taustoja.

Liittyisin takaisin pelkästään poliittisena eleenä kuten erotessanikin. Jos mikään yhteisö parantaa meidän kaikkien elämää, sitä yhteisöä kannatan mielelläni. Irja Askola ja Kari Mäkinen palauttaa oman uskoni luterilaiseen seurakuntaan.

Minäkin haluaisin liittyä takaisin ja mielestäni pitäisi olla yhtä helppoa kuin eroaminen. En aikoinaan käynyt riparia ja nyt pitäisi sitten suorittaa se jonain versiona. En kuitenkaan näillä näkymin siihen ryhdy. Erosin kirkosta parikymppisenä. Pitäisi olla omantunnonkysymys. Uskon ja rukoilen, pitäisi riittää. Eihän minua heitetty uloskaan kirkosta siksi, että en suorittanut riparia.

En ymmärrä miksi kirkkoon liittymisen pitäisi olla helppoa. Ei muihinkaan uskontoihin liitytä helposti, vaan uskontoa pitää opiskella ja osoittaa oma vakaumuksensa.

Semmoista lasta ei tulekaan että minä liittyyisin sen takia kirkkoon, johon en ole koskaan kuulunut.

Ihanko totta? Just pyydettiin ensimmäisen veljentyttären kummiksi ja itse olen kasteen saanut ja rippikoulun käynyt mutta myöhemmin kirkosta eronnut. Haluan ja aion kummiksi ja varmasti olen hyvä kummi lapselle, mutta vierastan kyllä uudelleen kirkkoon liittymistä vain kummiuden takia...eroamisen syyt eivät ole kuitenkaan mihinkään hävinneet.

Eli siis, voinko olla "virallinen" kummi, vaikka olenkin eronnut kirkosta?

Lapselle voit olla yhtä oikea ja tärkeä kummi ilman kirkkoon kuulumistakin, mutta virallinen kirkon kummi voi olla vain konfirmoitu kirkkomme jäsen. Tämä siitä syystä, että kirkon näkökulmasta kirkon kummin tärkeänä tehtävänä on (kaiken muun tärkeän ja hyvän lisäksi) kastetun kristillisen kasvun tukeminen. Siksi jokaisella kastetulla pitää olla kaksi (tai kirkkoherran luvalla - yleensä antavat - yksi) kirkkoon kuuluva kummi.

Useimmat meistä papeista eivät onneksi  kirkon kummeja ja muita kummeja kuitenkaan kastejuhlassa erottele, vaan jokainen kummi saa osallistua vakaumuksensa mukaan tilaisuuteen.

Kovasti nyt kuulostaa/kuulosti siltä alkuperäisen kysymyksen kysyjän asia, että oli vain kiire saada "paperit käteen", jotta se oma kummius varmasti onnistuu ja pääsee ristiäisiä suunnittelemaan. Minusta aivan ymmärrettävää ja kohtuullista, että hakemus käsitellään seurakunnassa aikanaan ja siinä menee hetki. Jos sinulla oli kiire asiassa niin olisit ollut seurakuntaan suoraan yhteydessä. Tosin tämän olisit varmaan voinut ottaa huomioon kirkosta erotessasi (että menetät mahdollisuuden kummiuteen) ja jos yllättäen pyyntö tulisikin niin sinun tulee liittyä uudelleen eikä se tapahdu napin painaluksella.

Tiesittekö muuten, että nykyisin voi olla eräänlainen kummi, vaikka ei kirkkoon kuulukaan? ;) 

Aloinpas pohtimaan omia kummejani tämän viestiketjun myötä. Kun täällä eräs pappi muistutti siitä, että ev.lut srk:n kummien tehtäviin kuuluisi myös kristilliset kasvatustehtävät. Minulla oli käsittääkseni 4 kummia. Heistä 3 olen viimeksi tavannut omissa ristiäisissäni. Häipyivät kaikki tyylikkäästi elämästäni melko pian. Joko sen takia, että perheemme joutui onnettomuuteen ja ei ollut enää kykyä tai halukkuutta olla tekemisissä. Tai muista minulle tuntemattomista syistä. Neljäs kummi on pysynyt elämässäni, mutta ei ole kertaakaan keskustellut kanssani mistään kristillisestä saati ohjannut niissä asioissa. 

Että... kuinka moni ev.lut kirkon kummi ihan oikeasti toteuttaa tuota kristillistä kasvatusta ja lapsen ja nuoren tukemista? Tuntuu, että aikuiset ovat kaikki itse aivan hukassa omassa elämässään. Miten he voisivat kasvattaa nuoria? 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin haluaisin liittyä takaisin ja mielestäni pitäisi olla yhtä helppoa kuin eroaminen. En aikoinaan käynyt riparia ja nyt pitäisi sitten suorittaa se jonain versiona. En kuitenkaan näillä näkymin siihen ryhdy. Erosin kirkosta parikymppisenä. Pitäisi olla omantunnonkysymys. Uskon ja rukoilen, pitäisi riittää. Eihän minua heitetty uloskaan kirkosta siksi, että en suorittanut riparia.

Tämä oli minusta kiinnostava. Minä olen käsittänyt niin, että konfirmaatio (rippikoulu) vahvistaa lapsena saadun kasteen - eli on toinen osa sitä. Jäin miettimään, miten olet saanut kieltäytyä konfirmaatiosta ja oliko tosiaan niin, että sait jäädä jäseneksi vaikka et riparia käynyt? 

Niin ja vinkkinä tulevaan - jos haluat takaisin jäseneksi ja tulee käydä ripari niin käy ihmeessä. Ei se ole sen kummempi. Se on aika hauska kokemus itseasiassa. Opettaa todella paljon kristinuskosta. Eikä ole mitenkään kivulias kokemus.