Millainen on mielestäsi älykäs ihminen?
Mitä on mielestäsi älykkyys? Millainen ihminen on mielestäsi älykäs?
Onko älykkyys mielestäsi perinnöllistä eli syntyikö esim. Einstein yleinen suhteellisuusteoria päässään? Vai onko mielestäsi älykkyys seurausta oppimisprosessista ja tiedon kumuloitumisesta?
Älykkyys on sensitiivinen aihe, joten asiallista kommentointia, olkaa hyvä.
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Älyä on monenlaista, mutta itse arvostan näitä
- kykyä selvitä hankalista tilanteista ilman kirjatiedon apua
- nopeaa hoksaamista
- kyky kyseenalaistaa
- kyky oppia asioita ja soveltaa oppimaansa
Minä pidän siitä määritelmästä, että älykäs selviää tilanteista, joihin viisas ei joudu. Älykäs on sen verran utelias, että voi joutua hankaliinin tilanteisiin.
Se, että tietää paljon valmiiksi kerrottua asiaa, ei ole älykkyyttä, mutta älystä on siinäkin apua, sillä älykäs ihminen on usein tiedonhaluinen. Älykäs ei myöskään ala kirjoista tiedon luettuaan raivota, että tämä on ehdottomasti näin. Älykäs myös ymmärtää, että wikipedia ei ole tietosanakirja sekä tietää, että siinä on paljon virheitä.
Näihin ei tarvitse käydä kouluja. Älykkäälläkin ihmisellä voi ihanneammatti olla raksaduunari ja moni haluaa tehdä sellaista työtä, missä saa olla omassa rauhassaan. Jotkut älyköt ovat niin introverttejä, että eivät keski itselleen mitään sellaista kiinnostavaa alaa missä saisi tehdä töitä yksinään ja osa heistä haluaa kuitenkin tehdä myös liikunnallista työtä, eikä istua koneen ääressä. Vanhan ajan kansakoulun käyneissä on todella paljon älykkäitä ihmisiä. Tuolla aiemmin taisi jonkun isä olla vähän kuten meidän isä. Isällä on ollut pieni sivutoiminen koneurakointi ja hän on tehnyt traktoriin liitettävän, ihan itse omien suunnitelmiensa perusteella, esim. perunanistutuskoneen ym. pieniä laitteita.
Synnynnäistä älykkyyttä voi havaita itse asiassa jo vauvasta. Meidän nuorimmaista moni sanoi jo ennen yksivuotispäivää älykkääksi. Mieleen on jäänyt mm. tilanne, kun hän selvästi halusi jonkun lelun, mikä oli isoveljellään. Sen sijaan että olisi mennyt ryöstämään veljeltä lelun, hän vei veljen yhden lempilelun lähelle kontaten, joku auto, mitä työnteli, ja alkoi leikkiä sillä siinä vilkuillen välillä isoveljeen. Kun veljen huomio kiinnittyi tähän leluun, vauva konttasi sen toisen hylätyn lelun luo ja alkoi leikkiä sillä, Tämä on ensimmäinen kerta, kun kylässä ollut ulkopuolinen sanoi, että tuo on kyllä älykäs lapsi. Nuorimmainen nyt aikuisenakin edelleen on älykkään puoleinen ja tällainen hoksaamistaito hänellä on ollut aina hyvä.
Ihana! Itse en oikein ole mikään lapsifani tai halua perhettä, mutta kun luin tuon jutun, niin tuli ajatus että haluan yliälykkään vauvan, joka pysyisi sellaisena alle yksvuotiaana koko ajan. Vähän niin kuin Maggie.
Mua aina kiinnostaa tämän älykkyyskysymyksen ympärillä se, että mistä itse tietää, onko älykäs? Tosi moni tuntuu automaattisesti pitävänsä itseään älykkäänä, vaikka ei olisi mitään näyttöä, meriittejä tai oikeastaan edes sivistystä olemassa. Miten uskaltaa olettaa niin? Kun esimerkiksi oman ulkonäön kehuminen on ihan hirveä sosiaalinen moka, niin samaan aikaan jokainen viittaa itseensä fiksuna tuosta vaan. Mitä ihmettä?
En itse ikinä uskaltaisi sanoa olevani älykäs. Pelkään ylivertaisuusvinoumaa ihan liikaa, en vaan voi luottaa omaan arviooni enkä oikein tiedä, kuka olisi henkilö, jonka arvioon voisin luottaa.
Älykäs on älyllisesti utelias, ajautuu huomaamattaankin hankkimaan tietoa (ei välttämättä lukemalla), pohtii asioita.