Ollaanko tosiaan ainoa ulkoisesti normaali perhe jossa mies on jo humalassa

Mitä vit.... siis joku perheellinen juo vielä itseään humalaan nykyään?? :D Ei juma.. luulin että mustavalkoaika meni jo.

M44

Vierailija kirjoitti:

Olkaa naiset rennompia! Ei elämän tarvitse olla täydellistä eikä pikkuasioista tarvitse jäkättää ja mäkättää.

Mies pakenee pulloon.

Riidat tulee siitä, kun mies ei halua olla nöyrä orja.

Juu. Samaa se minunkin exäni selitti. Että kun minä "mäkätän" (eli toistuvasti pyydän tekemään osuutensa kotitöistä jne), niin on vaan pakko olla koko ajan pienessä pöhnässä, jotta kestää.

No, nyt elelee yksinään. En vaan kyllä ymmärrä, miksi asioiden korjaamisyritysten tai ihan vaan eron sijasta vedetään alkoholia kuin sieni.

Silleen, että mitä se ihan oikeasti auttaa? Sen sijaan, että aletaan oikeasti korjata niitä ongelmia, tai sitten lähteä eri suuntiin.

Se alkoholilla läträäminen ei tee muuta kuin pahentaa tilannetta.

Itkijänaiset taas vauhdissa. Sitä vaan ihmettelen, että miten niitä suominaisia jaksais parisuhteessa. Niin raskassoutuista porukkaa ovat ja itse muka niin mukavia ja täydellisiä. Itse en alkoholia käytä mutta enpä katsele suominaistakaan. Ja hyvä näin. Poikakin on jo tehty ja nyt voin keskittyä nauttimaan elämästä ilman rasittavaa suominaista.

Alkoholistin lapsena sanon yhden asian. Ero.

Ei riittäisi palstatila kirjoittamaan mitä tuo tekee lapselle, ne asiat kantautuu myös aikuisuuteen. Vaikka vähän rajulta tuntuu niin sinä mahdollistat tuon kaiken, lapset siinä kärsii vaikka luulet että sinä selvänä ja järkevänä aikuisena voit pelastaa tilanteen, et voi.

Minä menin rikki kun isäni joi, työnsä hoiti mutta muu aika meni juodessa. Äiti oli siinä välissä, yritti tasoittaa ja helpottaa tilannetta meille lapsille mutta ei siihen pysty kukaan. Ei isä pahapäinen ollut humalassa, ensimmäiseen 10 vuoteen. Sitten kun me lapset pyydettiin että elä isä aina juo niin sitten saimmekin jo pelätä.

Inhoan sitä kun olen ilmapuntari, sen alkoholistiperheessä oppii. Inhoan sitä kun en koskaan tunne riittäväni, olevani jollekkin se kaikista tärkein ja itsetuntoni on aina nollassa. En tunnista omia tarpeitani, en uskalla vaatia itselleni mitään. Juuri näitä ongelmia alkoholistin lapset kokee ja paljon muuta. Ehjiä lapsia ei kasva noissa perheissä, äidistä huolimatta.

Olen jo yli 40 vuotias, en tiedä olenko ikinä ehjä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä helvetti saa teidät pysymään tuollaisessa alkoholinhuuruisessa paskassa?

Olen tekemässä eroa miehestäni, mutta pitkään jäin siksi, että koko ajan elättelin toiveita miehen muuttumisesta. Lisäksi pelkäsin ja surin sitä, että menetän nyt ihanan kotini, joka on ollut turvasatamani ja joka on tehnyt minut onnelliseksi. Lisäksi miehen juomiseen olen jotenkin turtunut ja vaikka se juominen ahdistaa minua välillä suunnattomasti, niin siihen on myös tottunut ja se on sellainen normaali asianlaita täällä. Kun mies on selvinpäin, niin silloinkin ahdistaa että milloin mies sitten korkkaa ensimmäisen.

