Mies työnsi mut yöllä ulos + alas sängystä

Mullakin tuli ekana mieleen ismo ja kristiina/liisa.tee niinkun kristiina, ihastu uudestaan raiskarimieheen ja jätä mokomakin tönijä!

Nro 7 on siis Ap.

Riitelimme tosiaankin makuuasennossa, koska miehellä tulee aina kiire nukkumaan, kun alan puhua jostain "vaikeammasta asiasta". Eli jostain asiasta, jolle pitäisi tehdä jotain, eikä vain lakaista maton alle. Mieskin niin aina peräänkuuluttaa kaikista asioista keskustelemista, mutta käytännön tasolle tämä ei yllä.

Jos vaikka istahdan sängyn reunalle puhumaan jostain, niin mies vaatii aina, että "tule samaan tasoon mun kanssa makaamaan ensin". Yläilmoista ei saa puhua mitään, ei väliä mistä puhutaan.

Ja tosiaan: mies on aiemminkin töninyt minua, mutta seisten. Ohimennessään tai takaapäin. Yleensä jonkun riidan jälkeisenä päivänä ja siten, että on selittänyt koko tapahtuman vain tsoukiksi tai väsyneenä tapahtuneeksi vahingoksi. Kummasti silti ovat aina osuneet noille riitojen jälkeisille päiville.

Olen huomannut kyseenalaistavani jo omaa mielenterveyttänikin, kun mies väittää tosikoksi, joka ei huumoria ymmärrä, tai muuten vain vainoharhaiseksi ja kaikenlaista kuvittelevaksi skitsoksi. Ja vetoaa siihen, että hän on itse aivan ylikiltti.

Ap

www.turvakoti.fi

Ap tässä nyt myöntää, ettei tiedä tai tunnista koko Ismoa ja Kristiinaa.

Kiitos silti, sillä tämä sentään hymyilytti edes hiukan. Eli se, että muistutamme ilmeisesti jotakin draama-pariskuntaa julkisuudessa tai tv:ssä.

En vain itse tarvitsisi lainkaan tällaista draamaa elämääni. Ihan tasainen arjen tallaus riittäisi.

"Jos vaikka istahdan sängyn reunalle puhumaan jostain, niin mies vaatii aina, että "tule samaan tasoon mun kanssa makaamaan ensin". Yläilmoista ei saa puhua mitään, ei väliä mistä puhutaan."

Mitä helvettiä?? Sun mies on ihme hyypiö. En jäisi ihmettelemään tilannetta ollenkaan vaan ottaisin eron ja menisin jonnekin, minne mies ei osaa tulla. Ihan vaan varmuuden vuoksi, kun ei tiedä mihin yltyy jos raivostuu. Mutta voit olla varma, että pelkkään tönimiseen tuo ei jää!

Ap, miehesi ei ole ylikiltti etkä itse ole vainoharhainen. Mies kuulostaa todella alistavalta ja omistushaluisilta, ja todella usein sellaisilla miehillä fyysinen väkivalta astuu kuvioihin ennemmin tai myöhemmin. Rakastava kumppani ei tönäise, eikä todellakaan väitä sinun olevan tiukkapipoinen, kun et siitä tykkää! Harkitse eroa.

Jotkut ihmiset eivät vaan sovi yhteen. Toinen kaivaa sinusta esille sen huonon ja tasapainottoman puolen (miksi ap jatkaa monologina keskustelua, kun toinen ei sitä halua) ja toinen taas saa sinut kukoistamaan. Ja molemmissa tapauksissa ihminen on lähtökohtaisesti se sama henkilö. Olen tämän elämäni varrella oppinut ja jatkossa vältän ja kartan näitä, joiden kanssa elo sujuu vastakarvaan ja vaalin niitä, joiden kanssa tunnet kukoistavasi ja ylittäväsi itsesi tai edes vähimmillään olevasi normaali itsesi. 

Jalka meni jo aiemmin urheilussa, eli ei ole alunperin miehen syytä lainkaan. Se kaikista ulommaisin luu nilkassa murtui, ja ikävä kyllä tulin sängystä alas juuri tuo luu jalasta ekana maahan kapsahtaen.

Uskokaa tai älkää, mutta alkoa meistä ei käytä kumpikaan lainkaan. Mies ajeli siis unilääkepöhnässä, ei juopuneena. Minulla ei edes sen vertaa mitään pöhnää. Tarkoituksenamme miettiä, miten saisimme parisuhdettamme paremmaksi.

