Lue keskustelun säännöt.
Hieman hämmentynyt uudesta tuttavuudesta...
05.07.2015 |
Lähinnä mietin, että voinko varmasti luottaa häneen?
Kyseessä siis vanhempi nainen, tutustuimme lastemme kautta, tämä nainen on halunnut heti alusta pitäen olla kovasti tekemisissä ja hieroa tuttavuutta. Tehnyt yllätysvierailuja meille ja tuonut joka kerta kassikaupalla tavaraa, lähinnä vaatetta, mitkä on halunnut antaa meille. Halaa joka kerta, kun tulee käymään, tullessa ja lähtiessä. On hirvittävän puhelias, mutta ei juuri kuuntele mitä hänelle yritetään puhua. Ottaa meidän lapsia heille kylään mielellään, mutta odottaa minun lähtevän kuitenkin pois siksi aikaa. On kova hössöttämään ja touhuamaan, puheittensa perusteella nukkuu todella vähän, silti energiaa riittää. On tarjoutunut meille auttamaan siivouksissa, ja olen ottanut sen avun vastaan, koska olen itse raskaana enkä pysty kaikkea tekemään mitä pitäisi. Viimeksi, kun hän oli meillä siivoamassa (on siis kahdesti käynyt siivoamassa), hän kuitenkin (ensimmäisen kerran koskaan) kivahti minulle aivan yhtäkkiä, kun ystävällisesti ohjeistin häntä että maton voi viedä telineelle siksi aikaa että lattian moppaaminen on helpompaa (hän ravisteli maton terassilla ja kaikki moskat siis siirtyivät terassin lattialle).
En siis ole pyytänyt häneltä mitään apua vaan hän on itse halunnut sitä tarjota. Olen sanonut, etten voi maksaa palkkaa, mutta olen tarjonnut lämpimän ruoan ja kahvit ym. Ja viimeksi annoin hänelle monta kassillista meille sopimattomia vaatteita, osa oli aivan uusiakin.
Sinänsä hän vaikuttaa ihanalta ihmiseltä, mutta kuitenkin jokin hieman minua arveluttaa. Luottaisitteko te minun tapauksessani häneen? Olemme tunteneet noin vuoden.
Kommentit (49)
En tiedä miksi meni kylmät väreet ja tunne, että tässä on jotain mätää. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa oudolta myös se, että annat hänen auttaa noin paljon. Painavat matot voi vain imuroida, ei tarvitse päästää omituista vierasta ihmistä niitä kantamaan. Kyllä raskaana olevilta aika usein kysytään, voiko olla jotenkin avuksi. Harvoin siihen vastataan että joo, tule siivoamaan.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 23:19"]On hän reilut 10v vanhempi kuin minä. Puhuu tosiaan paljon ja toistelee samoja asioita moneen kertaan jne. On kyllä erikoinen persoona sinänsä. Halaa aina meille tullessaan kaikki läpi ja pakottaa lapsensakin halaamaan, lapset selvästi vaivaantuneina sen sitten tekevät ja hyvin vähäeleisesti. Monet hänen elämänkokemuksistaan vaikuttavat uskomattomilta, ja joissain asioissa hän suoraan sanonut, että hän oli valehdellut (asioidessaan esim. Kelan kanssa, omaksi edukseen oli erään asian valehdellut).
Itse olen hyvin erilainen ja koen itseni todella hitaaksi hänen seurassaan, ja se häiritsee ettei hänen kanssaan voi mitään syvällisempää keskustella kun hän ei kuuntele. Alunperin kun hänelle lapseni maitoallergiaa selitin, kun vein lapset heille, sanoin ettei sitten mitään maitoa sisältävää saa antaa niin hän sanoi "joo ei, on meillä mehua", ei kuunnellut silloinkaan loppuun asti kun oli niin kova kiire saada minut pois. Siltä ainakin tuntui minusta.
