Vakitöissä olevat entiset työttömät, pelottaako työttömyys?

Työttömyysaika oli elämäni parasta aikaa. Menin töihin kun löytyi sopivan leppoisa it-homma. Jos työt loppuu tai ei vaan enää kiinnostaa, niin siirryn tuilla elelemään etelän lämpöön. Työttömyys ei pelota, se on oikeastaan vain pelkkää lomaa.

Minä taas vihasin työttömyyttä. Käytin valehtelematta välillä 12 tuntia päivässä pelkkiin työ- ja koulutuspaikkojen etsintöihin ja hakuun. Ihmetteljöille tiedoksi, että miten siihen niin paljon saa menemään aikaa, helppoa se on, kun hakualue oli koko maa. Etsin paikkoja, tutkin niiden taustoja, katselin onko protestilistoilla merkintöjä ja tutkin eri firmojen sivuja ja tein avoimia hakemuksia. Monella firmalla oli ne omat lomakkeet mihin piti naputella samoja tietoja yhä uudestaan ja uudestaan. Työnhaku ei ole pelkkää hakemusten tekoa, kun tosissaan hakee.  

Ap.  

Olen ap:n kanssa samassa veneessä. Töitä riittää vaikka tekisi vuorokaudet läpeensä, mutta firma on pieni, ja ainoa omistaja kyllä pirteä mutta jo ikääntynyt, ja käsittääkseni tilanne on se, ettei firmalle jatkajaa ole.

Kieltämättä ajoittain käy mielessä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta nyt pyrkii olemaan miettimättä. Osa palkasta sivuun, ja hetkittäistä harkintaa mitä tekisi jos...

Mun pelastukseksi voi toisaalta koitua se, että alueella on paljon pienyrittäjiä jotka pyrkivät laajentamaan ja kehittämään toimintaansa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ap:n kanssa samassa veneessä. Töitä riittää vaikka tekisi vuorokaudet läpeensä, mutta firma on pieni, ja ainoa omistaja kyllä pirteä mutta jo ikääntynyt, ja käsittääkseni tilanne on se, ettei firmalle jatkajaa ole.

Kieltämättä ajoittain käy mielessä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta nyt pyrkii olemaan miettimättä. Osa palkasta sivuun, ja hetkittäistä harkintaa mitä tekisi jos...

Mun pelastukseksi voi toisaalta koitua se, että alueella on paljon pienyrittäjiä jotka pyrkivät laajentamaan ja kehittämään toimintaansa.

Jatkat firmaa?

Ei velkaa, eikä elatusvelvollisuutta. Työ on harrastus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ap:n kanssa samassa veneessä. Töitä riittää vaikka tekisi vuorokaudet läpeensä, mutta firma on pieni, ja ainoa omistaja kyllä pirteä mutta jo ikääntynyt, ja käsittääkseni tilanne on se, ettei firmalle jatkajaa ole.

Kieltämättä ajoittain käy mielessä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta nyt pyrkii olemaan miettimättä. Osa palkasta sivuun, ja hetkittäistä harkintaa mitä tekisi jos...

Mun pelastukseksi voi toisaalta koitua se, että alueella on paljon pienyrittäjiä jotka pyrkivät laajentamaan ja kehittämään toimintaansa.

Jatkat firmaa?

Juuei🤣 On vuosikymmenten hiljaiselon jälkeen sattuman oikusta noussut taas siivilleen, omistajan perillisillä on jo suunnitelmat valmiina kuinka siitä irtaudutaan. Mulla ei talous taivu sen lunastamiseen.

Ensimmäiset kaksi vuotta pelotti, mutta sitten aloin pikkuhiljaa luottamaan työn pysyvyyteen. Viiden vuoden jälkeen tajusin olevani haluttu ammattilainen työvoimapula-alalla ja sen jälkeen olen pari kertaa jopa sanonut itseni irti tyhjänpäälle halutessani jotain parempaa. Aina on löytynyt.

