Miten ihmeessä enemmistö jaksaa käydä töissä päivästä toiseen, vuosikymmenestä toiseen?

Eivät koskaan pysähdy ajattelemaan asioita pidemmästi.

Siitä saa mukavasti rahaa. Rahalla taas saa asioita. Lomaakin saa.

Pöh mun ei tarvitsisi käydä töissä mutta käyn siti osa-aikaisena. Olin kotona kun lapset oli pieniä, mutta kun kasvoivat alkoi kaivata enemmän sosiaalisia kontakteja.

Minusta töissä käyminen on hyvää terapiaa. Kokeile joskus.

Työssä käymällä saa rahaa, jolla voi kustantaa sopivan elintason. Ei sossun rahoilla sellasta kustanneta.

Kun on valinnut ammatin hyvin, työ on mielekästä ja työkaveritkin sattuu olemaan kivoja.

Loma ja saikut.

Tykkään työstäni, siinä saa sisältöä elämään ja on mukavaa kun kehittyy. Palkka tietysti hyvä plussa myös.

Elämäni olisi tylsää ja merkityksetöntä ilman työtä. Työ tarjoaa minulle mahdollisuuden käyttää aivojani ja opin joka päivä uutta. Työ innostaa minua ja mielelläni skippaisin sunnuntait. Olen maanantaisin taas elossa ja innoissani. En ole pitänyt talven aikana vapaatakaan ja siirsin talvilomaakin kun en jaksa vaan olla.

Hyvun jaksan siis ja saan toivottavasti jatkaa ja jaksan vielä vuosia.

Raha on hyvä motivaattori. Ja kyllä itse ihan pidänkin työstäni. Meillä ei ole vaatimuksena tunnekylmyys, vaan ihan tuntevia ihmisiä saamme olla. 

Itse käyn töissä puhtaasti itsekkäistä syistä. Ilman työtä en pystyisi ylläpitämään nykyistä elintasoani mitenkään ja kerran tähän tottuneena en vapaaehtoisesti suostu alemmalle tasolle. 

Mihin ap sitten kuluttaisi elämänsä? 

Kyllä elämäni olisi ollut tosi paljon köyhempää ilman näitä 20 vuotta opettajana.

Onko ap ollut Kelassa töissä vai mistä on syntynyt kuvitelma, että töissä pitää aina olla tunnekylmä robotti?

Olen ollut itse elämässäni pisimmillään 2 kuukautta työtön, ja meinasin jo siinä ajassa vetää itseni kiikkuun.

Hirveää olla tekemättä mitään.

Jos en olisi töissä, niin vähintäänkin opiskelisin omaksi iloksi.

Teen todella tärkeää työtä joka auttaa useita ihmisiä. Saan siitä mielihyvää joka päivä.

Välillä ei aamulla yhtään huvittaisi lähteä, mutta töihin päästyä se on taas ihan ok.

En arvosta ihmisiä jotka lorvivat kotona Netfliksiä tuijottaen ja tukihakemuksia täyttäen, kun eivät jaksa kiinnostua töistä.

Rahan takia siellä käyn. Jos tulisi tarpeeksi iso lottovoitto niin lopettaisin.

Aloitin tämän kuukauden alussa työt 2 vuoden työttömyyden jälkeen. Pitkästä aikaa tunnen taas olevani elossa. Ei ole minun juttuni maata kotona loisimassa. Joskus toki on pakko olla, jos ei muuta vaihtoehtoa ole. 

Mulla ei ole perittyä eikä muuta omaisuutta, joten töissäkäynti on ainoa keino saada katto pään päälle ja ruokaa pöytään.

(Toinen juttu toki se, että mulla on aivan ihana työ. En lopettaisi vaikka voittaisin lotossa.)

Mä en ymmärrä ihmisiä. Kuka päättää että yhteiskunta avautuu klo 6 aamulla ja jokaisen on oltava työpöydän ääressä klo 7 ja siitä seuraavat 8h. Onneksi olen nuori eläkeläinen. Itse burnouttasin jo alle 20v.

Samaa ihmetellyt. Olen ollut töissä jo yli 10 vuotta, palkka on hyvä, työ koulutustani vastaava "arvostettu" homma, esimies huipputyyppi ja työkaverit ihania, ja siltikin jäisin heti kotiin jos voisin. Keksisin ihan helposti tekemistä ja elämän sisältöä vaikka kuinka monen elämän ajaksi ilman työtäkin.

Tuolla Pekingissäkin nuo Slovakian pojat varmasti miettii, että mikä hitto siinä on kun teen tätä oikein työkseni vaikka voisin vain maata kotona  :D