Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko kaikki ihan väsyneitä lapsiinne?
01.07.2015 |
Olen tässä parin päivän aikana jutellut monenkin tutun äidin kanssa (ystäviä, sukulaisia, kerholaisia jne..) ja kaikkien kanssa on tullut puheeksi kuinka rasittavaa ja uuvuttavaa lasten kanssa oleminen on ja jos saa joskus pienenkin hetken omaa aikaa niin sitten on niin ihanaa ja seesteistä ja hyvä olo ja vaikka mitä. Sitten taas kun tullaan kotiin niin 2h päästä höyryää pää. Onko tää yleinen juttu vai sattuiko vaan mun lähipiiriin kaikki nämä? Vai onko tää nyt joku kesäjuttu? Kaikilla näillä äideillä on 1-5v lapsi(a).
En aloita tätä ketjua tuomitakseni ketään tai kehumalla itseäni, vaikka ehkä siltä saattaa kuulostaa :D
Musta tää vaan on tosi outoa että KAIKILLA on noin ja kuulemma kaiken aikaa. Kaikki nämä kenen kanssa juttelin olivat sitä mieltä että ensimmäinen vuosi ei ollut niin raskas mutta nyt on sen jälkeen ollut ihan kauheaa ja raskasta. Mulla on itselläni 2v tyttö. Tottakai hetkittäin on ollut sellainen olo että voi kun voisin laittaa lapsen omaan huoneeseensa ja olla 30min yksin että saan jonkun jutun tehtyä rauhassa loppuun. Mutta muuten ei ole ollut tuollaista oloa. Juteltiin yhdenkin näistä äideistä kanssa lasten yökyläilyistä. Sanoin että tyttäreni on ollut 5krt yökylässä vanhemmillani kun minulla on ollut jonkun polttareita, pikkujouluja, synttäreitä tms niin että olen halunnut mennä baariin. Hän siihen ihan ihmeissään että enkö koskaan halua laittaa lastani yökylään ihan vain jotta saisin olla yön rauhassa kotona ja nukkua pitkään... Tuollainen ei ole käynyt edes mielessä mulla koskaan.
Ootteko oikeesti äidit noin kamalan stressaantuneita ja väsyneitä lapsiinne/lasten hoitoon? Nämä mun ystävät olivat ikähaarukkaa 21-43v (aika tasaisesti siltä väliltä) ja heistä löytyi niin yksinhuoltajaa kuin avioliitossa/parisuhteessa olevaakin.
Kommentit (68)
Meillä on 6v lapsi. Vauva-aika on ollut raskainta koska lapsi kärsi korvatulehduskierteestä ja putkituksia tehtiin 3 ensimmäisen 1,5v aikana. Yö unet olivat rikkonaisia. Silloin olin väsynyt.
Kun korvatulehdukset helpottivat helpottui elämä koko perheellä kun saatiin nukuttua.
Voisin sanoa että helppo lapsi. Ulkoilut/kaupassakäynnit/ravintolassa syömiset jne ovat mukavia ja rauhallisia. Ei päätöntä kaahotusta. Tälläkin hetkellä istun nurmikolla kahvikuppi kädessä ja vauva palstailen kun lapsi läträä pienessä uima-altaassa tuossa vieressä :)
Tuttavien ja sukulaisten lapsista olen huomannut että kyllä nuo vilkkaammat lapset ovat huomattavasti rankempia. Vaikka kotikasvatus on samanlaista kuin meillä (itseasiassa tiukempaa), niin silti sitä sisarusten välistä tappelua, sähläämistä ja säätöä on jatkuvasti.
Ehkä se voivottelu saa tietynlaisen kierteen äitien keskuudessa? Joskus olen sanonut että meillä on kyllä leppoisaa elämää. Saan siihen pahoja katseita ja tuhahduksia "odotas kun teillekin tulee se toinen niin tappelevat koko ajan". No, toista ei ole kuulunut yrityksistä huolimatta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain syystä mukavilla, pitkäpinnaisilla ja muita kunnioittavilla vanhemmilla on helpot ja kivat lapset. Sen sijaan niillä joka tapauksessa äyskivillä, vähästä ärtyvillä, rääväsuisilla vanhemmilla on temperamenttiset ja vilkkaat lapset, jotka on aina pahanteossa.
Juu, kyse on aina niistä lapsista, ei koskaan vanhemmista ja heidän tavastaan nähdä maailma. Jos tahallaan tekee elämästään hankalan, on sellaisen elämän ansainnut, lapsilla tai ilman.
