Mies työnsi mut yöllä ulos + alas sängystä

18 kirjoitti myös viestin 34.

Joo, et ole pariutunut eksäni kanssa, mutta eksän sielunkumppanin kanssa kyllä. 

Hän teki myös tuota, yritti sanoa, että ystäväni oli muka hänelle sanonut sitä tai tätä jne. Ja dissasi perhettäni ja sukuani. Oma perheensä ei kyllä ollut mitenkään tasokkaampi. Minulla oli häntä parempi koulutus, parempi osaamistaso ja paremmat uranäkymät. 

Kuitenkin osasi olla tosi pidetty ja mukava seuramies, joten muut eivät nähneet hänen lävitseen. 

Meillä ei - onneksi - ole lapsia.

Mies halusi lasta aivan tolkuttomissa määrin suhteemme ekan vuoden aikana, kun minun mielestäni oli aivan liian aikaista edes miettiä koko asiaa, kun en kokenut tuntevani miestä vielä tuolloin kunnolla (enkä totta vie tuntenut).

Sittemmin mies on pyörtänyt nuokin puheensa ja kertonut, että koska minä muutuin oudoksi ja väsähdin, ei hän voi ajatella lapsia minun kanssani, koska niistä olisi sitten hänelle ihan liikaa vaivaa. Pitäisi kuulemma olla joku "vahva ja nuori parikymppinen nainen", jotta hän voisi sellaista enää harkita ;) Tuosta en osannut edes provosoitua, kunhan nauroin vain, eli tuskin ihan tosikko olen. Mies lähentelee viittäkymppiä itse ;)

Olen toki pohtinut eroa jo aiemmin, saamatta tosin mitään kovin konkreettista aikaiseksi, ja aina noilla hetkillä olen suunnattoman onnellinen siitä, että meillä ei ole yhteisiä lapsia. Ettei ole mitään sellaista, joka pakottaisi minut olemaan jatkossa yhteydessä mieheen, jos valitsen eron. Käsittämättömän helpottavaa.

Ap

Tiedoksi teille, jotka parjaatte siitä, etten soittanut poliisille yöllä, niin soitin kyllä HäKeen (jonne soitetut puhelut eivät yhdisty suoraan poliisille, ellei niin pyydä, tai pyydä partiota paikalle), jossa pistivät miehen auton rekkarin seurantaan. Kysyivät vielä erikseen lupaa siihen, että saavatko soittaa miehelle ensin ja yrittää puhua hänelle järkeä, vai luulenko että suutahtaa siitä vain entisestään. Sanoin, että ihan sama, kunhan ette poliisilla miestä suoranaisesti heti uhkaile.

Siinä meni kuitenkin ihan hyvä soitto hukkaan, sillä mieheni tosiaankin kurvasi puolessa tunnissa takaisin pihaan. Käytännössä siis vain hetki sen jälkeen, kun olin ehtinyt soittaa. Eli uusi soitto ja toimeksiannon peruutus lähes saman tien. Kyselivät HäKestä siinä vaiheessa vain, että onko mies ottanut niin paljon lääkkeitä, että tarvitaan ambulanssia. Kerroin että tuskinpa, ajokunnossa vain ei ole. Jolloin HäKestä varmistettiin, että minä pysyn paikalla ja vahdin mieheni kuntoa, tilaamalla lanssin jos tarvitaan.

Arvatkaapas oliko mies sitten äkeä soitostani? Kyllä, mutta ei voinut kieltää olleensa pöhnäinen (kun oli vielä ääneen mainostanut, kuinka kauheat määrät nappeja oli jo vedellyt), joten syyttely jäi sillä erää, kun en ollut hänen uhkaavasta käytöksestään minua kohtaan kertonut mitään. Sitä en tiedä, oliko puhelulla miten paljon tekoa asian viimeistelleen "sängystätönäisykäänteen" kanssa.

Ap

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 10:32"]

Mieti tarkkaan, onko tämä sitä mitä haluat parisuhteelta?

