Ero, eikä ketään kelle jutella

Kaverit, sukulaiset, työkaverit?

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 08:36"]Kaverit, sukulaiset, työkaverit?
[/quote]

Ei ole niitä kavereita eikä siis työkavereitakaan. Sukulaisia on omat vanhemmat mutta ei ne nyt oikein ole sellaisia joille voisi tällaisesta avautua

Miten olet päästänyt itsesi tilaan jossa sinulla ei ole yhtä ainutta ystävää?
Opiskelukaverit?

Minua auttaa itsekseen puhuminenkin.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 08:39"]Miten olet päästänyt itsesi tilaan jossa sinulla ei ole yhtä ainutta ystävää?
Opiskelukaverit?

[/quote]
Miten ajattelet, että ap:n syyllistäminen auttaa häntä?

Varaa aika terveyskeskuksen psykologille. 

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 08:39"]Miten olet päästänyt itsesi tilaan jossa sinulla ei ole yhtä ainutta ystävää?
Opiskelukaverit?

[/quote]

Ei ole opiskelukavereitakaan, ei siis oikeasti ole yhtään ketään sellaista ihmistä. Mulla ei ole edes puhelimessa kuin muutama numero, ne omat vanhemmat, (ex) mies, tämän miehen vanhemmat, neuvola ja päiväkoti.
Olen tosi ujo ja mulla on huono itsetunto, en mä itsekään ole tilanteestani ylpeä, päinvastoin.

Kriisipuhelin on myös olemassa. 

Mutta jos purkautuisit meille? Jos edes vähän saisit oloa keveämmäksi?

Ero on aina kamalaa, mutta aina myös selviää. 

Hei, kyllä sinä tuosta selviät ihan oikeasti. Itsellänikin on ollut hieman vastaavanlainen tilanne, ja kavereita ei ollut monta ja ne muutamat vähän kyllästyivät kuuntelemaan ja puimaan eroasioita. Miksi teille tuli ero ja kuinka kauan olitte yhdessä?

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 08:44"]Hei, kyllä sinä tuosta selviät ihan oikeasti. Itsellänikin on ollut hieman vastaavanlainen tilanne, ja kavereita ei ollut monta ja ne muutamat vähän kyllästyivät kuuntelemaan ja puimaan eroasioita. Miksi teille tuli ero ja kuinka kauan olitte yhdessä?
[/quote]

Oltiin yhdessä 10vuotta. Mies juo liikaa, valehtelee, eikä pidä mitään mitä lupaa. En vaan jaksa tällaista elämää enää. Uskoisin olevani onnellisempi yksin, mutta tietysti silti tämä alku on vähän hankala...

Ymmärrän jotenkin tuskasi, vaikka en eronnut olekkaan, mutta jos eroaisin, olisin samassa tilanteessa. Ystäviä 0kpl, tuttavia on mutta hekin miehen kavereita.

Tarvitset nyt jonkin täyskäännöksen elämässä! Jos olet ylipainoinen, laihduta. Tee olostasi omissa nahoissasi hyvä! Nyt on tärkeää juurikin se itsetunnon nosto. Käytkö töissä?

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 08:39"]

Miten olet päästänyt itsesi tilaan jossa sinulla ei ole yhtä ainutta ystävää? Opiskelukaverit?

[/quote]

Kaikilla ei ole isoja kaverilaumoja. Minäkin olen todella sosiaalinen ja tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa, tuttuja on paljon mutta kavereita ei ole kuin muutama. Olen sosiaalisuudestani huolimatta semisti erakkomainen, ja ahdistuisin jos joka viikko pitäisi olla menossa ja tulossa aina jonkun kaverin kanssa.

Jotkut sitten voivat olla ujoja ja vaikeasti ihmisiin tutustuvia, jolloin uhkana on jäädä yksin, etenkin jos ei tule vastaan samoja mielenkiintoja jakavia ihmisiä.

Tämä siis välihuutelu-ohis.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 08:47"]Ymmärrän jotenkin tuskasi, vaikka en eronnut olekkaan, mutta jos eroaisin, olisin samassa tilanteessa. Ystäviä 0kpl, tuttavia on mutta hekin miehen kavereita.

Tarvitset nyt jonkin täyskäännöksen elämässä! Jos olet ylipainoinen, laihduta. Tee olostasi omissa nahoissasi hyvä! Nyt on tärkeää juurikin se itsetunnon nosto. Käytkö töissä?
[/quote]

En ole ylipainoinen, pikemminkin alipainoinen. Käyn kyllä töissä. Ehkä mua ei eniten ahdistakaan se miten itse tulen pärjäämään, vaan lapset. En ikinä olisi uskonut että mulle käy näin.

