Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Narsistivanhempien pahimmat sumutukset
19.02.2022 |
Nykyaikana moni keski-ikäinen on havahtunut siihen tosiasiaan, että oma vanhempi onkin narsisti. On järkytys tajuta vuosien jälkeen mistä kaikessa on kyse ja nähdä narsistin naamion taakse ja katsoa hänen motiivejaan suoraan silmiin.
Kuinka narsistivanhempasi on sumuttanut sinua tai muita?
Kommentit (34)
Äitini projisoimalla yrittää siirtää kaikki omat negatiiviset asiat pois itsestään syyttämällä muita. Hän on hyvin kateellinen ja syyttää muita kateellisuudesta häntä kohtaan. Häntä kiinnostaa vain oma itsensä, mutta syyttää muita itsekkäiksi. Hän on hyvin kylmä ja laskelmoiva ja jos kokee ettei jostain (vaikka lapsestaan) ole enää mitään hyötyä, hän kääntää selkänsä ja väittää lapsen hylänneen hänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan aika tyypillinen sumutus on, että väkivaltainen ja alistava vanhempi uskottelee lapselle, että hän on oikeasti hyvä vanhempi. Ja koska niitä hyviä pieniä hetkiäkin on, niin lapsi uskoo aikuiseksi asti, että hänellä oli oikeasti ihan hyvä lapsuus ja hänellä on hyvä vanhempi.
Tämä on totta. Kun narsisti tajuaa lapsensa vihdoin näkevän tilanteen sen todellisessa valossa, narsisti vain nauraa ja kieltää kaiken. Tämän jälkeen tämä valaistunut lapsi pitää mustamaalata hulluksi, ettei kukaan ottaisi tosissaan.
Kyllähän se järkytys oli kun havahduin siihen että äiti tekee minulle mukavia asioita vain kostaakseen ja näyttääkseen siskolleni. Näitä tekoja oikein tarkoituksella pyrkii hieromaan näkökenttään tarkoituksena vain pahan olon ja epäoikeudenmukaisuuden luominen. Millainen äiti toimii näin?
Tässä tapauksessa tyyppi on mm. väittänyt olleensa vuosikausia hyvä vanhempi. Todellisuudessa sabotoi elämääni ovelasti siten ettei mitään todistusaineistoa muodostuisi.
En ole käynyt terapiassa, niin vanhemmistani ei ole leivottu narsisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, miten isäni näytteli muille, ja muiden mielestä hän oli niiiin niin niin hauska, leikkisä, rento ja mukava ja vaikka mitä. Toki todellisuus paljastui muillekin, kun paremmin tutustui ja vietti pidemmän ajan. Ihan jo vaikka jossain kylässä olessa kun juteltiin, niin vähän väliä tämä isä veti aina kaikki jutunaiheet itseensä. Siis kaikki hänen juttunsa pyörivät hänen ja hänen elämänsä ympärillä, että mitä han kerran teki ja että mitä hän kerran näki.
Kotona hän oli hyvin itsekeskeinen, lapsellinen ja osallistumaton vanhempi. Hermostui herkästi eikä todellakaan yrittänytkään peitellä raivoaan. Eikä estellä sen raivon kohdistumista viattomiin muihin perheenjäseniin, lapsiinkaan. Raivokohtaukset saattoi kehittyä ihan mistä vaan, jos jääkaapissa ei ollut kaikkea mieluista, jos pikkuveljeni oli jäänyt jälki-istuntoon, jos autossa oli joku ylimääräinen merkkivalo, jos ulkona satoi vettä... Siis ihan normiaaleja arkisia asioita, mutta näitähän tämä ei yhtään kestänyt. Jos hänen mielessään oli joku asia, niin ensin oli jupinaa, sitten huutoa, sitten puhdasta raivoa, sitten hallitsematonta raivoa, its*ariuhkailua, tavaroiden paiskomista ja muuta rikkomista, jälkeenpäin sitten edelleen ovien paiskominen ja mielenosoituksellista mykkäkoulua. Kaikki tämä lasten kuullen ja nähden myös.