Eikä ole siis eka kerta, kun miehellä tulee tajuton kiire nukkumaan ja unilääkkeitä napsimaan, kun aloitan keskustelun jostakin. Sitten kun on napsinut lääkkeitä riittävästi, niin yleensä vierestä kuuluu aika äkkiä kuorsaus, ja siihen loppuu puhe keskusteluineen. Yksikseen on ikävä parantaa suhdetta.

Ekaa kertaa tuo lähti pöhnäisenä auton rattiin. Ilmeisesti vain ajeli jossain päämäärättömästi. Juuri tällaisten yksityiskohtien vuoksi yön tapahtumat tuntuvat niin oudoilta ja epätodellisilta. Ihan kuin mieheen olisi iskenyt joku häiriötila/mielenhäiriö ja vienyt mukanaan.

Ap

Miksi ap menee miestä ärsyttämään mussuttamalla jotain, kun toinen haluaa nukkua? Mussutukset hoidetaan päiväsaikaan, eikä silloin, kun mies on (nähtävästi) unilääkkeen vaikutuksen alainen ja väsynyt ja haluaa nukkua, jotta pääsee ajoissa töihin. Kyllä minullakin menisi hermot, jos mies alkais säätää "sängyn reunalla", kun minä yritän nukkua. Joten ap, katse peiliin. Saan vaikutelman koko stoorista, että ap on nalkuttava ja riitoja hakeva bitch. Ei ihme, että mies ei jaksa...

Ap, lähde. Sinä ET ole teistä se hullu ja vaarallinen.

Kirjoita vaikka sille kirje sillä aikaa kun nukkuu. Saat purettua tunteesi ja sitten seuraavana päivänä joko annat kirjeen tai fiksummin referoit siitä ne kohdat, jotka enää yön jälkeen tuntuvat oleellisilta. 

Kuulostaa kuitenkin siltä, että suhde on epäterve eikä se parane ilman miehen motivaatiota. Sen voi herättää jättäminen tai uhka siitä tai sitten mies on paatunut. 

Ap, etkö kaipaa normaalia elämää?

Olet siis shokissa koska mies tuuppasi sinua?
Taidat hakea draamaa

Voi. En tiedä mitä sanoa. Minä jäin suhteeseen lasten takia. Kun raskas vauva-arki helpotti, elämä muuttui paremmaksi. Ei ole kymmeneen vuoteen koskenut minuun mutta kaksi kertaa 10 vuoden aikana on hajottanut tavaroita kun on hermo mennyt. Pitkä pinnainen mies mutta sitten kun pinna katkeaa, juoksen ulos talosta. En osaa neuvoa kun en itsekään tiedä olenko tehnyt oikein.

Sinä nro 18 kirjoitit viisaasti. Kiitos siitä.

Nimenomaan tuolta minusta onkin mieheni kanssa tuntunut, että ihan kuin tämä jopa tarkoituksellisesti provosoisi minussa huonoja puoliani esiin. Ja sitten kun aloitan tämän "ongelmanratkaisulätinäni", niin mies jotenkin salaa hykertelee itsekseen, kun taas sen aloitin ja hän saa syyn haastaa riitaa tai paeta paikalta (toteuttaen viime yönä nämä molemmat), syyttäen minua kaikesta.

Vähän niin kuin nuo tönimisetkin. Ne kääntyvät aina niin päin, että minä olen se hankala, taas jostain napisemassa.

Olen hokenut itselleni tuntikausia, että "älä provosoidu", "älä provosoidu", "älä vaikka se sanoisi/tekisi mitä tahansa". Hetken aina siihen pystyn, mutta sitten taas keskittymiskyky herkeää.

Ap

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 10:35"]Koko (?) tilanteen luettuani voin sanoa että minä eroaisin. Heti.
[/quote]

Minä sanoisin että provo

Ap, lähde. Useimmiten tuo vain pahenee, kokemukseta tiedän.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 11:19"]

Sinä nro 18 kirjoitit viisaasti. Kiitos siitä.

Nimenomaan tuolta minusta onkin mieheni kanssa tuntunut, että ihan kuin tämä jopa tarkoituksellisesti provosoisi minussa huonoja puoliani esiin. Ja sitten kun aloitan tämän "ongelmanratkaisulätinäni", niin mies jotenkin salaa hykertelee itsekseen, kun taas sen aloitin ja hän saa syyn haastaa riitaa tai paeta paikalta (toteuttaen viime yönä nämä molemmat), syyttäen minua kaikesta.

Vähän niin kuin nuo tönimisetkin. Ne kääntyvät aina niin päin, että minä olen se hankala, taas jostain napisemassa.