Vähän ohis tuosta yökyläilystä.. Te, joiden lapset eivät ole pienenä yökyläilleet, minkä ikäisenä ovat sitten voineet olla yötä poissa kotoa ilman vanhempia? Mietin vaan tuttavaani, joka ei koskaan itse voinut olla yötä erossa lapsesta. Nyt tuskastelee, kun lapsi ei itse pysty olla yötä missään, vaikka vanhemmat antaisi. Ei mummolassa, leireillä, kerhon retkillä jne. Ikää 12.
Esikoisen kohdalla en ollut koskaan rasittunut. Mut toisen lapsen kohdalla olin, koska sitä tekemistä ja hoitamista ja tappelua oli ihan koko ajan. Sitä kesti siihen kunne toinen lapsi täytti kolme, eli ei kovin kauan.
En mä nyt tiedä oliko se niin kamalaa että olin rasittunut. Hommat on hoidettava vaikka ei aina itsellä olisikaan niin hauskaa. Olin kotona kunnes pienempi oli kaksi, äitiys oli ja on mun työtä, teen sen hyvin kuten yritän tehdä muutkin asiat tässä elämässä. Rasitti tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi yhdessä voivottelu on ehkä vertaistuen hakemista, koska kaikilla on hetkiä kun pinna kiristyy. Ei ehkä 2-vuotiaan kanssa vielä mutta myöhemmin. Ystävien kanssa tulee herkästi ruodittua ikävät asiat ja aikamoista valitustahan se voi olla. Itse en ainakaan kehtaa hehkuttaa ihania asioita, jos joku juuri on sanonut miten rankkaa on. Kyllä siinä vertaistukea tulee mielummin annettua. Sitten sellainen hehkutus miten lapsemme ovat ihania, on enemmän mieheni ja minun välisissä keskusteluissa.
Olen, kun mulla ei tällä hetkellä ole juuri omaa aikaa harrastusten parissa. Ja samat kokemukset kuin kolmosella, yhden lapsen kanssa ei ollut näin rasittunut olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 10:19"]
Jostain syystä mukavilla, pitkäpinnaisilla ja muita kunnioittavilla vanhemmilla on helpot ja kivat lapset. Sen sijaan niillä joka tapauksessa äyskivillä, vähästä ärtyvillä, rääväsuisilla vanhemmilla on temperamenttiset ja vilkkaat lapset, jotka on aina pahanteossa.
Juu, kyse on aina niistä lapsista, ei koskaan vanhemmista ja heidän tavastaan nähdä maailma. Jos tahallaan tekee elämästään hankalan, on sellaisen elämän ansainnut, lapsilla tai ilman.
[/quote]
No ei pidä paikkaansa. Jos vanhemmat on äksyjä ja ns. huonotapaisia, tulee luultavasti myös lapsista sellaisia. Sen sijaan jos vanhemmat on "mukavia, pitkäpinnaisia ja muita kunnioittavia" voi lapsen tempperamentti silti olla mitä tahansa levottoman ja villin tai rauhallisen ja hiljaisen välillä.
En ole väsynyt. Meillä on kohta 3 vuotta täyttävä tyttö, joka on aivan valloittava tapaus vaikka uhmaikä onkin tosi pahana päällä ja osaa olla todella raivostuttavakin välillä! Mut miehen kans jaetaan hoitovastuu niin kumpikin saa omaa aikaa runsain mitoin :D Niinhän se on, että jos joku valittaa rankkaa arkeaan niin ei sitä kehtaa sanoa että meillä menee hyvin vaan ennemminkin tarjoaa vertaistukea ja kertoo vaikka että meilläkin oli tosi rankka vaihe tossa viime talvena kun uhmaikä oli pahimmillaan tai vauvana kun tyttö valvotti tai kun oli korvatulehduskierre tms. Ja tästä joku saa kuvan että meilläkin on rankkaa aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ap miettinyt aivan samaa! Meillä miehen kanssa ei ole samassa kaupungissa yhtään hoitajaa, joten 2v tyttömme on ollut elämänsä aikana hoidossa alle 10 kertaa. Me nautimme arjestamme. Kuitenkin aina pari tuttua jaksaa kertoa, kuinka raskasta meidän elämämme vähintäänkin jossain vaiheessa tulee olemaan, koska niin heilläkin on :D
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 10:31"]
Vähän ohis tuosta yökyläilystä.. Te, joiden lapset eivät ole pienenä yökyläilleet, minkä ikäisenä ovat sitten voineet olla yötä poissa kotoa ilman vanhempia? Mietin vaan tuttavaani, joka ei koskaan itse voinut olla yötä erossa lapsesta. Nyt tuskastelee, kun lapsi ei itse pysty olla yötä missään, vaikka vanhemmat antaisi. Ei mummolassa, leireillä, kerhon retkillä jne. Ikää 12.