Kotona hallitsi tämä pelottava raivokohtausten mahdollisuus ja muistan koululaisena jopa pelänneeni mennä kotiin, varsinkin jos ennen minua koulusta päässyt pikkuveli tuli takaisin koululle ja sanoi, että se on taas ihan raivona. Odoteltiin sitten mieluummin ulkona koko iltapäivä, että äiti pääsi töistä kotiin. Näin jälkikäteen ajateltuna ihan sairasta, ja ihmettelen, ettei kukaan tehnyt meistä lasua.
Lakkasin sanomasta tätä ihmistä isäkseni kun olin jotain 11v. Koko nuoruuden ja aikuisiän minusta on tuntunut, että ei minulla mitään isää olekaan, ole koskaan ollutkaan. Ja itseasiassa se on aika neutraali olotila ja tunne, että minulla vaan ei ole isää. Tämä ihminen on jäänyt minulle täysin etäiseksi ja vieraaksi koko elämäni ajan.
Vierailija kirjoitti:
En ole käynyt terapiassa, niin vanhemmistani ei ole leivottu narsisteja.
Halusit tai et, narsismista uhrien onneksi nykyisin puhutaan avoimesti. Eri persoonallisuushäiriöistä kärsiviä ihmisiä on noin 5-15% väestöstämme ja narsistejakin 3%, joten ihan jokainen meistä törmää kyllä narsistiin elämänsä varrella. Ilmiötä ei vaan ole helppo tunnistaa, monesti kun ne narsistin uhrit löytyvät sieltä kotoa: lapset, kumppani jne.
Joten kyllä tämä on ihan todellista, eikä tuollaisista vähättelevistä kommenteista ole apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä narsismissa kiehtoo sinua noin kovasti? on aivan sama, olivatko vanhempasi narsisteja vai muuten vain mulkkuja, sinun tehtäväsi on hoitaa itsesi kuntoon niin ettet koko ajan etsi vikaa muista ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä narsismissa kiehtoo sinua noin kovasti? on aivan sama, olivatko vanhempasi narsisteja vai muuten vain mulkkuja, sinun tehtäväsi on hoitaa itsesi kuntoon niin ettet koko ajan etsi vikaa muista ihmisistä.
Tottakai noin, mutta mikä itseäsi rassaa että ilmiöstä puhutaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistit harjoittavat väkivaltaa, vähintään henkistä. Siitä on tärkeä puhua mahdollisimman paljon, että ihmiset alkaisivat tunnistaa yhä helpommin sen.
Vierailija kirjoitti:
En ole käynyt terapiassa, niin vanhemmistani ei ole leivottu narsisteja.
Kyllä kannattaisi mennä. Minulle selvisi vasta siellä, että minä olen niin hyvä ihminen, ettei paremmasta väliä. Ei minussa ole mitään vikaa, vaan kaikissa muissa ja äitini on niistä pahin. Eikä antanut minulle sitä mökkipalstaa, vaikka oli itse perinyt vanhemmilta. Itsekäs on ja selvä narsku, paitsi silloin kun on kännissä. En ole nähnyt kahteenkymmeneen vuoteen, enkä lähettänyt edes äitienpäiväkorttia. Lapsiani ei tule myös koskaan näkemään, syöttäisi heille varmaan väkisin homeista hilloa. Ja kuolkoon pskavaipoissaan ja hautajaisiin en mene. Jos menisin, niin veisaisin siellä kiitosvirttä kun pahasta pääsin.
Minä olen niin hyvä ihminen ja muistelen häntä joka päivä milloin missäkin aiheeseen sopivassa ketjussa vauvapalstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole käynyt terapiassa, niin vanhemmistani ei ole leivottu narsisteja.
Siis miten niin leivottu? Narsisti on narsisti vaikka voissa paistaisi.
Äitini oli hyvin katkera henkilö, jonka elämässä oli aina joku suuri syntipukki, jota syytti kaikista ongelmistaan. Kun olin teini-iässä, oli isän vuoro olla syntipukki. Erohan siitä tuli, ja jouduin kuuntelemaan loputtomia saarnoja, joissa äiti haukkui isän.
