Mua ahdistaa vanheneminen niin, että kurkkua kuristaa

Ei hätää, saatat kuolla esim. rinta tai kohtusyöpään vaikka jo kolmevitosena. Sitten kaikki muistaa sut ikuisesti nuorena ja kauniina. Itse toivon eläväni tosi ryppyiseksi mummoksi. Mä en kertakaikkiaan voi ymmärtää teitä, jotka mietitte vaihtaako mies nuorempaan. Millaisissa suhteissa elätte? Vaihtakaa ute nuorempaan! Ja hankkikaa elämä. Nauttikaa terveydestänne. Lopettakaa tuo oman navan ympärillä pyöriminen. Jokainen vanhenee ja käy samat asiat läpi. Myöhemmin kaduttaa, kun unohti elää.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 09:07"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 08:33"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 08:26"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 08:15"]Et ole ihan pimeä mutta aloitat turhan aikaisin. Tottahan se on, ettei ikääntyvällä ihmisellä, erityisesti naisella ole paskankaan arvoa tässä yhteiskunnassa. Huomaat sen viimeistään 40+, että markkina-arvosi muussakin mielessä kuin miesten suhteen on 0 ja 50+ olet ihan kaatopaikkatavaraa.  Miten tässä näin on käynytkin? Kuka on muokannut ihmisten asenteet tällaisiksi? Onko mitään tehtävissä enää? [/quote] Huh. Mikä markkina-arvo? Ei kai se ole kaikille naisille tärkeää. Minulle on ainakin tärkeää se että olen terve, minulla on hyvä avioliitto ja ihanat lapset. Pidän myös huolta itsestäni mutta en siksi että olisin markkinoilla paremmassa asemassa. Mitä väliä sillä on mitä joku tuntematon tyyppi on naamarypyistäsi mieltä? Tai jos on niin eikö sillon ole vikaa omassa itseluottamuksessa? Onhan sitä varmaan sitten kaatopaikkatavaraa jos itse niin ajattelee ja antaa itseään kohdeltavan niin. [/quote] Tarkoitan markkina-arvolla tässä tapauksessa työelämää. Työpaikkaa on lähes mahdoton saada jos joudut työttömäksi 40+. Työpaikan vaihtajalla ehkä helpompaa mutta jos jäät työttömäksi 40+ niin helposti se oli sitten siinä. Eikä ne rypyt vaan se ikä. Nainen on vanha ja kaikkeen kelpaamaton jo 40+. Oma mies ja lapset on ainoat jotka just ja just arvostaa muut ihmiset eivät. Se nyt vaan on tullut niin nähtyä viime aikoina tämä yleinen asenne. [/quote] Tämä ei ole totta. Nainen on nuorena riski työnantajalle. 40 v jälkeen on juuri paras ikä saada työpaikka. Valitettavasti.

[/quote]

Olet väärässä. Ei työnantajat huoli enää 40+ naisia. Työttöminä on valtavat määrät ja piilotyöttöminä vielä enemmän.

Älä rakenna elämääsi miesten varaan. Turvaa oma tulevaisuutesi, jotta et jää pulaan, jos miehesi häipyykin nuoremman perään etkä uutta miestä löydä. Paras turva on hyvä ammatti ja työpaikka, joskin jokainen voi jäädä työttömäksikin. Pidä huolta terveydestäsi. Liiku, syö terveellisesti, nuku hyvin. Tee asioita, joista pidät. Positiivinen asenne auttaa pitkälle.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 10:07"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 09:07"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 08:33"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 08:26"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 08:15"]Et ole ihan pimeä mutta aloitat turhan aikaisin. Tottahan se on, ettei ikääntyvällä ihmisellä, erityisesti naisella ole paskankaan arvoa tässä yhteiskunnassa. Huomaat sen viimeistään 40+, että markkina-arvosi muussakin mielessä kuin miesten suhteen on 0 ja 50+ olet ihan kaatopaikkatavaraa.  Miten tässä näin on käynytkin? Kuka on muokannut ihmisten asenteet tällaisiksi? Onko mitään tehtävissä enää? [/quote] Huh. Mikä markkina-arvo? Ei kai se ole kaikille naisille tärkeää. Minulle on ainakin tärkeää se että olen terve, minulla on hyvä avioliitto ja ihanat lapset. Pidän myös huolta itsestäni mutta en siksi että olisin markkinoilla paremmassa asemassa. Mitä väliä sillä on mitä joku tuntematon tyyppi on naamarypyistäsi mieltä? Tai jos on niin eikö sillon ole vikaa omassa itseluottamuksessa? Onhan sitä varmaan sitten kaatopaikkatavaraa jos itse niin ajattelee ja antaa itseään kohdeltavan niin. [/quote] Tarkoitan markkina-arvolla tässä tapauksessa työelämää. Työpaikkaa on lähes mahdoton saada jos joudut työttömäksi 40+. Työpaikan vaihtajalla ehkä helpompaa mutta jos jäät työttömäksi 40+ niin helposti se oli sitten siinä. Eikä ne rypyt vaan se ikä. Nainen on vanha ja kaikkeen kelpaamaton jo 40+. Oma mies ja lapset on ainoat jotka just ja just arvostaa muut ihmiset eivät. Se nyt vaan on tullut niin nähtyä viime aikoina tämä yleinen asenne. [/quote] Tämä ei ole totta. Nainen on nuorena riski työnantajalle. 40 v jälkeen on juuri paras ikä saada työpaikka. Valitettavasti.

