Ero, eikä ketään kelle jutella

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 09:27"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 08:39"]

Miten olet päästänyt itsesi tilaan jossa sinulla ei ole yhtä ainutta ystävää? Opiskelukaverit?

[/quote]Ihan samaa ajattelin. Jotenkin pelottavaa jos ei olisi ketään ystäviä, olisi vain se mies ja nyt ei enää sitäkään. En pystyisi edes kuvittelemaan tilannetta, että roikkuisin ja riippuisin vain miehessäni eikä olisi ketään muuta. Nyt ap voisit siis alkaa tekemään töitä jo tämänkin asian kanssa. Elämäsi eron jälkeen on muutenkin tarpeeksi vaikeaa ja tylsää kun vain omat ajatukset pyörivät päässä ja se yksi ihminenkään ei ole lähellä, joten yritä edes hakeutua ihmisten ilmoille ja ottaa kontaktia muihin.

[/quote]

Mitäs veikkaatte, paljonko tuo teidän arvostelu nyt sitten auttaa aloittajaa?

Missä asut?

Hei ihan oikeasti nyt! Jos ihminen on ahdistunut ja ihan yksin, niin ei siinä rueta toista arvostelemaan! Miettikääpä vähän miltä itsestänne tuntuisi, jos tämä olisi ainoa paikka jonne purkaa ajatuksiaan ja sitten saisikin osakseen arvostelua ja syyttelyä... Hävetkää.

Tärkeintä on ettet jää kotiin hautomaan asioita. Onko sinulla jo asunto? Oletko jo muuttanut? Lähde joka päivä ulos lasten kanssa. Kirjastoon, leikkipuistoon, uimahalliin, ihan minne vaan. Tuulettaa päätä kummasti vaikka joskus tuntuisikin ettei jaksa lähteä. Mikä taloudellinen tilanne sinulla on? Minä erosin 12 v sitten ja muutin eron yhteydessä synnyinpaikkakunnalleni jossa en ollut asunut 15 vuoteen. Eipä ollut kavereita, ei. Ero otti lujille toisen naisen takia. Sairastuin aika vaikeaan masennukseen. Terapeutti antoi neuvon että lähde lapsen kanssa vaikka kirjastoon ettei aina tarvi kotona niitä samoja seiniä ja samaa pihaa tuijottaa. Olen kauhea kotikissa niin aluksi se muualle lähteminen tuntui merkityksettömältä. Mutta jälkeenpäin ajateltuna se oli toipumisessa todella avainasemassa. Oltiin me siihenkin asti ulkoiltu jne (olen oppikirjojen mukaan kasvattaja joten huolehdin lapsen tarpeet masentuneenakin viimeisen päälle). Tsemppiä. Sinä selviät. Oikeasti. Kunhan pahin on ohi, huomaat miten elämä helpottuu ja tajuat miten Vahva Nainen olet.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 09:40"]

Hei ihan oikeasti nyt! Jos ihminen on ahdistunut ja ihan yksin, niin ei siinä rueta toista arvostelemaan! Miettikääpä vähän miltä itsestänne tuntuisi, jos tämä olisi ainoa paikka jonne purkaa ajatuksiaan ja sitten saisikin osakseen arvostelua ja syyttelyä... Hävetkää.

[/quote]

Joillakin on todella puutteellinen empatiakyky, valitettava tosiasia. Pitää vain yrittää ohittaa nuo noteeraamatta sen enempää.

Käy psykologilla juttelemassa. Itse olin todella epäluuloinen sinne mennessäni, mutta juttelu helpotti ihan valtavasti :)

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 08:43"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 08:39"]Miten olet päästänyt itsesi tilaan jossa sinulla ei ole yhtä ainutta ystävää? Opiskelukaverit? [/quote] Ei ole opiskelukavereitakaan, ei siis oikeasti ole yhtään ketään sellaista ihmistä. Mulla ei ole edes puhelimessa kuin muutama numero, ne omat vanhemmat, (ex) mies, tämän miehen vanhemmat, neuvola ja päiväkoti. Olen tosi ujo ja mulla on huono itsetunto, en mä itsekään ole tilanteestani ylpeä, päinvastoin.

[/quote]Miten ihmeessä tutustuit miehene jos olet hirveen ujo

Kerro vähän mitä ikäluokkaa olet ja samoin lasten iät. Olet saanut monta avuntarjousta, pallo on sinulla.

Laita jotain tuntemuksia ylös paperille vaikka kerran kuukaudessa. Älä lue edellistä tekstiä seuraavalla kerralla, tee vain lisäyksiä sen hetkisistä fiiliksistä. Jatka näin vuoden verran ja lue sitten koko rimpsu ja huomaat kuinka mielen maisema on muuttunut, kun aika antaa perspektiiviä ja polla prosessoi tapahtunutta.