En tiedä oliko äiti narsisti, mutta monella tapaa ainakin toksinen läheisiään kohden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä narsismissa kiehtoo sinua noin kovasti? on aivan sama, olivatko vanhempasi narsisteja vai muuten vain mulkkuja, sinun tehtäväsi on hoitaa itsesi kuntoon niin ettet koko ajan etsi vikaa muista ihmisistä.
Haen lähinnä vertaistukea. Toki käyn myös terapiassa asiaa käsittelemässä. Haasteena on se, että narsistin kanssa mistään ei voi keskustella. Tiedät tämän varmasti itsekin, jos olet narsistin uhri.
Äitini oli yksityisyrittäjä ja hän opiskeluaikoina puhui aina, miten minä voisin tulla firmaan töihin ja jatkaa sitä. Tajusin vasta näin lähes 20 vuotta myöhemmin minkä loukun olin kiertänyt. Äitihän olisi päässyt määräämään työaikani, palkkani ja lomat. Todellakin olisin pomppinut siellä kuten äiti käskee ja miten asiat hänen oikeustajun mukaan menee.
Se on järkkyy kui iisisti ihmiset menee siihen lankaan et uskoo narsistia. Aina hälytyskellot päälle näissä jos joku pintapuolinen tuttu kertoo pahaa jostain vaikka siit lapsestaan tai läheisestä. Mitä uskomattomapi tarina nii älä lähe mukaan ja innosta narsistia lisää sillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole käynyt terapiassa, niin vanhemmistani ei ole leivottu narsisteja.
Kyllä kannattaisi mennä. Minulle selvisi vasta siellä, että minä olen niin hyvä ihminen, ettei paremmasta väliä. Ei minussa ole mitään vikaa, vaan kaikissa muissa ja äitini on niistä pahin. Eikä antanut minulle sitä mökkipalstaa, vaikka oli itse perinyt vanhemmilta. Itsekäs on ja selvä narsku, paitsi silloin kun on kännissä. En ole nähnyt kahteenkymmeneen vuoteen, enkä lähettänyt edes äitienpäiväkorttia. Lapsiani ei tule myös koskaan näkemään, syöttäisi heille varmaan väkisin homeista hilloa. Ja kuolkoon pskavaipoissaan ja hautajaisiin en mene. Jos menisin, niin veisaisin siellä kiitosvirttä kun pahasta pääsin.
Minä olen niin hyvä ihminen ja muistelen häntä joka päivä milloin missäkin aiheeseen sopivassa ketjussa vauvapalstalla.
Taisi olla nyt ihan narsistin itsensä kirjoittama tilitys. Suosittelen sinulle terapiaa. Kannattaisi miettiä syitä jotka ovat johtaneet välirikkoosi lastesi kanssa. Tiedätkö että suurin osa narsistin uhreista olisi halunnut kokea välittävän ja rakastavan äidin. Mökkipalstat ja muu materia taitaa nyt olla omaa projisointiasi. Mikä saa sinut ajattelemaan että lapsesi on sinun lapsesi vain mökin takia? Tajuathan että sinä olet itse lapsesi tehnyt?
Tietämäni narsisti äiti mm. haluaa taloudellisesti hyötyä lapsistaan ja vaatii antamaan rahaa, koska ”hänenkin lompakolla on aikoinaan käyty”. Se on vanhemman velvollisuus elättää lastaan, mutta lapsella ei ole velvollisuutta elättää vanhempaansa, vaan jokaisella on vastuu itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole käynyt terapiassa, niin vanhemmistani ei ole leivottu narsisteja.
Siis miten niin leivottu? Narsisti on narsisti vaikka voissa paistaisi.
Kaikkihan täällä selittää, kuinka "huomasin vasta terapiassa, että äitini on narsisti". Luultavasti se on joku terapeuttien yleinen tapa hoitaa homma. Kaikilla on narsistivanhemmat.
Alue: Aihe vapaa
Varmaan aika tyypillinen sumutus on, että väkivaltainen ja alistava vanhempi uskottelee lapselle, että hän on oikeasti hyvä vanhempi. Ja koska niitä hyviä pieniä hetkiäkin on, niin lapsi uskoo aikuiseksi asti, että hänellä oli oikeasti ihan hyvä lapsuus ja hänellä on hyvä vanhempi.