Jos teillä ei ole lapsia, miettisin eroa vakavissani. Jos mies on noin empatiakyvytön, ei se lapsen valvottaessa ainakaan parane.

Jos yhteisiä lapsia on, suosittelen kääntymään parisuhdeterapeutin puoleen.

[/quote]Mä nyt en palstalaisten mielipiteitä kuuntele.t.ammattivalittaja

Olispa kiva lukea täältä puolen vuoden kuluttua päivitys siitä, että asiat on saatu siihen pisteeseen, että elämä on hyvää. 

Harrastaako mieskin liikuntaa vai veteleekö vain nappeja ahdistukseensa?

Kyllä tuo liikuntaa harrastaa, aina ehtiessään, jos se nyt tähän suoranaisesti liittyy. Voidakseen hyvin, miehellä tulisi kyllä omasta mielestäni olla paljon enemmän aikaa liikkua. Mutta jos buukkaa itselleen työvuoroja loputtomasti, niin kaikkea ei voi saada.

Miehellä on reiluhkosti ylipainoa ja verensokereita ees taas heittelevä sairaus. Nuo sokereiden heittelyt ovat olleet miehen puolelta meidän suhteemme ajan se yleisin syy/tekosyy kaikille miehen omille oudoille reaktioille (joita kaikkia hänkään ei pääse pakoon). Kun sokerit ovat korkealla, voi kuulemma vahingossa tehdä ihan mitä vaan, kun päässä "hypettää" ja mies käy ylikierroksilla.

Olen itsekin halunnut uskoa, että sokereissahan se vika vaan on, ja kunhan mies oppii enemmän hallitsemaan syömisiään suhteessa liikunnan määrään, muuttuu kaikki paremmaksi. Mutta ei se taida niin valitettavasti olla.

Ap

Ap, onko tuo sitä elämää jota haluat elää? Haluatko olla parisuhteessa, jossa toinen koko ajan saa, toinen antaa? Tuo sinun mitätöintisi muiden kuullen on siinä määrin härskiä, että ottaisin eron puhtaasti jo sen perusteella. Kyllä maailmasta onneksi kunnollisiakin miehiä löytyy, tuo sinun kappaleesi vaikuttaa jonkin sortin persoonallisuushäiriöiseltä, hän kun ei näemmä näe koskaan mitään vikaa omassa käytöksessään. Tuo unilääkkeissä ajeleminenkin oli ihan turha ja tarpeeton riski viattomien ihmisten hengelle ja terveydelle.

Minustakin olisi kiva, tai enemmänkin kun kiva, lukea vakka jo parin kk:n päästä täältä se päivitys, että nyt ovat asiat toisin, paljon paremmin, ja elämä on taas hyvää.

Jos se vaan on niin yksinkertaista, että minä tästä lähden, ja sitten alkaa elämään virtaamaan takaisin sitä hyvää elämää. Yksinkertaistaen monimutkaisemman asian siis.

Eli pitäisi uskaltaa -> pitää uskaltaa -> uskallan. Sillä tämä ei todellakaan ole sitä elämää, jota haluan elää. Kun en edes koe tämän elämän kuuluvan itselleni, niin absurdilta kuin se kuulostaakin. Ehkä tuokin on jokin ihmisen oman pään defenssimekanismi: olen ulkoistanut itseni omasta elämästäni, koska tämä on liian pahalta tuntuvaa elämöintiä.

Mutta joo. Mun pitäisi varmaan siirtyä vähitellen miettimään ihan käytännön asioita. Että mitä, miten, missä ja sitä rataa, jotta pääsen eteenpäin elämässäni ja se voi taas pian olla hyvää.

Lupaan palata päivittämään kuulumiseni, kun olen päässyt eteenpäin. Kiitos teille kaikille tuestanne, se tuli todella tarpeeseen!

