Oletko tyytyväinen että elit nuoruutesi
ns. oikean kaavan mukaan eli juhlimalla jos seurauksena siitä jäi huonot arvosanat tai jopa koulun keskeytyminen kun töissäkin piti käydä?
Kommentit (39)
Kyllä olen, mun ongelmat koulun käyntiin on oppimisvaikeuksia ei ne pahene tai parane sillä juhlinko vai enkö. Oikean alan löytyminen oli ratkaiseva tekijä.
Olen tyytyväinen, täys huithapeli olin, ja muuhun en olis kyennytkään,
nyt vanhemmalla iällä pitäis opiskella viä ammatti, ja yrittää saada elämänsä kuntoon.
N
Lukion loppuun saakka kunnollisesti, lukion jälkeen yliopistossa täysin kunniattomasti. Mitään en kadu, elämää eletty, huumeita käytetty, maailmaa nähty, pitkiä parisuhteita koettu ja hyviin töihin ilman korkeakoulututkintoa. Mutta opiskelin kuitenkin, vaikken yliopistossa opintopisteitä lopulta kerännytkään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen, mun ongelmat koulun käyntiin on oppimisvaikeuksia ei ne pahene tai parane sillä juhlinko vai enkö. Oikean alan löytyminen oli ratkaiseva tekijä.
Kyllä se ajankäyttöön silti vaikuttaa. Helposti saa töihin ja matkoihin kulumaan vaikka 10h, bileisiin 6h, nukkumiseen 9h. Sitten jää opiskeluihin -1h. Viikonloppuna sitten jotain sukuloimista.
Olen iloinen, että sain elää nuoruuteni 80-luvulla ja kokea paljon huoletonta hauskanpitoa. Oli opettavaista aikaa ja varmasti hyvä henkisen kasvun alusta. Oi niitä aikoja! :D
Vierailija kirjoitti:
Vastauksena otsikkoon: olen tyytyväinen että elin nuoruuteni.
Vastauksena viestiin: en tiedä mistä puhut. Elin järkevämmin.
Vanhemmat ihmiset neuvovat elämään nuoruuden bilettäen eikä opiskellen.
No tottakai elin nuoruuteni, muuten olisin kuollut.
Vierailija kirjoitti:
No tottakai elin nuoruuteni, muuten olisin kuollut.
Luitko koko lauseen?
Jätin nuoruuden tavallaan väliin. Ahdistuin ja masennuin, kun minua painostettiin hankkimaan ns. kavereita, juhlimaan yms. itselleni luonnotonta. Tämän vuoksi myöskään järkeviin asioihin keskittyminen ei onnistunut. Nyt olen päässyt työelämään kiinni ja taloudellisesti jaloilleni, ja saan vihdoinkin ihan luvan kanssa olla epäsosiaalinen jäärä.
80-luvun nuori kirjoitti:
Olen iloinen, että sain elää nuoruuteni 80-luvulla ja kokea paljon huoletonta hauskanpitoa. Oli opettavaista aikaa ja varmasti hyvä henkisen kasvun alusta. Oi niitä aikoja! :D
Sama, todellakin! Oli ihan parasta aikaa olla nuori. Olin kuitenkin myös hyvä oppilas, ja kirjoitin ällän paperit. Voi sekä juhlia, että pärjätä koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastauksena otsikkoon: olen tyytyväinen että elin nuoruuteni.
Vastauksena viestiin: en tiedä mistä puhut. Elin järkevämmin.
Vanhemmat ihmiset neuvovat elämään nuoruuden bilettäen eikä opiskellen.
Vastuuttomat vanhemmat varmaankin. Itse elin opiskellen ja pitäen hauskaa. Nuo eivät sulje toisiaan pois, kuten eivät olisi sulkeneet sinunkaan "bilettämisesi" ja opiskelusi. Voi tietenkin sulkea toisen kokonaan elämästään pois ja moni sitten katuu myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
80-luvun nuori kirjoitti:
Olen iloinen, että sain elää nuoruuteni 80-luvulla ja kokea paljon huoletonta hauskanpitoa. Oli opettavaista aikaa ja varmasti hyvä henkisen kasvun alusta. Oi niitä aikoja! :D
Sama, todellakin! Oli ihan parasta aikaa olla nuori. Olin kuitenkin myös hyvä oppilas, ja kirjoitin ällän paperit. Voi sekä juhlia, että pärjätä koulussa.
Tätä ei voi sanoa yleistäen. Pitää suvussa olla hyvät opiskelugeenit. Riippuu toki alan vaikeudestakin.
Olen tytyväinen elin nuoruuteni täysillä .En kuitenkaan juhlimalla ja juomalla jos siihen vittaat oma nuoruutesi ? Olen myös koko ikäni elänyt elämäni täysillä tänne eläkeikään. Mitään en kadu ,ei syytä.Nuoruuden kolhut on umpeutuneet.Elämä opetanut hiljaa kävelee ja kitolisuutta! Menyttä ei saa takaisin ,joten elän tätä päivää kerralla, kuin olisi viimeinen päiväni.Sillä nyky Hetki on Ystäväni!
Olen tyytyväinen, että elin nuoruuteni. Enää minulla ei ole mitään hinkua tai tarvetta alkaa "rellestämään" kuten hyvin monella keski-ikäisellä on jotka eivät "eläneet" nuoruuttaan.
Häpeän nuoruuttani. Join liikaa alkoholia, harrastin irtosuhteita typerien ihmisten kanssa, hölmöilin kännissä. Tunnen suurta ahdistusta, kun muistelen nuoruusvuosiani.
Koulussa yritin parhaani, mutta en siltikään ollut mikään priimaoppilas, älykkyys ei riitä siihen. Lukiosta ja amk:sta selvisin varsin keskinkertaisin paperein.
Nykyään olen nelikymppinen, hyvässä työssä ja ”kunnollinen” perheenäiti. Nuoruuden päiväkirjat olen polttanut, en halua kenenkään tietävän millainen jakorasia silloin olin.
Vierailija kirjoitti:
Olen tyytyväinen, että elin nuoruuteni. Enää minulla ei ole mitään hinkua tai tarvetta alkaa "rellestämään" kuten hyvin monella keski-ikäisellä on jotka eivät "eläneet" nuoruuttaan.
Onko hinkua opiskelemaan lisää toisin kuin monella keski-ikäisellä jotka ovat jo opintonsa hoitaneet?
Vastauksena otsikkoon: olen tyytyväinen että elin nuoruuteni.
Vastauksena viestiin: en tiedä mistä puhut. Elin järkevämmin.