[/quote]

Olet väärässä. Ei työnantajat huoli enää 40+ naisia. Työttöminä on valtavat määrät ja piilotyöttöminä vielä enemmän.
[/quote]

Olen itse ollut valitsemassa ihmisiä työhön. Yli 40 v on hyvä. On kokemusta ja elämää takana. Yli 50 v on myös oikein hyvä valinta.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 08:42"]

Ap hyvä! Minä olen 37-vuotias ja mieheni on alkanut esittää vaatimuksia, että pitäisi päästä muita naisia panemaan. Jos hän ihan tosissaan on tuota mieltä, niin erohan tässä on tulossa. Ja tämän ikäisenä ei todella kannata enää haaveilla uuden miehen löytämisestä tai perheen perustamisesta nyt ainakaan (emme ole onnistuneet lapsia vielä saamaan yrityksistä huolimatta).

Olen tästä tilanteesta huolimatta ihan järjissäni - en nimittäin tarvitse miestä ollakseni onnellinen. En myöskään sileitä kasvoja. Se, millainen ihminen olen, määrittää pitkälle elämäni laadun. Olen tyytyväinen itseeni ja siihen henkisen kehityksen matkaan, jonka olen kulkenut. Minua ei todennäköisesti voi enää kukaan murtaa tai polkea maahan. Riitän itselleni sellaisena kuin olen, osaan tuoda iloa ja valoa muiden elämään mutta myös pitää itsestäni huolen. Maailma on avoin ja jokaisena päivänä herätessäni tuntuu, että elämäni on vasta alussa. :) Miehen kanssa tai ilman, se tulee olemaan upeaa koettavaa myös jatkossa.

Luulen, että sinun ongelmasi johtuvat ensisijaisesti siitä, että et ole sinut itsesi kanssa, ja tarvitset siksi ulkopuolisten (miesten) ihailua voidaksesi tuntea olevasi arvokas. Tätä puolta itsessäsi ehdit onneksi kehittää ihan minkä ikäisenä vain. Rypistyvät kasvot eivät ole este.

[/quote]

Kuule, minä löysin sun ikäisenä elämäni rakkauden, mies oli 3v aiemmin lähtenyt samasta syystä. Lapsiakin meillä oli useampi. Kohta meille syntyy rakkaani kanssa yhteinen lapsi. Mies on 8v nuorempi, urheilullinen, komea, korkeakoulutettu jne. Olisi saanut nuoremmankin siis, mutta minuun rakastui. Juuri siksi että elämänkokemus on tehnyt minusta minut. Tosin olen kyllä ikäistäni nuoremman näköinen reippaastikin, mutta mies rakastui siihen että on saanut henkisesti suhteestamme niin paljon. Sanoi ettei nuorempien kanssa ole voinut keskustella niin syvällisesti koska parikymppisellä ei ole elämänkokemusta vielä. 

Ap:lle: olet vielä tosi nuori. Ikä on aika pitkälti korvien välissä. Itse tiesin jo nuorena, etten tule "vanhenemaan" siinä mielessä että elämä olisi koskaan mitenkään ohi tai että ikä rajoittaisi minua mitenkään. Ehkä sisäinen heijastuu ulkoiseenkin, itse olen vaan kaunistunut kolmenkympin jälkeen ja olen paremmassa kuosissa kuin moni 10-15v nuorempi! Sekä sisäiselle että ulkoiselle itselleen voi tehdä paljonkin mutta ehkä sun ap kannattaa nyt keskittyä ensin mainittuun. 