ap
[/quote]
Hei ap, anoppini on tuollainen. Toistaa joitain asioita moneen kertaan ja keskeyttää aina kun juttelen jostain ja pitää kiinni jostain aivan pienestä yksityiskohdasta.. On ihana ihminen, vaikken ole kahden vuodenkaan jälkeen vielä täysin tottunut tuohon keskeyttämiseen. Ei se tarkoita, että hän haluaisi minut pois, se on vaan hänen tapa :)
Ap kuulostat itse vähän erikoiselta
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 01:53"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 23:19"]On hän reilut 10v vanhempi kuin minä. Puhuu tosiaan paljon ja toistelee samoja asioita moneen kertaan jne. On kyllä erikoinen persoona sinänsä. Halaa aina meille tullessaan kaikki läpi ja pakottaa lapsensakin halaamaan, lapset selvästi vaivaantuneina sen sitten tekevät ja hyvin vähäeleisesti. Monet hänen elämänkokemuksistaan vaikuttavat uskomattomilta, ja joissain asioissa hän suoraan sanonut, että hän oli valehdellut (asioidessaan esim. Kelan kanssa, omaksi edukseen oli erään asian valehdellut).
Itse olen hyvin erilainen ja koen itseni todella hitaaksi hänen seurassaan, ja se häiritsee ettei hänen kanssaan voi mitään syvällisempää keskustella kun hän ei kuuntele. Alunperin kun hänelle lapseni maitoallergiaa selitin, kun vein lapset heille, sanoin ettei sitten mitään maitoa sisältävää saa antaa niin hän sanoi "joo ei, on meillä mehua", ei kuunnellut silloinkaan loppuun asti kun oli niin kova kiire saada minut pois. Siltä ainakin tuntui minusta.
ap
[/quote]
Hei ap, anoppini on tuollainen. Toistaa joitain asioita moneen kertaan ja keskeyttää aina kun juttelen jostain ja pitää kiinni jostain aivan pienestä yksityiskohdasta.. On ihana ihminen, vaikken ole kahden vuodenkaan jälkeen vielä täysin tottunut tuohon keskeyttämiseen. Ei se tarkoita, että hän haluaisi minut pois, se on vaan hänen tapa :)
[/quote]
Niin ja anoppi asuu naapuriasunnossa ja aina tarjoutuu ottamaan vauvan luokseen jotta pääsen nukkumaan/tarjoutuu siivoamaan varsinkin ollessani raskaana/lähettää aina ruokaa tänne päin/tarjoutuu aina tekemään lempiruokiani jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo tuttavuutesi kuulostaa ihanan ystävälliseltä ihmiseltä. Ihmiseltä, joka osoittaa ystävällisyyttä ja avuliaisuuttaan omalla tavallansa, ja on siten mielestäni varsin rohkea.
Suomalaiset kun tuppaavat kaihtamaan liikaa puhuvia ja kovin seurankipeitä ihmisiä - varmasti ihan vain siksi, että vastaaviin törmää Suomessa kovin harvoin.
Siksi moni on heti miettimässä, että hetkinen, mikäs tässä nyt mättää, eihän tämä voi aitoa olla, kun en minäkään tuputtaisi omia neuvojani vieraalle naapurille, saati sitten lähtisin kotia siivoamaan. Että pakkohan tässä on olla jokin koira haudattuna...
Mutta ei tuossa ole väkisin mitään koiria haudattuna mihinkään. On vaan avulias, puhelias, ilmeisen lapsirakas ja ihmisrakaskin ihminen, jolla on paljon energiaa (syytä energisyyteen me emme tiedä, joten heti en lähtisi maaniseksikaan tuomitsemaan), joka on persoonallinen & aito oma persoonansa, eikä yritä olla samanlainen kuin muut - kuten suurin osa ihmisistä tekee.
Minä tutustuisin sinuna tuohon ruovaan ihan rauhassa, vilpittömin mielin ja ilman kyynisyyttä. Kyyninen asenne ei nimittäin useimmiten kanna kovin pitkälle: silloin päätyy vain epäilemään kaikkia ja kaikkea, etenkin kaikkea hieman tavallisuudesta poikkeavaa.