Kyllä vähän mietityttää, että missä olen ensi syksynä. Palaanko takaisin pätkätyöhön tekemään lyhyitä sijaisuuksia? Olen ollut viimeiset kolme vuotta koulutustani vastaavassa työssä. Sitä ennen olin pitkään työtön, välillä kotiäitinä, perhevapaalla. Siis vuosia pois työelämästä. Viimeiset kolme vuotta ovat olleet itsetunnolleni kohottavaa aikaa, joskin töissä tunnen huonommuutta koska työkokemukseni on vähäistä. Mutta se on lisääntynyt. Toivon että saan jatkaa tässä työssä.

Kyllä se työttömyys jätti traumoja, vaikka nyt jälkeenpäin ajatellen ei edes ollut kuin 2,5 vuoden jakso, tuntui ikuisuudelta. Vaikka tein kaikenlaista silppuhommaa niin saattoi olla parikin viikkoa ilman töitä, ja kyllä se söi naista paljon. Ei KOSKAAN enää sitä kiitos!

Itse valmistuin siis kortistoon, ja nousin työttömyydestä lopulta alanvaihdon kautta. Opiskelun aloitus uudelleen tuntui tosi raskaalta, mutten nähnyt vaihtoehtoja. Työttömyyden jälkeen osasi myös opiskella oikeasti duunipaikat mielessä, tein harjoitteluja vain paikoissa joihin halusin myös töihin ja tein hommani niin hyvin kuin pystyin. Kolmessa vanhassa harkkapaikassani olenkin tehnyt keikkaa ja määräaikaisuuksia, kunnes tähän viimeisimpään sain vakituisen ja olen siitä ikionnellinen.

Ratkaisin työttömyyteni siis niin että tutkin kaikki mahdolliset työllistävät alat, vertasin mielenkiinnonkohteisiini ja opiskelukykyihini ja hain kouluun. Oli pitkä ja työläs prosessi mutta kannatti :) Ja pakko vielä sanoa, että koin opiskelut aloittaessani olevani liian vanha uudelle alalle ja opiskelijaksi ja se jarrutti minua aluksi, mutta nyt siitä on jo 10 vuotta ja olen ollut 7 vuotta työelämässä taas. Lopulta se opiskeluaika oli todella lyhyt :)

Ei pelota.

Pidin töihin päästyänikin kiinni samasta elintasosta kuin työttömänä, joten suurin osa tuloista on jäänyt säästöön.

Jos jäisin nyt työttömäksi, niin elintaso ei heilahtaisi yhtään. Säästöt ja päivärahat riittävät kuolemaan, tai ainakin vanhainkotiin asti ihan kohtuullisesti. Vielä jos myyn auton, jäisi noin tonni kuussa harrastuksiin.

Ei varsinaisesti, mutta suorastaan raivostuttaa ajatuskin että joutuisi olla tekemisissä sen TE-sakin kanssa.

Onneksi duunini on vakaa ja erittäin hyväpalkkaista, pääsipä pari vuotta sitten sanomaan TE-tädille joka haki meiltä duunia "sun nyt pitäisiä hankkia osaamista josta olisi oikeasti hyötyä näissä tuottavan sektorin töissä..."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ap:n kanssa samassa veneessä. Töitä riittää vaikka tekisi vuorokaudet läpeensä, mutta firma on pieni, ja ainoa omistaja kyllä pirteä mutta jo ikääntynyt, ja käsittääkseni tilanne on se, ettei firmalle jatkajaa ole.

Kieltämättä ajoittain käy mielessä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta nyt pyrkii olemaan miettimättä. Osa palkasta sivuun, ja hetkittäistä harkintaa mitä tekisi jos...

Mun pelastukseksi voi toisaalta koitua se, että alueella on paljon pienyrittäjiä jotka pyrkivät laajentamaan ja kehittämään toimintaansa.

Jatkat firmaa?