Meillä on pieni lapsi. Ennen häntä mies ei juonut yhtä paljon, ja eikä juominen silloin minuakaan niin haitannut, kun tykkäsin välillä juoda itsekin. Pikkuhiljaa juominen on lisääntynyt, varmaankin siksi, että mies tietää että hänen pitäisi oikeasti raitistua, mikä vain saa juomaan hänet enemmän. Olen pyytänyt neuvolassa, että tekevät lastensuojeluilmoituksen miehen juomisen takia, koska itse en pystynyt lasua tekemään. Tämä on viimeinen keinoni saada mies tajuamaan, että hänen täytyy lopettaa juominen kokonaan jos hän ei kohtuullisuuteen kykene. Haluan lasun työntekijän kertovan miehelle, mitä ero oikeasti tarkoittaa, hän kuvittelee että minkään ei tarvitsisi hänen kannaltaan muuttua, ainoastaan minä ja lapsi nukkuisimme yömme muualla enkä minä olisi "nalkuttamassa" hänen juomisestaan vapaa-ajallaan. Mutta eihän se mene niin, että minä muutan lapsen kanssa pois ja mies saa nähdä lasta omien aikataulujensa mukaan, sehän vain mahdollistaisi hänen juomisensa tulevaisuudessakin.

Mies on muuten loistava puoliso ja mahtava isä, mutta juominen tuhoaa kaiken. Olen yrittänyt sanoa, että lapsikin alkaa kohta miettiä, mikä hänessä on vikana, kun iskä voi olla selvinpäin töidensä ja harrastuksiensa takia, mutta ei hänen takiaan.

V.tuttaa. En minä tällaista elämää olisi halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholistin lapsena sanon yhden asian. Ero.

Ei riittäisi palstatila kirjoittamaan mitä tuo tekee lapselle, ne asiat kantautuu myös aikuisuuteen. Vaikka vähän rajulta tuntuu niin sinä mahdollistat tuon kaiken, lapset siinä kärsii vaikka luulet että sinä selvänä ja järkevänä aikuisena voit pelastaa tilanteen, et voi.

Minä menin rikki kun isäni joi, työnsä hoiti mutta muu aika meni juodessa. Äiti oli siinä välissä, yritti tasoittaa ja helpottaa tilannetta meille lapsille mutta ei siihen pysty kukaan. Ei isä pahapäinen ollut humalassa, ensimmäiseen 10 vuoteen. Sitten kun me lapset pyydettiin että elä isä aina juo niin sitten saimmekin jo pelätä.

Inhoan sitä kun olen ilmapuntari, sen alkoholistiperheessä oppii. Inhoan sitä kun en koskaan tunne riittäväni, olevani jollekkin se kaikista tärkein ja itsetuntoni on aina nollassa. En tunnista omia tarpeitani, en uskalla vaatia itselleni mitään. Juuri näitä ongelmia alkoholistin lapset kokee ja paljon muuta. Ehjiä lapsia ei kasva noissa perheissä, äidistä huolimatta.

Olen jo yli 40 vuotias, en tiedä olenko ikinä ehjä.

Komppaan tätä täysin! Terveisin toinen "Ilmapuntari". Oma alkoholisti-isäni piti hyvin kulissia yllä ulkomaailmalle, pyöritti pientä yritystä mutta oli tosielämässä aivan järkyttävä juoppo. Aina joko töissä tai kännissä, tai vaihtoehtoisesti töissäkin pienessä sievässä tai kotona krapulaa potemassa. Ja valitettavasti oli myös väkivaltainen kännissä, pääosin äitiäni kohtaan.  Lapsuuteni oli yhtä helvettiä, vaikka äitini olikin turvallinen eikä juonut ja yritti parhaansa mukaan siloitella tilannetta.

Kyllä pienikin lapsi ymmärtää enemmän kuin uskoo, ja vaikka siinä olisi toinen vanhempi (äiti) selvänä niin se luo turvattomuutta nähdä jatkuvasti vanhempi kännissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholistin lapsena sanon yhden asian. Ero.