Olen hokenut itselleni tuntikausia, että "älä provosoidu", "älä provosoidu", "älä vaikka se sanoisi/tekisi mitä tahansa". Hetken aina siihen pystyn, mutta sitten taas keskittymiskyky herkeää.

Ap

[/quote]

Niinpä. Olen itsekin ollut tuollaisessa suhteessa ja aloin itsekin uskoa olevani jotekin kykenemätön ihminen ja elämä tuntui vaan jotenkin niin oudolta. Asioita vaan tapahtui eivätkä ne olleet ollenkaan sellaisia, että elämä olisi tuntunut tutulta. Sitten aloin miettiä, millainen koti olisi, jos yksin sanelisin sen tunnelman. Tajusin, että kaukana siitä, missä silloin olimme. Olin aina ajatellut, että minulla on joskus ihan tavallinen ja tylsä keskiluokkainen koti, ei mitään ihme draamailuja ja jatkuvia valtataisteluita ja toista vääntämässä kaikkea tekemääni ihan päinvastaiseksi kuin mikä oli tarkoitus. Totesin siis elämäni väärää elämää väärän ihmisen kanssa ja ulkoistin itseni niistä kuvioista. 

-18

Yhdenkään aiemman miehen kanssa ei ole ollut vastaavaa ongelmaa, mutta ns. normaaleita riitoja kyllä.

Siksi nämä nykyisen kanssa kehkeytyvät riidat ovat niin outoja. Tuntuu, että ne eivät ikinä lopu. Mies on hyvin pitkävihainen ja aistin sen vihan hänestä aina usean päivän ajan. Katseista, eleistä, liikkeistä, äänensävystä - ja tosiaan, nuo vahinkotönimiset ovat ilmaantuneet mukaan vähitellen.

Olen jopa päätynyt pyytämään mieheltä pariin otteeseen anteeksi, vaikka tiedän etten ole tehnyt mitään väärää (vaan mies on möksähtänyt esim. ystävieni kanssa vietetystä illasta). Ihan vain siksi, että saisin jonkun rauhan taloomme.

Nyt kun mietin asiaa, niin ei varmasti olisi pitänyt, sillä noista kerroistahan mies on varmaan oppinut, että kun tarpeeksi pitkävihaisena minua painostaa, niin minä annan periksi. En nyt vaan osaa elää vihan keskellä, se syö energiaakin valtavasti. Tönimisten jälkeen olen huomannut säpsähtelevänikin kotona vähän väliä, oli mies paikalla tai ei, energiasyöppö tuokin reaktio.

Ap

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 11:20"]Ap, lähde. Useimmiten tuo vain pahenee, kokemukseta tiedän.
[/quote]
Mun tapauksessa ei pahentunut. Haimme kuitenkin ulkopuolista apua.
Nro 24

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 11:32"]

Yhdenkään aiemman miehen kanssa ei ole ollut vastaavaa ongelmaa, mutta ns. normaaleita riitoja kyllä.

Siksi nämä nykyisen kanssa kehkeytyvät riidat ovat niin outoja. Tuntuu, että ne eivät ikinä lopu. Mies on hyvin pitkävihainen ja aistin sen vihan hänestä aina usean päivän ajan. Katseista, eleistä, liikkeistä, äänensävystä - ja tosiaan, nuo vahinkotönimiset ovat ilmaantuneet mukaan vähitellen.

Olen jopa päätynyt pyytämään mieheltä pariin otteeseen anteeksi, vaikka tiedän etten ole tehnyt mitään väärää (vaan mies on möksähtänyt esim. ystävieni kanssa vietetystä illasta). Ihan vain siksi, että saisin jonkun rauhan taloomme.

Nyt kun mietin asiaa, niin ei varmasti olisi pitänyt, sillä noista kerroistahan mies on varmaan oppinut, että kun tarpeeksi pitkävihaisena minua painostaa, niin minä annan periksi. En nyt vaan osaa elää vihan keskellä, se syö energiaakin valtavasti. Tönimisten jälkeen olen huomannut säpsähtelevänikin kotona vähän väliä, oli mies paikalla tai ei, energiasyöppö tuokin reaktio.

Ap

[/quote]

Ap, ei tuosta tosiaan selviä ilman ulkopuolista apua eikä sekään ole tae. Me käytiin pariterapiassa, mutta en tunnistanut itseäni siellä miehen jutuista, kuten en tunnistanut hänen muistakaan kommenteistaan kotona. Kenenkään muun kanssa tällaista ongelmaa ei ole ollut. Terapiassa käänsi jotenkin asiat niin, että olemme siellä koska minä olen tasapainoton - koska oireilin hänen käytöstään. 

-18