[/quote]
Kyse ei ainakaan meillä ole ollut siinä, ettenkö olisi antanut lasta alle 2v yökylään vaan siitä, ettei ole ketään kenelle olisi antanut. Itse tekisin kyseisen 12v:n kanssa siten, että en antaisi muuta vaihtoehtoa kuin olla yökylässä esim. mummolassa. Leirit ja kerhot eivät ole pakollisia, niistä puuttuu tuttu ja turvallinen aikuinen, mutta mummolaan voi lapsen ensiksi vaikka yhdeksi yöksi pakottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi väsynyt jos nuo kaksi apinaa eivät jatkuvasti tappelisi. Oikeasti, ei mene minuuttiakaan rauhassa. Jos he edes viisi minuuttia olisivat järjellisellä tavalla niin olisin onnellinen.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 22:03"]
En olisi väsynyt jos nuo kaksi apinaa eivät jatkuvasti tappelisi. Oikeasti, ei mene minuuttiakaan rauhassa. Jos he edes viisi minuuttia olisivat järjellisellä tavalla niin olisin onnellinen.
[/quote]
Jep, sitä tappelun määrää ei yksilapsisena oikein vielä tajua. Tai sitä ajattelee, että se on vaan kasvatuskysymys. Sitä luulee, että kun kärsivällisesti toistelee, että älä Matti ärsytä Teppoa, niin ne oppii olemaan tappelematta. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi lapsi on aivan eri asia kuin kaksi tai useampi. Toiseksi minusta jos lapsi on ollut viisi yötä poissa kotoa kahden ekan vuoden aikana, se on jo paljon omaa aikaa ja parisuhdeaikaa. Itselläni ei ollut tuossa vaiheessa vielä kertaakaan.
Kyllä olen väsynyt ja stressaantunut. Tässä nytkin kuuntelen kun 3 omaa ja kaksi lasten serkkua (kaikki alle 7v) vielä kolistelevat hereillä ja lasken minuutteja kun kaikki simahtavat ja voin alkaa _rauhassa_ katsomaan jotain telkkarista. Kaiket päivät teen ruokaa, pesen pyykkiä, käyn töissä, selvittelen omien ja naapurin lasten tappeluita, teen taas ruokaa, siivoan keittön lattialle kaatuneita ruokia, jaksan uhmakohtauksia ja myös 6v:n kiukuttelut, käyn kaupassa ja jankkaan 6v:n kanssa kolmannen kerran saman päivän aikana miksi ei saa vielä puhelinta vaikka kaikilla naapurin lapsilla on, luen iltasadut, sylitän, laitan laastareita ja puhaltelen kipeitä kohtia, pesen taas pyykkiä, viikkaan pyykkiä niin kyllä siinä välillä tuntee itsensä väsyneeksi ja stressaantuneeksi.
Minulla on myös omaa aikaa, käyn salilla 3-5krt/vko:ssa mutta joskus treenin jälkeen kun tulen aivan piipussa kotiin ja pitäisi heti jaksaa hypätä siihen rumbaan, niin liikuntakin joskus vie enemmän voimia kuin antaa.
Meidän 5 vuotias on järkyttävä höpöttäjä, suu käy vaikka asiaa ei ole. Ja tietysti voi lauleskella jotain ihme mölinää tai muutenvaan möykätä. Tai voi juoksennella ymräri taloa ja yrittää saada pikkuveli mukaan riehaan. Tai muuten vaan kiusata pikkuveljeä. Tai hyppiä sohvalla tai mitä nyt vaan. Virtaa on kun pienessä kylässä.
Ja kun pienempi herättää 3-4 kertaa yössä niin äiti ei ole ihan virkeimmillään.
Olen. Ja kyllä vaikuttaa sekin, ettei ole ollut niin ruhtinaallisesti oma aikaa kuin sulla. Lapset 2 ja alle 1 vee, yökyläilyjä ei yhtään, esikoinen ollut isovanhemmilla päivän noin 3 kertaa. Ollut kyllä osittain omaa valintaa, osittain pitkän etäisyyden takia. Esikoista ei ollut tarve vauvavuonna saada hoitoon, juurihan hänet oli saatu. Ja sitten syntyikin jo toinen.. Hoidan vielä kotona ja olen todella väsynyt ja väsynyt tähän touhuun. Niistä päivistä, kun ollaan koko perheellä, nautin todella paljon. Yritän ajatella, että tämä on kuitenkin lyhyt aika ja joskus tämä huuto vähenee.