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 10:20"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 08:42"]

Ap hyvä! Minä olen 37-vuotias ja mieheni on alkanut esittää vaatimuksia, että pitäisi päästä muita naisia panemaan. Jos hän ihan tosissaan on tuota mieltä, niin erohan tässä on tulossa. Ja tämän ikäisenä ei todella kannata enää haaveilla uuden miehen löytämisestä tai perheen perustamisesta nyt ainakaan (emme ole onnistuneet lapsia vielä saamaan yrityksistä huolimatta).

Olen tästä tilanteesta huolimatta ihan järjissäni - en nimittäin tarvitse miestä ollakseni onnellinen. En myöskään sileitä kasvoja. Se, millainen ihminen olen, määrittää pitkälle elämäni laadun. Olen tyytyväinen itseeni ja siihen henkisen kehityksen matkaan, jonka olen kulkenut. Minua ei todennäköisesti voi enää kukaan murtaa tai polkea maahan. Riitän itselleni sellaisena kuin olen, osaan tuoda iloa ja valoa muiden elämään mutta myös pitää itsestäni huolen. Maailma on avoin ja jokaisena päivänä herätessäni tuntuu, että elämäni on vasta alussa. :) Miehen kanssa tai ilman, se tulee olemaan upeaa koettavaa myös jatkossa.

Luulen, että sinun ongelmasi johtuvat ensisijaisesti siitä, että et ole sinut itsesi kanssa, ja tarvitset siksi ulkopuolisten (miesten) ihailua voidaksesi tuntea olevasi arvokas. Tätä puolta itsessäsi ehdit onneksi kehittää ihan minkä ikäisenä vain. Rypistyvät kasvot eivät ole este.

[/quote]

Kuule, minä löysin sun ikäisenä elämäni rakkauden, mies oli 3v aiemmin lähtenyt samasta syystä. Lapsiakin meillä oli useampi. Kohta meille syntyy rakkaani kanssa yhteinen lapsi. Mies on 8v nuorempi, urheilullinen, komea, korkeakoulutettu jne. Olisi saanut nuoremmankin siis, mutta minuun rakastui. Juuri siksi että elämänkokemus on tehnyt minusta minut. Tosin olen kyllä ikäistäni nuoremman näköinen reippaastikin, mutta mies rakastui siihen että on saanut henkisesti suhteestamme niin paljon. Sanoi ettei nuorempien kanssa ole voinut keskustella niin syvällisesti koska parikymppisellä ei ole elämänkokemusta vielä. 

Ap:lle: olet vielä tosi nuori. Ikä on aika pitkälti korvien välissä. Itse tiesin jo nuorena, etten tule "vanhenemaan" siinä mielessä että elämä olisi koskaan mitenkään ohi tai että ikä rajoittaisi minua mitenkään. Ehkä sisäinen heijastuu ulkoiseenkin, itse olen vaan kaunistunut kolmenkympin jälkeen ja olen paremmassa kuosissa kuin moni 10-15v nuorempi! Sekä sisäiselle että ulkoiselle itselleen voi tehdä paljonkin mutta ehkä sun ap kannattaa nyt keskittyä ensin mainittuun. 
[/quote]

Juuri näin. Itsellä samanlainen kokemus ja olo, elämä on kivaa kun sen oikein oivaltaa.

Kuulostaa siltä, että sulla on pikemminkin pakkomielle miehistä kuin ulkonäöstäsi. Et ole koskaan elänyt pitkää jaksoa sinkkuna? Olisit varmaan onnellisempi ilman miestä, kun ei tarvitse miettiä, milloin se häipyy.

Kauneus, seksikkyys ja karsima tulevat sisältä. Nuorena vaan kaikki eivät tätä ymmärrä, mutta näin se on. Tietenkin itsestään pitää huolta pitää, mutta rypytön naama viisikymppisenä ei merkitse mitään saati lisää kiinnostustani naiseen.

"Miehelle kelpaaminen" - sekö on todella tärkein ja ainoa elämäsi sisältö?

Jo 50 v ylittäneenä paljastan sinulle salaisuuden: meillä vanhemmilla ihmisillä on paljon muutakin kuin miehelle kelpaaminen, ja niitä hommia eivät rypyt haittaa. Kannattaa opetella arvostamaan itseään jo nuorempana. Saattaa olla, että on vaikeampaa sitten vanhempana kun huomaa, että ei vanhenevaa naista paljonkaan tässä kulttuurissa arvosteta, ei ainakaan työpaikoilla.

24: pidä kiirettä sen uuden miehen ja perheen hankkimisessa, jos lapsettomuus on johtunut nykyisestä miehestä. Onhan noita yli 40-vuotiaita ensisynnyttäjiäkin nähty.