Ei riittäisi palstatila kirjoittamaan mitä tuo tekee lapselle, ne asiat kantautuu myös aikuisuuteen. Vaikka vähän rajulta tuntuu niin sinä mahdollistat tuon kaiken, lapset siinä kärsii vaikka luulet että sinä selvänä ja järkevänä aikuisena voit pelastaa tilanteen, et voi.

Minä menin rikki kun isäni joi, työnsä hoiti mutta muu aika meni juodessa. Äiti oli siinä välissä, yritti tasoittaa ja helpottaa tilannetta meille lapsille mutta ei siihen pysty kukaan. Ei isä pahapäinen ollut humalassa, ensimmäiseen 10 vuoteen. Sitten kun me lapset pyydettiin että elä isä aina juo niin sitten saimmekin jo pelätä.

Inhoan sitä kun olen ilmapuntari, sen alkoholistiperheessä oppii. Inhoan sitä kun en koskaan tunne riittäväni, olevani jollekkin se kaikista tärkein ja itsetuntoni on aina nollassa. En tunnista omia tarpeitani, en uskalla vaatia itselleni mitään. Juuri näitä ongelmia alkoholistin lapset kokee ja paljon muuta. Ehjiä lapsia ei kasva noissa perheissä, äidistä huolimatta.

Olen jo yli 40 vuotias, en tiedä olenko ikinä ehjä.

Komppaan tätä täysin! Terveisin toinen "Ilmapuntari". Oma alkoholisti-isäni piti hyvin kulissia yllä ulkomaailmalle, pyöritti pientä yritystä mutta oli tosielämässä aivan järkyttävä juoppo. Aina joko töissä tai kännissä, tai vaihtoehtoisesti töissäkin pienessä sievässä tai kotona krapulaa potemassa. Ja valitettavasti oli myös väkivaltainen kännissä, pääosin äitiäni kohtaan.  Lapsuuteni oli yhtä helvettiä, vaikka äitini olikin turvallinen eikä juonut ja yritti parhaansa mukaan siloitella tilannetta.

Kyllä pienikin lapsi ymmärtää enemmän kuin uskoo, ja vaikka siinä olisi toinen vanhempi (äiti) selvänä niin se luo turvattomuutta nähdä jatkuvasti vanhempi kännissä. 

Olen eronnut omasta alkoholistipuolisosta lasten takia. Olen kuitenkin pohtinut sitä, onko tämä nykytilanne sen parempi, kun ex ja hänen sukunsa haukkuvat minua lapsille toistuvasti. Isänsä valittaa koko ajan elatusmaksuista eikä ymmärrä, että hänellä on joka tapauksessa elatusvelvollisuus. Jostain syystä hän kuvittelee, että lapsilisä on riittävä lasten elatukseen ja voin tarvittaessa hakea sossusta rahaa. Hän ei tajua, ettei pari viikonloppua kuukaudessa ihan kompensoi tätä tilannetta, kun lapset ovat enimmän ajasta minun kanssa.

Mun yhden kaverin isä on sellainen hauska alkoholisti: juo melkein joka päivä kännit itse tekemällään alkoholilla, mutta ei ole koskaan väkivaltainen tai muuten inhottava kännissä. On vain hassu: menee esim. hyppimään innoissaan alasti metsään (asuvat maaseudulla).

Vierailija kirjoitti:

Itkijänaiset taas vauhdissa. Sitä vaan ihmettelen, että miten niitä suominaisia jaksais parisuhteessa. Niin raskassoutuista porukkaa ovat ja itse muka niin mukavia ja täydellisiä. Itse en alkoholia käytä mutta enpä katsele suominaistakaan. Ja hyvä näin. Poikakin on jo tehty ja nyt voin keskittyä nauttimaan elämästä ilman rasittavaa suominaista.

No sitäkään en ymmärrä, että miksi olisi epämiellyttävän kumppanin kanssa pilaten terveytensä juomalla, kun ei mikään pakko ole olla parisuhteessa sen epämiellyttävän henkilön kanssa.

Nosto

Mites tän päivän krapula jakselee?