On tosiaan olemassa kriisipuhelimia joihin voi soittaa. Julkiselta puolelta tai jos sinulla on täysi työterveyshuolto voi käydä kysymässä mistä saa keskusteluapua, mutta kunnasta tai työnantajasta riippuen näitä ei välttämättä ole saatavilla. Ellet halua tai pysty maksamaan suoraan itse yksityiselle.

Minulla ei ole juuri ketään kenelle puhua, ja ne pari ystävää ketkä on eivät osaa eivätkä halua tukea niin paljon kuin tarvitsisin olkapäätä. Siksi olen alkanut kirjoittamaan päiväkirjaa. Voi käyttää ihan kännykkän tekstisovelluksiakin, että voi kirjoittaa vaivaavat asiat heti kun mieleen tulee.

Ovatko lapset vielä neuvolaikäisiä? Käsittääkseni sitä kautta (lasten hyvinvointi) on paremmat mahdollisuudet saada apua kuin "oman" terveydenhuollon.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 08:46"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 08:44"]Hei, kyllä sinä tuosta selviät ihan oikeasti. Itsellänikin on ollut hieman vastaavanlainen tilanne, ja kavereita ei ollut monta ja ne muutamat vähän kyllästyivät kuuntelemaan ja puimaan eroasioita. Miksi teille tuli ero ja kuinka kauan olitte yhdessä? [/quote] Oltiin yhdessä 10vuotta. Mies juo liikaa, valehtelee, eikä pidä mitään mitä lupaa. En vaan jaksa tällaista elämää enää. Uskoisin olevani onnellisempi yksin, mutta tietysti silti tämä alku on vähän hankala...

[/quote]

Ehdottomasti tulet pärjäämään paremmin. Sinua varmasti pelottaa nyt alku, etenkin kun kontakteja ei ole. Suhteen päättäminen pelottaa paljon ystäviä omaaviakin, joten sinun pelkosi enemmän kuin ymmärrettävää.

Mutta tulet varmasti selviämään, suruaika on vain elettävä. Sitten ehkä voisit kokeilla erilaisia vapaa-ajan aktiviteetteja, joissa tapaisit ihmisiä? Ei sillä, että kavereita oli pakko lähteä metsästämään, mutta mukavempaa varmasti on kuin olla yksinään kotona. Samalla voi ekstrana tutustua ihmisiin lähemminkin.

Perheneuvolasta voisit saada apua sekä itsellesi että lapsillesi. 

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 08:39"]

Miten olet päästänyt itsesi tilaan jossa sinulla ei ole yhtä ainutta ystävää? Opiskelukaverit?

[/quote]Ihan samaa ajattelin. Jotenkin pelottavaa jos ei olisi ketään ystäviä, olisi vain se mies ja nyt ei enää sitäkään. En pystyisi edes kuvittelemaan tilannetta, että roikkuisin ja riippuisin vain miehessäni eikä olisi ketään muuta. Nyt ap voisit siis alkaa tekemään töitä jo tämänkin asian kanssa. Elämäsi eron jälkeen on muutenkin tarpeeksi vaikeaa ja tylsää kun vain omat ajatukset pyörivät päässä ja se yksi ihminenkään ei ole lähellä, joten yritä edes hakeutua ihmisten ilmoille ja ottaa kontaktia muihin.

Voisinko minä auttaa? Paljoa mulla ei ole, mutta kaksi korvaa ja olkapäätä löytyy jos tarvitset :)

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 09:27"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 08:39"]

Miten olet päästänyt itsesi tilaan jossa sinulla ei ole yhtä ainutta ystävää? Opiskelukaverit?

[/quote]Ihan samaa ajattelin. Jotenkin pelottavaa jos ei olisi ketään ystäviä, olisi vain se mies ja nyt ei enää sitäkään. En pystyisi edes kuvittelemaan tilannetta, että roikkuisin ja riippuisin vain miehessäni eikä olisi ketään muuta. Nyt ap voisit siis alkaa tekemään töitä jo tämänkin asian kanssa. Elämäsi eron jälkeen on muutenkin tarpeeksi vaikeaa ja tylsää kun vain omat ajatukset pyörivät päässä ja se yksi ihminenkään ei ole lähellä, joten yritä edes hakeutua ihmisten ilmoille ja ottaa kontaktia muihin.
[/quote]

Luuletko sä tosiaan, että yksinäiset olisi aina yksinäisiä omasta tahdostaan? Että "roikkuu" vaan miehessä eikä käy missään ihmistenilmoilla tai yritä tutustua kehenkään?