Me ei ainaskaan mieheni kanssa olla yhtään väsyneitä. Meillä on 2v. ja 1v., ja kivasti menee. Meillä on ehkä käynyt tuuri, että on helpot lapset, mutta en osaa sanoa, koska ei ole vertailupintaa. Välillä pyykin peseminen ärsyttää ja miestä vituttaa jalkapallo, mutta ei sen kummempaa. Mun mielestä me tehdään kaikkea kivaa kimpassa. Maanantaina lähdetään autolla kiertämään baltiaa ja alkaa kesäloma isukillakin:)
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 23:15"]
Jos oma eka lapsi on 2v, ei mielestäni voi olla oikein kokemusta millainen on rasittava lapsi. Noin pieni on sellainen suloinen pallero joka tapauksessa, enkä itse ainakaan voi vielä sellaiseen kohdistaa mitään negatiivisia tunteita. Toista se on 4-5 vuotiaan uhmakkaan kanssa.. Silloin ne hermot kiristyy vasta.
[/quote]
Ei lapsen tarvitse olla uhmakas ollakseen rasittava. Kyllä se iloinen pallerokin voi viedä voimat, kun touhottaa tauotta jotain ja vaatii leikkimään aamusta iltaan eikä saisi hetkeäkään hengähtää. Kun yrittää laittaa pyykkiä tai ruokaa, toinen on koko ajan puntissa kiinni, kun ei saisi tehdä mitään muuta kuin olla leikkiseurana. Ei kaksivuotias vielä osaa sillä lailla yksin leikkiä. Muutenkaan ei voi silmistä päästää, kun ei vielä ole järkeä päässä.
Meillä on kaksivuotias, joka ei ole eläissään ollut yökylässä tai muutenkaan hoidossa ilman vanhempia. Kyllä välillä väsyttää, mutta meillä vuorottelu toimii. Minä nappaan muksun mukaan kauppareissulle ja mies saa olla hetken omissa oloissaan; mies lähtee lapsen kanssa pyöräilemään ja minä saa istuskella hiljaisuudessa. Iltaisin toivoisin lapsen nukahtavan nopeammin. Nyt menee tunti nukuttamiseen, ja kun sen jälkeen saamme kahdestaan katsoa telkkua, ohjelman päätyttyä on jo puoliyö. Onneksi mies ei tarvitse niin paljon unta kuin minä vaan nousee lapsen kanssa kahdeksalta ja antaa minun nukkua puoli kymmeneen. Pitkien unien ansiosta jaksan olla pääosin vastuussa lapsesta koko päivän.
Jotenkin huvittavaa (ja säälittävää), että jollain on niin kauhean vaikeaa yhden terveen taaperon kanssa kahden vanhemman perheessä. Ihan naurettavan helppoa elämää oikeasti.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 23:39"]
Kyllä välillä ottaa aivoon niin kovasti. Lapset 5v, 2,5v ja 1v..kaikki tyttöjä. 5v on kaikista eniten voimia vievä, syksyllä tarkemmat tutkimukset mutta epäillään semanttis pragmaattista dysfasiaa. Lapsi ei osaa juurikaan leikkiä eikä omaa minkäänlaista mielikuvitusta. Kaikki pitää näyttää kädestä pitäen, ei noudata ohjeita, on kovaääninen, laukoo ulkona ja missä vain tuntemattomille ihmisille tyyliin "sulla on iso maha"," miks sulla on iso pylly"..huomaan että olen alkanut välttämään ulkoilua kun en jaksa niitä noloja tilanteita. Lapsi on 10pv/kk hoidossa ja ne on mulle kun lomaa! Pienemmät on "normaaleja" leikkisiä lapsia jotka yleensä uskovat kun nätisti kiellän. Oon ollut 5v kotona ja olen kyllä taantunut kaikin puolin..en ole kovin tyytyväinen itseeni enkä tämän hetkiseen elämään vaikka lapsia kovasti rakastankin. Onneksi pääsen jumppaan 2-3krt vkossa ja nyt vloppuna festareille miehen ja kaveriporukan kanssa, pois tästä jatkuvasta arjesta hetkeksi. Onneksi kaikki on alkaneet nukkumaan yöt läpeensä että yövalvomisia ei enää ole. Allergioiden takia niitäkin on ollut riittämiin. Yhden lapsen kanssa ei vielä tiennytkään kuinka väsyttävää lapsiperheen elämä voi olla. Ja meillä on hyvin harvoin siistiä,siihen ei enää voimavarat riitä, kunhan päivät saa kahlattua läpi ja siirtelee suurimmat roinat edestä pois niin hyvä on.
[/quote]
Tällaisissa kuvauksissa ei voi lakata ihmettelemästä, miksi lapsia on tehty kolme, jos jo esikoinen on ollut vaikea.