Käyttäjä40980

Vierailija kirjoitti:

Minäkin haluaisin liittyä takaisin ja mielestäni pitäisi olla yhtä helppoa kuin eroaminen. En aikoinaan käynyt riparia ja nyt pitäisi sitten suorittaa se jonain versiona. En kuitenkaan näillä näkymin siihen ryhdy. Erosin kirkosta parikymppisenä. Pitäisi olla omantunnonkysymys. Uskon ja rukoilen, pitäisi riittää. Eihän minua heitetty uloskaan kirkosta siksi, että en suorittanut riparia.

Tämä oli minusta kiinnostava. Minä olen käsittänyt niin, että konfirmaatio (rippikoulu) vahvistaa lapsena saadun kasteen - eli on toinen osa sitä. Jäin miettimään, miten olet saanut kieltäytyä konfirmaatiosta ja oliko tosiaan niin, että sait jäädä jäseneksi vaikka et riparia käynyt? 

Niin ja vinkkinä tulevaan - jos haluat takaisin jäseneksi ja tulee käydä ripari niin käy ihmeessä. Ei se ole sen kummempi. Se on aika hauska kokemus itseasiassa. Opettaa todella paljon kristinuskosta. Eikä ole mitenkään kivulias kokemus. 

Aloinpas pohtimaan omia kummejani tämän viestiketjun myötä. Kun täällä eräs pappi muistutti siitä, että ev.lut srk:n kummien tehtäviin kuuluisi myös kristilliset kasvatustehtävät. Minulla oli käsittääkseni 4 kummia. Heistä 3 olen viimeksi tavannut omissa ristiäisissäni. Häipyivät kaikki tyylikkäästi elämästäni melko pian. Joko sen takia, että perheemme joutui onnettomuuteen ja ei ollut enää kykyä tai halukkuutta olla tekemisissä. Tai muista minulle tuntemattomista syistä. Neljäs kummi on pysynyt elämässäni, mutta ei ole kertaakaan keskustellut kanssani mistään kristillisestä saati ohjannut niissä asioissa. 

Että... kuinka moni ev.lut kirkon kummi ihan oikeasti toteuttaa tuota kristillistä kasvatusta ja lapsen ja nuoren tukemista? Tuntuu, että aikuiset ovat kaikki itse aivan hukassa omassa elämässään. Miten he voisivat kasvattaa nuoria? 

Kovasti nyt kuulostaa/kuulosti siltä alkuperäisen kysymyksen kysyjän asia, että oli vain kiire saada "paperit käteen", jotta se oma kummius varmasti onnistuu ja pääsee ristiäisiä suunnittelemaan. Minusta aivan ymmärrettävää ja kohtuullista, että hakemus käsitellään seurakunnassa aikanaan ja siinä menee hetki. Jos sinulla oli kiire asiassa niin olisit ollut seurakuntaan suoraan yhteydessä. Tosin tämän olisit varmaan voinut ottaa huomioon kirkosta erotessasi (että menetät mahdollisuuden kummiuteen) ja jos yllättäen pyyntö tulisikin niin sinun tulee liittyä uudelleen eikä se tapahdu napin painaluksella.

Tiesittekö muuten, että nykyisin voi olla eräänlainen kummi, vaikka ei kirkkoon kuulukaan? ;)