Muista: Ihmisiin saa luottaa, ennen kuin he osoittautuvat epäluotettaviksi! Yleensä siinä ei menetä mitään, mutta voi saada sekä oppia paljon :)
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 22:56"]Hän kertomansa mukaan siivoaa kotona lähes jatkuvasti. Vaatekaappejakin lähes viikottain. Myös miehensä on siivousintoilija ja autoa pestään jatkuvasti.
Kun meidän lapset on kutsuttu heille, pöytä notkuu kaikenlaista herkkua. Myös allerginen lapsemme on huomioitu, hän teki oman lapsensa synttärikakunkin maidottomana ja munattomana meidän lapsen allergian takia. Minullekin tarjotaan kahvit, mutta sitten annetaan ymmärtää että voin poistua paikalta. Kun sitten menen hakemaan lapset, on heillä taas kaikenlaista kotiinviemistä ja leipomuksiakin saadaan kotiin mukaan.
Mietityttää, että onko aitoa ystävällisyyttä vai jotain muuta, mutta mitä?
ap
[/quote]
Pedofiiliringin pyörittäjä, haluaa sinut pois kun lapsesi on siellä. Näinhän kerroit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastesi iät?
Itse katkaisisin suhteen tähän ns.ystävään, kuulostaa pelottavalta touhunsa. Lapsia en päästäisi enää tuonne
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 23:51"]Ei ole provo. Tosiaan viimeksi hänen siivotessaan meillä hän kivahti minulle siitä maton tamppaamisesta niin, että se pisti ihmetyttämään. Hän siis ravisteli ison maton terassilla, ja toi sen sitten takaisin sisälle, niin kun menin sanomaan että sen voi viedä telineelle, niin en ehtinyt muuta sanoakaan kun hän kivahti "minä hakkasin sen tuossa terassilla, etkö nähnyt, luulin että katsoit ikkunasta, se on hakattu!!". Ja tarkoitin vain ja ainoastaan sitä, että matto olisi saanut tuulettua telineellä ja ollut pois tieltä että lattian olisi saanut mopattua sillä aikaa. En sanonut ääneen sitä, etten pitänyt kyllä siitä että moskat ravisteltiin terassille. Ehkä hän oli väsynyt tai jotain.
ap
[/quote]
Selvästi on mt-ongelmaa tämänkin perusteella. Itsellä sukulainen jolla mania pukkaa välillä päälle ja jos on jättänyt lääkityksen ottamatta, menee psykoosiin asti. Hän on perusluonteeltaan lempeä, auttavainen ja toisia liikaakin huomioiva, mutta sitten kun sairaus pääsee voitolle (ei enää sairauden tunnetta ), on juurikin tuollainen, ei kuuntele, tekee vääriä johtopäätöksiä toisen ihmisen puolikkaasta sanasta. Kuulee myös ääniä, jotka mollaavat häntä, joten väärinkäsitykset ovat yl. sellaisia että kuvittelee toisten ajattelevan hänestä tai hänen toimistaan arvostellen. Silloin saattaa tiuskia hyvin vihamielisesti, mikä ei siis lainkaan kuulu normaalisti hänen persoonaansa. Maaninen touhuaminen kuuluu myös asiaan. Itse yrittäisin pitää jonkinlaisia rajoja tuon auttamisen suhteen. Voipi nimittäin mennä aika hankalaksi, jos hän kokee että rajoja ei ole. Saattaa alkaa määräillä ja kokee että hänellä on siihen oikeus. Varmaan olisi hyvä kutsua hänen lapsiaan sinun luoksesi (lapsille hyvä), mutta itse en päästäisi lapsiani yksin heille kylään. Yrittäisin säilyttää välit, mutta etäisemmät. Yhtäkkinen irtautuminen tällaisesta tuttavuussuhteesta voi olla hankalaa, pikkuhiljaa välien etäännyttäminen toimii paremmin. Vaistoaan kannattaa tällaisissa asioissa kuunnella.