Aloittajalla on kai joku kolmenkympin kriisi, kun huomaa että mennyttä nuoruutta ei voi enää saada takaisin. Sen lisäksi vielä huono itsetunto, eikä läheisriippuvuuskaan taida olla kaukana. Kerro nyt vielä , että miehesi on jo alkanut kohdella sinua huonosti. Ei se johdu iästäsi vaan siitä, että sinä yrität niin kovasti miellyttää miestä, eikä miehen enää tarvitse. Masennus on ihan lääketieteellinen ongelma, ja se on yksi syy nykyiseen tilanteeseen, eikä ikä.

Ihminen, jolla ei ole muuta kuin ulkonäkö, menettää "pääomaansa" vuosi vuodelta. Ihminen, joka kehittää itseään, voi hankkia lisää "pääomaa" elämänsä loppuun asti.

Jaa luulin että tässä valitetaan jostain todellisesta vanhenemiseen liittyvästä ahdistuksesta, mutta kyse olikin vain rypyistä. Vanhenemisessa ahdistaa tulevat sairaudet, toisten varaan joutuminen, potentiaalinen liikuntakyvyttömyys ja yksinäisyys.

Ei kannata todellakaan käyttää nuoruuden hyviä aikoja murehtimiseen! Itse olen 34-vuotias ja mielestäni hehkeimmilläni tässä iässä. Toki itseänikin vähän ahdistaa tuleva vanheneminen, mutta sulle voin sanoa lohdutuksena, että sulla on ainakin 10 vuotta aikaa näyttää nuorelta!

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 09:01"]

Ihan tilastojen valossa jos jää työttömäksi yli 52-vuotiaana on liki mahdotonta työllistyä enää uudelleen. Eikä tuossa vaiheessa faktojen perusteella ole eroa duunareiden tai akateemisten työllistymisellä.

Jos joku kuvittelee, että iällä ei ole väliä nyky-yhteiskunnassa ainakaan työmarkkinoilla on joko vakituisessa työssä tai muuten täysin tietämätön työllistymiseen vaikuttavista seikoista uutisten ja tutkimusten pohjalta.

[/quote]

Todella kummallista kun ottaa huomioon sen tosiasian, että uusien työntekijöiden palkkaamisesta päättävän hyvin usein vanhemmat, jopa eläkeikäiset ihmiset. Eivätkä he todella usko itsensä ikäisten selviytymiseen työstä, vaikka ovat itse johtavassa asemassa tai luottamushenkilöinä päättämässä asioista?

Näin vanhempana naisena en tunnista ap:n naiskuvaa ja aloitus tuntuukin miehen kirjoittamalta provolta. Nuoren miehen kehittymätön käsitys naisesta voisi olla tuollainen.

Täytin 40, ja en haluaisi olla 10v.nuorempi, syy: olin niiinnnnn jumalattoman paljon tyhmempi. Ei ollut mielen-ja sielunrauhaa. Nyt on, ja elämänkokemus tuo oman tyyneytensä elämiseen. Minulla on ihana mies ja vieraatkin miehet sanovat kauniiksi. 20kg painosta pois on tuonut myös uutta säväystä elämiseen. Mua ahdisti elämä aika lailla vielä 2-v.sitten, nyt olen päässyt siitä yli ja elämä tuntuu mukavalta. Tsemppiä sinulle!

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 09:48"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 09:01"]

Ihan tilastojen valossa jos jää työttömäksi yli 52-vuotiaana on liki mahdotonta työllistyä enää uudelleen. Eikä tuossa vaiheessa faktojen perusteella ole eroa duunareiden tai akateemisten työllistymisellä.

Jos joku kuvittelee, että iällä ei ole väliä nyky-yhteiskunnassa ainakaan työmarkkinoilla on joko vakituisessa työssä tai muuten täysin tietämätön työllistymiseen vaikuttavista seikoista uutisten ja tutkimusten pohjalta.

[/quote]

Mun kaverini just valmistui uuteen ammattiin 50-vuotiaana, ja heti pääsi töihin. Eikä ole kyllä ainoa kaltaisensa. Tietenkin jos haluaa alusvaatemalliksi, ehkä 50-vuotiaalla ei ole ihan paras sauma niihin hommiin.

[/quote]

Kiva kommentointi, ei vaan liity asiaan millään tavalla. http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/tyollistyminen-vaikeutuu-56-vuotiailla/8125/

EDELLEEN tutkimusten valossa se työllistyminen vaikeutuu tai muuttuu liki mahdottomaksi. Tämä on seurausta työvoiman tarjonnan runsaudesta ja yhteiskunnan iäkkäämpiä syrjivistä asenteista. Ymmärsitkö jo?