Mulla ainakin on tilanne, että olen firman jokapaikan höylä, teen monenlaista hommaa, mutta osaaminen eikä koulutus riitä varsinaisesti hoitamaan alan töitä itsenäisesti.  Teemme suunnittelua, mutta minulla ei ole osaamsista kuin avustaviin tehtäviin ja toimistotöihin. Ajatus on ollut opiskella alaa - tällä tasolla ei saa oppisopimuksia - mutta alan koulutusta on sekä verkossa että tällä paikkakunnalla huonosti ja firma pitäisi sitten kuitenkin ostaa. Ei minulla ole niin isoja rahoja kuin isoilla toimijoilla. Suunnittelufirmoissakin liikkuu isot rahat, kun ostetaan kaikki se dokumentaatio, mitä firmoilla on, eli vanhat asiakassuhteet. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se työttömyys jätti traumoja, vaikka nyt jälkeenpäin ajatellen ei edes ollut kuin 2,5 vuoden jakso, tuntui ikuisuudelta. Vaikka tein kaikenlaista silppuhommaa niin saattoi olla parikin viikkoa ilman töitä, ja kyllä se söi naista paljon. Ei KOSKAAN enää sitä kiitos!

Itse valmistuin siis kortistoon, ja nousin työttömyydestä lopulta alanvaihdon kautta. Opiskelun aloitus uudelleen tuntui tosi raskaalta, mutten nähnyt vaihtoehtoja. Työttömyyden jälkeen osasi myös opiskella oikeasti duunipaikat mielessä, tein harjoitteluja vain paikoissa joihin halusin myös töihin ja tein hommani niin hyvin kuin pystyin. Kolmessa vanhassa harkkapaikassani olenkin tehnyt keikkaa ja määräaikaisuuksia, kunnes tähän viimeisimpään sain vakituisen ja olen siitä ikionnellinen.

Ratkaisin työttömyyteni siis niin että tutkin kaikki mahdolliset työllistävät alat, vertasin mielenkiinnonkohteisiini ja opiskelukykyihini ja hain kouluun. Oli pitkä ja työläs prosessi mutta kannatti :) Ja pakko vielä sanoa, että koin opiskelut aloittaessani olevani liian vanha uudelle alalle ja opiskelijaksi ja se jarrutti minua aluksi, mutta nyt siitä on jo 10 vuotta ja olen ollut 7 vuotta työelämässä taas. Lopulta se opiskeluaika oli todella lyhyt :)

Näin se mullakin meni, tosin en työllistynyt harjoittelupaikkaan, vaan ihan eri paikkakunnalle ja nimenomaan avoin hakemus tuotti tulosta. Eli alaa vaihdoin aikuisena myös minä. Ap.  

Muuttaa vaan afrikan lämpöön elämään marjoilla

En oikein ymmärrä, miksi jotain haittaa työttömyys, jos ei ole velkaa, elatusvelvollisuutta tms. Ettekö keksi elämällenne sisältöä ilman jatkuvia ulkoisia velvoitteita? Minulla ei ainakaan ole työttömänä oikeastaan koskaan tylsää.

Olin pitkäaikaistyötön ja työllistyin alalle, jossa vallitsee työvoimapula. Kyllähän työ kummasti helpottaa taloudellista ahdinkoa mutta täytyy myöntää, että työ itsessään loputtoman rutiinin myötä syö mielikuvitustani pala palalta pois; luonnollisestikin tarvitsen mielikuvitusta musiikin tekoon.

Vierailija kirjoitti:

Ei varsinaisesti, mutta suorastaan raivostuttaa ajatuskin että joutuisi olla tekemisissä sen TE-sakin kanssa.

Onneksi duunini on vakaa ja erittäin hyväpalkkaista, pääsipä pari vuotta sitten sanomaan TE-tädille joka haki meiltä duunia "sun nyt pitäisiä hankkia osaamista josta olisi oikeasti hyötyä näissä tuottavan sektorin töissä..."

Joo tämä. Eniten pelottaa pupukurssit.

Toisaalta, kun olen onnistunut kaivamaan itseni kuntouttavasta työtoiminnasta ja määräaikaiselta eläkkeeltä vakituisiin töihin niin ei ehkä pelota niin paljon kuin sellaista, jotka on aina eläneet työn kannalta suojattua elämää.

Ei pelota, ansari juosta jolkottaa.

En ole ollut koskaan työtön ja työelämää takan pian 30 vuotta. Silti ei pelota mahdollinen työttömyys, kaikesta selviää. Oikeastaan ajatuskin tuntuu huojentavalta. Olen niin nössö etten uskalla irtisanoutua, vaikka haluaisin.