Ap

Toi on naisen puhetta! Mieti, mikä on realistista ja tee suunnitelma, miten toteutat tavoitteesi. Toinen ei muutu, ellei sitä itse halua eikä silloinkaan välttämättä haluamaasi suuntaan. Itse voit muuttaa vain itseäsi ja omaa elämääsi.

Tsemppiä!

Ismo ja Kristiina?

Kyllä on aika miettiä eroa. Mitä saat suhteelta. Ehdota kun tulee töistä.

No jos jalkaa särkee kovasti, kävisin päivystyksessä näyttämässä. Teitä ja suhdettanne tuntematta on vaikea sanoa, millaista tulevaisuutta sille kannattaa odottaa. Tee kuten järki ja sydän sanovat.

missä kohtaa se ulos työntäminen tapahtui?

Hmm ... Mies on siis ennenkin töninyt sua sängyssä kauemmaksi ja kokonaan pois sängystä? Töniikö, läpsiikö muutenkin, kun ette ole sängyssä? Riitelitte siinä sängyssä maaten? Nalkutitko, tungitko miehen reviirille – en kysy syyttääkseni vaan saadakseni jonkunnäköisen kuvan siitä mitä teillä oikein tapahtui. Meillä riidellään pystyasennossa tai istuen, sängyssä korkeintaan mökötetään eikä tönitä ketään  minnekään. Tuupataan varovasti jos toinen tulee liian lähelle nukkuessaan. 

Tulit varmaan alas sille kipeälle nilkalle ja sehän voi niukahtaa, vaikka sängyt eivät kovin korkeita olekaan.  Varsinkin jos alla ei ole mattoa pehmentämässä eikä saa yhtään käsiä väliin hidastamaan putoamista. Tukiside kyllä suojaa nilkkaa. 

Aika outo tapahtumaketju kyllä ...

4 jo kiteytti asian, ei tuohon voi mitään neuvoa kun ei teitä tunne, mutta seuraile nilkkaa.  

Sitä eroa mies ehti jo itse ehdottaa yöllä, samalla kun kielsi minua soittamasta poliisille (kun käyttäytyi uhittelevasti ja uhkaili sanallisesti). Tämä jo ennen ko. sängystä ulkoistamis -tapahtumaa, siinä vaiheessa kun mies lähti täydessä unilääketokkurassa ajamaan autollaan johonkin, kun ei minua kuulemma kestänyt.

Kaarsi kuitenkin puolisen tuntia jossain ajeltuaan takaisin kotipihaan.

Juuri nyt tuntuvat nuo yön tapahtumat täysin epätodellisilta itselleni. Ihan kuin olisin vain painajaisunta nähnyt.

Mieti tarkkaan, onko tämä sitä mitä haluat parisuhteelta?

Jos teillä ei ole lapsia, miettisin eroa vakavissani. Jos mies on noin empatiakyvytön, ei se lapsen valvottaessa ainakaan parane.

Jos yhteisiä lapsia on, suosittelen kääntymään parisuhdeterapeutin puoleen.

Koko (?) tilanteen luettuani voin sanoa että minä eroaisin. Heti.

Onko sinulla ollut tasapainotonta käytöstä muissa suhteissa kuin tässä? Tai onko sinulla joku käsittelemätön trauma? Vai saako vain miehesi sinut tolaltaan tuolla tavalla?

Joko ongelma on yksin miehessä tai sitten teissä molemmissa. Ratkaisua ei kuitenkaan synny, ellei väärin toimiva tunnista itse ongelmaansa ja halua muuttua. Eli jos mies haluaa jatkaa valitsemallaan tiellä, anna hänen tehdä se jonkun toisen kanssa. Näin tein aikanaan itsekin ja sen jälkeen miehen jätti pari muutakin suomalaista ja nyt on sitten naimisissa thain kanssa, huoh. Oma elämäni parani kertaheitolla eron yhteydessä. 

Menikö se jalkakin teidän kinastellessa vai joku muu tapaturma? Käytätte liikaa alkoa?